keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Vihapuhe tulee sallia

Viime viikonloppuna tarjosin alla olevaa tekstiä HS:n mielipidepalstalle, mutta en saanut lehdeltä vastausta. Kirjoituksessa puolustan sananvapautta; lähinnä sitä, että yksilöllä on oikeus tahria itsensä niin likaiseksi kuin hän mielii. (Edelleen paljon mieluummin käsittelisin ihmisen käyttäytymisen selittämiseen liittyviä tieteellisiä kysymyksiä, enkä tällaisia poliittisia teemoja. Mielipidekirjoitukseni alla on vielä kuvitteellinen lehdistötiedote kuvitteellisesta tempauksesta ilmaisunvapauden puolesta. Jälkikirjoituksessa taas palataan lyhyesti niin kutsuttuun fasilitoituun kommunikointiin – tai pikemminkin ”kommunikointiin”.)

 - - -

Vihapuhetta ei tule kieltää

Sananvapauden pimeänä puolena voidaan pitää vihapuhetta. Sitä on viime aikoina pyritty rajoittamaan ja siitä on jopa toivottu rangaistavaa. Vihapuhetta ei kuitenkaan ole määritelty riittävän selkeästi, jotta se voitaisiin mielekkäästi lailla kieltää. Jos vihantunteiden ilmaisemisesta tai edes vihaan yllyttämisestä aletaan rangaista, olemme lähellä orwellilaisten ajatusrikosten maailmaa. Siellä ei ole ilmaisun-, uskonnon- tai omantunnonvapautta. Tuomioistuintenkin riippumattomuus on kyseenalainen.

Vastoin yleistä pelkoa vihapuhe ei myöskään aiheuta ääritekoja tai synnytä ääriliikkeitä. Asia on luultavasti täsmälleen päinvastainen: ilmaisunvapaus on tae rauhanomaisuudelle. Tämä koskee toki vain demokraattisia oikeusvaltioita. Diktatuureissa vihapuheella on suurempi vaikutus, sillä niissä ei samalla tavoin uskalleta puolustaa vihapuheen kohdetta.

Entä rotuun perustuvat halventavat yleistykset? Ne loukkaavat kyseessä olevaa roturyhmää ja kaikkia vähänkään valveutuneita kansalaisia. Demokratiassa sananvapauden on silti ulotuttava rasismiin asti. Niin kauan kuin yksilön kunniaa ei loukata ja niin kauan kuin ketään ei lyödä tai yllytetä siihen, loukkaaviakin väitteitä on suvaittava. Ei-toivotun puheen ja ei-toivottujen tekojen välillä on selvä ero.

Rasistiraasun on siis annettava saada kuulostaa rasistiraasulta. Ja pelkoa lietsovan populistin on saatava paljastaa, millaisissa myrkyissä hän muhii. Sittenpähän ihmiset tietävät. Rotuun tai etniseen ryhmään perustuva panettelu ja syrjintä ovat niin itsestään selvästi väärin, että yhteiskunta kykenee hoitamaan sellaisen vaivattomasti ja sivistyneesti – jos lehdistö ja muut mediat vain ovat vapaita ja keskustelevia.

Vihapuhe on siis mahdollista pitää aisoissa ilman että ketään tarvitsee pakottaa itsesensuuriin tai että oikeuslaitos tarjoaa kenellekään katkeroituneen uhriutumisen tuomaa poliittista suosiota.

Lisäksi jos ihmiset pelkäävät rangaistusta loukkaavista puheistaan, olojen parantaminen tulee vaikeammaksi. Yhteiskunnalliset muutokset kun aina loukkaavat jotakuta. Esimerkiksi tasa-arvoiseen avioliittoon siirtyminen oli kova pala monelle uskovaiselle. Vapaassa yhteiskunnassa asiaa uskallettiin siitä huolimatta ajaa. Siksi vaikkapa rienaavia ja huonolla maulla tehtyjä pilakuvia on silloin tällöin julkaistava. Se muistuttaa, että kansalaisilla on oikeus pyrkiä yhteiskuntaa parantamaan. Sensuurin vaikutukset ovat pitkällä aikavälillä pahempia kuin vaikutukset, joita sensuurin kohteilla mahdollisesti olisi.

Osmo Tammisalo
Tietokirjailija ja pilapiirtäjä
Helsinki

 - - -

LEHDISTÖTIEDOTE

Tiedämme, että tempauksemme on infantiili ja että se tuskin edistää ajamaamme asiaa. Tiedämme myös, että tempauksemme loukkaa monia ja että monet eivät tekoamme ymmärrä tai pitävät sitä yksinkertaisesti typeränä. Mekin pidämme tätä typeränä.

Tieto siitä, että ihmiset voivat ilmaista itseään typerästi, pelleillen, huonolla maulla ja silti ilman väkivallan pelkoa, kuitenkin ohittaa edellä mainitut mielipiteet.

