Ihmisellä on oma evoluutiossa kehittynyt lajityypillinen luontonsa. Esivanhempiemme kohtalot näkyvät ajatuksissamme, tunteissamme ja käyttäytymisessämme. Blogin kirjoituksissa asiaa tarkastellaan eri näkökulmista. Kirjoittaja: Osmo Tammisalo
torstai 8. toukokuuta 2008
Kommentti Tieteessä tapahtuu -keskusteluun
Kritisoin Jussi Pakkasvirran ja Heikki Mikkelin kirjaa ”Tieteiden välissä?” Tieteessä tapahtuu 2/2008 –lehdessä. Kirjoitus on lyhentämättömänä blogillani: TT 2/2008. Jussi Pakkasvirta vastaa Tieteessä tapahtuu 3-4/2008 –lehdessä kritiikkiini: TT 3-4/2008. Kuten pelkäsin, Pakkasvirta ei vastaa kritiikkini pääpointteihin siitä, että heidän kirjassaan esitetyt ajatukset naistutkimuksesta eivät suurelta osalta ole päteviä ja että biologian soveltaminen ihmistutkimukseen ohitetaan kirjassa aivan liian heppoisin perustein, varsinkin ottaen huomioon evoluutiopsykologian tavan käyttää tietolähteitä eri tieteenaloilta. Sen sijaan Pakkasvirta vihjailee vastineessaan jotakin epämääräistä biologisen näkökulman suvaitsemattomuudesta. Pakkasvirran otsikko on paljonpuhuva: ”Tieteiden välistä tutkijaa haukotuttaa”. Onkohan niin, että hän ei haukottelultaan ole huomannut vallankumousta, jota evolutiivinen näkökulma käyttäytymistieteisiin on tuomassa? Niin tai näin, luulen, että tulevissa monitieteisyyttä käsittelevissä kirjoituksissaan hän ei tule enää sortumaan vastaavaan kritiikittömyyteen naistutkimuksen epäkohtia kohtaan tai evoluution yhtä tökeröön sivuuttamiseen.