tag:blogger.com,1999:blog-60184855979056767062024-03-13T11:23:07.853+02:00Ihmisluontoa etsimässäIhmisellä on oma evoluutiossa kehittynyt lajityypillinen luontonsa. Esivanhempiemme kohtalot näkyvät ajatuksissamme, tunteissamme ja käyttäytymisessämme.
Blogin kirjoituksissa asiaa tarkastellaan eri näkökulmista.Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comBlogger356125tag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-62876759993307587262023-12-18T10:57:00.000+02:002023-12-18T10:57:11.712+02:00Huomioita sukupuolidysforian lääkitsemisestä<div><span face="Verdana, sans-serif">Puheenvuoroni</span><span face="Verdana, sans-serif"> </span><i style="font-family: Verdana, sans-serif;">Skeptikko</i><span face="Verdana, sans-serif"> </span><span face="Verdana, sans-serif">4/2023 -lehdestä.</span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /><div style="text-align: right;"><i><span style="font-size: 10pt;">Potilas koki sukupuolenkorjausprosessin olleen ”pakkomielle” ja ”pakoa seksuaalisuudesta”. Hän kertoi tunnistaneensa itsensä lukiessaan transmiehen blogia ja löytäneensä siitä ratkaisun ongelmiinsa. Päästäkseen sukupuolenkorjaushoitoihin hän kertoi toimineensa transverkostojen ohjeiden mukaisesti korostaen tutkimusjaksolla maskuliinisia puolia identiteetistään ja jättäen kertomatta osan psyykkisistä oireistaan.</span></i></div></span><i><div style="text-align: right;"><i><span face="Verdana, sans-serif" style="font-size: 10pt;"> </span></i></div></i><i><div style="text-align: right;"><i><span face="Verdana, sans-serif" style="font-size: 10pt;">Lääkärilehti 6/2020</span></i></div></i><span face="Verdana, sans-serif"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5wn_9mONNmlVCjhqD2-CFBExWX29bkAVx1hSJfMYLJbmZhfIubF9ymb2KCodjp12hUExiA-s8lqZrZg5gM126BIq4qrfqAOdfRO1f5u6zE1wE4SSaWQmpwqjaFMgjW_P2ZaSUXMLSzvpu6X9M70t_XT502faImUXKryduuqU3bzvt_vS0a85tOw7LG1A/s3607/sukupuoli-identiteetti.jpeg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2619" data-original-width="3607" height="145" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5wn_9mONNmlVCjhqD2-CFBExWX29bkAVx1hSJfMYLJbmZhfIubF9ymb2KCodjp12hUExiA-s8lqZrZg5gM126BIq4qrfqAOdfRO1f5u6zE1wE4SSaWQmpwqjaFMgjW_P2ZaSUXMLSzvpu6X9M70t_XT502faImUXKryduuqU3bzvt_vS0a85tOw7LG1A/w200-h145/sukupuoli-identiteetti.jpeg" width="200" /></a></div>Puoskarin harrastama kuunteleva empatia tuo monelle lohtua. Se voi jopa lievittää oireita. Nämä uskomushoitojen myönteiset puolet eivät ole estäneet Skepsis ry:tä hoitoja syynäämästä ja kritisoimasta. Kritiikkiä on harjoitettu yhdistyksen perustamisesta lähtien, kenties eritoten nykyisen puheenjohtajan kausina.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Uskomushoitoja on tietysti moitittu hyvästä syystä. Usein oireiden lievitys perustuu lähes mihin tahansa muuhun kuin hoidon taustateoriaan. Ja Skepsis on luonnollisesti ollut kiinnostunut totuudesta; siitä, voivatko kristallien värähtelyt ja kongien kumahtelut parantaa vai eivät.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Uskomushoitokritiikkiä on motivoinut myös se, että toisinaan ”vaihtoehtoiset hoitomuodot” saavat ihmisen hylkäämään hoidot, jotka todistetusti toimivat. Joku saattaa modernien syöpähoitojen sijasta päätyä vaikkapa eksoottisiin yrttivalmisteisiin. Kritiikkiä on motivoinut myös potilaiden köyhtyminen; hoitojen hintavuus mainitaan usein esimerkiksi Huuhaa-palkintojen perusteissa.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Edellisessä <i>Skeptikko</i> -lehdessä kaikki kääntyi nurinpäin. Puheenjohtaja <b>Otto Mäkelä</b> ja hallituksen jäsen <b>Irma Hirsjärvi</b> pahoittelevat, että Skepsis antoi palstatilaa ja puheenvuoron näkemyksille, jotka ovat kriittisiä lasten lääkkeellisiä transhoitoja kohtaan. Joitakin menetelmiä ei siis saisikaan kritisoida.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Mäkelä ja Hirsjärvi antavat myös ymmärtää, että puheenvuoron antaminen olisi ollut ideologinen päätös. Mäkelä jopa vihjailee, että <i>Skeptikossa</i> muka näkynyt oikeistokonservatismi olisi syy, miksei lehdessä ole ”tutkijoiden kunnollisia tiedejuttuja”. Hirsjärvi vilauttaa natsikorttiakin.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Huomionarvoista on, että Mäkelä ja Hirsjärvi eivät osoita vääriksi luennolla tai lehdessä esitettyjä väitteitä. Mäkelä sen sijaan argumentoi, että väärät ihmiset ovat lainanneet Skepsiksen tilaisuudessa vieraillutta esitelmöijää: ”Miksi luennoitsijaksi päätyi tutkija, jonka käsityksiä on siteerattu USA:n kristillis-oikeistolaisessa transvastaisessa liikkeessä?” <br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><b>Ville Aarnikko</b> hallituskollegoineen vastaa tähän ytimekkäästi:</span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><blockquote>Vastustamme ideaa siitä, että jotain henkilöä ei voisi kutsua luennoimaan, jos hänen normaalin tieteellisen keskustelun piiriin kuuluvia asiantuntijalausuntojaan käytetään muissa yhteyksissä virheellisesti tai erilaisten poliittisten tarkoitusperien edistämiseksi. Oleellista on henkilön esittämään sanoman sisältö, ei se kuka muu niitä käyttää ja missä tarkoitusperissä.</blockquote></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Mikäli Mäkelä tai Hirsjärvi ovat viimeisestä virkkeestä eri mieltä, tämä olisi otollinen tilaisuus jättää eroanomus. Henkilö, joka edistää politisoimisen ja vaientamisen kulttuuria, ei ole sovelias Skepsiksen hallitukseen.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Hirsjärvi esittää myös vahvan ja perustelemattoman syytöksen, että ”Skepsis heikensi tapahtumallaan suoraan transihmisten elämää” ja että ”törkyviestittely kiihtyy aina uudelleen tällaisen transhoitojen vastaisen esiintulon jälkeen”. Toivon väitteisiin tarkennusta.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Kuinka monen transihmisen elämä vaikeutui luentotilaisuuden takia ja miten? Ja millaisia ovat Hirsjärven mainitsemat törkyviestit? Ovatko ne terveyspoliittista mielipiteenvaihtoa vai syrjintään yllyttämistä ja kunnian loukkaamista? Mikäli kyse on jälkimmäisestä, kuinka paljon viestittely lisääntyi ja kauanko sitä kesti? Missä viestittely tapahtui? Rikottiinko siinä lakia ja jos rikottiin, tehtiinkö siitä poliisiasia? Entä miten Hirsjärvi sulkisi pois mahdollisuuden, että hänen väitteensä viestien runsaudesta ja törkyisyydestä on vain falski yritys hiljentää kriittisiä puheenvuoroja?<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Entä sitten itse asia, lääkekäsittelyn soveltuvuus sukupuoliristiriitaa kokeville lapsille? Kyse on luonnollisesti aivan muusta kuin alussa mainituista uskomushoidoista. Nämä lääkkeet toimivat. Lääkkeitä myös perustellaan syillä, joita on helppo kannattaa: murrosiän hormonaalinen viivästyttäminen tuo lapselle lisäaikaa identiteettinsä pohtimiseen.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Seuraavat seikat puhuvat kuitenkin varovaisuuden puolesta:<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><b>-</b> Puberteettia estävillä lääkkeillä on haitallisia sivuvaikutuksia: kasvun tyrehtymistä, sydänongelmia, sterilisoitumista ja luuston heikentymistä.</span></div><div><span face="Verdana, sans-serif"><b>-</b> Monet lääkkeiden (sivu)vaikutuksista ovat pysyviä.</span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span></div><div><span face="Verdana, sans-serif"><b>-</b> Lääkehoidon aloittaminen synnyttää tarpeen uusille hoidoille.</span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span></div><div><span face="Verdana, sans-serif"><b>-</b> Osa lääkkeitä saaneista katuu kuurien aloittamista. </span><span face="Verdana, sans-serif">Suuri osa näyttää toki olevan tyytyväinen vastaanottamiinsa toimenpiteisiin, mutta moni saattaa myös liioitella tyytyväisyyttään. Harva haluaa vaikuttaa onnettomalta saatuaan sitä, mitä pyysi.</span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span></div><div><span face="Verdana, sans-serif"><b>-</b> Puberteetin jälkeen monesta trans-identifioituvasta nuoresta tulee kehoonsa tyytyväinen aikuinen ilman lääkehoitoakin. Sukupuolikokemus voi muuttua iän myötä.</span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span></div><div><span face="Verdana, sans-serif"><b>-</b> Moni trans-identifioituva nuori kärsii mielenterveyden ongelmista tai kognitiivisista poikkeamista, esimerkiksi autismista.</span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span></div><div><span face="Verdana, sans-serif"><b>-</b> Osa trans-identifioitumisista näyttää selittyvän homoseksuaalisuudella, jossa heräävä seksuaalisuus sekoittuu vastakkaisen sukupuolen identiteettiin.</span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span></div><div><span face="Verdana, sans-serif"><b>-</b> Kehon feminisoituminen ja sitä seuraavat muutokset ympäristön reaktioissa ovat monelle tytölle erityisen hankalia.</span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span></div><div><span face="Verdana, sans-serif"><b>-</b> Sosiaalinen paine ja muotivirtaukset ovat merkittäviä nuorten identifikaatioon vaikuttavia tekijöitä.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Myöhemmät tutkimukset saattavat osoittaa tämänkaltaiset lääkekäsittelyitä koskevat huolet liioitelluiksi. Toistaiseksi näyttää kuitenkin siltä, että painostusryhmät ovat ajaneet lääkkeellisiä menetelmiä holtittomasti, ajattelematta lasten pitkän ajan hyvinvointia. Tällaisessa tilanteessa kriittiset puheenvuorot ovat tärkeitä.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"> <br /></span><span class="gmail-apple-converted-space"><span face="Verdana, sans-serif">Monelle trans-</span></span><span face="Verdana, sans-serif">identifioituvalle lääkkeet ja toisinaan kirurgia ovat sopivin käytössä oleva tapa edetä. Edellä mainitut yhdeksän kohtaa ovat kuitenkin pätevä syy suhtautua skeptisesti alaikäisten lääkitsemiseen. Siitä pidättäytyminen olisi lääketieteen ”älä ainakaan aiheuta haittaa” -periaatteen mukaista.</span></div><div><span face="Verdana, sans-serif"><o:p></o:p></span><span face="Verdana, sans-serif"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif"> * * *<br /><br /></span><b><span face="Verdana, sans-serif">PS.</span></b><span face="Verdana, sans-serif"> Irma Hirsjärvi kertoo puheenvuorossaan hämmästelevänsä ”sukupuolten ja lisääntymisen monimuotoisuutta eläin- ja kasvimaailmassa” ja suosittelee ”jokaiselle siihen tutustumista”.<br /><o:p></o:p></span><span face="Verdana, sans-serif"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Tämä on ilahduttavaa. Myös minä suosittelen eläimiin, kasveihin ja niiden lisääntymiseen perehtymistä. Biologinen sukupuolen määritelmä on nimittäin palkitsevan täsmällinen ja yksiselitteinen. Sukupuoli, jolla on isommat sukusolut, on naaras. Ja se, jonka sukusolut ovat pienemmät, on koiras. Määritelmä pätee kaikkiin suvullisesti lisääntyviin eläimiin, myös kasveihin.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Yksikään nisäkäs ei olekaan yli 200 miljoonan vuoden kehityskulun aikana vaihtanut biologista sukupuoltaan. Lajien evoluutiohistoriallinen vertailu osoittaa lisäksi, että miesten ja naisten väliset erot eivät johdu pelkästään kasvuympäristöstä tai sosiaalisista normeista. Ilman sukupuolisuuden evoluutiohistoriaa koko ajatus transsukupuolisuudesta olisi hullunkurinen.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Sukupuolierojen evoluutio ei kuitenkaan auta vastaamaan siihen, miten yhteiskunnan tulisi identifioitumiskysymyksiin suhtautua. Siitä, miten jokin asia on evolutiivisesti kehittynyt, ei voida tehdä päätelmiä siitä, mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin. Hirsjärven suositus tutustua lisääntymisen monimuotoisuuteen – niin kiinnostava kuin aihe onkin – vaikuttaakin tässä yhteydessä turhanaikaiselta poseeraamiselta, jopa sortumiselta naturalistiseen virhepäätelmään.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><br /><span face="Verdana, sans-serif">KIRJALLISUUTTA<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Joyce, H. (2021): <i>Trans</i>. Oneworld. </span><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US">Lontoo.<br /><o:p></o:p></span><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US">Shrier, A. (2020): <i>Irreversible Damage – The Transgender Craze Seducing Our Daughters</i>. Regnery. Washington, D.C.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US">Soh, D. (2021): <i>The End of Gender – Debunking the Myths about Sex and Identity in Our Society</i>. </span><span face="Verdana, sans-serif">Simon&Schuster. New York.<br /><o:p></o:p></span><span face="Verdana, sans-serif"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Tammisalo, O. (2019): Terve sielu väärässä ruumiissa? </span><i><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US">Skeptikko</span></i><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US"> 4/2019.<br /><o:p></o:p></span><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US"> <br /></span><i><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US">The Economist</span></i><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US"> (2022): In search of evidence – Transgender health care for children. July 30th.<br /><o:p></o:p></span><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US"> <br /></span><i><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US">The Economist</span></i><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US"> (2023): Trans substantiation – The evidence to support gender transitions in adolescents is worryingly weak. April 8th.<br /><o:p></o:p></span><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US"> </span></div>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-26581213444026376502023-12-07T16:00:00.000+02:002023-12-07T16:00:06.991+02:00Syksyisiä sutkauksia, osa 2<div><div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCjvaT9bl__3VUHLaPqdGUWGkmZMXYSztuZxRoPEBzuUlvkfwa9_zVB8w_JdWC6g7wa7Q2KIXdDqBmFkRzZV59OFY-8FfGtrIiZW9bYd99OEi3bnMzKxiNY1GXouP09V2zkvY8rNj3WQE3vjDRl5B80wQ8IkFfjHHqyRNOoyEyEUeMVS-WCIQ6Z7h5sTw/s1632/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202022-11-1%20kello%200.03.21.png" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1632" data-original-width="1048" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCjvaT9bl__3VUHLaPqdGUWGkmZMXYSztuZxRoPEBzuUlvkfwa9_zVB8w_JdWC6g7wa7Q2KIXdDqBmFkRzZV59OFY-8FfGtrIiZW9bYd99OEi3bnMzKxiNY1GXouP09V2zkvY8rNj3WQE3vjDRl5B80wQ8IkFfjHHqyRNOoyEyEUeMVS-WCIQ6Z7h5sTw/w128-h200/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202022-11-1%20kello%200.03.21.png" width="128" /></a></div><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ohessa lisää syksyn aikana Twitterissä/X:ssä julkaisemiani tokaisuja ja aforistisia päivänselvyyksiä. (Tänä vuonna en juuri ole kirjoitellut blogille, vaan olen lukenut ja kerännyt materiaalia mahdollista tulevaa kirjaani varten.)<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Jos yrität nähdä joka asiassa hyviä puolia, päädyt mielipiteisiin, joita et itsekään allekirjoita.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Se, että olet antanut hyvää ja pahaa koskevien käsitystesi laskea argumenttiesi pätevyyttä, ei tee sinusta hyvää tai pahaa vaan dorkan.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Jotta vallankäyttö olisi oikeutettua, tarvitaan ulkoparlamentaarisia opas- ja vahtikoiria sekä laumoittain kesyttömiä räksyttäjiä.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Jos jotakin ei voida tehdä suorasti, se tuskin onnistu myöskään epäsuorasti.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Nyt kun kaikenlaista oppia on kaiken aikaa ja ylen määrin tarjolla, korkeimpien opinahjojen tulisi rationalismin evankelioimisen lisäksi saada nuori omaehtoisesti innostumaan jostakin (akateemisesta) alasta ja aiheesta.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kulttuurisodan/polarisaation haitta ei ole se, että poliitikkojen on vaikeampi hyväksikäyttää tutkimustietoa. Politiikassa tutkimustuloksilla ei juuri koskaan ole merkitystä; valtapeli ja yksilön arvot ratkaisevat. (Sosiaalitieteelliset tutkimukset ovat myös usein arvottomia.)<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kaikki, jotka sekoittavat syy-yhteyden (kausaatio) ja yhteyden (korrelaatio), tulevat kuolemaan.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Käsityksesi plagioinnista osuvat epäilyttävän lähelle minun käsitystäni.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Taito hankkia rahoitusta on eri asia kuin taito tehdä tieteen kriteerit täyttävää tutkimusta.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Et ole hauras vaan kestävä. Sanat eivät riko sinua. Ahdistuksesi ei ole luotettava opas kertomaan sinua ympäröivästä todellisuudesta.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kolme tapaa saada muilta haluamasi.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Menetelmä 1) Taapero ja tyranni: Käytä voimaa ja väkivaltaa.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Menetelmä 2) Kauppias: Osta, myy ja vaihda.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Menetelmä 3) Lähimmäinen: Ole rakastettava ja ylläpidä yhteisiä intressejä.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Menetelmä 4) Machiavelli: 1 ja 3.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Aatteen merkittävyyttä mitataan kannattajien määrällä ja sillä, kuinka valmiita väkivaltaan he ovat.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Diktaattori osaa tehdä kadusta turvallisen ja ovikellosta kauhistuttavan.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ilman kännykkääsi he eivät saa tietää, miten onnellinen olet ilman kännykkääsi.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Yksilön muistikuvia tapahtumien kulusta kannattaa epäillä, mikäli aihe on herkkä tai kiistanalainen – tai jos ulkopuolista/puolueetonta varmistusta on mahdoton saada.</span></div><div><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Vinoutuneen ilmiön tasapuolinen käsittely vääristää todellisuutta.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Köyhyyttä ei saa päästää sille tasolle, että sillä voitaisiin perustella joihinkin oppilaisiin kohdistuvaa matalampaa vaatimustasoa.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Sensuurinnälkäinen haluaa lasten kohtaavan ilkeitä ihmisiä, ikäviä ilmaisuja ja muuta pahuutta suoraan oikeassa maailmassa, eikä ensin kirjallisuuden ja taiteiden kautta.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Meissä kaikissa on riittävästi enkeliä, jotta voimme estää muita teeskentelemästä enkeliä. Ja toisinaan – usein oman enkeliytemme kustannuksella – luomme ympäristöjä, joissa kenenkään ei kannata olla paha.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Se, että opit tekemään jonkin työtehtävän hyvin, ei tarkoita, että olisit sopiva johtamaan ihmisiä. Sattumajohtajuus tai senioriteettiin perustuva johtajuus voivat olla haitaksi kaikille osapuolille.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ongelma ei ole se, miten viisi ja puoli miljoonaa Arendtia tai Aristotelesta toimisi. Ongelma on se, ovatko poliittiset instituutiomme riittävän luotettavia ja kykeneviä tavoittelemaan viiden ja puolen miljoonan härmäläisen tarpeita.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Jos kaikki ajattelevat samoin tai täysin eri tavoin, ajattelu menettää merkityksensä.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Jos emme valista nuoria sananvapaudesta ja sen merkityksestä, emme lopulta huomaa muidenkaan vapauksien katoamista.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Eufemismi = sanojen ja ilmausten kaunistelua. Dysfemismi = sanojen ja ilmausten huomiohakuista liioittelua. 1980-luvulla yksilöä saatettiin esimerkiksi syyttää ennakkoluuloisuudesta. 2000-luvulla samasta ihmisestä tuli rasisti. 2020-luvulla hän jo kannatti valkoista ylivaltaa.</span></div><div><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ajatus voi olla totta, vaikka sen avulla perusteltaisiin täysin vastakkaisia toimenpiteitä.</span></div><div><br /><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-10330748621724593112023-10-27T23:30:00.002+03:002023-10-27T23:30:30.632+03:00Syksyisiä sutkauksia<div><span style="font-family: verdana;">Ohessa on joitakin syksyn aikana Twitterissä/X:ssä julkaisemiani tokaisuja ja aforistisia päivänselvyyksiä.</span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span><span style="font-family: verdana;">---<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Tuottavuus ei ole kaikki kaikessa, mutta pidemmän päälle se on seikka, joka kansojen kohtaloista päättää.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Poliittinen muisti on lyhyt, ja houkutus kokeilla aiemmin epäonnistuneita käytäntöjä ja järjestelmiä kasvaa toisinaan liian suureksi.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyrfHUphmweKEwiQSJod_ji-UcPQJpKZwGemyjjgJzAc4XCBoOAenBkMK0VUXH2IfeN9o5XKeSKdaP0hXx0v2aqJbAOtUtAm0Rnr21LXyeAVZUfP3mse7SgrLALNbwHPVUenX9EUs892qwwwdSX1tHs_DhyphenhyphenEP00cndI3NrzungewryF4noNVk7wRBFM58/s3450/IMG_6373.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2651" data-original-width="3450" height="154" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyrfHUphmweKEwiQSJod_ji-UcPQJpKZwGemyjjgJzAc4XCBoOAenBkMK0VUXH2IfeN9o5XKeSKdaP0hXx0v2aqJbAOtUtAm0Rnr21LXyeAVZUfP3mse7SgrLALNbwHPVUenX9EUs892qwwwdSX1tHs_DhyphenhyphenEP00cndI3NrzungewryF4noNVk7wRBFM58/w200-h154/IMG_6373.jpeg" width="200" /></a></div>Empatia on evolutiivisesti kehittynyt tunnereaktio, jota ei ole kalibroitu massamedian aikakaudelle. Se on siksi helppo valjastaa sensuroinnin puolelle. Pukemalla poliittinen viesti empatian kaapuun vastaväitteet ja sananvapauden puolustaminen saadaan näyttämään tunnekylmyydeltä.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Kuka tahansa voi väittää, että se ja se ryhmä ei saa ääntään riittävästi kuuluviin, ja kuka tahansa voi yrittää istuttaa perusteetonta ulossulkemisen kokemusta muille.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Äärioikeisto ja äärivasemmisto pitävät yllä vihollisuuksia ja näin ruokkivat toisiaan. Ne voisivat kuitenkin yhdistää voimansa: molemmat vannovat suvaitsemattomuuden ja valtiovetoisuuden nimeen, yksilönvapauksien ja demokratian kustannuksella.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Jokainen sukupolvi joutuu itse huomaamaan, että aaveet, avaruusoliot ja ajatustenlukijat ovat harvassa, mutta että harhauttajia ja huijareita riittää senkin edestä.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Hyvän tietokirjan lukeminen on kuin kotiisi olisi murtauduttu. Olet järkyttynyt ja tavaroitasi on viety. Mutta et voi olla ajattelematta, millä korvaat menettämäsi asiat.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Joskus oppineisuus näkyy ainoastaan siinä, että yksilö osaa perustella noudattamansa kaksoisstandardit itselleen.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Jos sinulla on silmäpari, hieman tietämystä biologiasta ja auttavasti toimiva maalaisjärki, ymmärrät, että kaikki eivät ole yhtä älykkäitä, että sukupuolet ovat erilaisia ja että ihmisellä on evoluutiossa kehittyneitä käyttäytymistapoja. Julkisuudessa saatat silti väittää muuta.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Yksilö etsii identiteettiään ja hengenheimolaisiaan – päätyen löytämään epäkohtia. Näin syntyvät yleinen mielipide ja yhteiskunnallinen asenneilmapiiri. Vapaissa olosuhteissa prosessi on kesytöntä kakofoniaa (riippumatta siitä ohjaillaanko asenteita painomusteella vai pikseleillä).<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Tuskin mikään yksittäisen ihmisen yksittäinen teko on vähentänyt maailmasta köyhyyttä yhtä dramaattisesti kuin Maon kuolema.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Se, pitäisikö tulo- ja/tai varallisuuseroja kaventaa, on eri kysymys kuin se, missä määrin erot johtuvat ahkeruudesta, älykkyydestä tai onnenkantamoisista. Tulo- ja varallisuuserojen syy on selvitettävissä empiirisesti. Tulonjako taas on poliittinen kysymys. Se, missä määrin empiirisiin kysymysten selvittäminen auttaa poliittisiin tavoitteisiin pääsemisessä, on empiirinen kysymys.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Ne, jotka yrittävät päättää sen, mistä kulloinkin pelataan, yrittävät todellisuudessa päättää sen, kuka pääsee pelaamaan. Peli voi kuitenkin siirtyä toisaalle kesken kaiken, ja usein he löytävätkin itsensä autiolta kentältä, vailla katsojia ja kannustajia.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Se, että oppineiston annetaan ylhäältä käsin ja moralisoimalla ohjailla ihmisten käyttämiä yksittäisiä sanoja, on ihmisten suhteellisuuden- ja vivahteidentajun hävittämistä. Sanapoliisin toiminta vaikeuttaa sen ymmärtämistä, milloin kyse on vähäpätöisestä rasismin ilmauksesta ja milloin vakavasta rasistisesta teosta. Näin sanapoliisi tekee itsestään merkityksettömän tai haitallisen. Autoritaarisella asenteellaan hän tulee luoneeksi tilaa ääriryhmille.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Kun jotakin ryhmää riittävän pitkään syytetään ja syyllistetään etuoikeuksista, ryhmä muuttuu marginalisoiduksi. Ja kun jokin ryhmä riittävän pitkään nähdään marginalisoituna, se muuttuu etuoikeutetuksi.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Jos elefantit osaisivat piirtää tai kirjoittaa, niiden pyhissä kirjoissa seikkailisi norsujumalia, jotka etähaistaisivat harhaoppiset ja kärventäisivät niitä kärsillään. Ja mammutit olisivat syntiensä tähden karkotettuina Siperian viimaan.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Mieluummin eläisin rosvoparonien kuin kaikkivoipan moralistiaktivistin alaisuudessa.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Ihmisten pitää parhaansa mukaan pyrkiä värisokeuteen. Muita tulee kohdella yksilöinä, riippumatta heidän etnisestä taustastaan. Periaatetta tulee noudattaa sekä henkilökohtaisessa elämässä että kannatetussa politiikassa.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">”Älkää pelätkö, emme halua koko köyhälistön diktatuuria. Meille riittää parin prosentin aatteelle uskollinen pyyteettömien ja ansioituneiden eturintama, joka osaa toimia ihmiskunnan parhaaksi. Alas aristokratia, hyvä me!”<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Heterous ei ole homovihaa. Se, että yksilö suosii/puolustaa joitakin kulttuurisia tapoja, on eri asia kuin aiheeton ennakkoasenne muita kulttuuritapoja kohtaan.</span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><span style="font-family: verdana;">Halu kieltää hormonihoidot sukupuolidysforiasta kärsiviltä alaikäisiltä ei ole transkammoa.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Vanhojen hierarkioiden kaataminen luo uusia.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Käytäntöön sovellettuna utopioilla on taipumus muuttua dystopioiksi.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Itseilmaisu on usein itsekkyyttä ja/tai narsismia.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Täydellinen omaperäisyys on mahdotonta. Ketään ei kannata sanoa originelliksi ennen kuin olet käynyt siellä, mistä hän on tullut.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Yliopistoon ei tule perustaa turvatiloja, jossa voi välttyä erimielisyyksiltä. Mutta jokunen itkuhuone voisi olla paikallaan.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Kansallisvaltioiden ja nurkkakuntaisuuden syyttäminen yhteiskunnan ongelmista on kuin syyttäisi rahaa inflaatiosta.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Väite, että ”kaikki on vain näkökulmaa ja mielipidettä”, kumoaa itsensä. Jos väite olisi totta, se ei olisi totta vaan näkökulma/mielipide.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Fraseologia = menetelmä, jolla lukiolainen saa vieraan kielen ainekirjoituksensa sanamäärän täyteen. Käytössä myös politiikassa.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Vanhemmat haluavat lastensa parasta. He vievät lapsia harrastuksiin ja rientoihin. Niissä vanhemmat tutustuvat muihin aikuisiin ja joskus alkavat tehdä talkootyötä rientojen parissa. Lapset ylläpitävät kansalaisyhteiskuntaa vähintään samassa määrin kuin kulutusyhteiskuntaa.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Mihin suurvaltojen kylmä sota loppui? Loppuiko se todella koskaan? Entä mihin kylmä kansalaissota (tai kulttuurisota) loppuu? Onko se edes syttynyt? Syttyykö edes tulevaisuudessa?<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Jos jotkut yksittäiset sanat kykenevät turmelemaan, miten voidaan taata, että näille sanoille altistuvat sensuuriviranomaiset eivät turmellu?<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Sananvapaus on tärkeää, koska se mahdollistaa 1) totuuteen pääsemisen, 2) vähemmistöjen olojen parantamisen sekä 3) väkivaltaisten ääriliikkeiden ja kehnon hallinnon vastustamisen.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Sensuurilla on taipumus tehdä kielletyistä aiheista ja ilmauksista entistä voimakkaampia. Niin kauan kuin ihmisten pitää muistaa, mitä sanoja/ajatuksia/henkilöitä he eivät saa mainita, niin kauan nämä sanat/ajatukset/henkilöt pysyvät ihmisten mielissä ja saavat turhaa kunniaa.