Tempauksessa tulemme polttamaan – paloturvallisesti ja ympäristöä likaamatta – seuraavia esineitä: Raamattu, Koraani, Lajien synty, Pääoma, Suomen, Ruotsin, Viron, Neuvostoliiton, Yhdysvaltain ja Venäjän liput sekä muutamien nykyisten, eläköityneiden ja edesmenneiden valtioiden johtohenkilöiden kuvia. Tunnistamme, että näitä asioita saatetaan pitää pyhinä ja osaa meistäkin arveluttaa vaikkapa siniristilipun polttaminen.

Meille oikeus ilmaista itseään vapaasti on kuitenkin pyhä asia. Meitä loukkaa ajatus, että jokin esine tai ajatus nauttisi lainsuojaa sen takia, että joku pitää sitä pyhänä. Lain ei tule antaa pyhyyden määrittelyä yksityisten ihmisten tai ihmisryhmien käsiin.

Pääpyrkimyksemme on, että yhteiskunta sitoutuu edistämään rationalismia ja laajoja yksilönvapauksia. Kansalaisten on tiedettävä, että he elävät yhteiskunnassa, joka puolustaa sanomisen ja omantunnon vapautta. Sellainen mahdollistaa pyrkimykset yhteiskunnan parantamiseksi.

Tämä on siis kuvitteellinen lehdistötiedote kuvitteellisesta tempauksesta. Lähtisikö tällaiseen nykypäivänä ihmisiä mukaan? En usko. Näen kuitenkin tämänkaltaisen tempauksen tällä hetkellä tarpeellisena. Vapaa-ajattelijoilla oli jokunen vuosi sitten julkisuustempaus, jossa ihmiset saivat vaihtaa Raamattunsa pornolehtiin. Skeptikot taas yrittivät Hakaniemen torilla tehdä joukkoitsemurhaa nauttimalla homeopaattisia valmisteita. Olipa näistä julkisuuskikoista mitä mieltä tahansa, tempaukset herättävät keskustelua ja ne muistetaan vielä vuosien jälkeenkin. Yllä olevaa tiedotetta saa vapaasti käyttää, jos joku haluaa tempaista...

 - - -

PS. Fasilitoitu kommunikaatio ja tapaus Tuomas Alatalo nousivat esiin Helsingin Sanomissa 21.2.2017Jutussa mainittu lastenneurologian linjajohtaja Hannu Heiskala tyrmää ajatuksen, että Alatalo olisi kirjansa kirjoittanut: ”Ei missään tapauksessa.” Autismi- ja aspergerliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen sen sijaan on yllättävän epäselvä fasilitointikannastaan: ”Jos se on keino, jolla viestiä saadaan ulos, siksi sitä käytetään.” Tietysti jos fasilitointi toimisi, sitä olisi mielekästä käyttää. Kyse on nimenomaan sen toimimisesta/toimimattomuudesta, johon Parviaisen tulisi ottaa jokin kanta. Kykeneekö yksilö siis kommunikoimaan fasilitaatiolla, jos hän ei kommunikointiin muilla tavoin kykene? Nykytutkimus sanoo ei.

Tuomas Alatalo (siis hänen fasilitoijansa) vastasi 7.3. mielipidekirjoituksella, väittäen esimerkiksi seuraavasti: ”Minulle ehdotettiin kuvien käyttöä kommunikoinnissa, mutta on tyhmää tyytyä kuvaan, kun voi luoda sanan. Olen kirjoittanut aiheesta täällä jälkikirjoituksessa. Siihen ei ole paljon lisättävää. Fasilitoinnin toimivuus olisi helppo ja tärkeä testata tapauskohtaisesti. Annetaan fasilitoitavan nähdä jokin kuva, jota fasilitoija ei näe. Osaisiko vaikkapa Tuomas Alatalo fasilitoinnin avulla kertoa kuvasta? Jos hän siihen kykenisi, asia olisi varmasti jo tullut ilmi. Olen Alatalon suhteen mieluusti väärässä, mutta se ei riitä: tarvitsen todisteita – ja mieluiten näkisin niitä ennen tulevia kuntavaaleja. Vammaisen lapsen äiti ansaitsee kaiken myötätuntomme, mutta ei ole oikein, että hän voi jälleen halutessaan käyttää kaksi ääntä.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Rehellisyys, uusi persoonallisuuspiirre?

O = Openness, avoimuus kokemuksille
C = Conscientiousness, tunnollisuus
E = Extraversion, ekstroverttius
A = Agreeableness, sovinnollisuus
N = Neuroticism, neuroottisuus/pelokkuus


Yllä on niin sanottu big five, persoonallisuuspiirteiden jako viiteen akseliin. (Olen aiemmin kirjoittanut tunnollisuudesta täällä.) OCEAN-jaottelu on jo kymmeniä vuosia vanha, mutta ajan myötä se on saanut tutkimuksellista tukea niin, että siitä on tullut persoonallisuuspsykologiassa eniten käytetty luokittelu.

