Cosmopolitan-lehti kyseli pituuden merkityksestä parinvalinnassa. Tässä pikaisia pohdintojani.
Miehen ja naisen hedelmällisyys, lapsiin tehdyt investoinnit ja lisääntymisnopeus ovat hyvin erilaisia. Tämä näkyy eroina myös sukupuolten seksuaalipsykologiassa.
Miehet pitävät ulkonäköä ja nuoruutta keskimäärin tärkeämpinä kriteereinä kuin naiset. Naiset ovat keskimäärin tarkempia sukupuolikumppaneidensa laadusta ja pitävät kumppanin varakkuutta tärkeämpänä kriteerinä kuin miehet keskimäärin. Miehet ovat keskimäärin kilpailullisempia ja pitävät omaa statusta tärkeänä menestyäkseen parinvalinnassa.
Miesten heikkous fyysisesti kauniisiin naisiin on taas hyvin tunnettu tosiasia. Vaikka länsimaissa sukupuolten väliset erot ulkonäön arvostuksen suhteen ovat viime vuosikymmeninä pienentyneet, tällä erolla lienee silti biologinen alkuperä. Yhteiskunnan tavat ja säännöt ovat historian saatossa välillä vahvistaneet ja välillä kaventaneet eroa, mutta sen alkuperää ne eivät riitä selittämään.
Eräs miesten ulkoinen ominaisuus tulee kuitenkin usein ilmi parinvalintatutkimuksissa. Miehen pituus. Lapinlahden linnutkin lauloi aikanaan, että “Lisää pituutta heti, muuten ei aukene naisen peti”.
Koiraat ovat keskimäärin naarasta pitempiä myös lähimmillä apinasukulaisillamme. Tämä ei kuitenkaan täysin selitä pariskunnilla tavattuja pituuseroja: mikäli parinmuodostus olisi pituuden suhteen sattumanvaraista, sellaisia parisuhteita, joissa nainen on miestä pitempi, olisi huomattavasti enemmän. Naiset siis näyttävät haluavan itseään pitempiä miehiä.
Toistaiseksi ei ole varmaa, viehättääkö mies eniten silloin, kun hän on oikeassa suhteessa naista pitempi, vaikkapa noin kymmenen senttiä, vai perustuuko viehätys miehen absoluuttiseen pituuteen. Eri lajit lienevät hyvin erilaisia tässä suhteessa. Ihmisellä suhteellista pituustekijää tärkeämpi lienee miehen absoluuttinen pituus. Onkin havaittu, että se on suoraan yhteydessä miehen lisääntymismenestykseen.
Tämä pitkien miesten suurempi kelpoisuus saattaa johtua siitä, että heillä on keskimäärin parempi yhteiskunnallinen asema. Heiltä tulee siis enemmän resursseja perheeseen, jolloin lapsiakin voidaan tehdä enemmän tai heistä voidaan huolehtia paremmin. Evoluutiohistoriassa pitemmän miehen tarjoamat resurssit ovat myös saattaneet pitää naista hedelmällisempänä. Ankarissa oloissa hedelmällisyys ei ole itsestäänselvyys.
Toinen mahdollisuus on se, että suurempi kelpoisuus johtuu pituuden takana olevista perintötekijöistä. Pituus voisi siis olla yhteydessä jälkeläisten eloonjäämistä edistäviin ”hyviin geeneihin”. Toisaalta eräässä yhdysvaltalaisilla upseereilla tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että pitkien miesten suurempi lisääntymismenestys ei niinkään johtunut vaimon saamien lasten lukumäärästä vaan siitä, että pitkät upseerit perustivat useammin toisen perheen.
On joka tapauksessa luultavaa, että miehen pituudesta on evoluutioympäristössä ollut hyötyä myös naiselle – joko parempaa turvaa ja hoivaa tai parempia geenejä jälkeläiselle. Pituus saattaakin geneettisesti yhdenmukaisessa populaatiossa olla selvä merkki yksilön laadusta.
(Edellä mainitut pariutumisia koskevat tutkimustulokset eivät kuitenkaan näytä pätevän kaikkialla. Gambian maaseudulla sellaisten parien osuus, joilla mies on naista lyhyempi, on sama kuin mitä sattumanvaraisen pariutumisen perusteella voidaan olettaa. Naisen lisääntymismenestys oli myös ennustettavissa hänen oman pituutensa perusteella paremmin kuin miehen pituuden perusteella. Erilaisten ympäristöolosuhteiden sekä mahdollisten geneettisten tekijöiden vaikutukset on siis huomioitava tätäkin ominaisuutta tutkittaessa.)
Mielenkiintoinen yksityiskohta pituuden miellyttävyydessä on se, että Yhdysvaltain presidentiksi on valittu 1900-luvun alusta aina 1970-luvulle asti pitempi kahdesta pääehdokkaasta. Pituuden arvostus näkyy muutenkin hassuissa paikoissa: esimerkiksi lehtien seuranhakupalstoilla miehet ilmoittavat pituutensa useammin silloin, kun he ovat pitkiä. Evoluutiopsykologi Nigel Barber tekee seuraavanlaisen päätelmän ihmiskoiraiden fyysisestä koosta: ”Miehen ruumiinrakenne, kuten pituus, hartioiden leveys ja ylävartalon lihaksikkuus viehättää naisia seksuaalisesti ja pelottaa muita miehiä.”
Tällä perusteella on helppo olettaa, että pituuden ja lihaksikkuuden arvostaminen riippuu osittain ympäristöstä: olosuhteissa, joissa nainen kokee olevansa alttiina väkivallalle, hänen on kenties kannattanut suosia pitkiä miehiä puolisoinaan.
Lopuksi kannattaa huomata, että tutkijoiden pakkomiellettä kauneutta ja haluttavuutta kohtaan voidaan pitää jossakin määrin vinoutuneena. Tietoiset ajatukset epäilemättä askartelevat enemmän kauneuden parissa, mutta silti on mahdollista, että poikkeavan ja ruman piirteen havaitseminen on aivoillemme helpompi tehtävä. Rumuuden näkeminen saattaa siis olla tarkempaa ja nopeampaa. Asteikko, jolla kauneutta ja haluttavuutta tulee mitata, ei olekaan nollasta kymppiin vaan miinuskympistä pluskymppiin. Kauneus voitaneenkin osuvammin määritellä rumuuden puuttumisena pikemmin kuin päinvastoin. Tästä todisteena on se, että yksilöt – sekä miehet että naiset, sekä pitkät että lyhyet – voivat olla kauniita hyvin monilla eri tavoilla.