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Jos sanojen määritelmiä tarkoituksella muutellaan tai epähuomiossa annetaan muuttua, tällöin myös lait, joissa näitä sanoja käytetään, muuttuvat – ilman lainsäätäjän hyväksyntää.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Jos Salman Rushdie pelkäisi islamia, se ei olisi islamfobiaa, vaan se olisi erityisen rationaalista pelkoa. (Fobia = liiallinen/epärealistinen pelko)<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Koska puolueet tietävät, että osa kansalaisista ei koskaan äänestä heidän ehdokkaitaan, puolueet suuntaavat resursseja vastustajan demonisointiin eivätkä kiinnostu vastustajan poliittisten oikeuksien suojelemisesta. Usein tämä on ainoa poliittinen filosofia politiikanteon takana.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Harva haluaa vainota syytöntä. Mutta moni haluaa suojella syyllistä.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Islamin kritisointi ei todista islamfobiasta/rasismista. Empaattinen ja lämmin ihminen voi vastustaa humanitaarista maahanmuuttoa. Feminismin kritisointi ei tee misogyyniksi. Ajatus että biologisten miesten tulee kilpailla miesten sarjoissa ei ole transvihaa.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Jos jotakin on vaikea ymmärtää, se ei tarkoita, että se on syvällistä.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Aina, kun akateemisesti koulutettu sanoo, että diversiteetti on tärkeää, kysy, kuinka monta perussuomalaisten äänestäjää työskentelee sosiologian laitoksella.<br /></span><o:p><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></o:p><span style="font-family: verdana;">Akateemisen tutkimuksen ansioiden tarkastelussa jonkinlaisen ainesosan tulisi olla peräisin niiltä, joiden ansiot/työpaikat eivät ole kiinni alalla vakiintuneiden ajattelutapojen hyväksymisestä.<br /></span><br /></div><br />Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-453408335862176592023-06-15T15:22:00.002+03:002023-06-15T15:22:51.577+03:00Parinvalinnasta ja lapsettomuudesta<div><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Keskisuomalainen -konsernin toimittaja kyseli lapsettomuudesta ja parinvalinnasta. Ohessa tiiviit ja joltakin osin melko spekulaatiiviset huomioni.</span><span face="Verdana, sans-serif"> <br /></span><b><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span></b><b><span face="Verdana, sans-serif">- Miten evoluutiopsykologia selittää sitä, että vapaaehtoinen lapsettomuus on lisääntynyt Suomessa?<br /></span></b><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Yksilöiden väliset erot lisääntymismenestyksessä ovat tärkeimpiä evoluutiota ajavia voimia. Siksi voi näyttää vaikealta selittää vapaaehtoista lapsettomuutta evolutiivisesti. Luonnonvalinnanhan nimenomaan olettaisi istuttaneen ihmisiin halun saada lapsia.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Ihmislajille ei kuitenkaan kehittynyt kovin vahvaa tietoista tarvetta lisääntymiseen sellaisenaan. Sitä ei tarvittu. Lajimme evoluutioympäristössä menestyksekkääseen poikastuottoon riitti seksuaalinen nautinto ja uhrautuva kiintymys syntyneisiin pienokaisiin. Siksi miehet esimerkiksi maksavat mieluummin aikuisviihteen katselusta kuin lahjoituksesta spermapankkiin. Jälkimmäinenhän olisi lisääntymisen kannalta paljon järkevämpää.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Vastaavista syistä meillä ei ole inhontunnetta ehkäisyvälineitä kohtaan – siitä huolimatta, että ne tekevät parittelusta lisääntymismielessä turhaa. <br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Evoluutio ei kaukonäköisesti myöskään saanut meitä inhoamaan kännyköitä ja sosiaalisen median sovelluksia. Niiden vieroksuminenhan olisi kaikin puolin järkevämpää, nimenomaan lisääntymismielessä. Sosiaalinen media ja pelisovellukset ovat jo nyt valtavan koukuttavia, monelle paljon lastentekoa kiinnostavampia.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuvTqTH1aNJnIhvq-Z9_OBpH8zWjGka0nFlDRchQrLN2VK3clOwwSfIReofU88tKVUV3Cbmc-qv360ktZXODPqSdUQ2QR7oEfaFT_KRAv4YD1ZzkT5AgyJnF946n6Gwq6ISQMQ0MpUYl6LG_6-g8Q5jWHLQeGaiN0Dc-JFFldYFG40q-_BFanFW59N/s2375/59A8F240-800A-4146-80BE-7E3BC63E94CD.jpeg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1880" data-original-width="2375" height="158" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuvTqTH1aNJnIhvq-Z9_OBpH8zWjGka0nFlDRchQrLN2VK3clOwwSfIReofU88tKVUV3Cbmc-qv360ktZXODPqSdUQ2QR7oEfaFT_KRAv4YD1ZzkT5AgyJnF946n6Gwq6ISQMQ0MpUYl6LG_6-g8Q5jWHLQeGaiN0Dc-JFFldYFG40q-_BFanFW59N/w200-h158/59A8F240-800A-4146-80BE-7E3BC63E94CD.jpeg" width="200" /></a></div>Tämä ei tietenkään tarkoita, että kännykät olisivat suoraan korvanneet seksuaalisen nautinnonhalun tai sitoutumisen parisuhteeseen. Mutta jos romanttinen illallinen tai lomamatka on luuriselailun takia keskimäärin vaikkapa seitsemän prosenttia vähemmän romanttinen, sellainen saattaa tilastoissa näkyä nimenomaan vapaaehtoisena lapsettomuutena. Molempien aivot saattavat todeta, että ”tuohan on kiinnostuneempi luuristaan kuin minusta/meistä”. Sellainen ei houkuttele perheenperustamiseen. Puolisolta halutaan uskottavia signaaleja pitkäaikaisesta sitoutumisesta, ja kännykän tuijotus on kaikkea muuta.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Nykyihmisen lisääntymistä näyttää toisin sanoen haittaavan se, että kaikkein kiinnostavimmat ärsykkeet ovat edessämme vain muutaman näppäilyn päässä. Evoluutioympäristössä houkuttelevimmat ärsykkeet olivat niitä, jotka edesauttoivat lisääntymistä. Mutta nykyään samat ärsykkeet – tai niiden halvat kopiot – löytyvät vaivattomasti netistä. Porno on tästä ääriesimerkki. Sitä on loputtomasti tarjolla, ja se varsin suoraviivaisesti käyttää hyväkseen lajimme lisääntymispsykologiaa. On oikeastaan ihme, että kaikki eivät ole addiktoituneita aikuisviihteeseen.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Toisaalta niissä yhteisöissä ja kulttuureissa, jotka uskonnollisista syistä karttavat modernia viihdeteknologiaa, lisäännytään usein muuta väestöä enemmän ja nuorempana. Teknologian vieroksuminen voi siis toimia paikallisena vastavoimana lisääntymistä hidastavalle modernille mielihyväteknologialle.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisFcJtfEx-NGpYfiNz_mpa3VPFv6UWl7-NPxNws1THvBQ5JahEiWlMhlqwDjiaGQDjuh6MgLE22Iqalxf42ZIeCJ5EUCCSflfPjcjWW72H6kM9-RDcAVNU098NaAgrMQtjYCCw1ljPkXI2u-035ZW_RLNHAZatxmRIHQtiJRMNNfqGGnlFiliFtHJE/s2031/479AB8FE-EAB0-4182-9548-25392E64E6ED.jpeg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1293" data-original-width="2031" height="127" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisFcJtfEx-NGpYfiNz_mpa3VPFv6UWl7-NPxNws1THvBQ5JahEiWlMhlqwDjiaGQDjuh6MgLE22Iqalxf42ZIeCJ5EUCCSflfPjcjWW72H6kM9-RDcAVNU098NaAgrMQtjYCCw1ljPkXI2u-035ZW_RLNHAZatxmRIHQtiJRMNNfqGGnlFiliFtHJE/w200-h127/479AB8FE-EAB0-4182-9548-25392E64E6ED.jpeg" width="200" /></a></div>Maailmanlaajuiseksi voimaksi fundamentalismista ja puritanismista ei kuitenkaan näytä olevan. Teknologia kehittyi lisääntymisen kannalta yksinkertaisesti liian houkuttelevaksi. Samoin on saattanut käydä muillakin sellaisilla planeetoilla, joille kehittyi älyllistä elämää. Ehkä jos olento tulee riittävän älykkääksi, se väistämättä alkaa täyttää elämänsä houkuttelevilla virtuaalikopioilla, unohtaen perinteiset lisääntymistalkoot.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><b><span face="Verdana, sans-serif">- Mitkä tekijät ohjaavat eniten parinvalintaamme? Miten ne eroavat miehillä ja naisilla? Pätevätkö samat tekijät myös seksuaalivähemmistöillä?<br /></span></b><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Useimmat miehet ja naiset haluavat sitoutuneen, kiltin ja älykkään kumppanin. Sukupuolierot ovat suurimmillaan siinä, että ihmisnaaraat ovat kiinnostuneempia kumppanin yhteiskunnallisesta asemasta ja ansaitsemiskyvystä (ks. lisää <a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2020/03/missa-kuljimme-kerran-huomioita.html" target="_blank">täältä</a>), ja ihmiskoiraat ovat kiinnostuneempia puolison hedelmällisyysindikaattoreista, siis ulkonäöstä ja nuoruudesta. Naisen vartalon ja iän perusteellahan on helpompi tehdä oikeansuuntaisia arvioita tämän hedelmällisyydestä. (Kyse ei tietenkään ole tietoisesta hedelmällisyyden arvioinnista, vaan siitä, että oikeista paikoista kupera ja kovera naaras näyttää koiraan silmiin haluttavalta.) Lisäksi miesten seksuaalinen vaihtelunhalu on keskimäärin suurempaa.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Osa sukupuolieroista näkyy myös seksuaalivähemmistöillä. Esimerkiksi lesboparien sitoutuminen parisuhteeseen on huomattavan feminiinistä: </span></span><span style="font-family: verdana;">lesbot muodostavat kestäviä ja intiimejä parisuhteita homomiehiä ”helpommin”, ja</span><span style="font-family: verdana;"> lesbot ovat myös keskimäärin uskollisempia kuin heterot.</span></div><div><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Homomiehillä parinmuodostus on taas huomattavan maskuliinista: irtosuhteita on enemmän ja kumppaniehdokkaan ulkonäöllä on suurempi merkitys. Tässä mielessä homo- ja heteromiehet ovat keskenään samankaltaisia, samoin kuin lesbot ja heteronaiset. Homoseksuaalien käyttäytyminen antaakin tukea monelle ihmislajin lisääntymistä koskevalle evolutiiviselle huomiolle.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Heterosuhteet eivät missään päin maailmaa muistutakaan homomiesten välisiä suhteita. Jopa siellä, missä naiset ovat suhteellisen vapaita miesten asettamista rajoituksista ja missä lapset eivät vaikuta yhtälöön, kuten lesbojen parissa, naiset hyvin harvoin käyttäytyvät seksuaalisesti kuten miehet. Tästä voidaan päätellä, että heteroseksuaaliset suhteet ovat rakentuneet pikemminkin naisten kuin miesten parinvalintamieltymysten ja -intressien mukaan.</span></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span></span></div><div><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span></div>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-65329665262811298662023-05-26T10:03:00.000+03:002023-05-26T10:03:59.428+03:00Mitä olemme toisillemme velkaa?<span style="font-family: verdana;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi46jTQkLoO2KL6FvAM9NbRKx-w8vw0wsVT7_RhJO3FvjSuIuFR955S35SRELnw0tjphYgnnflArT5LLwagx0TQjUD055klbafEwLM8kljNBT96unVScmnR5jQmOVlS6VV60_m5FHdCMSswSe_e7rBvn_hyAOemlI5p7XenFm3gj6UxDpl7Zw_H2d9o/s3179/IMG_1077.heic" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="3179" data-original-width="2106" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi46jTQkLoO2KL6FvAM9NbRKx-w8vw0wsVT7_RhJO3FvjSuIuFR955S35SRELnw0tjphYgnnflArT5LLwagx0TQjUD055klbafEwLM8kljNBT96unVScmnR5jQmOVlS6VV60_m5FHdCMSswSe_e7rBvn_hyAOemlI5p7XenFm3gj6UxDpl7Zw_H2d9o/w133-h200/IMG_1077.heic" width="133" /></a></div><span style="font-size: x-small;">Kirjaessee Minouche Shafikin teoksesta <i>What We Owe Each Other – A New Social Contract for a Better Society</i>. Princeton University Press, 2021. (Arvio ilmestyi tiivistettynä <i>Tiedepolitiikka</i>2/2023 -lehdessä.)</span><br /><span lang="EN-US"><br /></span><span lang="EN-US"><br /></span>Maailmanpankin varajohtajana toiminut ja <i>London School of Economics</i>in johtajana toimiva Minouche Shafik etsii kirjassaan polkua parempaan maailmaan. Mielestään hän myös sellaisen löytää. Euroopan keskuspankin johtaja Christine Lagarde on takakannessa samaa mieltä, pitäen teosta <i>must-read</i> -reseptinä. Yritys on kieltämättä hyvä. Perustelut esimerkiksi nojaavat valtioita vertaileviin laaja-alaisiin tutkimuksiin.<br /><br />Päätelmät ovat tästä huolimatta varsin epäkonkreettisia ja toisinaan myös turhan optimistisia. Ovathan valtioiden väliset vertailut puutteellinen väline kertomaan syysuhteista, saati antamaan toimivia käytännönsuosituksia.<br /><br />Alussa Shafik esittää, että yksi syy joidenkin maiden matalammalle sosiaaliturvalle on kansalaisilla oleva ajatus, että hyvinvointivaltion tarkoitus olisi jakaa rahaa rikkailta köyhille. Hänen mukaansa kyse on väärinkäsityksestä. Näin Shafik: ”Hyvinvointivaltio on kolme neljännestä säästöpossua (yhteistä eri elämänvaiheiden vakuuttamista) ja vain yksi neljännes Robin Hoodia (resurssien siirtoa rikkailta köyhille).” Vastaavasti on esitetty, että Franklin Rooseveltin tekemät sosiaaliturvan parannukset 1930-luvun Yhdysvalloissa onnistuivat sen takia, että työntekijät kokivat heiltä kerättyjen maksujen hyödyttävän myös heitä itseään eikä vain kaikkein köyhimpiä (ks. Bodanis, David 2020: <i>The Art of Fairness</i>).<br /> <br />Shafik jatkaa, että hyvinvointivaltion vakuutusluonne osuu yksiin sen kanssa, että investoiminen omiin kansalaisiin on olennainen osa valtion kasvustrategiaa. Kirjassa on paljon tällaisia luultavasti oikeansuuntaisia ja sinänsä järkeenkäypiä huomioita, mutta jotka jäävät korusanojen tasolle, ainakin pohjoismaisesta näkökulmasta katsottuna.<br /> <br />Shafik pohtii myös sitä, miten suurena kansalaiset pitävät tuurin roolia yksilön menestymisessä. Hänen mukaansa tämä kollektiivinen käsitys vaikuttaa väestön veronmaksuhalukkuuteen. Hän ei kuitenkaan tarkastele, miksi ihmiset näkevät tuurin (tai yksilön ahkeruuden) merkityksen sellaisena kuin he näkevät. Tällaisista seikoista on vain hajanaisia arvauksia. Vielä vähemmän tietoa on siitä, miten hallinnon kannattaisi toimia, jos se haluaisi asiantiloihin muutosta. Esimerkiksi etnisesti yhtenäisen pienten tuloerojen maan kansalaiset reagoivat hallinnon toimenpiteisiin varsin eri tavoin kuin ihmiset etnisesti hajanaisessa suurten tuloerojen maassa.<br /> <br /><b>Mitä tänään koulussa opit?<br /></b> <br />Shafikin maailmanparannusreseptissä koulutuksella on ratkaiseva rooli. Hän kirjoittaa pitkästi siitä, miten koulutus kasvattaa – tai on näihin päiviin asti kasvattanut – sekä yksilön tuloja että kansantaloutta. Shafikin mukaan jokainen lisävuosi koulutusta on tuonut koulutuksen saaneelle yksilölle kymmenen prosentin tuottovaikutuksen. Briteistä hän kirjoittaa, että jokainen yliopistokoulutukseen sijoitettu punta tuottaa seitsemän puntaa yksilölle ja 25 puntaa valtiolle (korkeampina veroina, matalampina tulonsiirtoina ja vähäisempinä rikoksina). Paikoin hän kuitenkin siteeraa syysuhteiden selvittämisen kannalta arvottomia tutkimuksia, esimerkiksi havaintoa siitä, että vanhempien työllisyys on yhteydessä lasten koulumenestykseen. Tässähän kyse ei välttämättä ole syy-yhteydestä.<br /> <br />Shafikin esittämiä lukuja on kritisoitu myös siitä, että firmat saattavat käyttää työnhakijoilla olevia tutkintoja vain työntekijöiden valikoimiseen. Tällöin pelkkä korkeampaan koulutukseen osallistuminen (eikä niinkään koulutuksessa opitut asiat) selittäisi yksilön tulojen kasvua. Shafik itsekin myöntää, että suurimmat hyödyt ovat tulleet peruskoulutukseen satsaamisesta. Syyksi hän esittää sitä, että peruskoulutuksen tarjoaminen on halvempaa kuin yliopistokoulutuksen.<br /> <br />Shafikin koulutushehkutuksesta puuttuu lisäksi eräs olennainen seikka: länsimaissa tapahtunut viimeaikainen muutos. <i>Helsingin Sanomat</i> (1.2.2022) esimerkiksi kirjoittaa, että ”Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan ammattikoulun valinneet voivat päästä selvästi paremmille tuloille kuin kouluosaamiseltaan, motivaatioltaan ja perhetaustaltaan samanlaiset lukiolaiset”. Eli kun erot yksilöiden lähtökohdissa otetaan huomioon, ammatillinen koulutus saattaakin johtaa suurempiin tuloihin.<br /> <br />David Goodhart puolestaan kertoo <i>Head Hand Heart</i> -kirjassaan (2020), että sellaiset työpaikat, joissa edellytetään kognitiivista kyvykkyyttä ja itsenäistä päätöksentekoa, ovat jyrkässä laskussa. Yliopistokoulutettujen sektorin 30 vuoden ajan jatkunut laajentuminen on hänen mukaansa pysähtynyt. Goodhart toteaa, että Briteissä jo kolmannes valmistuneista (graduates) työskentelee – viisi vuotta valmistumisen jälkeen – paikassa, jossa tutkintoa ei tarvita (non-graduate jobs). Vuonna 2017 Briteissä tehdyn kyselyn mukaan 35 prosenttia vastavalmistuneista ajatteli, että urakehitysmielessä yliopistokoulutus ei ollut sen kustannusten arvoinen.<br /> <br /><i>The Economist</i> (Feb 3/2018) -lehti toteaa vastaavasti, että akateeminen tutkinto ei enää tuo samanlaisia tuottoja kuin aiemmin: ”Kun yhä useampi nuori hakee tutkintoja, niiden hyödyt sekä yksilölle että hallinnolle ovat alhaisempia.” Myös tutkijat Lee Elliot Major ja Stephgen Machin toteavat tämän <i>Social Mobility</i> -kirjassaan (2018): ”Tutkintoa seuraava suhteellinen palkannousu on laskenut uusimmilla sukupolvilla.”<br /> <br />Hyvästä yliopistosta saatu tutkinto näyttää silti edelleen olevan fiksu investointi. Major ja Machin kirjoittavatkin, että nuorimpien polvien kokema suhteellisen hyödyn pieneneminen on merkki tutkinnoista saatujen palkkatuottojen vaihtelusta. Sillä siis on merkitystä, mitä ja missä opiskelet. <br /> <br />Goodhart (2020) jatkaa: “Ei ole ollenkaan ilmeistä, että valmistuneiden korkeammat tulot johtuvat korkeammasta tuottavuudesta pikemmin kuin sosiaalisista käytännöistä ja perityistä sini- ja valkokaulusväen eroista.” Goodhartin mukaan kaiken mittaaminen opintomeriittien perusteella saattaakin johtaa perverssiin lopputulemaan, jossa työtä arvioidaan ja työstä maksetaan sen edellyttämien tutkintojen mukaan eikä työn vaativuuden tai tuottavuuden mukaan – tai sen mukaan, miten huonosti tai hyvin yksilö työstä suoriutuu.<br /> <br />Moni perinteisesti matalamman koulutuksen ala on joka tapauksessa alkanut vaatia yliopistotutkintotasoisia titteleitä kuin vain statusta saadakseen. Ja kun joku ala tai työpaikka alkaa edellyttää tutkintoja, muutkin ehkä alkavat kuvitella, että heidänkin tulee niin tehdä. Vaarana näissä trendeissä on, että työntekijöistä tulee kehnompia johtajia, huonompia kommunikoijia ja kyvyttömämpiä selviämään vaikeista ihmisistä ja tilanteista. Korkea koulutus on toki yhteydessä parempaan työstä suoriutumiseen – mutta jälleen kerran, ei välttämättä syy-yhteydessä.<br /> <br />Shafik toivoo koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoistamista. Hänen mukaansa tämä on tärkeää erityisesti siksi, että mahdollisuuksien tasa-arvo kykenee vastustamaan trendiä, jossa teknologinen kehitys kasvattaa vain koulutetuimpien tuloja. On kuitenkin huomattava, että pelkkä mahdollisuuksien tasa-arvo – termi, joka pitäisi joka yhteydessä määritellä tarkasti – ei välttämättä muuta tapaa, jolla teknologia tuloja ja varallisuutta jakaa.<br /> <br />Tässä kohdin Shafik olisi voinut tuoda selvemmin esille myös sen, että sosiaaliselle liikkuvuudelle – siis sille, että köyhän perheen lapsi voi nousta sosioekonomisessa asemassa – on mahdoton löytää optimaalista tasoa. Harva esimerkiksi haluaa täydellisen liikkuvaa maailmaa, jossa kotiolosuhteet eivät lainkaan vaikuta lapsen menestymiseen. Sellainen edellyttäisi lasten erottamista vanhemmistaan, työpaikkojen sattumanvaraista jakoa tai vastaavia sietämättömän ankaria toimenpiteitä. (Briteissä vanhempien tulotaso selittää tilastollisesti 50 prosenttia jälkeläisen tuloista. Tanskassa, Norjassa, Suomessa ja Kanadassa lukema on 20 prosentin luokkaa. Pohjoismaissa sosiaalinen liikkuvuus on siis suurempaa, ja Briteissä – ja myös Yhdysvalloissa – nousu alemmasta sosiaaliluokasta ylempään on hankalampaa. Jälkimmäisissä yläluokilla on myös voimakkaampi motiivi pitää perillisensä korkeammassa asemassa nimenomaan suurten tuloerojen takia.)<br /><o:p></o:p> <br />Ihmiset myös eroavat siinä, minkä verran resursseja heidän lukutaitonsa, terveytensä ja jopa poliittiset vapautensa edellyttävät. Shafik ei juuri perustele kantaansa, mutta hänen mukaansa juuri näiden yksilöllisten erojen takia yhteiskuntasopimuksen piiriin on laskettava pyrkimys myös tasa-arvoisiin lopputuloksiin – termi, joka myös pitäisi joka kerta määritellä (mutta mitä ei kirjassa tehdä).<br /> <br /><b>Kuka maksaa hoidon, kuka valistuksen?<br /></b> <br />Toinen Shafikin laajasti käsittelemä aihe on terveydenhuolto. Hänen mukaansa olennainen osa yhteiskuntasopimusta on sen päättäminen, mitkä terveysteknologiset toimet maksetaan ”kollektiivisesti”. Shafik jatkaa, että kaksi kolmesta kehittyneestä maasta käyttää riippumattomia (independent) asiantuntijoita arvioimaan, miten kustannustehokasta mikäkin hoito on. Näiden ”hoitoteknologisten arvioiden” avulla luodaan Shafikin mukaan listoja siitä, mitä yhteisestä kassasta maksetaan ja mitä ei. <br /> <br />Teknologisen ja taloudellisen kehityksen myötä listat tehtävistä hoitotoimenpiteistä luonnollisesti muuttuvat. Ja toistaiseksi suunta on ollut väestön terveyden kannalta myönteinen: sukupolvi toisensa jälkeen on voinut odottaa saavansa parempaa hoitoa kuin vanhempansa. Raja tulee kuitenkin jossakin vastaan. On monia terveyttä tai työkykyä edistäviä toimenpiteitä, jotka tuskin koskaan päätyvät kollektiivisesti maksettaviksi. Tällaisia voivat olla esimerkiksi rentouttavat kylpylälomat tai tietyt kauneuskirurgiset toimenpiteet.<br /> <br />Maailman terveysjärjestö WHO on esittänyt suosituksen, että maan keskitulo henkilöä kohti on sopiva mittari sille, minkä verran lisäelinvuodesta saa koitua kustannuksia. Shafikin mukaan tämä on hyödyllinen terveyspoliittinen opas. Unkarissa ja Koreassa on esimerkiksi tehty linjaus, jonka mukaan valtio maksaa hoidon, joka tuo yhden lisävuoden hyvää terveyttä hintaan 2–3 kertaa tulo henkilöä kohti.<br /> <br />Näissä linjauksissa on se etu, että maan vaurastuessa hoidon tasokin (oletettavasti) paranee. Lisäksi hoitoja koskevien päätösten tekijät on linjausten myötä helpompi saada vastuuseen ja toimimaan itsenäisesti, ilman ulkopuolisen painostuksen, vaikkapa potilasjärjestölobbauksen, vaikutusta.<br /> <br />Toisaalta kyse on silti aina tulkinnanvaraisuuksista. Mitä on esimerkiksi linjauksissa mainittu ”hyvä terveys”? Entä minkä verran mihinkin ikäryhmään hoitoa tulee suunnata? Ihmisillä on esimerkiksi taipumus jollakin tasolla pitää nuoriin kohdistettuja hoitoja tärkeämpinä kuin vanhoihin. Mutta kuka saa päättää, milloin se on oikeutettua?<br /> <br />Myös valistus ja ennaltaehkäisy – ja mahdolliset pakkotoimet – ovat osa terveyteen kuuluvaa yhteiskuntasopimusta. Näiden suhteen olennainen kysymys on: miten yhteiskunnan tulee puuttua siihen, että osa ihmisistä ei harrasta liikuntaa, syö epäterveellisesti, tupakoi tai ei ota lääkkeitään. Missä määrin yksilön on siis itse maksettava riskikäyttäytymisen seuraukset?<br /> <br />Taloudellisteknisen kehityksen lisäksi vastaus riippuu siitä, millainen kulloinkin vallitseva poliittinen ilmapiiri on. Ja hallinnollisin toimin, ylhäältä alaspäin, sitä on vaikea muuttaa haluttuun suuntaan.<br /> <br />Tupakoinnin ja alkoholinkäytön kustannuksista Shafik kirjoittaa:<br /> <br /><blockquote>Tupakoinnin maailmanlaajuiset kustannukset on arvioitu olevan 1,4 biljoonaa dollaria, muodostuen biljoonasta hukattua tuottavuutta ja 422 miljardista hoitokuluja. Alkoholin kulutus aiheutti taloudellisia kustannuksia 600 miljardin arvosta keskituloisissa ja rikkaissa maissa. Briteissä ylipaino maksaa NHS:lle (National Health Service) 5,1 miljardia puntaa joka vuosi, ja laajempien kustannusvaikutusten arvioidaan olevan yli 25 miljardia. Tupakointi maksaa NHS:lle 2,5 miljardia, yhteiskunnalle koituvien kustannusten ollessa yli 11 miljardia. Briteissä alkoholinkulutus maksaa yhteiskunnalle noin 52 miljardia, josta noin 3 miljardia tulee NHS:lle.</blockquote><br />Hoitokustannukset toisin sanoen rasittavat kansantaloutta ja ovat pois muista hyvinvointitoiminnoista. Kysymys kuuluu edelleen: pitäisikö yksilön maksaa elämäntapataudeista koituvat hoitokustannukset? Pelkkien lukemien perusteella tällaisiin arvokysymyksiin ei voida vastata.<br /> <br />Shafikin vastaus on, että yksilölle ei voida sälyttää kaikkia kustannuksia jo sen takia, että on vaikea päättää, millainen käyttäytyminen lasketaan riittävän riskialttiiksi. Onko sitä vaikkapa perunalastujen syöminen? Nehän sisältävät epäterveellisen paljon suolaa ja rasvaa. Tai auringonotto? Se lisää ihosyövän riskiä vanhempana. Entä moottoripyöräily? Viimeksi mainitusta Shafik kirjoittaa, että pakollinen vakuutuksenotto saattaa tällaisissa tapauksissa olla järkevä keino kattaa riskikäyttäytymisen kustannukset. Syy, miksi samoin ei voida toimia vaikkapa alkoholi- tai huumeriippuvuuden suhteen, on Shafikin mukaan se, että riippuvuus syntyy usein olosuhteista tai taipumuksista, joihin yksilö ei pysty vaikuttamaan.<br /> <br />Tässäkin kyse on tietysti edelleen siitä, mikä on riskikäyttäytymistä ja mikä ei. Eihän prätkällä kaahaileva hurjapääkään valinnut hurjapäisyyden geenejä. Pitääkö hänen siis maksaa vammoistaan tai vakuutuksistaan muita enemmän? Käytännössä yhteiskuntasopimus on sitä, että päättäjät ovat arvioineet, mihin yksilön tulee pystyä ja mitä yksilöltä voidaan olettaa. Tämä analyysi jää Shafikilta kesken. Kyse on paljon laajemmasta asiasta kuin vain terveyskäyttäytymisestä.<br /> <br />Milloin yksilöä voidaan siis pitää vastuullisena? Tästä asiasta päättäjien on jatkuvasti päivitettävä tietojaan. Olemme viime vuosikymmeninä saaneet jatkuvasti uutta todistusaineistoa, jonka valossa kokonaisia ihmisryhmiä on perusteltua ainakin jossakin määrin vapauttaa vastuusta. Joskus se on keskittymiskyvyn häiriö, joskus synnynnäinen hormonivaje tai muuta vastaavaa. Prosessi vaikuttaa lääketieteen edistymisen takia loputtomalta. Ovathan kaikki jonkin onnettoman menneisyyden tai geneettisen vajavaisuuden uhreja. Jossakin mielessä kaikki ovat siis vastuuttomia, jonkinlaisen huonon onnen kohteita.<br /> <br />Yksilön vastuu tekemisistään ei kuitenkaan katoa. Tämä johtuu siitä, että on sosiaalisia ja poliittisia voimia, jotka uhmaavat vastuuta hävittäviä voimia. Nämä vastavoimat ovat konkreettisia ja ne voidaan selittää turvautumatta ympäripyöreisiin vetoomuksiin sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Kyse on voimista, jotka esimerkiksi estävät ajokortti-ikää nousemasta vaikkapa kolmeenkymmeneen.<br /> <br />Kuinka nuorelle voidaan siis myöntää ajokortti? Se, että ajokortin saa Suomessa vasta 18-vuotiaana, ei ole oikein huolellisia ja vastuuntuntoisia 17-vuotiaita kohtaan. Samalla se antaa kuitenkin mahdollisuuden holtittomille 19-vuotiaille. Ajokortti-ikää saatetaan päättää muuttaa, jos vaikkapa saadaan lisää tietoa eri-ikäisten ajotavoista tai onnettomuuksista. Eri-ikäisille voidaan myös määrätä erilaiset nopeusrajoitukset tai liikkumisajat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että käsitykset vastuun ja vapauden perimmäisestä olemuksesta olisivat muuttuneet. Mikä tärkeintä, näiden samojen sosiaalisten ja poliittisten voimien johdosta ihmiset tulevat aina haluamaan, että heitä pidetään vastuunalaisina.<br /> <br /><b>Tilasin vapauden, vastuu tuli<br /></b> <br />Liikenneturvallisuus – aivan kuten terveyskäyttäytyminen – on tällä tavoin kysymys poliittisista voimista. Kyse ei siis ole siitä, että emme osaisi tehdä tarpeeksi turvallisia teitä tai autoja tai että meiltä puuttuisi tietoa hyvästä ravitsemuksesta. Kyse on lopulta siitä, millaisen riskin kanssa ihmiset ovat valmiita elämään ja siitä, millaisen hinnan he haluavat turvallisuudestaan maksaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa noin 30 000 ihmistä kuolee vuosittain liikenteessä. Amerikkalaiset suostuvat elämään tämän verilöylyn keskellä, koska he haluavat autonsa ja vapautensa.<br /> <br />Se, että meitä pidetään vastuullisina ja mahdollisesti rangaistuksenkohteina, on siis hinta, jonka mieluusti maksamme meihin kohdistuvasta luottamuksesta. Yhteiskunta on tehnyt tarjouksen, josta harva haluaa kieltäytyä: ”Jos haluat olla vapaa, ota vastuu.” Tuomarille ei kannata väittää, että ”en geenieni takia voi olla ajamatta ylinopeutta”, koska silloin menettää varmasti ajokorttinsa. Tuomarihan voisi vastata, että hän ei voi geeniensä takia olla rankaisematta. Tässä palataan jälleen kysymykseen, voiko tämänkaltainen ”pakottaminen” ja ”kiristäminen” olla reilua niitä kohtaan, jotka eivät hillitse itseään ja synnynnäisen luonteensa takia antavat jatkuvasti periksi kiusauksille. Hehän eivät voi tehdä toisin.<br /> <br />Kuten todettua, kysymys on lopulta poliittinen: kuinka suuren riskin kanssa olemme valmiit elämään. Se ei ole filosofinen kysymys siitä, onko ylensyövällä sohvaperunalla tai kaahailevalla hurjapäällä jonkinlainen vapaa tahto. Kyse ei ole edes siitä, mikä saa ihmiset käyttäytymään niin kuin he käyttäytyvät. Poliittinen kysymys kuuluu, kuinka paljon riskiä olemme valmiit sietämään voidaksemme säilyttää yhteiskunnan vapauden. Ihmiset pohtivat jatkuvasti toinen toistensa luontaisia kykyjä ja sopivuutta asioiden hoitoon. Ja nyky-yhteiskunnassa oikeutetusti vaaditaan, että jokaisella tulee olla tuoretta tietoa ja kykyä huolehtia niistä asioista, joista hän haluaa vastuuta.<br /> <br />Shafik kirjoittaa, että maissa, joissa terveydenhuollosta koituvat kustannukset jaetaan kollektiivisesti, yksilöillä on tapana kannattaa sitä, että epäterveellisiä tuotteita (kuten tupakkaa) verotetaan enemmän ja että laki edellyttää riskien pienentämistä (kuten turvavyön tai kypärän pitämistä) ja että terveydestä huolehtimiseen kannustetaan. Shafikin mukaan on olemassa hierarkkinen järjestys asioille, joita yhteiskunta voi yksilöltä vaatia, ja hän pitää verotusta tehokkaana menetelmänä yksilön ohjaamiseen. Näin Shafik:<br /> <br /><blockquote>Kehittyneissä maissa verotuksen tuoma 10 prosentin hinnannousu tupakassa vähentää tupakan kulutusta keskimäärin viisi prosenttia. - - Jos kaikki maat nostaisivat tupakan, alkoholin ja sokeroitujen virvoitusjuomien valmisteveroa niin, että tuotteiden hinnat nousisivat 50 prosenttia, tällä vältettäisiin yli 50 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa seuraavan 50 vuoden aikana, samalla tuottaen yli 20 biljoonaa verotuloina.