Scientifc American Mind Jan/Feb 2017 -lehdessä esitetään, että vastikään luotu kuusijako on alkanut korvata big fiveä. Niin kutsutussa Hexaco-mallissa neuroottisuus on korvattu emotionaalisuudella ja lisäksi on tullut uusi rehellisyys/nöyryys -akseli. Taya Cohen kirjoittaa:

Rehellisyys/nöyryys -faktori, jota ei ole vanhassa mallissa, kuvaa moraalisen luonteen motivaatioelementtiä – halua tehdä hyvää ja halua välttää väärintekemistä. Tunnollisuus taas kuvaa tahdonvoimaelementtiä – taitoa ja päättäväisyyttä toimia oikein.

Pidän neuroottisuusakselin muutosta emotionaalisuusakseliksi jossakin määrin perusteltuna, mutta en ole vakuuttunut uuden rehellisyysakselin hyödyistä. Halu toimia oikein ja kyky toimia oikein ovat eri asioita, mutta ne eivät sujuvasti asetu omiin persoonapiirrelokeroihinsa. Big five ei toki kerro yksilön moraalisesta luonteesta tai käyttäytymisestä, mutta ottaen huomioon, moraalisten arvoarvostelmien häilyvän luonteen, miten se voisikaan? Sovinnollisuus-epäsovinnollisuus-akseli taas nähdäkseni jo kuvaa riittävästi persoonallisuuden moraalista puolta (vielä paremmin jos tunnollisuus-akseli otetaan huomioon).

Lisäksi artikkelin mukaan rehellisyys/nöyryys -piirre voi ratkaisevasti muuttua iän myötä. Tämä on ilmeistä; epärehellinen parikymppinen ei usein enää ole epärehellinen keski-ikäisenä, teini-ikäisyyden ylimielisyydestä puhumattakaan. Big five –piirteet eivät kuitenkaan samalla tavalla ole muuntuvaisia, ja pitkälti juuri siksi ne ansaitsevat nimityksen persoonapiirre. Big five -piirteille voidaan myös perustellummin esittää vastaavuuksia aivorakenteissa ja -toiminnoissa.

Koetan jossakin vaiheessa perehtyä uusimpiin tutkimuksiin aiheesta. Mitä alalla ajatellaan kuusijaosta? On vaikea uskoa, että sen asema olisi niin vahva kuin artikkelissa annetaan ymmärtää.

 * * *

Samassa lehdessä on muitakin kiinnostavia artikkeleita. Eräs käsittelee perheen köyhyyden vaikutusta lapsen aivoihin. John Gabrieli ja Silvia Binge aloittavat: ”Syntymäperheesi tulotasolla on merkittävä vaikutus (powerful effect) koulutustasoosi.” 

Lukuisat tutkimukset ovat todellakin havainneet, että vanhempien tulotaso on yhteydessä lasten kouluttautumiseen ja uranäkymiin. Jutussa kuitenkin annetaan ymmärtää, että perheen matala tulotaso aiheuttaisi lasten matalan koulutuksen ja heikot uranäkymät. Useimmissa tapauksissa kausaalisuutta tai vaikutusmekanismeja ei kuitenkaan ole osoitettu. (Harva tutkimus on sulkenut pois esimerkiksi vanhemmilta perittyjen geenien merkitystä.) Erilaiset adoptiotutkimukset (lähinnä kaksosilla tehdyt) olisivat paras tapa selvittää syy-yhteyksiä. Tämä pätee etenkin tulojen ja lasten aivojen väliseen yhteyteen (esim. kuorikerroksen paksuuteen), joka oli artikkelin pääaihe.

Toki edellä mainittu kausaalisuuksia koskeva tietämättömyys jutussa mainitaan: ”Kaikki tämä työ koskee korrelaatioita, joten on tärkeää huomata, että se ei voi todistaa, onko köyhtynyt ympäristö aiheuttanut nämä muutokset aivoissa – tai näkyvätkö nämä aivorakenne-erot akateemisessa suoriutumisessa.” Tämä huomio tehdään kuitenkin vasta sen jälkeen, kun ensin on luotu mielikuva kausaalisuudesta. Niin tai näin, emme vielä tiedä, onko sellaisen oppilaan aivoissa jotakin poikkeavaa, joka menestyy köyhistä lähtöoloistaan huolimatta. 

Lehdessä on mielenkiintoinen juttu myös mustekalojen mielentoiminnoista. Osa yksilöistä esimerkiksi näyttää tunnistavan, katsooko ihminen sitä vai ei. Lisäksi ne näyttävät erottavan ihmisyksilöitä toisistaan, vaikka he olisivat samassa univormussa. Sitä voi miettiä, kun seuraavan kerran aikoo ravintolassa tilata friteerattua mustekalaa.