</blockquote><br />Shafik tällä tavoin vertailee numeroiden avulla, miten yhteiskunnat ovat ratkaisseet yksilön ja auktoriteetin hankalan suhteen. Toisinaan lukemat ovat kiinnostavia, toisinaan etäisiä ja paperinmakuisia. Usein Shafik ei niinkään esitä ratkaisuehdotuksia vaan hänen kannattamiaan tavoitteita – ja kuten todettua, niihin pääsemiseksi hänelläkään ei ole konkreettisia konsteja. Mielipide siitä, mikä on toivottavaa, ei kerro, miten se saavutetaan.<br /> <br />Työtä käsittelevässä osiossa Shafik ottaa kantaa muun muassa alustataloustyöhön. </span><div><span style="font-family: verdana;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjO5470WjZOSWX4TyUNbWXlvbaRnICnDBTjdLx87zOcWTEbkhy2sjgIbHO9f29XQmergDgcb3E4e7cfLa6QeXMkrHnZHyHcrRk_Zfb8PIs85uyEW5v5obHCSIKOCCtzGjxPYtcgDX6ytLfWRhEDrP5-VlEQHQASq8TFRfpDv51CP4VBdWBEvN6bX2DF/s3536/IMG_1078.heic" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3536" data-original-width="2286" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjO5470WjZOSWX4TyUNbWXlvbaRnICnDBTjdLx87zOcWTEbkhy2sjgIbHO9f29XQmergDgcb3E4e7cfLa6QeXMkrHnZHyHcrRk_Zfb8PIs85uyEW5v5obHCSIKOCCtzGjxPYtcgDX6ytLfWRhEDrP5-VlEQHQASq8TFRfpDv51CP4VBdWBEvN6bX2DF/w129-h200/IMG_1078.heic" width="129" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Alustatalous-<br />kirjallisuutta (Sekki 2021) </td></tr></tbody></table></span></div><div><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Hänen mukaansa suurempi joustavuus on tuonut joidenkin ihmisryhmien kaipaamaa helpotusta työsitoumusten ja muiden elämänalojen väliseen tasapainotteluun. Perään hän on huolissaan siitä, voimmeko samaan aikaan sekä säilyttää joustavuuden hyödyt että vähentää työntekijälle koituvia riskejä ja epävarmuutta. Lisäksi Shafik on huolissaan siitä, mukautuvatko työntekijät automaation tuomaan työnkuvien muutokseen.<o:p></o:p></span></p></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><span style="font-family: verdana;">Shafik esittää kaksi ratkaisua: ”Voimme joko laittaa työnantajat vakuuttamaan (social insurance) työntekijät suhteessa heidän tekemäänsä työmäärään tai sitten voimme siirtää vakuuttamisen kustannukset yleisen verottamisen piiriin siten, että jokainen saisi turvaa riippumatta työllistymisen luonteesta.” Shafik esittää ympäripyöreästi, että lainsäädännön on ohjattava yritykset omaksumaan sellaiset universaalit sosiaalisen vastuun periaatteet, jotka asettavat yritykset samalle viivalle. Nykyiselläänhän Shafikin mukaan jopa kolme neljästä maailman työntekijästä on vailla työhön liittyvää vakuutusturvaa.<br /><br />Kirjan lopussa Shafik käsittelee myös digiyhtiöiden kasvanutta taloudellista ja yhteiskunnallista valtaa. Kantanaan hän ilmoittaa, että digitaloudessa kilpailu tulee jo alan tuottavuuden takia ajatella uusiksi. Tähänkään hänellä ei ole kovin konkreettista tarjottavaa. Esimerkiksi digijättien pilkkomisesta on puhuttu paljon, mutta kysymys kansalaisille koituvista hyödyistä ja haitoista on jäänyt keskustelussa vähäiselle huomiolle.<br /> <br />Päätelmissä Shafikilla on kolme periaatetta uudeksi yhteiskuntasopimukseksi. <br />1) Kaikille turvallisuutta ja taattu minimitaso kunnolliseen elämään (decent life). Minimitaso saa hänen mukaansa riippua siitä, mihin maalla on varaa. <br />2) Maksimi-investointi kyvykkyyteen. Yhteiskunnan on investoitava niin paljon kuin se pystyy mahdollisuuksien luomiseen. <br />3) Riskit pitää jakaa tehokkaasti ja reilusti.</span><div><span style="font-family: verdana;">On vaikea sanoa, mikä rooli tällaisilla periaatelinjauksilla on. Mitä esimerkiksi tarkoittaa mahdollisuuksiin investoiminen niin paljon kuin maa pystyy? Tai riskien reilu jako? Yhteiskuntasopimus ei ole optimaalisten ratkaisujen löytämistä. On vain taloudellisia ja poliittisia kompromisseja.<br /><br /></span></div></div>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-72153493765874574642023-03-07T15:18:00.000+02:002023-03-07T15:18:32.747+02:00Sananvapaus, rakastettuni<div><span style="font-family: verdana;">Tuskin maltan odottaa, uusin kirjani tulee painosta noin viikon päästä.</span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrnIFhgInVVKUIEE8wf7INCFSW4WzwX5i2MQsIirZrQadTGbZYgTSE-pECWowuKbPr2VDd8OWxiF6lWkXqvOqau-INVJSZ7JC_7F2tesZjmZaw5eTn1cuWbEIjqb9MHsX-ZBstgKoT8DPYNZqIMB1STxSd4QFT3YNiohxeDc61C-yo3cOgdhCI4-cq/s1024/WhatsApp%20Image%202023-03-02%20at%2013.22.30.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="740" data-original-width="1024" height="144" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrnIFhgInVVKUIEE8wf7INCFSW4WzwX5i2MQsIirZrQadTGbZYgTSE-pECWowuKbPr2VDd8OWxiF6lWkXqvOqau-INVJSZ7JC_7F2tesZjmZaw5eTn1cuWbEIjqb9MHsX-ZBstgKoT8DPYNZqIMB1STxSd4QFT3YNiohxeDc61C-yo3cOgdhCI4-cq/w200-h144/WhatsApp%20Image%202023-03-02%20at%2013.22.30.jpeg" width="200" /></a></div><span style="font-family: verdana;">Teoksen nimi: Sananvapaus, rakastettuni. Kustantaja Terra Cognita, sivuja 264. Ohessa sisällysluettelo kutakuinkin lopullisessa muodossaan.</span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /><br /> 1 Johdanto<br /><o:p><br /></o:p><b>OSA 1</b><br />Totuus, sensuuri ja itsesensuuri<br /><o:p><br /></o:p> 2 Sananvapaus on totuuden puolella<br /> 3 Tapaus David Hume<br /> 4 Sananvapaus on muutakin kuin sensuurin puutetta<br /> Laatikko 1: Mikä keskusteluilmapiiri?<br /> Laatikko 2: Sananvapautta amerikkalaisittain<br /><o:p><br /></o:p><b>OSA 2</b><br />Hyviä ja huonoja perusteita rajoittaa sananvapautta<br /><o:p><br /></o:p> 5 Ilmaisua ei tule turhaan kahlita<br /> 6 Työsuhde rajoittaa sananvapautta<br /> 7 Markkinointisäädökset rajoittavat sananvapautta – tapaus Ruohonjuuri<br /> Laatikko 3: Mainonta ja porno on moraalitonta?<br /> 8 Epäpäteviä perusteluita sananvapautta vastaan<br /> 8.1 ”Haluat manipuloida vapaasti”<br /> 8.2 ”Haluat huudella rasistisia solvauksia”<br /> 8.3 ”Haluat hiljentää vastapuolen”<br /> Laatikko 4: Saako psykiatri arvioida vallanpitäjää?<br /> 9 Sananvapaus ja sosiaalinen media<br /> Laatikko 5: Sananvapautta diktatuurissa?<br /> Laatikko 6: Valvontakapitalismi<br /><o:p><br /></o:p><b>OSA 3</b><br />Opetus ja tiede<br /><o:p><br /></o:p> 10 Sananvapaus ja opetus<br /> 11 Sananvapaus ja tieteellinen totuudentavoittelu<br /> Laatikko 7: Ihmisryhmien erilaisuuden ei tarvitse olla tabu<br /> Laatikko 8: Journalismi ja ryhmäerot<br /><o:p> <br /></o:p><b>OSA 4</b><br />Sananvapaus ja uskonto<br /><o:p> <br /></o:p> 12 Salman Rushdie ja holokaustin kiistäminen<br /> 13 Flemming Rose ja Muhammed<br /> Laatikko 9: Kenan Malik suvaitsevaisuudesta<br /> Laatikko 10: OIC:n reaktio kritiikkiin<br /> Laatikko 11: Muhammedin piirtokiellosta<br /> 14 Islam ja ilmaisunvapaus – kolme kirjaa suvaitsevaisuudesta<br /> Laatikko 12: Vähemmistön pilkkaamista vai uskomusjärjestelmän kriittistä arviointia?<br /> 15 Päivi Räsänen ja kiihotussyyte<br /> 15.1 Kun kakku on vain kakku<br /> Laatikko 13: Mitä puhujan tulee tietää?<br /> 16 Tapaus woke<br /> 16.1. Marja Sannikan woke-lähetys<br /> 16.2 Neuvostoterrori ja woke<br /> 16.3 Woke-kapitalismin nousu<br /> Laatikko 14: Parveileva woke<br /> 16.4. Woke ja mitätöintikulttuuri<br /> 16.5 Pienen vähemmistön suuri valta<br /> 17 Liberalismin paradoksi<br /><o:p> <br /></o:p><b>OSA 5</b><br />Päätelmiä<br /><o:p> <br /></o:p> 18 Uskon sananvapauteen, mutta... <br /> Laatikko 15: Sananvapaus ei ole itsestäänselvyys<br /> Laatikko 16: Sananvapauden historiasta Suomessa<br /> 19 Entä jos joku kiihottuu?<br /> 20 Sananvastuu ei ole katoamassa<br /> Laatikko 17: Huoli digiteknologiasta saattaa olla turha<br /><o:p> <br /></o:p>Kiitokset<br />Kirjallisuus</span></div><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><o:p></o:p></p>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-37953191569583490142022-11-23T18:30:00.002+02:002022-11-23T22:44:18.130+02:00Minä ja minun näkökulmani<span style="font-family: verdana;">Oheinen kirja-arvioni julkaistiin <i>Tieteessä tapahtuu</i> 5/2022 -lehdessä.</span><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span lang="EN-US"><span style="font-family: verdana;">--<o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span lang="EN-US"><span style="font-family: verdana;"> </span></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span lang="EN-US">Stanovich, Keith (2021): <i>The Bias that Divides Us: The Science and Politics of Myside Thinking</i>. </span>The MIT Press.<o:p></o:p></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOucE7PoYRyb0R9Mf4AVFXYUcwVIsdW2sOZN0XGe-1leIH2abOow_BmTmLM_CO-znrUHSivTgQGs8Ypg_t8NRnRJkHpC9rexfx20UUG92WZDqks8DdKPg3prIyDtAcA0P-jy6Z0cURSCzVNP4R89Y-nUXFUBlLaVB03WMmbaAQRg9D2-JNgTOn7ZEH/s3445/IMG_0568.heic" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="3445" data-original-width="2577" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOucE7PoYRyb0R9Mf4AVFXYUcwVIsdW2sOZN0XGe-1leIH2abOow_BmTmLM_CO-znrUHSivTgQGs8Ypg_t8NRnRJkHpC9rexfx20UUG92WZDqks8DdKPg3prIyDtAcA0P-jy6Z0cURSCzVNP4R89Y-nUXFUBlLaVB03WMmbaAQRg9D2-JNgTOn7ZEH/w149-h200/IMG_0568.heic" width="149" /></a></div><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Moni arvovaltainen taho on viime aikoina väittänyt, että elämme totuudenjälkeistä aikaa ja että mielipiteistä on tullut ihmisille faktoja tärkeämpiä. Aiheesta kirjoitettujen lukuisten kirjojen innoittajina ovat toimineet muun muassa Yhdysvaltain entisen presidentin, Donald Trumpin antamat lausunnot sekä sosiaalista mediaa vaivaava sensaatiohakuisuus.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Psykologian emeritusprofessori Keith Stanovich Toronton yliopistosta ajattelee ajastamme toisin. Hänen mielestään emme elä totuudenjälkeisessä vaan asutamme <i>minun näkökulmani</i> -maailmaa. Siellä ihmiset kuvittelevat, että vain heidän oma ”joukkueensa” on perillä faktoista.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Stanovichin mielestä puoluekanta tai muut poliittiset näkemykset eivät siis estä ihmisiä tekemästä oikeita päätelmiä. Sen sijaan ihmiset etsivät ja tulkitsevat todisteita tavalla, joka tukee olettamuksia, joiden he haluaisivat olevan totta.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Esimerkiksi riskinarviointia selvittävissä tutkimuksissa on havaittu, että jos jonkin toiminnan koetaan tuottavan suuria hyötyjä, kyseiseen toimintaan liittyvät riskit nähdään pieninä. Vastaavasti jos jokin toiminta koetaan erittäin riskialttiiksi, sen hyödyt nähdään vähäisinä. Asiaa on tutkittu muun muassa alkoholin nauttimisen ja hyönteismyrkkyjen levittämisen suhteen.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Erityisen voimakkaasti <i>Minun näkökulmani</i> -ajattelu näkyy moraalisissa kysymyksissä. Tämä on tullut ilmi lukemattomissa tutkimuksissa. Mitä moraalittomampana yksilöt pitävät jotakin hyödyllistä tekoa, sitä vähäisempinä he pitävät teosta koituvia hyötyjä. Jos vaikkapa pidät moraalisesti arveluttavana sitä, että nuorille suositellaan kondomin käyttöä, suhtaudut luultavasti epäilevämmin kondomin kykyyn ehkäistä sukupuolitauteja.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Stanovichin toinen esimerkki on kuolemanrangaistus. Moni ajattelee, että se on tehokas tapa ehkäistä rikoksia ja että rikoksista ei juuri koskaan tuomita syyttömiä. Toisaalta moni myös uskoo, että kuolemanrangaistus ei ehkäise rikoksia ja että viattomia usein tuomitaan rikoksista.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Stanovichin mukaan juuri kukaan ei yhdistä näitä uskomuksia muilla, sinänsä yhtä loogisilla tavoilla (eli että kuolemanrangaistus ehkäisee rikoksia <i>ja </i>moni syytön tuomitaan tai että kuolemanrangaistus ei ehkäise rikoksia <i>ja</i> syyttömiä ei juuri koskaan tuomita). Stanovich kirjoittaa: ”Tämä antaa ymmärtää, että ihmisten arviot kuolemanrangaistukseen liittyvistä uskomuksista eivät perustu itsenäisesti kutakin uskomusta tukevien todisteiden arvioimiseen, vaan <i>minun näkökulmani </i>-vinouman myötä tuleviin kuolemanrangaistusta koskeviin vakaumuksiin.”<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><b><span style="font-family: verdana;">Järkeily syntyi sosiaalisuudesta<o:p></o:p></span></b></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Ajattelun vinoumilla on luonnollisesti pitkä historia. Eliöt ovat kehittyneet kasvattamaan lisääntymismenestystään, eivät maksimoimaan havaintojensa tarkkuutta tai totuudellisuutta. Luonnonvalinta ei siis suosinut yksilöitä, joiden päätavoite oli saavuttaa objektiivinen totuus joka asiassa. Päinvastoin, tietyt ajatteluvinoumat ja kyvyttömyys harjoittaa älyllistä pohdiskelua ovat jopa saattaneet olla edellytys menestyksekkäälle lisääntymiselle.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Miksi sitten ylipäätään kykenemme järkeilyyn? Filosofi Daniel Dennettin mielestä päättelykykymme ovat kehittyneet, jotta ensinnäkin pystyisimme valitsemaan puolemme ja toiseksi jotta kykenisimme suostuttelemaan muita. Asioiden oikean laidan selvittämisellä ei näissä välttämättä ole minkäänlaista roolia.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Näkemyksen mukaan järkeily kehittyi siis hoitamaan sosiaalista tehtävää, lähinnä muiden suostuttelemista mahdollisimman vakuuttavasti. Tämä selittäisi monia piirteitä <i>Minun näkökulmani</i> -vinoumasta, erityisesti sitä, että yleensä tuotamme vain argumentteja, jotka tukevat omia käsityksiämme.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Stanovich myös muistuttaa, että lajimme evoluutioympäristössä ei ollut edistyneitä välineitä luotettavan tiedon löytämiseksi. Esivanhempiemme täytyi siksi jatkuvasti tyytyä läheisimpiin lajitovereihin ja heidän vakaumuksiinsa.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Usein tämä edellytti sellaisen informaation sivuuttamista, joka pystyi kumoamaan omien parissa vallitsevia uskomuksia. Ja jos uskomusten vastaisilta todisteilta ei ollut mahdollista välttyä, todisteet saatettiin ohittaa vaatimalla niiltä ylivoimaisen korkeaa luotettavuutta. Totuutta tärkeämpää oli yhteistyön ja yhteishengen ylläpitäminen.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Stanovich käyttää analogiana parisuhdetta. Oletetaan, että nainen epäilee rakastamansa miehen pettäneen häntä. Tällöin toive parisuhteen jatkumisesta voi saada naisen epäilemään uskottavimpiakin syrjähypystä kertovia seikkoja. Jopa tieteessä on tällaisia aiheita – esimerkiksi ryhmien väliset kognitiiviset erot – joissa mahdollisten ikävien sosiaalisten seurausten vuoksi osa tutkijoista edellyttää todisteilta tavallista korkeampia standardeja. (On huomattava, että korkeampien standardien vaatiminen saattaa olla haitallista, mikäli tutkimusväitteistä koituvia kielteisiä seurauksia ole osoitettu. Tutkimustulosten sivuuttaminen poikkeavalla tavalla saattaa esimerkiksi lisätä kansalaisten epäluottamusta tieteen kykyyn toimia puolueettomasti.)<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Stanovich tarkastelee esimerkkien avulla myös sitä, miten <i>Minun näkökulmani</i> -vinouma on yhteydessä empatiaan ja poseeraamiseen. On esimerkiksi näyttöä, että moni huumeiden käytön vähentämiseen tähtäävistä sosiaalisista ohjelmista on epäonnistunut. Ohjelmia on kuitenkin jatkettu, sillä niistä on tullut symboli päättäjien halulle vähentää huumeidenkäytön haittoja.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><b><span style="font-family: verdana;">Vastalääke: meemin näkökulma<o:p></o:p></span></b></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Usein edellä mainittu tekojen symboliarvo yhdistyy siihen, että nimenomaan älykkäämmät ja koulutetuimmat yksilöt osaavat keksiä itseään parhaiten vakuuttavat perustelut. Älykkäämmillä yksilöillä saattaa myös olla taipumus uskoa, että he ovat muista poiketen päätyneet käsityksiinsä itsenäisen ajattelun kautta. Esimerkiksi tutkija saattaa uskoa kykenevänsä ilman vinoumia tarkastelemaan kiistanalaisia poliittisia aiheita (maahanmuuttoa, rasismia, jengiytymistä, aktivismia, ilmastotoimia) samaan tapaan kuin moni rikas uskoo rikastuneensa vain ahkeruutensa takia.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Tällaisesta kognitiivisesta omahyväisyydestä irtaantuminen saattaa vaatia tarkastelukulman muuttamista seuraavaan suuntaan: ”En itse omista ajatuksiani, vaan ne omistavat minut.” Stanovichin mukaan tämä niin kutsuttu <i>Meemin näkökulma</i> on toimivin vastalääke <i>Minun näkökulmani</i> -vinoumaa vastaan. Uskomukset muuttuvat ei-henkilökohtaisiksi ja irtaantuvat omasta identiteetistä. Ketään tuskin myöskään haittaa seuraavan ajattelutavan sisäistäminen: ”En luultavasti ole omaksunut kantamiani ajatusrakennelmia objektiivisen harkinnan kautta, ja jos olisinkin, ajatukseni eivät välttämättä olisi tosia tai loogisesti toisiinsa yhteensopivia.”<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Stanovich pitää luultavana, että yksilöiden välillä ei ole kovin suuria eroja taipumuksessa sortua <i>Minun näkökulmani </i>-vinoumaan. Ja jos eroja on, ne saattavat selittyä hienoisilla persoonallisuuseroilla (vaikkapa avoimuudessa ja sosiaalisuudessa). Tai sitten erot voivat johtua siitä, millaisille ajatusrakennelmille olemme sattuneet altistumaan. Oletko esimerkiksi lapsena ehdollistunut uskonnon kaltaisille ajatusmalleille? Niihin ainakin on usein sisäänrakennettu ristiriitaisen tiedon tai rationaalisen pohdinnan välttely. Joka tapauksessa erot eivät tutkimusten mukaan näytä johtuvan älykkyyseroista.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Stanovichin sanoma olisi helppo ohittaa näennäisen avomielisesti myötäilemällä, että ”jep, kaikkihan sitä tekevät”. Olen jopa kuullut väitettävän<span style="background-color: white; color: #222222;">, että <i>Minun näkökulmani</i> -ajattelu olisi yhteiskunnallisen ilmapiirin kannalta hyödyllistä. Mahdollistaahan siirtyminen todisteista ”minun kokemukseeni” eräänlaisen tasapelin; sinulla on sinun näkemyksesi ja todellisuutesi, minulla on omani.<o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="background-color: white; color: #222222;"><o:p><span style="font-family: verdana;"> </span></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="background-color: white; color: #222222;"><span style="font-family: verdana;">Tällainen, usein uhrikokemusta ruokkiva asenneilmapiiri tekee kuitenkin todellisuutta koskevasta mielipiteenvaihdosta vaikeaa, paikoin mahdotonta. Lisäksi se hankaloittaa omien ajattelutapojen analysointia. Sitä, että joku väittää asioiden olevan jotenkin, ei siis tule pitää riittävänä argumenttina, ei edes arkisessa kanssakäymisessä, saati tieteellisessä keskustelussa.<o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="background-color: white; color: #222222;"><o:p><span style="font-family: verdana;"> </span></o:p></span></p><span style="font-family: verdana;"><span style="background-color: white; color: #222222;"><span><span style="font-size: small;">Stanovichin puheenvuoro on tärkeä ja erinomaisen valaiseva. Se ei paranna lukijaa umpimielisyydestään mutta toimii ensimmäisenä rokoteannoksena. Jos joku kirjan luettuaan kokee olevansa puolueeton ja vapaa </span><i>Minun näkökulmani</i> -vinoumasta</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222;">, on melko varma, ettei hän ole ymmärtänyt lukemaansa.</span></span></div><div><span style="background-color: white; color: #222222;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></span></div>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-72400602856912917082022-10-14T09:10:00.001+03:002022-10-14T09:10:41.574+03:00Ahneuden vai politiikan loppu?<div>K<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">irjoitukseni <i>Talous ja Yhteiskunta</i> 3/2022 -lehdessä.<br /></span><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> </span></b><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /><div style="text-align: right;"><i><span style="font-size: xx-small;">Joka ei kykene yhteiseloon muiden kanssa tai on niin itseriittoinen, ettei tarvitse sitä, eikä siksi ole osa yhteiskuntaa, on joko elukka tai jumala.</span></i></div></span><i><div style="text-align: right;"><i><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: xx-small;">Aristoteles</span></span></i></div></i><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: xx-small;"> </span><br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Collier, P. & Kay, J. (2021): <i>Greed is Dead – Politics After Individualism</i>. </b></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>2.p. Penguin.</b><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Brittiläiset taloustieteilijät Paul Collier ja John Kay toivovat loppua ahneelle individualismille. Heidän mukaansa se on asenne, joka on viime vuosina maailmaa vallinnut.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrtkK4iIgE9IgcNDJDS3WceuZBwklbdhJSicKYFyeifvwvy6yGvgP-Pp7mrC_Tlt5_i8o5u-zxzAqltWumSVZI4s20oszIrpHRTyER0JJzrLfv2wFdq94HUuD15jYsnpi1UFQG265TjOajumbBroRQL8zWpn0xW23LB9HmUjXIK3Z-kf0Y5ixTCYes/s1928/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202022-10-13%20kello%2022.58.32.png" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1928" data-original-width="1378" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrtkK4iIgE9IgcNDJDS3WceuZBwklbdhJSicKYFyeifvwvy6yGvgP-Pp7mrC_Tlt5_i8o5u-zxzAqltWumSVZI4s20oszIrpHRTyER0JJzrLfv2wFdq94HUuD15jYsnpi1UFQG265TjOajumbBroRQL8zWpn0xW23LB9HmUjXIK3Z-kf0Y5ixTCYes/w143-h200/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202022-10-13%20kello%2022.58.32.png" width="143" /></a></div>Lukijat saattavat siksi hämmästyä, kun jo esipuheessaan Collier ja Kay alkavat ahneuden, kapitalismin ja uusliberalismin sijasta kritisoida ”kulttuurisodan” vasemmistoaktivisteja. Esimerkkeinä heillä on tapauksia, jossa menneisyyden ihmisiä on alettu arvioida nykystandardien mukaan.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Muun muassa valistusfilosofi David Humen (1711–1776) mukaan nimetty rakennus Edinburghissa nimettiin aktivistien vaatimusten mukaisesti uudelleen. Myös muita historiallisia henkilöitä, esimerkiksi Winston Churchillia ja Thomas Jeffersonia on käsitelty tällä tavoin, ei aikakautensa edustajina vaan joidenkin nykyarvojen vastaisina syntisinä.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Collier ja Kay eivät anna moiselle aktivismille korkeaa arvosanaa: ”Yleinen piirre toiminnalle on se, että se on performatiivista – protestoinnin tarkoitus on protestoida ja nostattaa tunnetta hyveellisyydestä tai ehkä vain tarjota hauskuutusta.” Heidän mukaansa patsaita kaatava väkijoukko ei piittaa siitä, että toiminta vieraannuttaa suuren yleisön, joka näkee Britannian historiassa enemmän aihetta ylpeyteen kuin häpeään.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Samaan kastiin kirjoittajat laskevat <i>Occupy</i> -liikkeen kymmenen vuoden takaa. Tämä Wall Streetin nurmiplänttiä ”miehittänyt” hajanainen, mutta monessa toivoa herättänyt liikehdintä halusi aloittaa vaihtoehtojen etsimisen kapitalismille. Liike painui nopeasti kasaan, ilman vaihtoehtojen esittämistä.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Reiluus ja omaisuudensuoja<br /></span></b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Vasemmistolehdistö reagoi Collierin ja Kayn teokseen täydellisellä hiljaisuudella. Näin tapahtui siitä huolimatta, että teos – ainakin kirjoittajien itsensä mukaan – edustaa poliittista keskilinjaa ja on suunnattu nimenomaan vasemmistolle.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kirjoittajat jatkavat, että vasemmisto muuttui 2000-luvulla ilkeämieliseksi keskustelupalstaksi, ja että keskilinjan enemmistö ei uskalla haastaa sitä tällaisella kirjalla. Mikä siis on teoksen sanoma kulttuurisotien ulkopuolelta, taloudesta ja tasa-arvosta? Ja onko sanoma niin vaarallinen, että kirjasta kannattaa vaieta?<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ensinnäkin kirjoittajat toteavat ihmislajista, että se on luonnostaan sekä kilpailullinen että yhteistyökykyinen, ja molemmat ominaisuudet voivat olla joko rakentavia tai tuhoavia. Ihminen on esimerkiksi luonut mutkikkaita taloudellisia ja sosiaalisia yhteistyöverkostoja. Ne ovat tehneet elämästä monin tavoin rikkaampaa ja turvallisempaa. Mutta olemme myös väkivalloin pakottaneet muita omaksumaan uskonnollisia ja poliittisia arvojamme. Vastaavasti kilpailutaipumuksemme on tuonut innovaatioita tieteisiin, taiteisiin ja talouteen, mutta myös voimakeinoin hankittuja monopoleja.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tämä kaikki on ilmeistä. Emme ole yhtä uhrautuvia kuin termiitit ja osaamme muiden kädellisten tapaan alistaa heikompia. Yksi yhteiskunnallinen ominaisuus meillä kuitenkin on, joka muulta eläinkunnalta puuttuu: olemme lajina kyllin älykkäitä ymmärtääksemme, että ”jos onni olisi kohdellut minua toisella tavalla, voisin itse olla heikompiosainen ja joutua vahvempien sortamaksi”.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tähän liittyen Collier ja Kay nostavat esiin filosofi John Rawlsin (1921–2002). Hänet tunnetaan parhaiten ajatusleikistä, jossa kysytään, millaiseksi loisit yhteiskunnan, jos et tietäisi, millaisena ja mihin yhteiskuntaluokkaan synnyt. Et siis tiedä, onko sinulla esimerkiksi matemaattisia tai liikunnallisia lahjoja vai ei kumpiakaan. Et myöskään tiedä, synnytkö terveenä vai kannatko jotakin parantumatonta sairautta.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Toisin ilmaistuna Rawlsin ajatusleikki kuuluu: millaisen yhteiskuntasopimuksen yrität neuvotella, jos neuvottelujen päätteeksi neuvottelijoiden henkilöllisyydet arvotaan sattumanvaraisesti uudelleen? Rawlsin mukaan tällaisen sattumanvaraisuuden takaa – tai <i>tietämättömyyden verhon</i>takaa, kuten hän sitä itse kutsuu – on perusteltua ajaa tasa-arvoisia lopputuloksia.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ajatus identiteettien vaihdosta ja syntymälahjojen satunnaisuudesta herättää monissa vastakaikua. On kuin ihmiset tunnistaisivat siinä periaatteen, joka osuu yksiin niiden reiluusnormien kanssa, joita he jo käyttävät. ”Tietenkin haluan elää yhteiskunnassa, jossa apua tarvitsevista huolehditaan mahdollisimman hyvin.”<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ensivilkaisulla Rawlsin ajatusleikki näyttääkin sovittavan yhteen reiluuden ja omistusoikeudet. Pikkulapsiakin opetetaan kunnollisiksi kehottamalla heitä miettimään, miltä tuntuisi, jos itse joutuisi kiusatuksi<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Collierin ja Kayn mukaan ajatusleikkiin tulee kuitenkin suhtautua varauksella. Omistusoikeutta ja omaisuudensuojaa voidaan arvioida reiluuden ohella myös sen mukaan, mikä on niiden vaikutus tuotannon tehokkuuteen ja yhteiskunnallisten instituutioiden toimivuuteen.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tiedetään esimerkiksi, että jos ihmisiltä viedään omaisuudensuoja, he menettävät ison osan turvallisuudentunteestaan ja usein muuttuvat passiivisiksi. </span><span style="background-color: white; font-family: Verdana, sans-serif;">Ihmiset eivät yksinkertaisesti halua riskeerata resurssejaan yrittämiseen, mikäli alituisena vaarana on, että valtiovalta – tai kilpaileva yritys, rikollisorganisaatio tai mellakoiva väkijoukko – lunastaa yrityksen resurssit itselleen.</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> Toisin sanoen tietyt osa-alueet ihmisten hyvinvoinnissa ja yleinen toimeliaisuus edellyttävät riittävää omaisuudensuojaa.<br /><o:p></o:p></span><span style="background-color: white; font-family: Verdana, sans-serif;"><o:p> <br /></o:p></span><span style="background-color: white; font-family: Verdana, sans-serif;">Tämä ei tietenkään tarkoita, että kykenisimme löytämään omaisuudensuojalle jonkinlaisen optimitason, jossa yrittäminen ja innovaatiot tuottavat mahdollisimman suurta hyvinvointia. Rikkaimmilta saattaa siis olla mielekästä ottaa enemmän</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">, mutta kenelläkään ei ole tietoa, mikä on minkäkin tavoitteen kannalta sopiva taso. </span><span style="background-color: white; font-family: Verdana, sans-serif;">Etenkin tässä asiassa jokainen sukupolvi ja jokainen poliittinen ideologia tuntuu aliarvioivan omaa tietämättömyyttään.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Periaatteellisempi ongelma Rawlsissa on se, että omaisuudensuoja on ristiriidassa lopputulosten tasa-arvon kanssa. Tämänkaltaiset arvoristiriidat ovat väistämätön osa modernia maailmaa. Jos yhteiskunta on vapaa, se antaa yksilön päättää, mihin hänen keräämänsä resurssit päätyvät. Tällöin niitä yleensä päätyy omille lapsille ja lapsenlapsille. Tämä tarkoittaa, että rikkaiden jälkeläiset saavat enemmän varallisuutta, mikä taas on ristiriidassa lähtökohtien tasa-arvon kanssa.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kaikki yhteiskuntajärjestelmät, puolueohjelmat ja poliittiset filosofiat ryhmittyvät jotenkin näiden keskenään ristiriitaisten arvojen – vapauden ja tasa-arvon – ympärille. Rawlsilainen vasemmisto uhraa osan vapaudesta tasa-arvolle, ja talousoikeisto uhraa osan tasa-arvosta vapaudelle. Steven Pinkerin mukaan järkevät ihmiset saattavat olla erimielisiä parhaasta tavasta ratkaista ristiriita, mutta kenenkään ei ole järkevää teeskennellä, että ristiriitaa ei ole.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Jäljelle jää siksi oikeastaan vain yksi konkreettinen asia: pyrkipä hallinto tasaamaan lopputuloksia tai turvaamaan vapaudet ja omistusoikeudet, toimenpiteiden suorittamiseksi tarvitaan voimakeinoja. Ilman niitä kumpikaan ei onnistu. Valtion on siis hallittava väkivaltakoneistoa. [1]<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Collier ja Kay eivät moiti perinteistä talousvasemmistoa siitä, että he suosivat tasa-arvoa vapauden kustannuksella. Kuten todettua, he sen sijaan moittivat vasemmistoeliitin </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">suunnanmuutosta eli voimien keskittämistä patriarkalismin, rasismin ja seksismin vastustamiseen – tilanteessa, jossa yleinen asenneilmapiiri oli jo vahvasti näitä vastaan ja valtio turvasi vähemmistöjen oikeuksia voimakkaammin kuin koskaan aiemmin. Vasemmiston suunnanmuutos tapahtui vieläpä samoihin aikoihin, kun elinajanodote alkoi Yhdysvalloissa kääntyä laskuun köyhän ja sairaan väestönosan lääke- ja päihdekuolemien myötä.<br /><o:p></o:p></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Vasemmisto toisin sanoen korvasi työväestön toisenlaisilla, kenties kuuliaisemmilla ja kiitollisemmilla ”uhreilla”. Ja jos duunari sitten joskus ilmaisi huolensa perheenjäsentensä, arvojensa tai maansa tulevaisuudesta, hän sai pian kuulla olevansa rasisti, seksisti ja homokammoinen, sittemmin myös transkammoinen.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Douglas Murrayn (2019; <i>The Madness of Crowds</i>) mielestä vasemmiston maailmankuva oli silti edelleen marxilaisittain vääristynyt ja yksioikoisen armoton: kansalaisten väitettiin olevan kapitalististen sortorakenteiden sätkynukkeja, ja kaikki oli kieroa valta- ja identiteettipeliä. Siihen anteeksianto ja yksilön tarve hallita omaa elämäänsä eivät mahtuneet. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Collierin ja Kayn mukaan moni vasemmistopuolueiden jäsen jopa tunsi ylpeyttä ja moraalista ylemmyyttä siitä, että he eivät lianneet käsiään rahalla ja työllistyneet yksityiselle sektorille.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Vastaavia erikoisuuksia Collier ja Kay löytävät talousoikeistosta:<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><blockquote>...bisneshenkilöitä, jotka eivät hehkuta kilpailua vaan vapautta valtion säädöksistä; rahoittajia, jotka etsivät vain nopeaa rikastumista; konservatiiveja, jotka vannovat kirkon ja perinteiden nimiin; militaristisia nationalisteja ja aristokraatteja, jotka kokevat sosiaalisen liikkuvuuden uhkaavan heitä; uusrikkaita, jotka hyötyivät sosiaalisesta liikkuvuudesta, mutta jotka vaurautta perineiden tavoin vaativat matalampia veroja.</blockquote></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kirjoittajien mukaan talousoikeistoa ei ole yhdistänyt oikeastaan mikään muu kuin sosialismin vastustus.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Miten minusta tulee me?<br /></span></b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Länsimainen lainsäädäntö pyrkii turvaamaan vähemmistöille tasaveroiset menestymisen mahdollisuudet. Sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja rotuun perustuva syrjintä on yksiselitteisesti ja selväsanaisesti kielletty. Kuten todettua, kaikkien mielestä tämä ei riitä. Etenkin Yhdysvalloissa vähemmistöille on vaadittu monenlaisia etuja, korvauksia ja kiintiöitä.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Collier ja Kay vastustavat tämänkaltaista tasaveroisten mahdollisuuksien hivuttamista oikeuksiksi. Heidän mukaansa se lisää ongelmia etenkin tilanteissa, joissa oikeudet ovat ristiriidassa – kuten ne aina tuppaavat olemaan.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kulttuurisodan esimerkki valaisee asiaa. Tokion olympialaisten 2021 aikaan keskusteltiin trans-naisten oikeudesta kilpailla naisten sarjoissa. Ristiriita naisurheilun kanssa tulee siitä, että useimmissa urheilulajeissa poikana läpikäyty murrosikä tuo trans-naisille kilpasisariin nähden valtavan etulyöntiaseman. [2]<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Voidaan ajatella, että tällaisissa tapauksissa yhteiskunnan tulee vain päättää, keiden oikeudet ovat tärkeämpiä; urheilussa naisten vai trans-naisten; lisääntymisessä odottavien äitien, isien vai sikiöiden; ruokatabuissa teuraseläinten vai halal-lihan kuluttajien; ja niin edelleen. Esimerkkejä on lukemattomia.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ryhmille kuuluvien oikeuksien laittamisessa tärkeysjärjestykseen on se ongelma, että oikeuksia on mahdoton perustella puolueettomasti. Soveltuvia mittareita ei yksinkertaisesti ole. Vaatimukset ryhmille kuuluvista erioikeuksista saattavat toki tarkoittaa hyvää, mutta niiden laajamittainen toteuttaminen väistämättä kaventaisi yhteiskuntasopimuksen legitimiteettiä. Miksi ihmiset kannattaisivat sellaista yhteiskuntajärjestystä, joka perustuu ryhmäkuntaisiin oikeuksiin eikä kaikkia yhtäläisesti koskeviin periaatteisiin?<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mikäli kansalaiset lakkaavat kannattamasta yhteiskuntasopimusta, heidän ainoaksi kannustimekseen saattaa muodostua oman hyvinvoinnin ja kulutuksen maksimoiminen. Sellaista järjestelmää tuskin olisi mielekästä kutsua yhteiskunnaksi.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Miten siis suhtautua ryhmien välisiin sosioekonomisiin eroihin ja ihmisten tasaveroisuuteen lain edessä? Voimmeko edelleen pitää kiinni länsimaissa vallitsevasta individualismista ja suvaitsevaisuudesta?<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Vastauksessa on huomioitava, että vaihtoehtoja länsimaiden individualismille ja liberalismille on etsitty – ja sovellettu – läpi maailmanhistorian, pienessä ja suuressa mittakaavassa, ja mikään muu järjestelmä ei ole tuottanut vastaavaa inhimillistä ja teknologistaloudellista kukoistusta. Toiseksi on huomattava, että ihmisryhmien väliset sosioekonomiset erot johtuvat monista toisiinsa vaikuttavista sosiaalisista, kulttuurisista, biologisista ja taloudellisista tekijöistä. Nämä tekijät ovat tyypillisesti sellaisia, että niitä on äärimmäisen hankala muuttaa politiikan keinoin, etenkin ahdasmielisen puolueajattelun tai julkisuushakuisen aktivismin keinoin.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mihin Collier ja Kay siis päätyvät? Ensinnäkin he hylkäävät ne ”markkinafundamentalistit”, joiden mukaan vain vapaimmat mahdolliset markkinat kykenevät valjastamaan ihmisen ahneuden yhteiseksi hyväksi. He jopa nimittävät sijoituskikkailulla menestyneitä matemaatikoita sosiaalisiksi loisiksi.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kirjoittajat jatkavat, että markkinatalouden kyky tuottaa hyvinvointia ei perustu siihen, että rikkaat maat olisivat olleet individualistisimpia. Päinvastoin, Collierin ja Kayn mukaan vauraissa maissa ihmiset luottavat enemmän toisiinsa ja tekevät enemmän yhteistyötä, ehkä jopa tuntevat voimakkaampaa yhteenkuuluvuutta. Yhteisöllisen luottamuksen lisäksi markkinatalouksien menestys perustuu heidän mielestään siihen, että ne sallivat monimuotoisuuden ja kannustavat kokeilemaan.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Valtiolle sopivana roolina Collier ja Kay pitävät niiden asioiden hoitamista, joista yksilöt ja yhteisöt suoriutuisivat huonosti – ja niiden asioiden jättämistä muille, joista valtio suoriutuu huonosti. Tässä ei tietenkään ole mitään uutta. Samoja ajatuksia on kierrätetty valistusajasta alkaen.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Yllätyksettömästi Collierin ja Kayn reseptiin kuuluu myös kohtuus ja tasapainottelu. Vertauksena he käyttävät sitä, että rehellisyyskään ei edellytä, että lapsille kerrottaisiin totuus heidän taiteellisista tai liikunnallisista kyvyistään.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Se, että Collierin ja Kayn kaltaiset maineikkaiden yliopistojen taloustieteilijät korostavat yhteisön ja yhteisöllisyyden roolia, on osa trendiä, jossa kovimmatkin kapitalistit ovat alkaneet puhua vastuullisuudesta, jopa henkisyydestä. Collier ja Kay eivät mene niin pitkälle, että he toivoisivat kapitalismin nollaamista, kuten viime aikoina myös on vaadittu. He vain ilmaisevat toiveensa, että ihmiset ymmärtäisivät roolinsa yhteiskunnassa siten, että <i>minusta</i> tulee <i>me</i>: ”Menestyäkseen yhteisön on istutettava yksilöihin tunne jaetusta yhteenkuuluvuudesta, jotta voisimme tuoda esiin kausaaliketjun yhteisestä uhrautumisesta ja jaetuista arvoista kohti parempaa tulevaisuutta.”<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mutta miten istuttaa lapsiin ja nuoriin tunne yhteenkuuluvuudesta? Pelkkä abstraktien oikeusperiaatteiden opettaminen tuskin riittää. Ja kuinka pitkälle indoktrinaatio – jos näin vahva sana on oikeutettu – saa mennä? Ja mikä on peruskoululle ja korkeakouluille sopiva rooli?<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tämä on ikiaikainen kysymys yksilön, yhteisön ja valtion suhteesta. Ja valitettavasti se, että oppineet yrittävät Collierin ja Kayn tavoin tehdä eron ”pahan” nurkkakuntaisuuden ja ”hyvän” keskinäisen sidonnaisuuden – talousnobelisti Elinor Ostrom käyttää termiä <i>boundedness</i> – ei näytä johtavan mihinkään. Tilanne on suunnilleen sama ”hyvän” patriotismin ja ”pahan” nationalismin välillä. George Orwell koetti erottaa nämä 1940-luvulla ja Timothy Snyder 2000-luvulla. [3]<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Yrityksistä huolimatta yhteenkuuluvuuden ja nurkkakuntaisuuden – ja patriotismin ja nationalismin – väliset rajat ovat edelleen häilyviä ja määritelmät pitkälti päällekkäisiä. Omiin kansalaisiin kohdistuvia velvollisuuksia, yhteisiä arvoja ja yhteisöllisyyttä korostava patriotismi on läheistä sukua etniselle nationalismille.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kenties juuri tämän takia Collier ja Kay ehdottavat, että yhteiset tavoitteet tulisi päättää ja resurssit jakaa pienimmällä mahdollisella yhteistyön tasolla, jolla se on mahdollista. Tässä on se vaara, että politiikanteko muuttuu entistä rasittavammaksi kompuroinniksi huomionkipeän ja energiaa vievän vähemmistöaktivismin kanssa. Politiikka ei tietenkään ole koskaan ollut pelkkiä käytännön sanelemia koalitioita ja kompromisseja, mutta enää ihmiset eivät näytä edes pyrkivän niihin.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">ALAVIITTEET<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">[1] Ajatus valtiosta väkivaltakoneiston yksinomistajana löytyy kenties tunnetuimmassa muodossaan Max Weberiltä (1864–1920). Francis Fukuyama (2022, <i>Liberalism and its Discontents</i>) parantelee muotoilua seuraavasti:<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><blockquote>Kaikkien yhteiskuntien täytyy käyttää voimaa ylläpitääkseen sisäistä järjestystä ja suojautuakseen ulkoisilta vihollisilta. Liberaali yhteiskunta tekee tämän luomalla vahvan, laillisuusperiaatteeseen nojaavan valtion. Valtion valta perustuu autonomisten yksilöiden keskinäiseen sopimukseen, jossa he vastineeksi valtion tarjoamasta suojelusta luovuttavat oikeuden tehdä mitä tahansa mielitekoja. Vallankäytöstä tulee legitiimiä lakien yleisen hyväksymisen kautta ja, jos kyse on liberaalista demokratiasta, vaalien kautta. Liberaalit oikeudet ovat merkityksettömiä, jos valtio ei pysty niitä pakkokeinoin ylläpitämään.</blockquote></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">[2] </span><span style="background-color: white; font-family: Verdana, sans-serif;">Kilpaurheiluun osallistuvien trans-naisten kritiikissä ei juuri koskaan ole kyse siitä, että ihmiset haluaisivat kaikkien olevan samanlaisia tai että trans-urheilija ei saisi urheilla tai olla oma itsensä. Kyse on siitä, mikä on trans-naisille oikea kilpakategoria ja mihin verrata miespuolisena läpikäytyä murrosikää. Onko se esimerkiksi verrattavissa suoritusta parantavaan lääkekuuriin?<br /><o:p></o:p></span><span style="background-color: white; font-family: Verdana, sans-serif;"> Mahdollisia yksittäistapauksia lukuun ottamatta miehet eivät halua naiseksi pelkän kilpamenestyksen takia. Siinä mielessä tilanne eroaa suoritusta parantavien lääkeaineiden käytöstä. Tämä on kuitenkin sivuseikka sen olennaisen kysymyksen kannalta, onko trans-naisilla oleva kiistaton kilpailuhyöty reilua. Se on se kysymys, joka yhteiskunnan tulee ratkaista.<br /></span><span style="background-color: white; font-family: Verdana, sans-serif;"> Eräs ratkaisu reiluuskysymykseen voisi olla se, että kilpasarjat jaetaan kahtia niille, jotka kokevat olevansa miehiä ja niille, jotka kokevat olevansa naisia. Ratkaisun ongelma on se, että suorituskyky ei ole kiinni yksilön kokemasta sukupuolesta – eikä etenkään yksilön ilmoituksesta omasta sukupuolestaan.<br /></span><span style="background-color: white; font-family: Verdana, sans-serif;"> Naisten sarjat on luotu erillisiksi miesten sarjoista nimenomaan siksi, että naiset saisivat kilpailla rehdisti toisia naisia vastaan eikä ylivertaisia miehiä vastaan. Tavoite siis on, että poikkeukselliset lahjakkuudet – myös naisissa – saavat ansioidensa mukaan. Vastaavasti kamppailulajeihin on luotu painoluokat, jotta kilpailuasetelma säilyisi riittävän reiluna.<br /></span><span style="background-color: white; font-family: Verdana, sans-serif;"> Se ei siis tee sinusta trans-vihamielistä konservatiivia, jos pidät naisurheilun reiluutta tärkeämpänä lähtökohtana kuin trans-naisen halua tulla hyväksytyksi naiskilpailijana.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;">[3] Timothy Snyder (2017, <i>On Tyranny, </i>suom.<i> </i></span><i><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tyranniasta</span></i><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">) kirjoittaa luvussa <i>Ole patriootti</i>: ”Nationalisti rohkaisee meitä olemaan huonoimmillamme ja sitten kertoo meille, että olemme parhaita.” George Orwell (1945) kirjoittaa nationalismin ja patriotismin erosta analysoivammin, määritelmien kuitenkin jäädessä osittain päällekkäisiksi:<br /><o:p></o:p></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><blockquote>Molempia sanoja käytetään niin epämääräisellä tavalla, että mikä tahansa määritelmä on mahdollista haastaa. Mutta niiden välille täytyy tehdä ero, sillä kyseessä on kaksi erilaista ja jopa vastakkaista ideaa. Patriotismilla tarkoitan omistautumista tiettyyn paikkaan ja tiettyyn elämäntapaan, joiden yksilö uskoo olevan parasta maailmassa, mutta joita hän ei halua pakottaa muille. Patriotismi on luonteeltaan puolustuksellista, sekä sotilaallisesti että kulttuurisesti. Nationalismia sen sijaan ei voida erottaa vallanhalusta. Jokaisella nationalistilla on pysyvä pyrkimys saada enemmän valtaa ja arvostusta, <i>ei</i> itselleen vaan kansakunnalle tai jollekin muulle yksikölle, jonka alaisuuteen hän on päättänyt luovuttaa yksilöllisyytensä. (Korostus alkuperäinen)</blockquote></span><br /><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Nationalismiksi Orwell laskee muun muassa kommunismin, pasifismin, trotskilaisuuden, antisemitismin ja sionismin. <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> </span></div>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-41481738167241161462022-09-29T15:26:00.001+03:002022-09-29T15:26:20.512+03:00Parinvalinnasta ja nettideittailusta<div><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>Ilta-Sanomien</i> toimittaja kyseli nettideittailusta ja ihmiskoiraiden nuoruusmieltymyksistä. Juttu ilmestyi 29.9.2022. Tässä joitakin pohdintojani.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPhzz29RLk1V26eAlUNGY6FjtJytzNYYMIP_U7fGvm1ojeghiTuzWGb1h0_xPdz_e7PnIHcCvKZbUUO3nWfw_E9xkaiwH6pWhkmKC3f-5AgVour7dL8Whosj-6TQ4mPUArOKaQ3VLGaGO9J461PzwVP3G2DVvkc5doJO4os4vz14zL0MKjeMf5P7Z0/s1948/IMG_0326.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1948" data-original-width="1125" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPhzz29RLk1V26eAlUNGY6FjtJytzNYYMIP_U7fGvm1ojeghiTuzWGb1h0_xPdz_e7PnIHcCvKZbUUO3nWfw_E9xkaiwH6pWhkmKC3f-5AgVour7dL8Whosj-6TQ4mPUArOKaQ3VLGaGO9J461PzwVP3G2DVvkc5doJO4os4vz14zL0MKjeMf5P7Z0/w116-h200/IMG_0326.jpg" width="116" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">IL 29.9.2022</td></tr></tbody></table><br />Miten olet perehtynyt evoluutiobiologiaan ja parinvalintaan?<br /></span></b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kyse on lähes elinikäisestä harrastuneisuudesta, käytännössä alan kirjallisuuden seuraamisesta. Ihmisen käyttäytymisen selittäminen edellyttää biologian ja evoluution tuntemusta, ja etenkin parinvalinnassa on piirteitä, joita ei voida selittää ilman evoluutiota ja luonnonvalintaa.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mistä se sinun mielestäsi kertoo, että keski-ikäinen Leonardo DiCaprio tunnetusti deittailee vain alle 25-vuotiaita naisia? Tai että osa yli 45-vuotiaista miehistä kategorisesti hakee nettideittailussa itselleen kumppania/seksiseuraa vain useita vuosia nuoremmista naisista?<br /></span></b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kyse tuskin on siitä, että DiCaprio on itse jotenkin kypsymätön tai haluaa dominoida parisuhteessa. Tällä perusteella kaikkien kulttuurien (menestyneet) miehet olisivat epävarmoja pikkupoikia, mikä ei ole uskottavaa. Ja koska miehet ovat mieltyneet nuoruuteen kaikissa kulttuureissa, mieltymys tuskin selittyy myöskään sillä, että länsimaisilla medioilla on pakkomielle ihmisnaaraan nuoruudesta.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Miksi ihmiskoiraat siis mieltyvät nuoruudesta kertoviin signaaleihin? Syy on helppo nähdä, jos pohtii, ketkä olivat esi-isiämme. Kukaan meistä ei ole sellaisen koiraan jälkeläinen, jonka mieltymykset kohdistuivat hedelmällisen uransa ohittaneisiin naaraisiin. <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kuvittele esimerkiksi koiras, jonka silmissä yli 50-vuotias naaras näyttää nuorempia naaraita haluttavammilta. Kyseinen koiras voi sitten nauttia näiden iäkkäämpien kaunottarien seurasta. Tällainen koiras ei kuitenkaan yhtä todennäköisesti päädy intiimiin kanssakäymiseen hedelmällisten naaraiden kanssa. Tämä on olennaista: emme voi olla sellaisten koiraiden jälkeläisiä, jotka mieltyivät yksinomaan hedelmällisen ikänsä ylittäneisiin naaraisiin.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Esi-isiemme täytyy sen sijaan olla niitä, jotka mieltyivät piirteisiin, jotka kertoivat naaraan hedelmällisyydestä, siis nuoruudesta. Luultavasti esi-isissämme on enemmän myös niitä, jotka mieltyivät nimenomaan hedelmällisen uransa alussa oleviin naaraisiin. Nuorella naaraalla kun oli enemmän hedelmällisiä vuosia myös edessäpäin.</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div><div><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Näillä perusteilla voidaan tehdä kaksi ennustetta. Ensinnäkin kun koiras on <i>yli</i> parikymppinen, hänen seksuaaliset mieltymyksensä ja fantasiansa kohdistuvat itseä <i>nuorempiin</i> naaraisiin. Toiseksi voidaan ennustaa, että varhaisessa teini-iässä koiraan mieltymykset kohdistuvat vähän itseä <i>vanhempiin</i> naaraisiin. Molemmat ennusteet ovat saaneet kokeellista tukea. Teinipojat saattavat suosia fantasioissaan jopa 10 vuotta itseään vanhempia naaraita (jotka eivät yleensä osoita heihin mitään kiinnostusta). Luonnonvalinta näyttää siis muokanneen koiraiden kauneusmieltymyksiä kohti naaraan hedelmällisintä ikää ja suurinta lisääntymispotentiaalia.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Onko oikeasti merkitystä naisen iällä vai sillä, miltä hän näyttää? Haen tässä sitä, että esimerkiksi 40-vuotias nainen voi näyttää hyvin eri näköiseltä riippuen naisesta, joten onko niin sanotusti järkeä asettaa tiukka ikäraja?<br /></span></b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">On totta, että sivilisaatio on tehnyt naiskauneudesta kestävämpää. Avioliiton historiaa tutkinut Edvard Westermarck totesi tämän jo lähes sata vuotta sitten. Nykyisissä yhteiskunnissa monet vanhat naiset näyttävät paljon nuoremmilta kuin he olisivat näyttäneet ihmisen evoluutioympäristössä.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Jopa vaihdevuodet ylittänyt naaras saadaan suhteellisen helposti näyttämään yhtä nuorekkaalta kuin hedelmällinen naaras muinoin näytti. Evoluution näkökulmasta ihmisnaaraan ikä sellaisenaan ei olekaan olennaista. Sen sijaan olennaisia ovat ne ulkoiset piirteet, jotka lajimme muinaisuudessa kertoivat hedelmällisyydestä. Eli jos joku onnekas naaras yhtäkkiä lakkaisi vanhenemasta 23-vuotiaana, koiraat haluaisivat häntä silloinkin, kun hän täyttää 93 vuotta.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Moni koiras toki kiinnostuu myös vanhemman näköisistä naaraista. Pornoteollisuudessa on jopa oma kategoriansa tätä varten. (Tosin kyseisessä kategoriassa <span style="color: #333333;">esiintyvät naaraat ovat yleensä varsin nuoria, jopa parikymppiset näyttelijät kelpaavat. Pornografinen materiaali, jossa on keski-ikäisiä tai sitä vanhempia naaraita, ei taas ole lähellekään yhtä suosittua. Vanhemmastakin naaraasta toki voi tulla seksisymboli, mutta se, että joku epätyypillisen viehättävä naaras on yhä viehättävä viisikymppisenä ei sulje pois sitä, että hedelmällisyytensä huipulla naaraat ovat koiraiden mielestä haluttavimmillaan.<u1:p></u1:p>) <br /></span></span><span style="color: #333333; font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="color: #333333; font-family: Verdana, sans-serif;">Tämä joidenkin koiraiden seksuaalinen viehättyminen vanhemmista naaraista ei tarkoita, etteivätkö koiraan nuoruusmieltymykset olisi evolutiivisesti kehittyneitä. Se vain tarkoittaa, että seksuaalisen himon sytyttäviä tekijöitä on muitakin (ja että koiraissa on jonkin verran vaihtelua).<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Hedelmällisyysindikaattoreiden lisäksi koiraat siis punnitsevat myös muita viehättävyystekijöitä, esimerkiksi naaraan luonteenpiirteitä tai kiinnostuksenkohteita. Lisäksi koiraan mahdollisuuksiin vaikuttaa se, mitä naaraat haluavat. Ja yleensä naaras toivoo vain hieman itseään vanhempaa koirasta. Mutta jos markkinavoimat, lähinnä nuoremmat koiraat, eivät vaikuttaisi vanhojen koiraiden mahdollisuuksiin, he oletettavasti pariutuisivat vain hedelmällisten naaraiden kanssa.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kaikki koiraat eivät siis deittaile nuoria valokuvamalleja, mutta tästä ei voida päätellä sitä, että nuoruudella tai ulkonäöllä ei olisi merkitystä parinvalinnassa. <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kerro oma arviosi, mitä nuorempaa naista hakeva mies ajattelee itsestään? Ajattelevatko he olevansa itse kyvykkäitä saamaan sellaisen? Onko heillä vaikeuksia hyväksyä omaa vanhenemistaan? Nettideittailussa asetetaan myös paljon muita ehdottomia rajoja, sekä miehet että naiset tekevät sitä. Olen esimerkiksi kuullut, kuinka mies ei pääse treffeille, koska on sentin liian lyhyt. Mies taas on asettanut painorajan vaikka 80 kiloon. Miksi ihmisinä teemme tällaista? Onko tämä meille luonnollista vai onko nettideittailussa jotain, mikä ajaa meitä tähän?<br /></span></b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Nettideittailu ei vaadi juuri minkäänlaisia investointeja. Siksi siitä ei koidu haittaa, jos haku ei johdakaan mihinkään. Kriteerit kannattaa siis varmuudeksi pitää korkealla. Live-kohtaamisissa rima taas pysyy yleensä matalammalla: jos koiraalla on normaalit hoksottimet, hän huomaa nopeasti, millaisiin naaraisiin hänellä todellisuudessa on varaa. Mutta edelleen, jos asiaa katsotaan luonnonvalinnan kannalta, on sama, saako koiras hedelmättömän naaraan vai ei naarasta ollenkaan. Siksi luonnonvalinta on saattanut suosia sellaisia koiraita, jotka kuvittelevat itsestään liikoja. Jos koiras uskoo itseensä, hän on saattanut olla sitkeämpi yrittämään ja myös vakuuttavampi naaraan silmissä. <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Voiko rakkaus tai vetovoima oikeasti olla yhdestä ikävuodesta, sentistä tai kilosta kiinni? Jos ei, mistä se on kiinni?<br /></span></b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kaikki haluavat fiksun ja hyväluontoisen kumppanin, joka on emotionaalisesti sitoutunut. Kuten todettua, yleisesti ottaen ihmiset osaavat myös oikein tunnistaa asemansa pariutumismarkkinoilla, eli he osaavat säätää mieltymyksensä saavutettavissa olevalle tasolle. Parinvalintakriteerit toisin sanoen muuttuvat kanssaihmisiltä saadun palautteen mukaan.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kaunis naaras tietää olevansa kaunis, vaikka hän ei olisi koskaan katsonut peiliin, ja jos hän yhdessä yössä muuttuisi vähemmän viehättäväksi, hän tietäisi pian senkin ja osaisi muuttaa kriteerejään uuden markkina-asemansa mukaiseksi. Nyky-ympäristössä tosin on monia tekijöitä, jotka saattavat sekoittaa yksilön käsitystä markkina-arvostaan. Nettideittailu saattaa olla yksi tällainen tekijä. Lisäksi on mahdollista, että nettiporno antaa koiraalle tiedostamattaan valheellisen kuvan siitä, että seksinnälkäisiä naaraita on joka nurkassa. Tällainen saattaa vähentää esimerkiksi koiraan sitoutumishaluja.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ajaako meitä pelkkä halu lisääntyä ja saada lapsia? Viittaan tällä siihen, että silloinhan periaatteessa kenenkään miehen ei pitäisi rakastua ja haluta yli 50-vuotiasta naista tai rakkautta ei pitäisi syttyä vammaiseen/sairaaseen/ihmiseen, joka ei täytä terveen ja hedelmällisen ulkonäön ihanteita.<br /></span></b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Parisuhteessa on muutakin kuin seksuaalinen viehättyminen. Hedelmällisyysindikaattoreiden lisäksi koiraat punnitsevat esimerkiksi naaraan kiinnostustenkohteiden samankaltaisuutta. Usein seksuaalinen viehättyminen on kuitenkin ensimmäinen seula, joka määrää vaikkapa sen, pyritäänkö juttusille. Kilpailutilanteesta johtuen 60-vuotias koiras on joka tapauksessa valmis seurustelemaan esimerkiksi 55-vuotiaan naisen kanssa. Vanhojen koiraiden seksuaalifantasiat kohdistuvat silti huomattavasti nuorempiin naaraisiin.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ja mitä sanot siihen, että aikaisemmin tekemäni jutun perusteella naiset vapautuvat seksuaalisesti nykyään vasta 40-50-vuotiaina, kun elämänkokemusta ja aikaa on enemmän. Onko tässä ristiriita, jos samanikäisiä miehiä biologisesti kiinnostaa enemmän nuoret naiset?<br /></span></b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tiedetään, että seksuaalisen inhontunne on vanhemmilla naarailla keskimäärin heikompi kuin nuorilla. Moni vanhempi naaras harmitteleekin, ettei silloin uskaltanut tai kehdannut nauttia seksistä, kun oli nuori ja vetreä ja vientiä olisi ollut liiankin kanssa. Nuoret naaraat ovat kuitenkin valikoivia juuri siksi, että kysyntää – ja menetettävää – on niin paljon enemmän.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Hedelmälliselle naaraalle jokainen parittelu tuo riskin merkittävistä kustannuksista (yhdeksän kuukauden raskaus, imetykset, markkina-arvon lasku jne.). Siksi naaras, joka valikoi tarkkaan ja paritteli vain sitoutuneen ja mahdollisimman korkea-arvoisen tai suositun koiraan kanssa, pystyi tuottamaan enemmän ja menestyneempiä geeniperillisiä kuin naaras, jonka kriteerit olivat näissä suhteissa löyhempiä. Olemme tällaisten tarkasti valikoivien esiäitien jälkeläisiä. Pidättyvyys myös helpottaa nuoren naaraan valintaurakkaa, sillä se pakottaa koiraita parantamaan ja esittelemään ominaisuuksiaan. Vaatimalla pitkää kosiskeluaikaa naaras pystyy erottamaan satunnaiset liehakoijat luotettavista ja tunteellisesti sitoutuneista ehdokkaista.</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="caret-color: rgb(51, 51, 51);"><br /></span></span></div><div><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="caret-color: rgb(51, 51, 51);">Luonnonvalinta on tällä tavoin tehnyt naaraista valikoivia ja ohjannut heidän mieltymyksiään kohti resurssi- ja statuskoiraita. Tämä on havaittu käytännössä kaikista kulttuureista, joissa asiaa on tutkittu. Lisäksi mieltymys voimistuu niissä naaraissa, joilla itselläänkin on taloudellisia resursseja. Naaraiden statusmieltymys ei siis näytä olevan sivutuote sukupuolten taloudellisesta epätasa-arvosta, kuten joskus on arveltu.</span></span></div><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /><o:p></o:p></span></p><span style="caret-color: rgb(51, 51, 51);"></span>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-68167976330784638502022-09-27T13:54:00.001+03:002022-09-27T13:54:23.751+03:00Naisia sademetsässä<div><span style="font-family: verdana;">Oheinen kirjoitukseni ilmestyi <i>Skeptikko</i> 3/2022 -lehdessä (ilman tässä olevaa kuvitusta ja jälkikirjoituksia).</span></div><div><span style="font-family: verdana;"><span><br /></span><b>Ihmisnaaraat kädellistutkijoina: esikuvien apinointia vai luontaista empatiaa?<br /></b><b><span style="font-size: 14pt;"><br /></span></b><i><span style="font-size: x-small;"> </span><br /><div style="text-align: right;"><i><span style="font-size: x-small;">Naisen herkkyys on usein hänen pahin kiusansa. Vaistottuaan joskus jotakin, johon on todellista aihetta, hän saattaa tottua myöskin kuvittelemaan kaikenlaista, missä ei ole mitään perää, tulla hysteeriseksi ja muodostua taakaksi ympäristölleen. Niinpä onkin sanottava, että herkkyys on kaksiteräinen miekka, joten sitä ei suinkaan ole syytä vahvistaa ja harjoitella, sillä se saattaa aiheuttaa aavistamattomia seurauksia.</span></i></div></i><span style="font-size: x-small;"><i><div style="text-align: right;"><i> </i></div></i><i><div style="text-align: right;"><i>Nainen ja mies 2/1949 -lehti</i></div></i></span><br /><br /><span lang="EN-US">Fossey, Goodall, Smuts, Galdikas, Jolly, Hrdy. </span>Näitä ihmisiä yhdistää kaksi asiaa. He ovat ansioituneita apinatutkijoita, ja he ovat naisia: Dian, Jane, Barbara ja niin edelleen.<br /><br />Tässä kirjoituksessa pohditaan, miksi kädellistutkijoissa on niin paljon naisia. [1] Samalla sivutaan kysymystä uravalintojen yleisestä sukupuolittumisesta.<br /><br />1960-luvulta lähtien apinatutkimuksen suosiota naisten parissa on selitetty –ylipäätään voitu selittää – sopivalla roolimallilla, Jane Goodallilla. Hän nousi maailmanmaineeseen kuvailtuaan luonnonvaraisten simpanssien lihansyöntiä, työkalujen käyttöä ja muita aiemmin tuntemattomia käyttäytymispiirteitä.<br /><br />Roolimalliselitys ei kuitenkaan voi olla kattava: Goodallin oma innostus ei esimerkiksi voinut perustua naispuolisten simpanssitutkijoiden työhön. [2] Vastaava huomio pätee luonnollisesti kaikkien alojen naispioneereihin. [3]<br /><br />Aloitetaan uravalintojen tarkasteleminen siitä yksinkertaisesta havainnosta, että ihmisillä on taipumus vertailla ominaisuuksiaan ja taitojaan muiden ominaisuuksiin ja taitoihin. Vertailutaipumus on voimakkaimmillaan teini-iässä, mutta jo nelivuotiaat tekevät sitä.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEigJnJsHYLvCzt3S6_AcWr-h8Wi1rvTBWyJheR8rdOzE8JUUJJdKiclVwUiuDpR1j47iT0KB-IecVJ067kfO3Gn4z3MTaKHEbvqBJNmou7PHPpvSOcC_Uz0mF5metLJa1cnGAHEGVo24TyG1sXYLSQqayKlSz4kNsTTk0CMFyv39DSrkKSJfmQqeuG0=s1828" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="910" data-original-width="1828" height="99" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEigJnJsHYLvCzt3S6_AcWr-h8Wi1rvTBWyJheR8rdOzE8JUUJJdKiclVwUiuDpR1j47iT0KB-IecVJ067kfO3Gn4z3MTaKHEbvqBJNmou7PHPpvSOcC_Uz0mF5metLJa1cnGAHEGVo24TyG1sXYLSQqayKlSz4kNsTTk0CMFyv39DSrkKSJfmQqeuG0=w200-h99" width="200" /></a></div><br />Tämän vertailutaipumuksen lisäksi on havaittu, että usein lapset ja nuoret harjoittavat juuri niitä ominaisuuksiaan ja taitojaan, joissa he huomasivat olevansa hyviä ja/tai sopivassa määrin muita parempia. Eli taitoja, joissa he vertautuivat hyvin.<br /><br />Mutta selittävätkö vertailu ja harjoittelu apinatutkimuksen tai ylipäätään ammattien sukupuolittumista? Asian selvittäminen on erittäin hankalaa. Emme tiedä, mitkä kaikki lapsuudenkokemukset ja nuoruudessa tapahtuneet sattumukset tuottavat sopivia onnistumisen kokemuksia. Ovatko tärkeimpiä ystävien, luokkatovereiden, opettajien vai sukulaisten kehut? Entä mikä merkitys on haukuilla ja epäonnistumisilla?<br /><br />Se, että yksilöllä itsellään saattaa olla selkeä käsitys omaan uravalintaan vaikuttaneista kehuista ja onnistumisista, ei vielä kerro paljon. Kyse voi olla jälkikäteen rakennellusta, eheää ja myönteistä minäkuvaa ylläpitävästä fiktiosta. Vuorovaikutus yksilöllisten ominaisuuksien ja kasvuympäristöstä tulevien syötteiden välillä saattaa jopa olla niin mutkikasta, että yksilön ammatinvalinnan selittäminen jää väistämättä arvailuksi.<br /><br />Väestötason selitykset ovat sen sijaan mielekkäämpiä. Suuret aineistot mahdollistavat muun muassa erilaisten kasvuympäristöjen ja myötäsyntyisten sukupuolierojen huomioimisen. On esimerkiksi ehdotettu – Goodallista huokuvaa empatiaa ja eläinrakkautta ajatellen – että naisten keskimäärin paremmat valmiudet asettua toisen asemaan ja keskimäärin vähäisempi kiinnostus teknisiin laitteisiin [4] sellaisinaan riittäisivät ohjaamaan heitä apina-ammattien pariin – ihmisläheiset ammatit mukaan lukien. Kyseisen näkemyksen mukaan naiset ovat miehiä kiinnostuneempia kädellisten välisistä tunnesiteistä ja <i>siksi </i>päätyvät useammin apinatutkijoiksi. [5]<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEju7jeVizj6to7tTQvPbwFsEJISF1HUYfpgvfXb8Y3cYdjmHT6fJySGKluKubvJR2nLcMdo4sa6AfuCEgnYz4rga6t3nzsa03SCq8ItFLYQsHzTBY9RJO4uMK4LJgGB_rVqVhrTSck4Lh1i25EnlmT1gSjq1EgeKW7-8CCGYZ7aro4G3a-EDK8x183F=s4032" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEju7jeVizj6to7tTQvPbwFsEJISF1HUYfpgvfXb8Y3cYdjmHT6fJySGKluKubvJR2nLcMdo4sa6AfuCEgnYz4rga6t3nzsa03SCq8ItFLYQsHzTBY9RJO4uMK4LJgGB_rVqVhrTSck4Lh1i25EnlmT1gSjq1EgeKW7-8CCGYZ7aro4G3a-EDK8x183F=w150-h200" width="150" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Goodall Time -lehdessä.</td></tr></tbody></table><br /><br /></span></div><div><span style="font-family: verdana;">Hypoteesi on sinänsä järkeenkäypä, mutta se luultavasti yksinkertaistaa mutkikasta vuorovaikutusketjua. Kädellistutkimuksen naisvaltaisuus voisi perustua siihenkin, että <i>apinat </i>käyttäytyvät eri tavoin miesten ja naisten läheisyydessä. Kyse olisi siis tutkimuskohteen reaktioista eikä niinkään eroista miesten ja naisten empatiataidoissa tai kiinnostuksenkohteissa. [6] Ehkä kädellisserkkumme eivät koe ihmisnaaraan ominaistuoksua tai fyysistä olemusta niin uhkaavaksi. Tutkijalle tällainen ”kyky” voittaa tutkimuskohteen luottamus olisi suunnaton valtti. [7]<br /><br />Kädellisten moraalitunteita tutkineen Frans de Waalin mukaan miespuolisia tutkijoita saattaa haitata sekin, että he huomaamattaan eleillään osallistuvat apinoiden, erityisesti simpanssien hierarkiakamppailuihin. Tällaista puolueellisuutta simpanssiuroot, joiden elämäntehtävä on kilvoitella statuksesta, eivät tietenkään voi suvaita.<br /><br /><b>Roolimalliselitys vähättelee naisia<br /></b><br />Kuten todettua, apinatutkijanaisten uravalintoja on selitetty oikeanlaisella esikuvalla. Samaan tapaan naisten aliedustusta teknisillä aloilla ja insinööritieteissä selitetään usein sopivan roolimallin puutteella. [3]<br /><br />Roolimalliselitykseen – pitipä se paikkansa tai ei – liittyy eräs häiritsevä, naisia vähättelevä piirre. Ajatus, että naisten aliedustus selittyy roolimallien puutteella, antaa ymmärtää, että naiset eivät voisi innostua asioista siksi, että asiat ovat innostavia itsessään. [8] Ikään kuin naiset eivät kykenisi arvostamaan inhimillisiä suorituksia riippumatta suorittajan sukupuolesta.<br /><br />Joissakin yliopistoissa Yhdysvalloissa on tässä hengessä päädytty poistamaan seiniltä professoreita esittävät muotokuvamaalaukset. Poistamista perusteltiin sillä, että kyseiset kuvat estävät opiskelijaneitoja näkemästä itseään alan huipulla. Samalla perusteella jopa filosofian opiskelua on moitittu turhaksi: ”Kyse on vain kuolleiden valkoisten miesten mietteistä.”<br /><br />On tietysti totta, että yliopistojen muotokuvamaalaukset ovat miesvaltaisia. [9] Maalausten poistamisten perustelut ovat myös kannatettavia: samanlaiset lähtökohdat menestymiseen kaikille.<br /><br />Kyseisenkaltainen ulkokultainen yliherkkyys tulee kuitenkin vähätelleeksi naisten kyvykkyyttä. Se olettaa, että tiedontuottamisen kaltaiset ylevät päämäärät eivät voisi naisia riittävästi innostaa. Muotokuviin keskittyminen myös lokeroi yksilöitä sellaisten ominaisuuksien perusteella, joihin he eivät itse voi vaikuttaa (sukupuoli, ihonväri ja niin edelleen). Kun tällainen jatkuu tarpeeksi kauan, pian jäljellä saattaa lopulta olla vain kaksi keskenään riitelevää ryhmittymää: oletetut uhrit ja oletetut sortajat.<br /><br />Korkeimmat opinahjomme eivät saa tällä tavoin tehdä opiskelijoista merkityksettömiin identiteetteihin tukeutuvia uhriutujia. Jos näin tapahtuu, olemme antaneet vallan riitaiselle – tekisi mieleni sanoa simpanssimaiselle – ryhmäkuntaisuudelle. Kykymme ratkoa ihmiskuntaa vaivaavia todellisia ongelmia, nykyisiä ja tulevia, olisivat merkittävästi heikentyneet.</span><br /></div><div><br /></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /><b>ALAVIITTEET</b><br /><br />[1] Antropologi Melvin Konner arvioi vuonna 2015, että neljä viidestä tulevan sukupolven kädellistutkimuksen tohtoreista tulee olemaan naisia.<br /><br />[2] Neuvostoliitossa Nadezhda Ladygina-Kohts (1889–1963) julkaisi vuonna 1935 teoksen simpanssipienokaisen tunne-elämästä. Tästä pioneerista nuori Jane Goodall tuskin oli kuullut; teos käännettiin englanniksi vasta vuonna 2002.<br /><br />[3] Roolimalliselitys on ymmärrettävästi suosittu. <i>Tekniikka ja talous</i> 24/2021 -lehdessä henkilöstöjohtaja Hanna Vuorikoski esimerkiksi väittää, että ”roolimallien puute on hyvin iso syy siihen, ettei naisia hakeudu teknologia-alalle”.</span></div><div><span style="font-family: verdana;"> Tätä ei kuitenkaan ole osoitettu, ja voi olla, ettei edes pystytä aukottomasti osoittamaan. ”Roolimallin puutteen” tilalla voisi olla vaikkapa ”samahenkisten kavereiden puute”. Molempia selityksiä saattaa lisäksi olla hankala sovittaa siihen tutkimushavaintoon, että tasa-arvoisemmissa yhteiskunnissa ammatillinen eriytyminen sukupuolen mukaan on voimakkaampaa.<br /> Myös teknillisen psykologian tuore professori Janne Lindqvist puolustaa roolimalliajattelua. Hänen mukaansa ”tutkimustietoa on tarpeeksi siitä, että nuorille naisille tärkeää ovat esikuvat” (<i>Tekniikka ja talous</i> 40/2021). Olennainen tieto meiltä kuitenkin puuttuu. Millaisia esikuvia tarkkaan ottaen tytöt tarvitsevat ja paljonko heitä pitää olla? Kelpaako vaikkapa Marie Curie vai tarvitsevatko fysiikasta kiinnostuneet tytöt tuoreempia esikuvia?<br /><br />[4] Baron-Cohen, S. (2004): <i>Olennainen ero: Totuus miehen ja naisen aivoista</i>. Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita. Helsinki.<br /><br />[5] Jane Goodall oli ensimmäisiä, joka antoi luonnonvaraisille apinoille henkilökohtaiset ja ihmismäiset nimet. Osa Goodallin kollegoista syytti häntä tutkimuskohteiden turhasta inhimillistämisestä ja tieteeseen kuuluvan puolueettomuuden hyljeksimisestä. Tämä ristiriita antropomorfismin ja objektiivisuuden välillä on näennäinen: apinaserkuiltamme löytyviä inhimillisinä pidettyjä piirteitä – työkalujen käyttöä, väijytyssodankäyntiä, tarkoituksellista huijaamista ja niin edelleen – on mahdollista kuvailla ja selittää objektiivisesti siinä missä voimme objektiivisesti kuvailla ja selittää oman lajimme apinamaisuuksia.<br /><br />[6] Varhaisin tuntemani esimerkki ihmisapinoiden kyvystä erottaa mies ja nainen on luonnontutkija Georges-Louis Leclercillä (1707–1788, tunnetumpi nimellä kreivi Buffon). Hän piti lemmikkinä nuorta simpanssiurosta, joka ihastui erääseen ihmisnaaraaseen siinä määrin että alkoi aina huitoa kepillä, mikäli joku naista lähestyi (teoksesta Hartmann, R. [1885]: <i>Anthropoid Apes</i>). Toinen varhainen havainto tulee Berliinin eläinpuiston johtaja Otto Hermesiltä (1838–1910). Hän kertoo orankikoiraasta, joka oli ”onnellisimmillaan naista halatessaan”. Simpansseille viittomakieltä opettanut Roger Fouts taas muistelee <i>Next of Kin</i> -kirjassaan, miten eräs simpanssineitokainen otti hänet romanttisten pyrkimystensä kohteeksi. Apinan lähentely-yritykset eivät lohduttaneet ihmistyttöystävästä haaveilevaa nuorukaista.<br /><br />[7] Naiseudesta voi apinoiden parissa olla haittaakin. Olen esimerkiksi lukenut anekdootin, jonka mukaan eräällä tutkimusasemalla lemmenkipeä orankiuros raiskasi aseman naispuolisen kokin. Villeistä orangeistahan tiedetään, että seksuaalinen väkivalta on niillä yleistä – mikäli koiras saa naaraan kiinni ja mikäli naaraalla ei ole statuskoirasta suojelijanaan. (Tarinan mukaan kokin puoliso ei pitänyt tapausta merkittävänä rikkeenä sillä perusteella, että raiskaaja ei ollut ihminen.)<br /><br />[8] Uravalinnoista puhuttaessa termit aliedustus ja yliedustus ovat harhaanjohtavia. Yksittäinen mies tai nainen ei ole työpaikalla edustamassa sukupuoltaan – sen enempää kuin hän on edustamassa rotuaan, kansallisuuttaan tai seksuaalista suuntautumistaan.<br /><br />[9] Ajatusten ja tieteellisten löydösten on seisottava tai kaaduttava sen mukaan, kuinka tarkkanäköisiä, loogisia ja selitysvoimaisia ne ovat, ei sen mukaan, millaiset sukuelimet, minkä värinen iho tai millaisia poliittisia kantoja ajatuksen esittäjällä sattuu olemaan. Tämä seikka näyttää 2000-luvun alun kulttuurisodissa unohtuneen.<div class="separator" style="clear: both; text-align: right;"><br /></div></span></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: right;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiqjpYmzPzD1NZg2L9T3yA-04ezn-m2Wsbt7_pOcSJRbiFXTB-Z57RwstFNjlVbsRmLkgrWD2ZxeYKEcmI50JtzhRGMnoXHmTknJhYi8mbLjL0KwAxCI1vyY4eazm6nK6C55YCBfjlTVXW6n3M7TG3xc32DkNGXSw_c2xhixYHaJhoVszOiSpsh8ZK5=s3495" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="3495" data-original-width="2454" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiqjpYmzPzD1NZg2L9T3yA-04ezn-m2Wsbt7_pOcSJRbiFXTB-Z57RwstFNjlVbsRmLkgrWD2ZxeYKEcmI50JtzhRGMnoXHmTknJhYi8mbLjL0KwAxCI1vyY4eazm6nK6C55YCBfjlTVXW6n3M7TG3xc32DkNGXSw_c2xhixYHaJhoVszOiSpsh8ZK5=w141-h200" width="141" /></a></div><span style="font-family: verdana;"><br /> * * *<br /><br /><b>PS</b>. Carole Jahmen kirja <i>Beauty and the Beasts</i> (2000) kertoo apinatutkijanaisista. Teoksen ansioita vähentää siinä oleva Richard Dawkinsin vääristely. <span lang="EN-US">Jahme kirjoittaa: “Richard Dawkins is a British reductionist Darwinist, who believes all traits are adaptive."</span> </span></div><div><span style="font-family: verdana;"> Syytös, että Dawkins näkee kaikki piirteet sopeutumina tai kelpoisuutta lisäävinä, olisi asenteellisuudessaan huvittava, ellei se niin selkeästi perustuisi tietämättömyyteen. Kaikissa kirjoissa, joissa Dawkins käsittelee sopeutumia, hän myös monisanaisesti kuvailee piirteiden epäadaptiivisuutta. <br /> Jahmen lausunto antaa myös ymmärtää, että Dawkins olisi jollakin väärällä tavalla reduktionisti. Tämäkin menee metsään. On olemassa epätieteellistä ”ahnetta” reduktionismia, mutta Dawkinsin tapaan tehtynä reduktionistinen syysuhteiden analysointi on olennainen osa totuudentavoittelua. Yleisesti ottaen on ihmeteltävä, miksi epämääräinen esoteerisuus houkuttelee juuri simpanssitutkijoiden – ja joskus myös delfiini- ja elefanttitutkijoiden – hännystelijöitä.<br /> <br /><b>PS2</b>.<br /><o:p></o:p>Jalmari Kekkonen kirjoitti vuonna 1928 ammatinvalinnasta, korostaen sattuman merkitystä:<br /> <br /><blockquote>Yhä vielä saattaa muutamille elämänuran valitseminen olla helppoa, kun heillä jo lapsesta pitäen ilmenevät selvät taipumukset määräävät elämäntehtävän. Edelleen jo lapsena muita selvemmäksi käynyt isän tai äidin ammatti viittoo toisille tien, mitä kulkea. Mutta useimmin, voinemme niin hyvällä syyllä sanoa, on pelkkä sattuma määrännyt ja vieläkin määräilee nykyajan ihmisten tulevaisuuden heidän vaalissa ratkaistaessa tuota vaikeata kysymystä: mille uralle.</blockquote></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /> </span></div>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-52148496311186720122022-08-29T09:06:00.000+03:002022-08-29T09:06:28.458+03:00Circus Helsinki 20v<p><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Oheinen ”omaelämäkerta” oli Circus Helsingin 20-vuotisjuhlajulkaisussa (ei ole Ihmisluonto-blogin ydinaluetta mutta julkaistakoon täälläkin).</span><b style="font-family: Calibri, sans-serif;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> </span></b></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Fläktin mies sirkuksessa<o:p></o:p></span></b></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Lapsuudenkotini lenkkisaunassa oli usein mies, joka löylyjen lomassa kertoili työstään Fläkt-nimisessä ilmanvaihtofirmassa. Mukava naapuri oli hormeista ja ränneistä innostunut, työlleen omistautunut ja työpaikastaan ylpeä mies, Fläktin mies.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsNhGmxVybpBaIK-5h2pm0TbZ_TNi1sP_FGSquvqCul5VPMle7zd_CbnZEZzTKsr7zVPTyuCw6RZGdP1BOA5hB7Ku4j6Vb8o5nmIP9LxdrF21NkwIn--JyKH_4B_Ncmo3Vm2zJ4bEU1BywK6OyG7kFVZsELEEgxIflhvgCRrMAZfiusXKEoRI2bfcv/s3116/IMG_0215.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="3023" data-original-width="3116" height="194" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsNhGmxVybpBaIK-5h2pm0TbZ_TNi1sP_FGSquvqCul5VPMle7zd_CbnZEZzTKsr7zVPTyuCw6RZGdP1BOA5hB7Ku4j6Vb8o5nmIP9LxdrF21NkwIn--JyKH_4B_Ncmo3Vm2zJ4bEU1BywK6OyG7kFVZsELEEgxIflhvgCRrMAZfiusXKEoRI2bfcv/w200-h194/IMG_0215.jpeg" width="200" /></a></div><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kerroin tästä lapsuuden saunatuttavuudesta eräälle työelämäntutkijalle. Hänkin oli tietoinen Fläktillä vallinneesta osallistavasta työilmapiiristä. [1] Nykyään vaimoni kanssa tarkoitamme Fläktin miehellä ketä tahansa työlleen ja työpaikalleen omistautunutta puurtajaa.<o:p></o:p></span><p></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Sirkus teki minustakin Fläktin miehen. Ensin se oli yleisesti akrobatiaa ja voimistelua, jotka nuoruudessani olivat siistein asia maailmassa. Kiihkeimmässä vaiheessa jokainen väliin jäänyt treeni oli elämää suurempi kysymys.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Oma pakkomielteinen harjoittelu vähitellen rauhoittui, ja opettaminen alkoi saada yhä suuremman roolin. Varsinainen fläktiläisyyteni alkoi, kun pian parikymmentä vuotta sitten pääsin mukaan rakentamaan Martina Linderin perustamaa Circus Helsinkiä.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Alkuaikojen uudisraivaajahengessä työtunteja ei mitattu eikä työoloista piitattu. Kaikki tekivät mitä kykenivät, esiintymisestä remonttihommiin. Mikään ei tuntunut työltä.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Sirkuskoulun viisivuotisjuhlat muistan erityisen hyvin. Lordi oli edellisiltana voittanut Euroviisut ja pääsimme käyttämään sitä esityksessämme. Tein pahvirullasta kopion Lordi-kirveestä ja vanhoihin polvisuojiin piirsin pääkallot.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Sirkusharrastus on tuonut mahdollisuuden luoda kontakti ihmisiin muista maista. Näin korona-aikaan valtioiden lista tuntuu valtavalta: Marokko, Liettua, Viro, Australia, Puola, Unkari, Israel, Saksa, Kuuba, Ranska, Ruotsi, Espanja, Belgia, Meksiko, Ranskan Guyana, Venäjä, Iso-Britannia, Chile, Ukraina, Kanada, Meksiko, Yhdysvallat, Kolumbia, Taiwan ja Mongolia. Kotimaassa sirkuksessa, kuten muissakin taidepiireissä, on aimo annos kateellista kyräilyä, mutta kansainvälisissä ympyröissä sirkuksen jalostava luonne pääsee paremmin esiin.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Nyttemmin olen ilolla huomannut, että nuoremmistakin sirkuslaisista on tullut Fläktin miehiä – sukupuolesta riippumatta. Circus Helsinki ei aikuistumisestaan ja väistämättömästä byrokratian kasvusta huolimatta ole menettänyt luovaa ja tarttuvaa leikkimielisyyttään. Kuten ilmastointi joillekin, sirkuskin voi olla asenne ja elämäntapa, josta mielellään jakaa muille.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: x-small;">ALAVIITE</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">[1] Teknologinen kehitys ja globalisaatio ovat länsimaissa vieneet ”fläktiläisiä” työpaikkoja. Tehdastyöpaikkojen katoamista pidetään osasyyllisenä Yhdysvalloissa viime vuosina lisääntyneisiin lääke- ja alkoholikuolemiin. Jopa elinajanodote kääntyi siellä laskuun, mitä ei ole rauhanaikana länsimaissa aiemmin tapahtunut. Myös Donald Trumpin suosiota selitettiin työpaikkojen ja työpaikkaylpeyden katoamisella. Työ oli antanut tehdaspaikkakuntien ihmisille, heidän läheisilleen ja yhteisöilleen muutakin kuin elannon.</span><o:p></o:p></span></p><br /><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><br /></p>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-85608400450006290442022-06-22T10:52:00.001+03:002022-06-27T15:24:48.692+03:00Muslimin matka uskosta järkeen<span face="Verdana, sans-serif">Oheinen kirjoitukseni ilmestyi</span><span face="Verdana, sans-serif"> </span><i><span style="font-family: verdana;">Skeptikko</span></i><span face="Verdana, sans-serif"> </span><span face="Verdana, sans-serif">2/2022 -lehdessä (ilman tässä olevaa alaviitettä).</span><div><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span></div><div><span face="Verdana, sans-serif"> * * *</span></div><div><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><b><span face="Verdana, sans-serif">Muslimi vailla uskoa?<br /></span></b><span face="Verdana, sans-serif"><br /><div style="text-align: right;"><span style="font-size: x-small;"><i>Mainitse jokin uskovan moraalinen teko tai uskovan moraalinen lausunto, jota ei-uskova ei pysty tekemään tai lausumaan.</i><i> </i></span></div></span><i><div style="text-align: right;"><i><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US"><span style="font-size: x-small;">Christopher Hitchens</span></span></i></div></i><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US"><span style="font-size: x-small;"> </span><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US">Rizvi, Ali A. (2016): <i>The Atheist Muslin – A Journey from Religion to Reason</i>. </span><span face="Verdana, sans-serif">St. Martin’s Press. New York.<br /><o:p></o:p></span><span face="Verdana, sans-serif"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><i><span face="Verdana, sans-serif">Allahu Akbar</span></i><span face="Verdana, sans-serif">. Mitä tästä sanaparista tulee mieleen? Terroristi ja itsemurhapommittaja? Vai seksuaalivähemmistöjen sortaminen? Ainakin ne olivat erään katolta heitetyn teini-ikäisen homoseksuaalin viimeiseksi kuulemansa sanat.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Saudi-Arabiassa ja Pakistanissa kasvanut ja Kanadaan päätynyt Ali A. Rizvi kertoo kirjassaan, miten tärkeä tämä pahaenteinen lause – kirjaimellisesti ”Jumala on suuri” – hänelle joskus oli. Rizvi on yksi niistä miljoonista, joiden korvaan lause kuiskattiin vastasyntyneenä. Polku uskosta rationalismiin ei ollut hänellekään helppo.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVtaSq3sz96c_jSTSrs-hoLe2Mpyo3IzusuueWC61CARe9gHyNXXpMsDmQ2aT-cLUBdmq1nsam0h9F2sNY1_8g5toZK08AKpw5P26xRGse1BPnedJ4KDFpaJRXRqvh7tglc634hB3PTbdBJIV1YrxG37Z5qcrwRwQnmYyax6k4AbEFkVn2gt1OAk7f/s1280/CDE4952A-0BA7-4CC6-88F9-CCE57F5772AB.jpeg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="562" data-original-width="1280" height="88" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVtaSq3sz96c_jSTSrs-hoLe2Mpyo3IzusuueWC61CARe9gHyNXXpMsDmQ2aT-cLUBdmq1nsam0h9F2sNY1_8g5toZK08AKpw5P26xRGse1BPnedJ4KDFpaJRXRqvh7tglc634hB3PTbdBJIV1YrxG37Z5qcrwRwQnmYyax6k4AbEFkVn2gt1OAk7f/w200-h88/CDE4952A-0BA7-4CC6-88F9-CCE57F5772AB.jpeg" width="200" /></a></div>Entisestä kotimaastaan Saudi-Arabiasta Rizvi kertoo, miten hallinnon kritisointi voi johtaa vankeuteen tai jopa kuolemaan. Medioissa on yksinkertaisesti mahdoton käydä vapaamielistä keskustelua. Rizvin mukaan on kuitenkin yksi paikka, jossa ihmiset voivat olla avoimempia: moskeija.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Arabidiktaattoreille tämä paradoksaalinen järjestely on sopinut. He ovat rohkaisseet perjantaisaarnojen jälkeisiä ”avoimia” keskusteluita juuri sen verran, että (mies)väestö on saanut osallistumisen kokemuksia. Mutta kun kaikki yksilöiden ja perheiden huolet ja turhautumiset on kanavoitu samaan paikkaan, <i>Allahu Akbarin</i> alaisuuteen, hallinto on samalla kyennyt kontrolloimaan kansalaisiaan. Näin on esimerkiksi ylläpidetty ulkoryhmiin kohdistuvaa vihamielisyyttä. Rizvikin kuvailee henkeäsalpaavaa kauhistumistaan, kun hän tajusi ensi kertaa jutelleensa hänelle pahuutta edustaneen juutalaisen kanssa.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Moskeijan yhteiskunnallinen asema on johtanut myös siihen, että hallintoa vastustava oppositio on muodostunut lähinnä uskonnollisista ryhmittymistä. Erityisesti islamistit ovat aktiivisesti pyrkineet täyttämään valtatyhjiötä, joka on syntynyt diktaattorin heikentymisestä. Rizvi jatkaa:<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><blockquote>Niissä osissa muslimimaailmaa, joissa kasvoin, uskonto on enemmän kuin uskomusjärjestelmä. Se on läheisesti kietoutunut ihmisten kaikkiin elämänalueisiin. Se on keskeinen perusta, jolle perhe, yhteisö ja moraali rakentuvat. Ja kenties merkittävintä on uskonnon sulautuminen yhteen yksilön identiteetin kanssa.</blockquote></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Viimeksi mainittu seikka, identiteetin ja uskon yhdistyminen, selittää, miksi uskonnosta luopuminen ja jopa vain uskonnon mielekkyyden pohtiminen on musliminuorelle niin järkyttävää. Nuoret tietävät, että he saattavat menettää perheensä, ystävänsä, yhteisönsä ja turvallisuudentunteensa. Monesti uskosta luopuminen tuo myös systemaattista kiusaamista, jopa kidutusta. Maailmassa on edelleen maita, jossa islamista luopumista pidetään kuolemanrangaistuksen arvoisena rikoksena.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Monelle on tullut yllätyksenä, miten myös lännessä kasvanut muslimi voi kokea uskonnon kyseenalaistamisen henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi. Tuorein esimerkki on huhtikuulta 2022, kun joukko ruotsalaisia musliminuorukaisia raivostui tanskalaispoliitikon aikeista polttaa Koraani. Mellakointi johti omaisuuden tuhoamiseen ja kymmenien poliisien loukkaantumiseen.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Rizvin mielestä se, että uskonnon kritisointi voi järkyttää uskovan koko olemusta, ei kuitenkaan ole pätevä syy pidättäytyä kritisoimasta tai satirisoimasta islamia. ”Mutta jotta se olisi tehokasta, on tiedostettava, minkä kanssa on tekemisissä”, Rizvi jatkaa.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Länsimaissa elävistä muslimiterroristeista Rizvi kirjoittaa, että heidän toimiaan selitetään usein taloudellisella eriarvoisuudella ja huonommilla mahdollisuuksilla. Heistä puhutaan syrjäytyneenä nuorisona, joka vastustaa vähemmistöjä sortavaa kolonialistista valtaa. Eräs suomalainen poliisijohtajakin selitti Ruotsin mellakoita maan alhaisella sosiaalisella liikkuvuudella [1]. <br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Rizvin mukaan eriarvoisuusselitys on pielessä: ”Yhä uudelleen olemme nähneet, että asiat eivät mene noin. Amerikkalaisten muslimeiden koulutustaso on korkeampi kuin melkein millään uskonnollisella ryhmällä, toisena juutalaisten jälkeen. - - Yleisesti ottaen Amerikan muslimeilla menee hyvin.” Perään Rizvi luettelee yhdysvaltalaistaustaisia muslimiterroristeja, joilta ei puuttunut koulutus- tai muita mahdollisuuksia ja jotka näihin mahdollisuuksiin myös tarttuivat. Jotkut heistä jättivät menestyksekkään työuransa ja muuttivat Lähi-itään sotimaan.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Rizvin mielestä erityisen kummallisia ovat muslimit, joiden mukaan Koraani on tarkkaa jumalansanaa, mutta jotka silti väittävät edistävänsä maltillista islamia. Näin Rizvi: ”Olipa maltillisuus sinulle tukeutumista vain joihinkin tiettyihin, <i>erehtymättömänä itseään pitävän </i>doktriinin osiin tai olipa se heikompaa sitoutumista <i>täydellistä alistumista vaativaan</i> doktriiniin, molemmat lähestymistavat ovat ristiriidassa uskon perustavien sääntöjen kanssa.” (<i>korostukset lisätty</i>)<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Tämä on olennainen, kaikkiin uskontoihin liittyvä kysymys. Miten pitkälle uskonnollisista teksteistä saa poimia mieluisimmat? Ja kuka sen saa päättää? Entä milloin oppien valikointia on tehty niin paljon, että yksilö on muuttunut uskonnottomaksi? <br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Rizvi kysyy: ”Jos yksilö voi olla feministinen muslimi, tai LBGT-muslimi, eikö yksilö voi olla myös maallistunut muslimi, jopa ateistimuslimi?” Ainakin maailma olisi parempi paikka, jos olutbaarissa braatvurstia ramadanin aikaan popsivaa ateistimuslimia ei enää pidettäisi kummajaisena.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><b><span face="Verdana, sans-serif">Koraani kannustaa väkivaltaan<br /></span></b><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Sananvapaus on – sukupuolisen ja seksuaalisen tasa-arvon ohella – aihe, joka väistämättä nousee esiin islamia käsiteltäessä. Rizvi toteaa, että sananvapaus on nimenomaan oikeutta käyttää loukkaavia ilmaisuja: ”Ilman oikeutta loukata, mikä on sananvapauden tarkoitus?” <br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Kuten todettua, Rizvi vietti lapsuutensa maissa, joissa islamin kritisointi saattaa viedä vankilaan. Niinpä hän myöhemmin vannoi, että päästyään ilmaisunvapautta kunnioittavaan maahan, hän pitäisi vapaudestaan kiinni.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Pohjois-Amerikassa asia ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen. Rizvi ihmettelee, miksi naisvihan ja homokammon tuomitsemista pidetään lännessä vapaamielisyytenä, kun taas islamin – jonka osia misogynia ja homofobia ovat – kritisointia pidetään fanatismina ja islamfobiana. (Käytän mieluummin islamfobia-termiä kuin kankeampaa käännöstermiä islamofobia.) Rizvi myös kysyy, ”miksi kotiväkivaltaa pidetään sopimattomana kaikissa sivistyneissä yhteiskunnissa, mutta sen faktan toteamista, että Koraani kannustaa vaimon pieksemiseen (jae 4:34), pidetään vähemmistön loukkaamisena?”<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Sama ihminen saattaa siis tuomita evankelisten kristittyjen homofobian sekä siitä muistuttamisen, että arabimaissa tapahtuva homojen surkea kohtelu nojaa islamilaisiin oppeihin. Jopa profeetta Muhammedin lapsiavioliiton mainitsemista saatetaan pitää epäkunnioittavana kiihkoiluna ja islamfobiana.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Rizvin kanta tällaiseen näennäisliberaaliuteen on selkeä. Hänen mielestään islamfobian kaltaiset syytökset, joita käytetään poliittisiin tarkoituksiin estämään islamkritiikkiä, loukkaavat islamin vihaajien todellisia uhreja. Heitäkin on olemassa. (Tosin tässä mittakaava on syytä pitää mielessä: ne muslimien kärsimykset, jotka johtuvat heidän uskostaan, ovat valtaosalta seurausta muiden islaminuskoisten, pikemmin kuin läntisten rasistien ahdasmielisyydestä. Muslimeita tapetaan lähinnä islamin puolustamisen nimissä.)<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Islaminuskon puolustajat vetoavat usein siihen, että Koraanin epäilyttävimpien jakeiden irrottaminen asiayhteydestään saa ne näyttämään vielä pahemmilta. Rizvi vastaa tähän toteamalla, että suotuisilta kuulostavien jakeiden laittamisella asiayhteyteen on samanlainen vaikutus. Hän jopa vertaa Koraanin kaltaisia ”pyhiä” tekstejä Hitlerin kirjaan:<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><blockquote>Muutama hyvä ajatus <i>Taisteluni</i> -teoksessa ei tee koko kirjasta hyvää. Vastaavasti muutama huono ajatus ei tee hyvästä kirjasta huonoa. Tämä dynamiikka muuttuu teoksissa, joiden väitetään olevan jumalansanaa tai edes jumalan inspiroimia. Jos meidän tulisi uskoa, että jokin kirja on erehtymättömän jumalan tuotos, virheille ei ole sijaa.</blockquote></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Lisäisin tähän sen, että aivan kuten kaikki islamistit eivät ole lukeneet Koraania, harva SS-mies tai keskitysleirin vartija oli lukenut Hitleriä. Mutta silti kirjassa esitellyillä ajatuksilla oli tuhoisat seuraukset.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Rizvin mukaan maltilliset muslimit ovat luonnollisesti tietoisia, että Koraani on ongelmallinen eikä sellaisenaan sovi nykymaailmaan. Juuri tässä hän näkee muutoksen mahdollisuuden. Ensin olisi hylättävä dogmit, jonka jälkeen voidaan päästä muutokseen: maallistumiseen ja valistukseen. Tavoitteistaan Rizvi esittää vertauksen, että hän ei yritä saada tupakoijaa lopettamaan. Pikemminkin hän yrittää estää nuoria tarttumasta tapaan alun perinkään.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-size: 10pt;">ALAVIITE<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-size: 10pt;"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-size: 10pt;">[1] Ruotsin mellakoita kommentoi poliisin Ennalta ehkäisevän toiminnan johtaja Jari Taponen. Hänen mellakoinnille antamaansa selitystä – taloudellinen eriarvoisuus ja mahdollisuuksien puute – kritisoitiin runsaasti. Moni myös moitti Taposta poliisille sopimattomasta twitter-politikoinnista.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-size: 10pt;"> Yksi kritisoijista oli kansanedustaja Atte Kaleva (kok), jolle Taponen vastasi vaatimalla todisteita poliittisesta viestinnästään: ”Näytä poliittisesti värittyneet twiittini” (22.4.2022). Tätä seuranneessa keskustelussa nousi esiin muun muassa </span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #0f1419; font-size: 10pt;">seuraavia esimerkkejä:<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-size: 10pt;"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #0f1419; font-size: 10pt;">- Taponen ylistää hallitusvastuussa olevaa poliitikkoa (hän poisti twiitin myöhemmin).<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #0f1419; font-size: 10pt;">- Taponen linjaa</span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-size: 10pt;">, että henkilöitä loukkaavat sanat eivät ansaitsisi sananvapauden suojaa (Taponen selittelee lausuntoaan myöhemmin: ”tarkoitin perusoikeuksien loukkaamista”).<br /><o:p></o:p></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #0f1419; font-size: 10pt;">- Taponen kertoo, millaiset mielipiteet islamista ovat islamfobiaa ja vihjaa, että vain vähemmistöihin kohdistuva puhe olisi vihapuhetta.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #0f1419; font-size: 10pt;">- Taponen ottaa epäsuorasti kantaa Päivi Räsäsen meneillään olevaan tutkintaan: ”ei ole ihan sama, mitä päättävässä asemassa olevat puhuvat näistä asioista” (seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä).<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #0f1419; font-size: 10pt;">- Taponen esittää, että yksityisen yrityksen makeisbrändi lisäisi ennakkoluuloja.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-size: 10pt;"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-size: 10pt;">Taponen ei käynyt esiin tulleita esimerkkejä läpi eikä siis myöntänyt yhdenkään mielipiteensä olevan poliittinen. Sen sijaan hän väisteli aihetta toivomalla, että Twitter olisi ”mahdollisimman turvallinen keskustelualusta kaikille”.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #0f1419; font-size: 10pt;"> Ennustan, että seuraus tästä syyttelykierteestä – Taposen kritisoijia syytettiin nettikiusaamisesta – on se, että poliittissävytteiset viestit tulevat poliisijohtajien virkatileiltä vähenemään, ja viestintä tullee tarkemmin pysyttelemään poliisin perustoiminnoissa, sosiaalipoliittisen spekuloinnin jäädessä vähemmälle.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif"> </span></div>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-8541949501541300002022-06-20T21:09:00.002+03:002022-06-20T21:25:37.286+03:00Kilpaurheilu ja sukupuoli-identiteetti<div><span face="Verdana, sans-serif">Biologinen sukupuolen määritelmä on täsmällinen ja yksiselitteinen. Sukupuoli, jolla on isommat sukusolut, on naaras. Ja se, jolla sukusolut ovat pienemmät, on koiras. Määritelmä pätee kaikkiin suvullisesti lisääntyviin lajeihin, myös kasveihin.</span></div><div><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">1960-luvulla ihmiskoiras ja -naaras alettiin tietyillä humanistisilla ja sosiaalitieteellisillä aloilla nähdä toisin. Tämän postmodernin näkemyksen mukaan miehet ja naiset vain performoivat – siis esittävät – mieheyttä ja naiseutta. Ja mieheys ja naiseus puolestaan ovat stereotypioita, jotka ovat merkityksellisiä ainoastaan siksi, että niitä performoitiin aina uudelleen. Suomalaisessa sukupuolentutkimuksessa puhuttiin sukupuolesta <i>toistotekoina</i>.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">2020-luvulle tultaessa tilanne muuttui. Joukko trans-aktivisteja oli alkanut vaatia, että yksilön tulee saada itse määritellä sukupuolensa, nimenomaan juridinen sukupuolensa. Vaatimusten takana oli osin samoja järjestöjä, jotka olivat aiemmin menestyksellisesti ajaneet homoseksuaalien oikeuksia.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Kyse ei enää ollut itse-identifioitumisesta vaan vaatimuksesta, että kanssaihmisten ja yhteiskunnan pitää identifioida yksilöt juuri heidän haluamallaan tavalla. Aktivistit kaipasivat vahvistusta muilta.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Kyseinen vaatimus vaikuttaa sinänsä viattomalta. Siinä on kuitenkin joitakin käytännön ongelmia, jotka kenties selvimmin tulevat esille kilpaurheilussa (käsitteellisistä ongelmista, ks. <i>Skeptikko</i> <a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2020/01/varovaisen-skeptisesti-sukupuoli.html">4/2019</a>). [1]<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Yleisesti ottaen suomalaiset ajattelevat sukupuoli-identiteetistä varsin maltillisesti ja perustellusti: kaikkien on saatava elää täyttä elämää, turvassa ja arvokkaasti sukupuolikokemuksestaan riippumatta. Ja jokaisella aikuisella tulee olla oikeus ruumiilliseen ja henkiseen itsemääräämiseen. <br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Mutta jos yleinen asenneilmapiiri on tällä tavoin joustava ja vapaamielinen – ”kukin identifioitukoon kummaksi sukupuoleksi hyvänsä tai ei kummaksikaan” – miksi k</span><span face="Verdana, sans-serif" style="background-color: white; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #222222;">ilpaurheiluun osallistuneita trans-naisia on paheksuttu niin paljon?<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="background-color: white; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #222222;"><o:p><br /></o:p></span><span face="Verdana, sans-serif" style="background-color: white; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #222222;">Ensinnäkään kilpailevien trans-naisten paheksunnassa ei juuri koskaan ole kyse siitä, että ihmiset haluaisivat kaikkien olevan samanlaisia. Ihmiset eivät myöskään halua estää trans-urheilijaa urheilemasta tai olemasta oma itsensä. Kyse on pikemminkin siitä, mikä on trans-naisille oikea kilpakategoria ja mihin verrata naisurheilijan miespuolisena läpikäymäänsä murrosikää. Onko se esimerkiksi rinnastettavissa suoritusta parantavaan lääkekuuriin?<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="background-color: white; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #222222;"><o:p><br /></o:p></span><span face="Verdana, sans-serif" style="background-color: white; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #222222;">Mahdollisia yksittäistapauksia lukuun ottamatta miehet eivät halua naiseksi vain kilpamenestyksen takia. Siinä mielessä tilanne eroaa suoritusta parantavien lääkeaineiden käytöstä. Tämä on kuitenkin sivuseikka sen olennaisen kysymyksen kannalta, onko trans-naisilla oleva kiistaton kilpailuhyöty reilua. Se on se kysymys, joka yhteiskunnan tulee ratkaista.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="background-color: white; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #222222;"><o:p><br /></o:p></span><span face="Verdana, sans-serif" style="background-color: white; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #222222;">Eräs ratkaisu reiluuskysymykseen voisi olla se, että kilpasarjat jaetaan kahtia niille, jotka kokevat olevansa miehiä ja niille, jotka kokevat olevansa naisia. Ratkaisun ongelma on se, että suorituskyky ei ole kiinni yksilön kokemasta sukupuolesta – eikä etenkään yksilön ilmoituksesta omasta sukupuolestaan.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="background-color: white; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #222222;"><o:p><br /></o:p></span><span face="Verdana, sans-serif" style="background-color: white; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #222222;">Naisten sarjat on luotu erillisiksi miesten sarjoista tai avoimista sarjoista nimenomaan siksi, että naiset saisivat kilpailla rehdisti toisia naisia vastaan eikä ylivertaisia miehiä vastaan. Tavoite siis on, että poikkeukselliset lahjakkuudet – myös naisissa – saavat ansioidensa mukaan. Vastaavasti kamppailulajeihin on luotu painoluokat, jotta kilpailuasetelma säilyisi riittävän reiluna.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="background-color: white; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #222222;"><o:p><br /></o:p></span><span face="Verdana, sans-serif" style="background-color: white; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #222222;">Se ei siis tee sinusta trans-vihamielistä konservatiivia, jos pidät naisurheilun reiluutta tärkeämpänä lähtökohtana kuin trans-naisen halua tulla hyväksytyksi naiskilpailijana.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="background-color: white; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #222222;"><o:p><br /><br /></o:p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCJjnhZsQ0Hs2RPsPf2nNhL5NpResXl6ZDPfw-YM5-LKcZuAxSCVi4YV1vzq3ovQF_wzgQHcGiuyZp7nUDph_ufKMXdvzJYjaWA2VdF13IqpV_ojOB_pJrVCK6H0SNaWT9QJc9jN4EtpSc84-K554OsTKQixMXowErZUKlwvzNGc6dFZcUQ2eYw7ro/s3607/sukupuoli-identiteetti.jpeg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2619" data-original-width="3607" height="145" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCJjnhZsQ0Hs2RPsPf2nNhL5NpResXl6ZDPfw-YM5-LKcZuAxSCVi4YV1vzq3ovQF_wzgQHcGiuyZp7nUDph_ufKMXdvzJYjaWA2VdF13IqpV_ojOB_pJrVCK6H0SNaWT9QJc9jN4EtpSc84-K554OsTKQixMXowErZUKlwvzNGc6dFZcUQ2eYw7ro/w200-h145/sukupuoli-identiteetti.jpeg" width="200" /></a></div><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">ALAVIITE<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">[1] Vaatimukset itse-identifioinnin tunnustamisesta eivät ole ongelmallisia evoluution takia, kuten joskus kuulee väitettävän. On totta, että yli 200 miljoonan vuoden aikana yksikään nisäkäs ei ole vaihtanut sukupuoltaan. Tämä seikka ei kuitenkaan sellaisenaan kerro, miten identifioitumiskysymystä tulisi käsitellä. Yhtä lailla on totta, että ihmislajilla on sellaisia evolutiivisesti kehittyneitä, etenkin parinvalintaan ja muuhun lisääntymiskäyttäytymiseen vaikuttavia sukupuolieroja, jotka eivät noin vain katoa sosiaaliskulttuurisella kikkailulla. Kuten edellä, sukupuolierojenkaan evoluutio ei kerro, miten identifioitumisvaatimuksiin tulisi suhtautua.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif"> </span></div>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-8560339814758574462022-05-30T23:35:00.000+03:002022-05-30T23:35:17.599+03:00Vihapuhe nauttii lainsuojaa<div><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Esa Ylikoski erittelee ansiokkaasti kirkolla olevia etuoikeuksia (</span><i style="font-family: Verdana, sans-serif;">Vapaa Ajattelija</i><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">1/2022). Seuraava lause vaatii kuitenkin oikaisun: ”Koska vihapuhe, kiihottaminen kansanryhmää kohtaan ja julkisrauhan rikkominen on Suomessa kielletty...”<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kuten Ylikoski toteaa, </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja julkisrauhan rikkominen ovat kiellettyjä, aivan kuten kiellettyjä ovat kunnianloukkaus ja syrjintä. Mutta listan ensimmäisenä oleva vihapuhe nauttii edelleen lainsuojaa. Laki ei edes tunne kyseistä termiä. (Ensimmäisen kerran sana mainitaan hallituksen esityksessä vuonna 2013, jonka jälkeen se mainitaan neljässä hallituksen esityksessä.)</span></div><div><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL-bPbKE1LXQTurx_S5Pfy0g_jLXeskyfWs-srZXVBWHdM8ki0FnpIf-Qnz4ik0yps0sdmGjmXxfFHZxmkhdvPdvKP0aa_N1RT9JC6FOT_jTbodI_Zfk9HvrgvNqAdiLMbCRQ-uHWtXZe7t-I9_de_60oP0lvo0rm5utps0IPnEVSejFemJa4va0Vz/s640/E973CAF7-D9DC-4020-A438-EE6CF36538EA.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="590" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL-bPbKE1LXQTurx_S5Pfy0g_jLXeskyfWs-srZXVBWHdM8ki0FnpIf-Qnz4ik0yps0sdmGjmXxfFHZxmkhdvPdvKP0aa_N1RT9JC6FOT_jTbodI_Zfk9HvrgvNqAdiLMbCRQ-uHWtXZe7t-I9_de_60oP0lvo0rm5utps0IPnEVSejFemJa4va0Vz/w184-h200/E973CAF7-D9DC-4020-A438-EE6CF36538EA.jpeg" width="184" /></a></div>Miksi vihainen kielenkäyttö on siis edelleen sallittua? Meneehän viesti useimmiten paremmin perille ilman pilkkaamista, loukkaamista ja vihan osoittamista. Loukkaamisessa ei myöskään ole mitään sinänsä suurta tai nerokasta, ja vihaisen puheen kohde harvoin myös muuttaa mieltään. Lisäksi vihapuhe toisinaan ylittää laittoman uhkauksen, väkivaltaan yllyttämisen tai kunnianloukkauksen kriteerit.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">On kuitenkin eräs vastaansanomaton peruste sallia pilkkaava ja vihainen puhe. Se kuuluu seuraavasti: jos ihmisiä vaaditaan mukautumaan demokraattisiin päätöksiin, kaikilla osapuolilla on oltava mahdollisuus esittää argumenttinsa haluamallaan tavalla. Se on ainoa legitiimi tapa vaatia ihmisiä hyväksymään enemmistön päätökset.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Meidän ei siis tule pakottaa ihmisille toisenlaista makua tai toisenlaisia standardeja, mikäli samaan aikaan vaadimme heitä hyväksymään demokraattisesti tehdyt päätökset. Pilkka, satiiri ja halveksunta ovat tietynlaisia ilmaisutapoja, jotka esittävät sisältönsä tavalla, jota ei voida toistaa vähemmän hyökkäävästi sisällön muuttumatta.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Voidaan toki toivoa ja kampanjoida sen puolesta, että ihmiset käyttäytyisivät aina kohteliaasti. Se on kuitenkin eri asia kuin ilmaisun rajoittaminen vain ilmaisun aggressiivisuuden takia. Jälkimmäinen olisi sananvapauden kaventamista siksi, että jotkut voisivat olla suojassa vääränlaisilta sanoilta.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Meidän on uskottava ihmiseen ja taattava, että kaikki pääsevät osallisiksi ylellisyydestä, jota itsenäinen ajattelu ja vallanpitäjien ja huonojen ajatusten kritisoiminen on. Mikä tahansa yritys sananvapauden kaventamiseksi, vaikka yritys puettaisiin humaaniuden ja empaattisuuden kaapuun, vaarantaa vapaudet, jotka ovat mahdollistaneet muunlaisteen oikeuksien laajenemisen. Sananvapaus on tehokkain ase vallan väärinkäyttöä ja kaikenlaista tyranniaa vastaan. Se on liian tärkeää rajoitettavaksi vain siksi, että jokunen poliitikko tai aktivisti pelkää sen ”väärinkäyttöä”.</span></div><div><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-23773870720734228062022-05-12T23:16:00.001+03:002022-06-14T21:59:15.982+03:00Sosiobiologiset terveiset Niiniluodolle<div><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;">Emeritusprofessori Ilkka Niiniluoto kirjoittaa </span><i style="color: #222222;">Tekniikan filosofia</i><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"> -teoksessaan seuraavasti:</span></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><blockquote>Esimerkiksi Herbert Spencerin sosiaalidarwinismissa ja modernissa sosiobiologiassa on oletettu, että etiikka voidaan rakentaa evoluutioteorian varaan: hyvää on se, mikä on ihmisen evoluution luonnollisen suunnan mukaista. Tällainen evolutionistinen etiikka on kuitenkin kyseenalaista: se syyllistyy siihen, mitä G. E. Moore kutsui naturalistiseksi virhepäätelmäksi: ”hyvä” yritetään palauttaa johonkin luonnolliseen, empiirisesti mitattavaan ominaisuuteen. (Niiniluoto 2021, 2. p., s. 190).</blockquote></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><div><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><br /></span></div>Ennen Niiniluodon lausunnon oikaisua esiteltäköön hänen saman sorttinen erheensä reilun parinkymmenen vuoden takaa. Niiniluoto kirjoittaa <i>Tieteessä tapahtuu</i> 4/2001 -lehdessä: ”...ihmiseen kohdistuvan sosiobiologian edustajat ovat tavallisesti oikeistokonservatiiveja, jotka käyttävät evoluutioteoriaa puolustamaan yhteiskunnassa jo vallitsevien sosiaalisten valtahierarkioiden säilymistä.” Vastasin Niiniluodolle seuraavaan tapaan:</span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><blockquote>Sosiobiologian tieteellistä arvoa ei lisää tai vähennä se, ovatko sen harrastajat konservatiiveja tai radikaaleja sosialisteja. Sitä paitsi Niiniluodon väite ei pidä paikkaansa. Vuosia alaa seuranneena olen huomannut, että sosiobiologit ovat tavallisesti vapaamielisiä ja melkeinpä kaikkea muuta kuin oikeistokonservatiiveja – etupäässä sellaisia kuin Niiniluoto itse (<i>Tieteessä tapahtuu</i> 5/2001). </blockquote></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;">Sosiobiologian keskeisten kehittäjien keskuudesta löytyi itse asiassa niin monta vasemmistolaista, että oikeistokonservatiivi olisi voinut paljastaa sen vasemmistolaiseksi salaliitoksi. Tästä huolimatta 1970-luvun akateemiset marxilaiset hyökkäsivät tieteenalaa vastaan leimaten sen oikeistokonservatiiviseksi. Asiaa ei ole oikeastaan vieläkään oikaistu, ja hyökkäyksen perintönä harva humanisti tai sosiaalitieteilijä on edelleenkään kiinnostunut sosiobiologiasta tai evoluutiopsykologiasta. Psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen on esimerkiksi todennut, että harva hänen luennoilleen tuleva opiskelija tietää, mitä sosiobiologia oikeasti tutkii tai mitä se on tutkimistaan ilmiöistä sanonut, mutta ”kaikki tietävät, että sosiobiologia on paha asia” (<i>Tieteessä tapahtuu</i> 5/2008).<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;">Niiniluoto ei tuolloin parikymmentä vuotta sitten vastannut edellä mainittuun kirjoitukseeni. Niinpä jäi epäselväksi, sainko käännettyä hänen päätään. Niiniluodon tuoreiden lausuntojen perusteella uskallan jo uumoilla, että hän on jossakin määrin oikaissut ajatteluaan eikä enää yhdistä sosiobiologiaa oikeistolaisuuteen. Mutta kuten todettua, tuoreissa lausunnoissa on samansuuntaisia virhepäätelmiä.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;">Ensinnäkin Niiniluoto tekee vääryyttä rinnastaessaan sosiobiologian ja sosiaalidarwinismin. Sosiobiologia on tieteenala, joka tutkii sosiaalisten ja yhteisöllisten ilmiöiden biologista perustaa. Sen tärkeimpiä tutkimuskohteita ovat olleet aitososiaaliset hyönteiset ja niiden työläisten lähes pyyteetön uhrautuminen kotipesän ja kuningattaren hyväksi.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;">Sosiaalidarwinismin perusajatus taas oli, että vahvimmilla ihmisillä (miten vahvuus ikinä ymmärrettiinkään) tulisi olla oikeus haalia vapaasti resursseja, samalla kun heikoille olisi oikein pysyä kurjuudessaan. Jos sosiaalidarwinismi olisi tiedettä, se olisi yhteiskuntatiedettä – jonka nimi vieläpä pitäisi olla sosiaalispencerismi Niiniluodon mainitseman Herbert Spencerin mukaan. Sosiobiologialla ei siis ole tekemistä sosiaalidarwinismin kanssa. Näiden kahden rinnastaminen on ristiriidassa Niiniluodon yleisesti ottaen onnistuneiden tieteenedistämispyrkimysten kanssa.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;">Entä Niiniluodon ajatus, että sosiobiologien mukaan etiikka voidaan rakentaa evoluutioteorian varaan? Tai että evoluutioteorian varaan rakentaminen olisi sortumista naturalistiseen virhepäätelmään, joka vieläpä olisi sosiobiologien mielestä olisi oikea tapa toimia? Ensimmäinen väite on osittain virheellinen, jälkimmäinen täysin.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;">Wikipedian mukaan etiikka on ”tutkimusala, joka tutkii moraalia ja siihen liittyviä kysymyksiä kuten eettisen toiminnan periaatteita, oikeaa ja väärää, hyvää elämää, sekä arvojen ja eettisten väittämien luonnetta” (29.4.2022). Käytännöllisen filosofian professori Juhani Pietarinen (1938–2018) määrittelee etiikan samaan tapaan: ”Se on filosofian haara, joka tutkii filosofisesti kiinnostavia asioita moraalisissa ilmiöissä.” (<a data-saferedirecturl="https://www.google.com/url?q=https://filosofia.fi/fi/ensyklopedia/etiikka&source=gmail&ust=1651559120590000&usg=AOvVaw3eLcLG4vMn0GwePvUy1I3o" href="https://filosofia.fi/fi/ensyklopedia/etiikka" style="color: #954f72;" target="_blank"><span style="color: #1155cc;">https://filosofia.fi/fi/<wbr></wbr>ensyklopedia/etiikka</span></a>)<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;">Etiikka on siis moraalia tutkiva tutkimusala. Näin määriteltynä etiikan rakentaminen evoluutioteorian varaan on täysin legitiimi, joskin tutkimuskohdettaan latistava tavoite. Yleisesti ottaen sosiobiologit eivät siihen pyrikään. He ymmärtävät, että moinen lähestymistapa jättäisi kiinnostavia osia moraalikäyttäytymisestä huomiotta. Toisin sanoen, ei tarvitse olla filosofi huomatakseen, että moraalin tutkiminen hyötyy muistakin työkaluista kuin evoluutioteoriasta.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;">Joku yksittäinen sosiobiologi – Niiniluoto ei mainitse yhtäkään – saattaa toki ajatella, että tutkimusala nimeltä etiikka tulisi rakentaa täysin evoluutioteorian varaan. Mutta sekään ei vielä kertoisi, mitä kyseinen sosiobiologi pitää ”hyvänä”. Kyse on kahdesta täysin eri asiasta.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;">Ihmistä tutkivat sosiobiologit toki ajattelevat – täysin perustellusti – että lajillemme tyypillisten moraalitunteiden ja moraalijärjestelmien ymmärtäminen edellyttää evoluutioteoriaa. Ilman evoluutioteorian tuntemusta ja käyttöä on esimerkiksi mahdoton selittää, miksi tunnemme häpeää ja ylpeyttä tai kiitollisuutta ja moraalista närkästystä. Tällainen evolutiivisten selitysten etsiminen ei tietenkään ole käyttäytymisohjeiden antamista, kuten Niiniluoto vihjailee. <br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;">Tämä Niiniluodon erhe saattaa selittyä etiikka-sanan erilaisilla määrittelyillä. Ehkä Niiniluodon määritelmässä etiikka ei ole tutkimusala vaan se tarkoittaa kannan ottamista siihen, mikä on oikein ja mikä väärin. Kyse olisi siis normatiivisesta eli preskriptiivisestä etiikasta eli käytännössä pyrkimyksestä ohjata ihmisten käyttäytymistä. Sellainen ei luonnollisestikaan kuulu sosiobiologian – tai minkään muunkaan tieteenalan – repertuaariin. Kuten todettua, biologien käyttämä evoluutioteoria antaa selityksiä lajityypillisille piirteille, mutta moraaliohjeita tai käyttäytymissuosituksia siltä on turha odottaa. <br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;">Tässä kohdin Niiniluoto menee eniten metsään. Hän virheellisesti vihjaa, että moraalintutkimuksen rakentaminen evoluutioteorian varaan olisi sortumista naturalistiseen virhepäätelmään. Lisäksi hän suorasukaisesti mutta ilman esimerkkejä väittää, että moderni sosiobiologia pyrkisi juuri tähän, antamaan evoluutioon ja ”luonnollisuuteen” nojaavia ohjeita hyvästä ja pahasta. <br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;">Yksinkertainen esimerkki valaisee Niiniluodon virhettä. Sosiobiologi kykenee evoluutioteorian perusteella päättelemään, miksi vaikkapa puolison syrjähyppy useimmiten tuntuu pahalta ja herättää mustasukkaisuutta. Sosiobiologi voi myös tehdä moniin eri lähteisiin nojaavia päätelmiä siitä, miten ja missä olosuhteissa syrjähyppytaipumus ja mustasukkaisuus ovat kehittyneet. Mutta sosiobiologia ei silti kerro, ovatko pettäminen tai aviouskollisuus itsessään ”hyvää” vai ”pahaa” – tai edes ”luonnollista”. Koko termi ”luonnollinen” puuttuu sosiobiologian sanavarastosta. <br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;">Mihin Niiniluoto siis perustaa syytöksensä, että sosiobiologit kannattaisivat jonkinlaista normietiikkaa? Tämä jää epäselväksi. Kyse näyttää olevan vain hänen biologiaa koskevan tietämättömyytensä esittelemisestä.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;">Sosiobiologit ovat tutkijoita muiden luonnontutkijoiden joukossa. He ajattelevat, että tieteellisen tutkimuksen avulla voidaan selvittää vaikkapa seuraavia asioita: missä suhteissa demokratia on diktatuuria toimivampi, miten markkinatalous toimii verrattuna komentotalouteen, millaiset rangaistukset ehkäisevät rikoksia ja niin edelleen. Luultavimmin sosiobiologit myös – Niiniluodon tavoin – tervehtivät ilolla sitä, että ihmisten moraaliset tavat (ainakin länsimaissa) nojaavat yliluonnollisen sijasta yhä enemmän tutkittuun tietoon. Tämä kaikki on kaukana naturalistisesta virhepäätelmästä.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;">Niiniluoto tietysti on perillä siitä, että moraalitapojen ja -tunteiden selittämiseen käytetty tieteellinen teoria ja tämän teorian avulla löydetyt selitykset ovat eri asia kuin se, mitä kukakin tutkija sattuu pitämään hyvänä tai pahana. Kenties Niiniluoto vielä myös oivaltaa, että sosiobiologi osaa nämä seikat tutkimuksissaan pitää erillään – mahdollisesti keskivertofilosofia paremmin.</span></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif" style="color: #222222;"><span style="caret-color: rgb(34, 34, 34);"><br /></span></span><br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5BZjst1yGv-39BOIlfoTrABYD6pPaoE2mb_36fKnWeODjXwsZH3iAY4wRF2xK3KgGREPMwcCRlYeeXW16Fos-HdAaStobx5FCvJRw5dK7be2ul05X1FJio4Y8OVwBP_VmPjZgnlH3cIumBRedkUOp8pK3oHsoF6Nep7twBhAw8htc1761EMCkNAi6/s2796/IMG_6340.jpeg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><span style="font-family: verdana;"><img border="0" data-original-height="2111" data-original-width="2796" height="151" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5BZjst1yGv-39BOIlfoTrABYD6pPaoE2mb_36fKnWeODjXwsZH3iAY4wRF2xK3KgGREPMwcCRlYeeXW16Fos-HdAaStobx5FCvJRw5dK7be2ul05X1FJio4Y8OVwBP_VmPjZgnlH3cIumBRedkUOp8pK3oHsoF6Nep7twBhAw8htc1761EMCkNAi6/w200-h151/IMG_6340.jpeg" width="200" /></span></a><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><b>PS</b>. Olen <a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2020/09/kanslerin-puuttuvat-pukimet.html">aiemmin</a> kritisoinut Niiniluotoa sukupuolentutkimukseen liittyen.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Samoin olen oikaissut joitakin professori Jussi Pakkasvirran <a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2016/09/mita-on-jussi-pakkasvirran-vulgaari.html">näkemyksiä</a> sosiobiologiasta. </span></span></div><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span></p>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-64847898103503757632022-04-28T10:01:00.000+03:002022-04-28T10:01:32.740+03:00Ulkonäköpaineet arjessa ja akateemisessa tutkimuksessa<div style="text-align: left;"><div style="text-align: right;"> <span style="text-align: right;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><i>Korkeat korot keksi nainen, jota suudeltiin otsalle.</i></span></span></span></div><div style="text-align: right;"><span style="font-size: x-small;"><i><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Christopher Morley</span></i></span></div><span style="font-size: x-small;"><div style="text-align: right;"><i style="font-family: Verdana, sans-serif;"> </i></div><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><div style="text-align: right;"><i>Itsensä koristeleminen ja muuntelu on yksi ihmisen kaikkein syvimmistä tarpeista. Sellaisetkin kulttuurit, jotka eivät tunne edes vaatteita, tuntevat kyllä helmet ja kasvojen maalauksen.</i></div></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><div style="text-align: right;"><i>Kaari Utrio 2001</i></div></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> </span></span></div><p class="MsoNormal" style="font-size: medium; text-align: left;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> </span></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tiettyjä sosiaalitieteellisiä ja humanistisia aloja on usein moitittu politisoitumisesta. Näin tapahtui etenkin syksyllä 2021, jolloin myös tutkimusapurahojen jakoperusteet saivat osakseen runsasta kritiikkiä.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Näitä erityisesti sosiaalisessa mediassa esitettyjä moitteita ei yleensä perusteltu tai eritelty kovin tarkasti. Twitterissä ja Facebookissa oli esimerkiksi <i>lukematta paskaa</i> -tyylisiä kommentteja. Tämän takia moni tutkija pystyi sivuuttamaan</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> kritiikin jonkinlaisena yleisenä tiedevastaisuutena. [1]<br /><o:p></o:p></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tässä kirjoituksessa otan haasteen vastaan ja analysoin väitöstyötä, johon politisoitumissyytökset ja moitteet tieteen tason laskusta osuvat [2]. Tarkoitus ei ole ottaa silmätikuksi tätä yksittäistä opinnäytettä, vaan haluan esimerkin avulla puolustaa korkeita, poliittisesta aktivismista vapaita akateemisia standardeja.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtMCWYZ2TiqIXFy2cHPPSioJVKVK-HlD1TA5t0q6Y0L6OROu0946D0FQXnZ7iLIDHU_PsD9fBd6TXD05kZuRWdouTJr7PxNslNZmZENr5dCx9IU9XzoSEdwETwhStdyPCg--Alz-HcAzDuJb4wAYhM8zSXGuF0w_9EiqNo8Azgpdgz-9O24YoqAsXc/s1368/Kera%CC%88ilija%CC%88heimon%20neitoja%20koristautumassa.png" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1264" data-original-width="1368" height="185" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtMCWYZ2TiqIXFy2cHPPSioJVKVK-HlD1TA5t0q6Y0L6OROu0946D0FQXnZ7iLIDHU_PsD9fBd6TXD05kZuRWdouTJr7PxNslNZmZENr5dCx9IU9XzoSEdwETwhStdyPCg--Alz-HcAzDuJb4wAYhM8zSXGuF0w_9EiqNo8Azgpdgz-9O24YoqAsXc/w200-h185/Kera%CC%88ilija%CC%88heimon%20neitoja%20koristautumassa.png" width="200" /></a></div>Tässä analysoitu väitös ei ole yksittäistapaus. Lepsua ajattelua julkaistaan tietyillä aloilla tuon tuostakin. Tutkimusaineistosta tehdään päätelmiä, joita aineistosta ei ole perusteltua tehdä; käytetyt teoriat eivät osu yksiin sen kanssa, miten todelliset ihmiset käyttäytyvät; lajimme evoluutiohistoria sivuutetaan sellaisissakin tutkimuksissa, joita kyseinen tarkastelukulma valaisisi uudella tavalla; teorioita ja jopa tutkimustuloksia alistetaan poliittisten päämäärien ajamiseen ja niin edelleen. Huoli tieteen politisoitumisesta ja tason laskusta on perusteltu.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Yliopiston arvovalta on jo rapistunut pursuilevan ideologisuuden ja empirian vähäisyyden vuoksi. Moni luultavasti vieroksuisi yliopistolla tuotettua tietoa vielä enemmän, jos he tietäisivät miten yksiulotteista ja poliittisesti motivoitunutta tutkimus paikoitellen on. Tilanne on valitettava, sillä mikäli yliopisto ei onnistu ehkäisemään tutkimuksen politisoitumista, päättäjät tulevat sitä yrittämään. Ja se on aina huono vaihtoehto. Yliopiston on itse hoidettava leiviskänsä. <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ihmistieteissäkin on siis pyrittävä testattaviin ennusteisiin, jotka menevät arkiolettamuksia syvemmälle. Sosiaalitieteilijä ja humanistikin kykenee kasvattamaan ihmiskunnan yhteistä tietopohjaa, ehkä jopa ratkaisemaan joitakin yhteiskuntia vaivaavia ongelmia – jos he vain käyttäisivät parhaita tieteellisiä teorioita ja menetelmiä.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Lukianos antiikin Roomassa tunnusti, että hän häpesi erään selvänäkijän humpuukista tekemäänsä paljastuskirjoitusta. Tämänkaltainen häveliäisyyden tunne oli lähellä estää tämänkin kirjoituksen syntymisen. Väitöstyön päätelmät kun on saatettu tehdä hyvässä uskossa ja hyvää tarkoittaen.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> * * *<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Turun yliopiston julkaisu (<i>Aurora</i> 1/2021) esittelee sosiologi Erica Åbergin ulkonäkönormeja käsittelevän väitöskirjan. Lehden mukaan väitöstyön tulokset osoittavat, että ”naisten oletetaan panostavan ulkonäköönsä eri tavoin kuin miesten” ja että ”ulkonäkötyöstä ei koidu naisille juuri hyötyä”. Åbergin kerrotaan käyttäneen aineistonaan kahta lähdettä: Suomen väestöä edustavaa kyselytutkimusaineistoa ja kymmenen äidin haastattelua.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ensimmäinen ajatukseni oli, että joko väitöstyössä tai siitä kertovassa lehtijutussa on virhe. Virhe ei ole väite, että miehiltä ja naisilta oletetaan erilaista käyttäytymistä. Näin luultavasti on kaikkialla maailmassa; kyse on oikeastaan truismista. Sitäkään ei voitane pitää virheenä, että väite erilaisista oletuksista on keskeneräinen. Siitähän ei käy ilmi se olennainen asia, että kuka mitäkin keneltäkin olettaa ja miksi. Tai onko oletuksilla vaikutuksia ja miksi?<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mikä siis on väitöstyössä oleva virhe? Väitöksessä esitetään, että naisten oletetaan panostavan ulkonäköönsä enemmän kuin miesten ja että naiset eivät hyödy ulkonäön eteen näkemästään vaivasta. Kyseisten päätelmien virhe on siinä, että niihin ei ole mahdollista päätyä käytettyjen menetelmien eli haastattelu- ja kyselyaineiston perusteella. Tutkimustulos olisi ollut perusteltu, jos se olisi muotoiltu vaikkapa seuraavasti: ”Naiset kertovat kokevansa, että heidän odotetaan panostavan ulkonäköönsä eri tavoin kuin miesten.” Ja jatkon olisi pitänyt kuulua: ”Naiset kertovat kokevansa, että he eivät hyödy ulkonäkötyöstä.”<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Saivartelen siksi, että niin moni sosiaalitieteellinen opinnäyte nojaa syysuhteiden selvittämisen kannalta vajavaiseen menetelmään eli ihmisten kertomuksiin siitä, mitä he uskovat tai miten he jonkin asian kokevat. On kuin tutkimuksessa ei edes yritettäisi selittää ihmisen käyttäytymistä.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Syy haastattelututkimusten puutteellisuuteen on ilmeinen: haastateltavien kertomukset saattavat olla peräisin lähes mistä tahansa, esimerkiksi siitä, että haastateltavat olettavat tutkijan haluavan kuulla juuri tietynlaisia vastauksia. Tai ehkä tutkija huomaamattaan johdattelee haastateltavia vastauksiinsa. Haastateltavat usein myös kaunistelevat asioita ja esittävät hyveellisempää ja syvällisempää kuin he todellisuudessa ovat. Joskus tätä tehdään tietoisesti, joskus tahattomasti itseäkin pettäen. <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ihmisten käsitykset – jos he edes pystyvät niitä ymmärrettävällä tavalla muotoilemaan – eivät siis kerro syysuhteista tai selitä käyttäytymistä. Ja juuri kausaliteeteista ja ilmiöiden selittämisestä tieteen tulee olla kiinnostunut. Niinpä sen sijaan, että käytetään passiivia – mitä naiselta oletetaan – tutkimuksen tulee selvittää, mitä mikäkin taho keneltäkin todelliselta naiselta kulloinkin odottaa ja miksi. Ja näiden odotusten vaikutus käyttäytymiseen on osoitettava.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kuten todettua, väitöksen päätelmää voidaan pitää sinänsä oikeana: naisten ja miesten odotetaan kaikkialla käyttäytyvän eri tavoin. Haastattelemalla kymmentä äitiä ei tällaista päätelmää kuitenkaan voida tehdä, ei edes kymmentätuhatta äitiä jututtamalla. Päätelmä olisi voinut yhtä hyvin kuulua, että ihmiset haluavat käyttäytyä samalla tavoin kuin muut, ja että ihmiset sitten kokevat tämän sisäisen halunsa ulkoapäin tulevana odotuksena.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tällaisia vaihtoehtoisia selityksiä on monia, ja kuten todettua, haastattelut eivät auta päättämään, mikä selityksistä on oikea. Ihmiset pettävät usein itseään eivätkä välttämättä ole tietoisia omistakaan, usein ristiriitaisista haluistaan. Miten he siis voisivat </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">tietää ja osata todenmukaisesti kertoa, mitä muut heiltä odottavat?<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Lehtijutun mukaan väitöstyön toinen löydös on, että naiset eivät hyödy tekemästään ulkonäkötyöstä. Näin vahvan väitteen todentaminen edellyttäisi täysin toisenlaisia menetelmiä: koejärjestelyjä ja koehenkilöiden satunnaistamista eri ryhmiin (esimerkiksi niihin, jotka meikkaavat ja jotka eivät meikkaa). Lopuksi puolueettoman arvioijan tulisi objektiivisten mittarien avulla ja pitkällä seuranta-ajalla selvittää, millaisia hyötyjä ja haittoja ehostamisesta millekin ryhmälle mahdollisesti oli. Pelkät haastattelut eivät kerro, kuka ulkonäkötyöstä hyötyy ja kuka ei.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> * * *<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ennen kuin tarkastellaan väitöstutkimusta itseään (eikä vain siitä kertovaa lehtijuttua), katsotaan lyhyesti, mitä miesten ja naisten kohtaamista ulkonäköodotuksista voidaan päätellä muiden alojen perusteella. Kiintoisa löydös on, että 1500-, 1600- ja 1700-lukujen brittikirjallisuudessa naisen kapeaa vyötäröä kuvataan systemaattisesti kauniiksi. Löydös naiskauneuden ja kapean vyötärön yhteydestä tehtiin myös muinaisen Intian ja Kiinan kirjallisuudesta. [3] Miehen keskivartalon rasvakerroksen jakautuminen taas ei ole saanut samanlaista yleismaailmallista ja yksimielistä huomiota.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ulkonäkötutkimuksissa on käytetty tällaisia mitä erilaisimpia menetelmiä ja aineistoja, fiktiosta fysiologisten reaktioiden mittaamiseen. Näiden lukemattomien ulkonäkötutkimusten löydöksistä voidaan tehdä <b>ensimmäinen välipäätelmä</b>: ihmislajille on tyypillistä, että ulkonäöllä, etenkin joillakin vartalon yksityiskohdilla, on erilainen merkitys naisten ja miesten elämässä, erityisesti pariutumisessa ja seksuaalisuudessa.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mikä selittää näitä eroja ulkonäön merkityksessä? </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Hyvä tieteellinen teoria kattaa mahdollisimman monia yksittäistapauksia olematta silti liian abstrakti. Teoria ei ole kovin käyttökelpoinen tai johdonmukainen, jos sitä jokaisen yksittäistapauksen kohdalla joudutaan muokkaamaan. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">O</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">nko siis olemassa sellaista ulkonäkömerkitysten käsittelyyn sopivaa yleispätevää ja testattavia ennusteita tarjoavaa teoriaa, joka säilyttää kelpoisuutensa yksityiskohdissa muttei sorru epämääräisyyteen?<br /><o:p></o:p></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tällainen johdonmukainen teoria on olemassa, ja se kattaa muutkin lajit kuin ihmisen. Teoria on Charles Darwinin luonnonvalintateoria (sisältäen seksuaalivalintateorian). Se yhdistää koko elämänpiirin ja valaisee myös ulkonäköön, koristautumiseen ja sosiaalisiin odotuksiin liittyviä kysymyksiä. Kuten Minna Canthin eräs romaanihahmo osuvasti toteaa: ”Darwinin kehitysoppi on niin suuri voitto ihmiskunnalle, ettei vielä sen vertaista ole ollut. Se kerrassa repäisi halki verhon silmien edestä ja avasi äärettömät näköalat joka haaralle.”<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Millaisia ennusteita evoluutioteorian perusteella voidaan sitten tehdä? Tarkastellaan ensin varsin spesifistä ja melko teknistä kysymystä: <i>Mitä tapahtui sellaisille kauneuden havaitsemiseen liittyville psykologisille mekanismeille, jotka tekivät pariutumisesta sattumanvaraista</i>? Vastaus on yksiselitteinen: luonnonvalinta karsi sellaisia mielenrakenteita varsin voimakkaasti.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Asia voidaan ilmaista myös toisin päin: olemme sellaisten esivanhempien jälkeläisiä, joiden kumppanimieltymykset johtivat heitä lisääntymään lajitovereitaan tehokkaammin. Esiäitimme ja -isämme olivat siis niitä, jotka osasivat löytää kumppaniehdokkaista lisääntymisen kannalta sopivimmat puolisot. Tämän ikiaikaisen seulontaprosessin takia kauneuspsykologiamme ei voi olla kumppaniehdokkaan hedelmällisyyden suhteen täysin satunnaista tai oikukasta. Ja siksi kumppaniehdokkaan kauneuskaan ei voi olla täysin ”kulttuurisesti rakentunut”.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tämä tulee esiin nimenomaan naisten ulkonäköön kohdistuvissa mieltymyksissä. Lajimme evoluutioympäristössä naisten lisääntymisresurssit olivat helpommin pääteltävissä ulkonäön perusteella. Miehet taas eivät tarjonneet lisääntymisresursseja samaan tapaan suoraan vartalollaan, eivätkä he myöskään menettäneet hedelmällisyyttään vanhetessaan. Se, että miesten ulkonäkö ei katsojan silmissä rapistu iän myötä yhtä nopeasti, ei siis johdu siitä, että media tai jokin muu kulttuurinen tekijä olisi luonut seksistisen kaksoisstandardin. Ilmiön alkusyy on pikemminkin se, että miesten hedelmällisyys ja kyky tarjota perheelle hoivaa eivät heikentyneet niin nopeasti.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tästä päästään <b>toiseen välipäätelmään</b>: emme ole sellaisten miesten jälkeläisiä, jotka mieltyivät vanhoihin naisiin, mutta voimme hyvin olla ja luultavimmin olemme sellaisten naisten jälkeläisiä, jotka mieltyvät itseä hieman vanhempiin miehiin. (Tämä ei toki muuta sitä seikkaa, että nuoruus ja ulkonäkö ovat merkittäviä kriteereitä etenkin nuorten naisten harjoittamassa parinvalinnassa.)<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Näin ollen ei ole kummallista, että suuri osa nykynaisten koristautumisesta pyrkii nimenomaan muokkaamaan nuoruudesta ja terveydestä – siis hedelmällisyydestä – kertovia signaaleja. Puuteri silottaa kasvoja; silmämeikki luo silmiä suurentavia ja silmänvalkuaista vaalentavia kontrasteja; hiustenhoitotuotteet lisäävät karvoituksen tuuheutta ja kiiltoa; rintaliivit saavat rinnat näyttämään pystymmiltä eli nuoremmilta; sukkahousut korostavat muotoja ja antavat vaikutelman tasaisemmasta ihosta; </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">huulipuna voimistaa huulten signaaliarvoa; </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">karvojen nyppiminen vähentää maskuliinista vaikutelmaa; treenaaminen ja ruokavalion tarkkailu hillitsee vyötärön leviämistä ja niin edelleen.<br /><o:p></o:p></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Se, että ulkonäön muovaamisessa on runsaasti kulttuurista vaihtelua, ei muuta päätelmää, että naisen ulkonäöllä on keskimäärin suurempi merkitys miehelle kuin miehen ulkonäöllä on naiselle. Ilmiön universaalius viittaa biologiseen alkusyyhyn.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Väitöstyön kanta tähän evolutiiviseen tarkastelukulmaan on kummallinen. Teoksessa mainitaan sanat biologia ja evoluutio, mutta ne mainitaan vain kerran, ja se on kohdassa, jossa todetaan, että biologisia selityksiä <i>ei</i> tutkimuksessa tarkastella. Tätä biologian sivuuttamista selitetään sillä, että väitös keskittyy sosiaaliskulttuurisiin selityksiin:<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><blockquote>As <b>the focus of this dissertation was on sociocultural explanations</b>, one <b>intentionally excluded</b> explanation is that of evolutionary or biological theory to help understand how appearance norms in human interactions are formed and implemented.</blockquote></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">(<i>Lainauksissa olevat korostukset lisätty</i>)<br /><o:p></o:p></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olen kuullut vastaavan vetoomuksen ennenkin: ”Mutta kun tämä on kulttuurintutkimusta eikä mitään psykologiaa tai biologiaa!”<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Biologian sivuuttaminen tällä tavoin ja etenkin ulkonäköä käsiteltäessä on paha erhe. Ihmisten maailma on totta kai suurelta osin rakentunut sosiaalisesti ja kulttuurisesti. Mutta yhtä ilmeistä on, että tämän rakentamisen ovat tehneet ihmislajin edustajat. Ja kuten muitakin lajeja, evoluutio on muovannut ihmistäkin rakentamaan maailmaansa juuri lajilleen ominaisella tavalla. Ihmislajille tyypilliset psykologiset ominaisuudet ja sukupuolierot ovat aktiivisesti rakentamassa myös koristautumiskäytäntöjä ja ulkonäköodotuksia.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tämä tarkoittaa, että ulkonäköodotuksiin keskittyvältä väitöskirjalta on perusteltua edellyttää vähintäänkin pintapuolista käsittelyä biologiasta, erityisesti seksuaalivalinnasta ja sukupuolieroista. Biologia on jo määritelmällisesti kaikkia elollisia olentoja, myös ihmistä ja hänen sosiaalisuuttaan ja kulttuuriaan käsittelevä kattotiede. Käyttäytymisemme – myös koristautuminen ja taipumus manipuloida muiden koristautumista – tulee ymmärrettäväksi vasta evoluution valossa. Sen seikan väittelijä on ohittanut.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> * * *<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tarkastellaan ensiksi väitöskirjan teoreettista pohjaa. Kirjoittaja on tässä kiitettävän selkeä: hän myöntää suoraan nojaavansa poliittiseen taustateoriaan, feminismiin:<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><blockquote>After introducing postmodern consumer culture theories, I focus on <b>feminist </b>writings on physical appearance, firstly concentrating on the discussions emphasising the centrality of beauty to women. Then, I move on to more recent <b>feminist</b> discussions of the contemporary <b>postfeminist</b> media culture where the intensified requirements of beauty are destined towards especially young women. After that, I focus on how <b>feminist</b> theories using an <b>intersectional</b>approach contest the centrality of sole gender, calling forth more multifaceted approaches to axes of both inequality and physical appearance.</blockquote></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mikäli väitöksessä pyrittäisiin objektiivisesti tarkastelemaan, ovatko feministisen teorian avulla saadut tutkimustulokset päteviä, yllä olevassa otteessa ei juuri olisi vikaa. Väitöstyö ei kuitenkaan ole feminististen teorioiden kriittistä analyysia, vaan se nimenomaan tarkastelee aihettaan kyseisen ideologian kautta ja ideologiaan sitoutuneena. </span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tämä käy ilmi viimeistään päätelmistä:<br /><o:p></o:p></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><blockquote>The article... concluded that disapproving attitudes towards women were a consequence <b>of internalising patriarchal and capitalistic society norms</b> that suppress the value of female characteristics.</blockquote></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Väite siis kuuluu, että naiset ja naisellisuus kohtaavat ”ei-hyväksyvää asennoitumista” (disapproving attitudes). Sellaisenaan tämä on tietysti totta: jokainen ihmisyksilö kohtaa ei-hyväksyvää asennoitumista. Ongelma on selitys, jota väitöskirja tälle nimenomaan naisellisten piirteiden tukahduttamiselle tarjoaa.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Väitöksen mukaan naisten kohtaama kielteisyys on seurausta patriarkaalisten ja kapitalististen normien sisäistämisestä. Tätä voidaan pitää väitöstyön yhtenä päälöydöksenä. Miten näin vahvaan ja poliittisesti värittyneeseen väitteeseen on päädytty? On väitöstyön, sen tarkastajien ja koko tiedeyhteisön kannalta raskauttavaa, että tämä ei käy työstä ilmi. On kuin päätelmä olisi tehty täysin teorialähtöisesti ja jo ennen tutkimuksen aloittamista.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Teoria sisäistetyistä patriarkaaliskapitalistisista normeista on itsessään vanha. Sen tunnetuimpia edustajia on marxilainen sosiologi Herbert Marcuse (1898–1979), joka esitti jo 1900-luvun alkupuolella, että kapitalismi saa ihmiset sisäistämään vieraat tarpeet ja tyydytykset omikseen. Marcusen mukaan ”yksilö omaehtoisesti luo uudelleen tarpeet, jotka hänet on pakotettu omaksumaan”. [4] Myös ajattelu itsessään on Marcusen mielestä alistettu porvarilliskapitalististeknokraattiselle järjestelmälle (jopa siinä määrin, että yhteiskuntakritiikin esittäminen on hänen mukaansa tullut mahdottomaksi).<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Teoria on edelleen suosittu. <i>Helsingin Sanomat</i> (18.3.2022) lainaa kirjailija Jia Tolentinoa: ”Naisiin kohdistettu jatkuva paine trimmata itsestään täydellisempää versiota on yhteiskunnan tapa kesyttää naisten voimaa.” Sama kirjailija kertoo nuorempana treenanneensa itsestään ”kapitalistisen ja patriarkaalisen yhteiskunnan ihannenaista”.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Marcusen ja myöhempien aikojen marcuselaisten hypoteesi kapitalistisen ajattelumaailman sisäistämisestä on siinä mielessä perusteltu, että ihminen on käyttäytymisnormeja sisäistävä laji. Hypoteesi on kuitenkin keskeneräinen, epäempiirinen ja lähes kehämäinen. Se myös edellyttää joukon lisäselityksiä. Miksi esimerkiksi Marcuse ja Åberg eivät itse sisäistäneet kapitalistisia normeja? Jos kapitalistista ja patriarkaalista yhteiskuntajärjestystä ylläpitävä koneisto on niin tehokas kuin Marcuse ja Åberg esittävät, miten jotkut ovat voineet tältä kapitalistispatriarkaaliselta manipuloinnilta ja valvonnalta välttyä? [5] Tai miksi iso osa niistäkin, jotka tuntevat Marcusen teorian, näyttää sisäistäneen kyseiset normit?<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Sama kysymys tulee esittää ulkonäöstä ja koristautumisesta. Miksi kaikki naiset eivät mukaudu koristautumisodotuksiin? Odotustenhan piti olla kaikkialle tunkevia ja vahvasti normatiivisia. Nyt väitöksessä todetaan vain ristiriitaisesti, että koristautuminen voi samaan aikaan sekä voimaannuttaa yksilöä että vahvistaa sortavaa ja hegemonista vanhoillisuutta:<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><blockquote>...engaging in beauty practices can also be <b>empowering to some people</b>, while simultaneously <b>reinforcing oppressive hegemonic ideals</b> and thus sustaining and reproducing the traditional social order.</blockquote></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Se, että hypoteesi kapitalististen kauneusnormien sisäistämisestä selittää tällä tavoin sekä voimaantumiset että vanhoillisuudet, tarkoittaa käytännössä, ettei se selitä mitään. Åbergin väitteet jäävät taianomaisesti leijailemaan; ne kenties antavat herätteitä johonkin, muttei ole selvää mihin.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Väitöskirja liehakoi sen ajatuksen kanssa, että oikeaoppisen (eli antikapitalistisen) eliitin olisi pelastettava passiivinen ja kapitalismin aivopesemä väestö väärältä, porvarilliselta tietoisuudeltaan. Tämäkään asenne ei tietenkään ole uusi. Ja asenteen riskitkin ovat samat kuin ennen: antikapitalistisen eliitin pyrkimys hävittää väestön omaksuma väärä tietoisuus johtaa pakkotoimenpiteisiin, jotka ohjaavat väestöä juuri sellaiseen passiivisuuteen, jota eliitti väitti vastustavansa. Esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Vastaavaa taianomaisesti leijailevaa ajattelua on queer-teoreetikko Tuula Juvosella. [6] Ensinnäkin hän esittää, että sukupuolierot olisivat peräisin sosiaalisista odotuksista ja valtasuhteista. Hän kuitenkin jatkaa, että yksilön ei ole pakko näitä odotuksia omaksua:<br /></span><span style="color: #333333; font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="color: #333333; font-family: Verdana, sans-serif;"><blockquote>Vaikka erilaisia käytäntöjä nimitetään nais- tai miestapaisiksi, toimijoilla on periaatteessa mahdollisuus myös reflektoida ja kyseenalaistaa omaa ja kanssapelaajiensa käyttäytymistä ja näin purkaa sukupuoliin liitettyjä odotuksia.</blockquote></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="color: #333333; font-family: Verdana, sans-serif;">Toisin sanoen, yksilö toisinaan mukautuu (vääränlaisiin?) sukupuolisiin odotuksiin, ja toisinaan yksilö kykenee (vääränlaisilta?) odotuksilta suojautumaan. Juvonen antaa ymmärtää, että tämä vaihtelu selittyy sillä, ovatko yksilöt harjoittaneet reflektointia ja kyseenalaistamista. Mutta aivan kuten Marcusen teorioiden kohdalla, tässäkin pitäisi selittää, miksi ja millaisella reflektoinnilla olisi tällaisia vaikutuksia.<br /></span><span style="color: #333333; font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="color: #333333; font-family: Verdana, sans-serif;">Juvosen ja Åbergin ongelma on se, että he eivät pyri mittamaan ja selittämään yksilöiden välistä vaihtelua. Mittaamisen ja selittämisen sijasta molemmat antavat ymmärtää, että marxilainen teoria väärästä tietoisuudesta olisi jo valmis selitys, kun se todellisuudessa edellyttää suuren joukon lisäselityksiä, jotka puolestaan edellyttävät uusia empiirisiä tutkimuksia ja niin edelleen.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Käyttäytymisnormeja koskeva tutkimus ei tietenkään voi päästä luonnontieteiden eksaktiuteen, mutta sen on silti pyrittävä falsifioitavissa oleviin ennusteisiin ja hypoteeseihin. Tutkimuskohdetta latistava mielipidekirjoittelu ei saa kelvata, eikä tutkimuksen tavoite saa olla kansalaisten poliittisen ajattelun muokkaaminen tai harjoitettuun politiikkaan vaikuttaminen.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Åbergin esittämän normiselityksen lisäpuute on se, että selitys jättää huomiotta kanssaihmisillä olevat erilaiset ja pitkälti biologiaan nojaavat motiivit tulkita ja manipuloida muiden käyttäytymistä. Isä esimerkiksi toivoo ja odottaa tyttäreltään erilaista käyttäytymistä kuin äiti. Ja äiti toivoo tyttäreltään erilaisia asioita kuin vaikkapa tytön sisko tai veli. Ystäväpiiri, vihamiehet ja poikaystäväehdokas myös toivovat tytöltä kaikki erilaista käyttäytymistä, kenties nimenomaan koristautumisen suhteen. Ja kaikkien näiden intressit eroavat työnantajan, työtovereiden, vaatebisneksen tai vaikkapa uskonnollisten yhteisöjen intresseistä. Teoria kapitalistisista normeista jättää huomiotta sekä yksilöiden myötäsyntyiset motiivit ja kiinnostuksenkohteet että eri instituutioilla olevat intressit.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Normiteoria ei myöskään huomioi sitä, että ihmisyksilö ei ole muovailuvahaa, jota muut pystyvät mielensä mukaan muotoilemaan. Päinvastoin, evoluutio antoi meille kyvyn vastustaa kanssaihmisten manipulointiyrityksiä. Kuten jokainen uhmaikäisen taaperon vanhempi tietää, nämä ominaisuudet alkavat toimia varsin nuorena. </span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;">Homer Simpsonin toteamus osuu oikeaan: ”<span style="background-color: white; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #1a1a1b;">The sooner kids talk, the sooner they talk back.”<br /></span><o:p></o:p></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Etenkin modernissa maailmassa yksilö väistämättä kohtaa normeja, jotka ovat keskenään ristiriitaisia. Tämä tarkoittaa, että vaikka joku yksittäinen ihminen olisi täysin normien manipuloitavissa, emme silti pystyisi päättelemään, miten hän lopulta ajattelee ja käyttäytyy.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> * * *<br /></span><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span></b><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kolmas välipäätelmä</span></b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> kuuluu: koristautuminen ja siihen liittyvät odotukset ja manipulointi eivät selity pelkästään kulttuurinormien sisäistämisellä. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Sen sijaan on hyviä evolutiivisia ja yksilöllisiä syitä, miksi ihmiset matkivat toisiaan, miksi he odottavat toinen toisiltaan tietynlaista käyttäytymistä, ja miksi näillä odotuksilla joskus on ja joskus ei ole vaikutuksia</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">. Mukana on yleensä myös yksilön sisäisiä ristiriitoja ja itsepetosta. Väitöstyössä tällainen motiivien moninaisuus ei tule esille; päinvastoin, akateemispoliittinen jargon hämärtää asian mutkikkuutta.<br /><o:p></o:p></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mikään edellä todettu ei tietysti poista sitä, että normihypoteesi tulee pitää käyttäytymisen selittämisessä mukana. Edellä esimerkiksi todettiin, että moni instituutio – kirkko, valtio, koululaitos, yritysmaailma, puolueet, erilaiset etujärjestöt, mainosmaailma – pyrkii ihmisten käyttäytymiseen vaikuttamaan. Miljoonat ihmiset voimakkaissa ja varakkaissa instituutioissa ja nykyään myös ihmistä ”viisaammat” algoritmit yrittävät säälimättömästi muokata kansalaisten makuja ja mieltymyksiä, myös koristautumistapoja. Tämä institutionaalinen manipulointi vähentää biologian ja psykologian selitysvoimaa, mutta se ei sitä kokonaan poista.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tutkijan tehtävä ei ole helppo. Hänen on kasattava empiriaan perustuvaa tietoa siitä, millainen vaikutus instituutioiden tai lähimmäisten harrastamalla manipuloinnilla milloinkin on. Useinhan manipuloija itsekään ei tiedä, miten hänen manipulointinsa onnistui. Ja jos tällaista tietoa sattuisi jollakulla olemaan, se pidetään liikesalaisuutena. Kukapa haluaisi paljastaa, millainen manipulaatio toimii kehenkin.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Neljäs välipäätelmä </span></b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">kuuluu: ihmiset ovat jossakin määrin manipuloitavissa, mutta manipulointiprosessi ei ole patriarkaatin tai kapitalismin salaliitto. Ei ole yksituumaista liittoumaa, joka yrittää tehdä naisista miesvaltaan mukautuvia ja ulkonäkökeskeisiä pintaliitäjiä. Miksi se edes olisi ”patriarkaatin” etu? Sen sijaan on yksilöiden, erilaisten yritysten ja organisaatioiden hajanaisia ja vaikutuksiltaan tuntemattomia pyrkimyksiä lisätä markkinaosuuksiaan, levittää propagandaansa, ylläpitää omaa yhteiskunnallista asemaansa ja niin edelleen. Normiselitys kaipaa tarkentavia selityksiä.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> * * *<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tarkastellaan seuraavaksi, mitä väitös sanoo koristautumisen hyödyllisyydestä. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Se jo tiedetään, että kauneudesta sellaisenaan on yksilölle monenlaista hyötyä. Erään tutkimuksen mukaan kauniit ihmiset saavat esimerkiksi enemmän ääniä vaaleissa. Ja odotetusti ulkonäön havaittiin vaikuttavan enemmän naisten kuin miesten vaalimenestykseen.<br /><o:p></o:p></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tällaiset kauneudesta koituvat hyödyt tarkoittavat, että ”kapitalismin” tai ”patriarkaatin” ei edes tarvitsisi houkutella naisia ulkonäkötyöhön. (Ks. sukupuolieroista kosmetiikan kulutuksessa <i>Kulutustutkimus</i> 2/2016 -<a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2016/11/sukupuolierot-ja-kosmetiikan-kulutus.html">lehdessä</a>.) </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kauneuden hyödyllisyys antaa myös olettaa, että väitöksen päätelmä koristautumisen hyödyttömyydestä on pielessä.<br /><o:p></o:p></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Aloitetaan aiheen tarkastelu mainonnasta. On ilmeistä, että mainosmaailma yrittää voimistaa uskomusta, että ulkonäköpaineista irrottautunut yksilö on sosiaalisesti epäonnistunut. Koristautumisbisneksen palkkaamat mainostoimistot haluavat siis levittää ajatusta, että ulkonäön eteen tehty työ tekee ihmisestä suositun ja menestyvän. Väitöstyön ongelma on, että se ei puhu näin konkreettisesti. Sen sijaan se epämääräisesti korostaa ”kulttuurisia painotuksia”:<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><blockquote>The <b>cultural emphasis</b> on the importance of appearance and agency <b>encourages women</b>especially <b>to believe</b> that investing in their (or their loved one’s) appearance is worthwhile.</blockquote></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tässä jää siis epäselväksi, mitkä tahot naisia manipuloivat. Onko kyse toisten naisten odotuksista ja manipuloinnista vai kenties miesten ahneudesta ja kauneudennälästä?<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">On ilmeistä, että naiset manipuloivat toinen toisiaan, aivan kuten miehet manipuloivat toisiaan. Mutta miksi naiset manipuloisivat toisiaan juuri uskomaan koristautumisen voimaan? Naistenhan pikemminkin kannattaisi toimia niin, että kanssasisaret lakkaavat koristautumasta. Jos koristautuja itse uskoo, että koristautumisesta on hyötyä, hänen olettaisi myös uskovan, että hänellä on paremmat mahdollisuudet menestymiseen silloin, kun muut eivät koristaudu. Naisten voitaisiin siis olettaa manipuloivan toisiaan, jotta he koristautuisivat <i>vähemmän</i>, eivät enemmän.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Åberg jatkaa passiivissa, että kauneuden ja koristautumisen hyödyntämistä hallitaan normatiivisesti. Hänen mukaansa naiset eivät tämän normihallinnan takia kykene hyväksikäyttämään kauneuttaan/koristautumistaan, vaikka joku onkin heille uskotellut, että juuri se heitä elämässä eniten auttaisi:<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><blockquote>...utilising this asset is <b>normatively governed</b> in social exchanges against their gain, <b>preventing them from exploiting the asset they are made to believe advances them most</b> in life.</blockquote></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Näkemyksen mukaan jokin nimeltä mainitsematon taho on siis antanut naisten ymmärtää, että ulkonäkötyö heitä eniten hyödyttäisi. Mutta samalla jokin nimeltä mainitsematon taho (sama vai eri?) kuitenkin ”normatiivisesti hallitsee” sosiaalisia tilanteita niin, että naiset eivät voikaan ulkonäkötyöstään hyötyä.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kuka siis manipuloi ja ketä ja miten? Ja miksi manipulointi ja odotukset vaikuttavat joihinkin ja toisiin eivät? Kaikki jää lopulta auki. Ilman empiriaa ja tarkennuksia tällainen kulttuurisiin odotuksiin nojaava tutkimus ei täytä tieteelliseltä tutkimukselta vaadittavia standardeja. Väitöstyössä viljelty passiivimuoto näyttää vain yritykseltä väistää olennaisia kysymyksiä: ”...women <b>are expected</b> to maintain good and youthful looks throughout their lives.” Samaa passiivimuotoa käytetään myös miesten kohdalla, mutta normien vain väitetään vaikuttavan heihin eri tavoin: “...men <b>are led</b> to see their bodies in terms of functionality.”<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kolme kysymystä: kuka, miten ja miksi?<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> * * *<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Väitöstyössä esitetään, että ulkonäkötyöstä koituvat hyödyt ovat vähäisiä, aivan kuin naisia olisi huijattu koristautumaan. Kuten todettua, tästä tuskin on kyse. Se, että ulkonäkötyö ei aina tuota hyötyjä, voi johtua esimerkiksi siitä, että kaikki jo tekevät sitä. Jos kukaan muu ei meikkaisi, meikkaaja saattaisi hyötyä enemmän.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Toisin sanoen tilanteessa, jossa kaikki meikkaavat, menestys ei voi perustua meikkaamiseen, mutta menestys saattaa silti meikkaamista edellyttää. Kyse on eräänlaisen peliteoreettisesti muodostuneen perustason saavuttamisesta. Tällaista perustasoa voidaan nimittää kulttuuriseksi/yhteiskunnalliseksi normiksi, mutta nimitys itsessään ei ilmiötä selitä.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Toinen mahdollisuus on, että ulkonäkötyöstä ei koidu hyötyä, koska sitä ei edes tehdä hyötymismielessä. Monille koristautuminen on vain jonkinlaista seuraleikkiä ja halua kuulua ryhmään. Ihmiset toki panevat merkille, millä tavoin muut ovat ulkonäköään muokanneet, mutta muut seikat silti lopulta ratkaisevat, millaisiksi ihmisten väliset sosiaaliset ja taloudelliset suhteet muodostuvat.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Koristautuminen ei siis määrää sosiaalisten suhteiden syntymistä ja suhteiden jatkumista. Koristautumista merkittävämpiä seikkoja ovat kanssaihmisten ikä, koko, sukupuoli, sukulaisuussuhde, tuttuus ja luontainen viehättävyys. Myös kanssaihmisten tunnetilat, kuten suru, ilo ja inho, sekä fysiologiset tilat, kuten raskaus, väsymys ja jotkin sairaudet ovat koristautumista tärkeämpiä. Lajimme evoluutioympäristössä tällaisten seikkojen huomaaminen oli eloonjäämisen ja lisääntymisen kannalta ratkaisevaa, ei se, oliko poskipäihin huiskutettu puuteria vai ei.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tämän hypoteesin mukaan ulkonäkötyöstä koituu naisille vähäisiä hyötyjä siksi, että ihmislaji on kehittynyt kiinnostumaan voimakkaammin geneettiseen kelpoisuuteen vaikuttavista perinnöllisistä piirteistä. Näitä olivat lajitovereiden terveys, älykkyys, viehättävyys ja persoonallisuus. Haemmepa puolisoa, ystävää, työtoveria tai poliittista johtajaa, arviomme kohdistuu voimakkaimmin juuri tällaisiin, vaikeasti muokattaviin ja ei-kaupallisiin piirteisiin.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Viehättävyyttä toki yritetään lukemattomin tavoin muokata ja siinä toisinaan onnistutaankin. Yritysten läpi on kuitenkin lopulta helppo nähdä. Tämän näkemyksen mukaan hyvälläkään maulla tehty koristautuminen ei voi olla piirteistä halutuimpia tai ”odotetuimpia”, koska kyse ei ole aidosta ominaisuudesta. Koristautumista myös tehdään eri tavoin eri puolilla maailmaa, ja lisäksi yksilöt muuttavat koristautumistapoja elinaikanaan. [7] Väitöstyön päätelmä koristautumisen hyödyttömyydestä saattaa siis eräässä mielessä olla oikeilla jäljillä – vaikka tulokseen päädytäänkin epäpätevällä menetelmällä.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Osa ihmisten ”koristautumistarpeesta” selittyy luultavasti modernin kaupunkiympäristön poikkeuksellisuudella. Anonyymien ja urbaanien kohtaamisten maailmassa ihmisten on joka päivä ja aina uusien silmien edessä ansaittava asemansa ja uskottavuutensa. Tällaisissa lyhytaikaisissa kohtaamisissa pinnallinen koristautuminen on ainoita tapoja viestittää omaa asemaansa ja luotettavuuttaan. Mutta heti, kun suhde on edennyt alkumuodollisuuksia pitemmälle, ulkonäköseikat häipyvät taka-alalle, ja ihmiset alkavat keskittyä asioihin, joilla oikeasti on väliä: tekoihin, sanoihin ja luonteenpiirteisiin. Näin oli ihmisen evoluutioympäristössäkin.<br /></span><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span></b><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Viides välipäätelmä kuuluu</span></b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">: Ihmisten välinen vuorovaikutus – vaikkapa luottamus ja sen mahdollinen pettäminen – eivät tapahdu sen mukaan, miten olemme ulkonäköämme muokanneet. Vuorovaikutus riippuu sen sijaan ikivanhoista sosiaalisen elämän muodoista: juoruista, anteeksipyynnöistä, selityksistä ja perusteluista. Luonnonvalinta ei mennyt halpaan vaan se edelleen seuloo esiin aitoja ja uskottavia signaaleja. Evoluution silmissä ajatus, että kaupalliset koristautumistuotteet toisivat suosiota, on infantiili ja epähumaani.<br /><o:p></o:p></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> * * *<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tarkastellaan lopuksi ulkonäkökilpailua. Tiedetään, että naiset ovat tavattoman kiinnostuneita toisten naisten ulkonäöstä ja pukeutumisesta. [8] Tutkimuksissa on myös käynyt ilmi, että moni nainen paheksuu liian pyntättyjä kanssasisariaan, joskus päätyen käyttäytymisen tai olemuksen mustamaalaamiseen. Esimerkiksi erään työpsykologisen tutkimuksen mukaan naiset (enemmän kuin miehet) lannistavat, solvaavat ja väheksyvät erityisesti vahvuutensa näyttäviä naisia [9].<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Väitöstyössä tehdään vastaava havainto. Åberg kirjoittaa, että erityisesti työelämässä ja etenkin naiset pyrkivät kontrolloimaan naisten koristautumista:<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><blockquote>The main finding of this article was that <b>women were more prone to endorsing double standards against other women</b>. The most significant areas of disapproving the use of physical appearance were job-related situations: applying for a job and seeking a raise.</blockquote></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mistä ilmiössä on kyse? Ovatko naiset sisäistäneet patriarkaaliset kaksoisstandardit, kuten Åberg vihjaa? Kuten todettua, selityksen eräs ongelma on, että se lähinnä herättää uusia kysymyksiä. Miksi standardit ovat sellaisia kuin niiden väitetään olevan? Ja miksi ne osuvat yksiin sen kanssa, mitä evoluutioteorian ja lajivertailun perusteella voidaan ennustaa?<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kaksoisstandarditeoria ei ole valmis selitys. Se sivuuttaa sekä naisten keskinäisen kilpailullisuuden että sen, että evolutiivisten syiden takia tämä kilpailu kohdistuu suurelta osin ulkonäköön [10]. Naiset toisin sanoen suhtautuvat kielteisesti siihen, että joku kanssasisarista tuo seksuaalisuuttaan julkeasti tai umpimähkäisesti esille, etenkin jos toiminnan tarkoitus näyttää olevan neuvotteluvoiman lisääminen työpaikan miesten parissa. Evoluution valossa tällainen närkästyminen on helppo ymmärtää.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tämä ei tietenkään tarkoita, että koristautumisen tarkoitus olisi aina kilpailu muita naisia vastaan tai arvovallan saaminen miesten keskuudessa. Osa naisista saattaa korostaa seksuaalisia ärsykkeitä vaikkapa tarkoituksenaan testata omaa viehättävyyttään. (Tästäkin tosin on huomattava, että ”viattominkin” seksuaalisuuden korostaminen saattaa herättää kanssasisarissa kateutta ja panettelua.)<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kilpailuselitystä tukee Åbergin havainto, että vähemmän viehättävät naiset ovat tuomitsevampia:<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><blockquote>Perceived attractiveness was associated with disapproving attitudes towards exploiting physical appearance-related assets for both women and men. <b>Women who did not see themselves as attractive compared to their peers were more likely to hold double standards.</b></blockquote></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Åbergin mukaan naisten tuomitsevuus ei kuitenkaan selity kateudella tai kilpailullisuudella. Niiden sijasta hän ehdottaa selitykseksi sitä, että naiset eivät halua, että ulkonäöllä olisi niin suuri merkitys heidän elämässään. Väitöksessä ajatus ilmaistaan melko epämääräisesti kyseisen ”idean” eikä kyseisen faktan (siis ulkonäön merkityksen) vastustamisena:<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><blockquote>...rather than reflecting negative emotions such as envy, rivalry or moral judgement, <b>women oppose the idea of aesthetic criteria having an extensive effect on their lives</b>.</blockquote></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Åberg siis väittää, että naiset eivät vastusta ulkonäön vaikutusta sinänsä, vaan he vastustavat ”ajatusta, että ulkonäöllä on vaikutus”. Tässä jää epäselväksi, toivovatko naiset, että ulkonäöllä ei olisi niin suurta merkitystä heidän omassa elämässään vai kaikkien naisten elämässä. Niin tai näin, analyysi jää kesken. Miksi naiset vastustavat ajatusta, että ulkonäöllä on vaikutus? Onko tällä ajatuksella tai sen vastustuksella todellisia vaikutuksia? Miksi? <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Loppupäätelmät<br /></span></b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tällä kirjoituksellani haluan muistuttaa, että ihmisen käyttäytymisen selittäminen on vaikeaa ja monitahoista. Pätevät selitykset tarvitsevat havaintoja, kokeita, mallinnusta ja järkeilyä. Lisäksi tarvitaan vastaesimerkkien etsimistä ja yrityksiä kumota taustateoriaa. Ilman näitä yleisluontoiset väitteet patriarkaalisten ja kapitalististen normien ja kaksoisstandardien vaikutuksista ovat vain kevytmielistä arvailua. Melodramaattiset iskulauseet saattavat olla paikallaan, jos tarkoitus on julistaa poliittista ajatteluaan, mutta tieteelliseen selittämiseen tai väitöskirjaan sellaiset eivät kuulu.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Haastatteluilla, joihin tässä tarkasteltu väitöstyö pitkälti nojaa, on tutkimuksissa paikkansa. Haastatteluista on kuitenkin pyrittävä eteenpäin, syysuhteiden selvittämiseen. Kuten todettua, ihmistieteissä se ei ole helppoa ja päätelmissä harvoin päästään eksaktiuteen. Mutta syitä ja selityksiä on silti etsittävä. Haluamme tietää, missä määrin ja millä mekanismilla mikäkin instituutio ihmisten (ulkonäkö)käyttäytymiseen vaikuttaa. Tämä kaikki edellyttää evoluution ja myötäsyntyisten sukupuolierojen huomioimista.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">On vaikea nähdä, miten kaltaisemme näköaistiin nojaava ja suvullisesti lisääntyvä laji olisi ulkonäkökysymyksissä voinut irtaantua luonnonvalinnan vaikutuksista. Evoluution merkitys koristautumiskäyttäytymiselle ja -normeille on monen yksityiskohdan suhteen avoin kysymys, mutta evoluution ja ihmisluonnon sivuuttaminen ulkonäköä tarkasteltaessa on silti paha erhe. Se suurentaa riskiä, että tutkimuksesta tulee toiveajattelun ohjaamaa tarinointia. Jos ymmärrys ulkonäön evolutiivisesta perustasta puuttuu, tuloksena voi siis olla tässä esiteltyjä keskeneräisiä, testaamattomia ja toiveajattelua muistuttavia poliittisluonteisia hypoteeseja.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Biologian sivuuttaminen ulkonäköaiheessa on itse asiassa niin paha erhe, että sitä on perusteltua pitää tieteen eettisten periaatteiden vastaisena. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje (nro 3) hyvästä tieteellisestä käytännöstä kuuluu: ”Tutkijat ottavat muiden tutkijoiden työn ja saavutukset asianmukaisella tavalla huomioon niin, että he kunnioittavat muiden tutkijoiden tekemää työtä ja antavat heidän saavutuksilleen niille kuuluvan arvon ja merkityksen omassa tutkimuksessaan ja sen tuloksia julkaistessaan.” Tässä väitöstyössä näin ei toimita.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>ALAVIITTEET</b><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">[1] Alkusyksyllä 2021 sosiaalisessa mediassa käytiin vilkasta keskustelua siitä, ovatko jotkin Suomen Akatemian rahoittamat, lähinnä sukupuolentutkimuksen alaan kuuluvat tutkimukset saamiensa apurahasummien arvoisia. Summien ja tutkimuskohteiden ihmettely kuitattiin monen tutkijan puheenvuorossa tiedevastaisuutena. Tämä lähinnä sosiaalitieteilijöiltä ja humanisteilta tullut vastareaktio on siinä mielessä ymmärrettävä, että apurahakäytäntöjen kritiikki muuttui ajoittain kyyniseksi naureskeluksi. Vastareaktio ei kuitenkaan ole perusteltu, sillä apurahakäytäntöjen kritiikki saattoi useimmiten perustua nimenomaan haluun puolustaa tiedettä. Moni rahasummia kritisoinut myös halusi keskustelua julkisesti rahoitettujen hankkeiden tarkoituksenmukaisuudesta. Tieteen tulee olla avoin tällaisellekin keskustelulle.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;">[2] <a href="https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/150778/AnnalesB525Åberg.pdf?sequence=1&isAllowed=y">Åberg</a>, Erica (2020): <i>Keeping up appropriate appearances - Physical appearance, social norms, and gender in Finland</i>. Turun yliopisto.<br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;">[3] Singh, D. ym. (2007): Did the perils of abdominal obesity affect depiction of feminine beauty in the sixteenth to eighteenth century British literature? Exploring the health and beauty link. <i>Proceedings of The Royal Society B</i>. 274: 891–894.<br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">[4] Marcuse, H. (1969): Yksiulotteinen ihminen. Suom. Markku Lahtela. Weilin&Göös. Helsinki.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">[5] Miten Marcuse ja Åberg ovat päätyneet käsityksiinsä siitä, mitä ihmisten tarpeet ovat ja mistä ne tulevat? Molemmat kirjoittajat näyttävät sitoutuneen ajatteluun oikeasta ja väärästä tietoisuudesta. Kummankaan kirjoituksista ei kuitenkaan selviä, nojaako heidän ajattelunsa jonkinlaisiin todisteisiin. Epäselväksi jää myös se, kuinka sitoutuneita he itse ovat ajatuksiinsa ja miksi.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> Åbergia voitaisiin moittia myös historiattomuudesta. Vielä 1970-luvulla väitettiin, että korkeakoulut pyrkivät tuottamaan yksilöitä kapitalistisen talousjärjestelmän rattaisiin. Tällainen ylhäältä päin ohjattu manipulointi ei pitänyt paikkaansa tuolloin eikä pidä edelleenkään. Kehitys on itse asiassa ollut täsmälleen päinvastaista. Kaikissa teollisuusmaissa korkeampaa opetusta on alettu antaa entistä suuremmalle osalle väestöä. Myös opetettavia oppialoja ja suuntauksia on tullut jatkuvasti lisää. Samaan aikaan kansalaisille on syntynyt uudenlaisia tarpeita, ja myös yhä parempia mahdollisuuksia toteuttaa tarpeitaan. Lisäksi hallitusten kyky kontrolloida väestön sosiaalisia ja materiaalisia tarpeita on näihin päiviin asti heikentynyt (ainakin lännessä ja ainakin ennen digiteknologista vallankumousta).<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> Vastikään julkaistu teos <i>Ulkonäköyhteiskunta</i> (2019, Into Oy, Helsinki), jossa Åberg on yhtenä kirjoittajana, tekee vastaavan väitteen ihmisten tarpeiden ylhäältä tulevasta sosiaalisesta kontrollista. Tämäkin väite esitetään perustelemattomasti ja tavalla, joka jättää epäselväksi, mitä kirjoittajat asiasta ajattelevat: ”Yleisemmin <b>voidaan ajatella</b>, että sosiaalisia ryhmiä erottavia kulttuurisia käsityksiä ylläpitävät erityisesti statushierarkiassa korkeammalla olevat ryhmät, joille hierarkiassa alisteisia ryhmiä koskevista kulttuurisista käsityksistä on hyötyä.” (<i>korostus lisätty</i>) Tietysti näin ”voidaan ajatella”, mutta onko tällaiselle ajattelulle perusteita ja miksi?<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">[6] Juvonen, T. (2016): teoksessa: Husso, M. & Heiskala, R. toim.: <i>Sukupuolikysymys</i>. Gaudeamus. Helsinki. 304 s.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">[7] Työnantajat saattavat hyötyä tai ainakin kuvitella hyötyvänsä naistyöntekijöidensä koristautumisesta. Toisinaan työnantaja myös edellyttää työntekijöiltään edustavaa ulkonäköä. Åbergkin toteaa, että ulkonäkötyön hyödyt saattavat näkyä lähinnä firman myynninedistämisessä: “Furthermore, investing in one’s aesthetic capital rarely benefits the women themselves, but is appropriated for other actors’ advantages, such as company sales promotion.” Tämäkin on oikeastaan peliteoreettinen ongelma. Jos yksi työnantaja alkaa edellyttää työntekijöiltä edustavaa ulkonäköä, se saattaa ruokkia korkeampia koristautumisstandardeja muilla saman alan työnantajilla. Ulkonäön korostuminen joissakin ammateissa saattaa lopulta levitä laajemmalle, täysin erilaisiin ammatteihin ja tilanteisiin.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">[8] Moni nainen jopa arvioi miehen haluttavuutta sen perusteella, kuinka viehättävä tämän naisystävä on, ks. </span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;">Gouda-Vossos, A. ym. (2018): Mate choice copying in humans: a systematic review and meta-analysis. <i>Adaptive Human Behavior and Physiology</i>. 4: 364–386.<br /><o:p></o:p></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;">[9] Gabriel, A. ym. (2018): Further understanding incivility in the workplace. <i>Journal of Applied Psychology</i>. 103(4): 362–382.<br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;">[10] Blake, K. ym. (2018): Income inequality not gender inequality positively covaries with female sexualization on social media. <i>Proceedings of The National Academy of Sciences</i>. 115(35): 8722–8727.<br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"> Reynolds, T. ym. (2018): Competitive reputation manipulation: Women strategically transmit social information about romantic rivals. <i>Journal of Experimental Social Psychology</i>. Vol 78: 195–209.<br /></span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;"> Hudders, L. ym. (2018): The rival wears Prada: Luxury consumption as a female competition strategy. <i>Evolutionary Psychology</i>. 12(3): 570–587.</span></div><style class="WebKit-mso-list-quirks-style">
<!--
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman",serif;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";}
h1
{mso-style-priority:9;
mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-link:"Otsikko 1 Char";
mso-margin-top-alt:auto;
margin-right:0cm;
mso-margin-bottom-alt:auto;
margin-left:0cm;
mso-pagination:widow-orphan;
mso-outline-level:1;
font-size:24.0pt;
font-family:"Times New Roman",serif;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
font-weight:bold;}
h5
{mso-style-priority:9;
mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-link:"Otsikko 5 Char";
mso-margin-top-alt:auto;
margin-right:0cm;
mso-margin-bottom-alt:auto;
margin-left:0cm;
mso-pagination:widow-orphan;
mso-outline-level:5;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman",serif;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
font-weight:bold;}
a:link, span.MsoHyperlink
{mso-style-priority:99;
color:#0563C1;
mso-themecolor:hyperlink;
text-decoration:underline;
text-underline:single;}
a:visited, span.MsoHyperlinkFollowed
{mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
color:#954F72;
mso-themecolor:followedhyperlink;
text-decoration:underline;
text-underline:single;}
p
{mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-margin-top-alt:auto;
margin-right:0cm;
mso-margin-bottom-alt:auto;
margin-left:0cm;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman",serif;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";}
p.MsoListParagraph, li.MsoListParagraph, div.MsoListParagraph
{mso-style-priority:34;
mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
margin-top:0cm;
margin-right:0cm;
margin-bottom:0cm;
margin-left:36.0pt;
margin-bottom:.0001pt;
mso-add-space:auto;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman",serif;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";}
p.MsoListParagraphCxSpFirst, li.MsoListParagraphCxSpFirst, div.MsoListParagraphCxSpFirst
{mso-style-priority:34;
mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-type:export-only;
margin-top:0cm;
margin-right:0cm;
margin-bottom:0cm;
margin-left:36.0pt;
margin-bottom:.0001pt;
mso-add-space:auto;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman",serif;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";}
p.MsoListParagraphCxSpMiddle, li.MsoListParagraphCxSpMiddle, div.MsoListParagraphCxSpMiddle
{mso-style-priority:34;
mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-type:export-only;
margin-top:0cm;
margin-right:0cm;
margin-bottom:0cm;
margin-left:36.0pt;
margin-bottom:.0001pt;
mso-add-space:auto;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman",serif;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";}
p.MsoListParagraphCxSpLast, li.MsoListParagraphCxSpLast, div.MsoListParagraphCxSpLast
{mso-style-priority:34;
mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-type:export-only;
margin-top:0cm;
margin-right:0cm;
margin-bottom:0cm;
margin-left:36.0pt;
margin-bottom:.0001pt;
mso-add-space:auto;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman",serif;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";}
span.Otsikko1Char
{mso-style-name:"Otsikko 1 Char";
mso-style-priority:9;
mso-style-unhide:no;
mso-style-locked:yes;
mso-style-link:"Otsikko 1";
mso-ansi-font-size:24.0pt;
mso-bidi-font-size:24.0pt;
font-family:"Times New Roman",serif;
mso-ascii-font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-hansi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-font-kerning:18.0pt;
mso-fareast-language:FI;
font-weight:bold;}
span.Otsikko5Char
{mso-style-name:"Otsikko 5 Char";
mso-style-priority:9;
mso-style-unhide:no;
mso-style-locked:yes;
mso-style-link:"Otsikko 5";
mso-ansi-font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman",serif;
mso-ascii-font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-hansi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-language:FI;
font-weight:bold;}
span.apple-converted-space
{mso-style-name:apple-converted-space;
mso-style-unhide:no;}
span.u-visually-hidden
{mso-style-name:u-visually-hidden;
mso-style-unhide:no;}
span.highwire-cite-metadata-volume
{mso-style-name:highwire-cite-metadata-volume;
mso-style-unhide:no;}
span.highwire-cite-metadata-issue
{mso-style-name:highwire-cite-metadata-issue;
mso-style-unhide:no;}
span.highwire-cite-metadata-pages
{mso-style-name:highwire-cite-metadata-pages;
mso-style-unhide:no;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:"Calibri",sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
/* List Definitions */
@list l0
{mso-list-id:391318071;
mso-list-type:hybrid;
mso-list-template-ids:-88693338 67829761 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765;}
@list l0:level1
{mso-level-start-at:1960;
mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";}
@list l0:level2
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l0:level3
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l0:level4
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l0:level5
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l0:level6
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l0:level7
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l0:level8
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l0:level9
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l1
{mso-list-id:746153742;
mso-list-type:hybrid;
mso-list-template-ids:2000703262 2120800812 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765;}
@list l1:level1
{mso-level-start-at:1500;
mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:21.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";}
@list l1:level2
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:57.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l1:level3
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:93.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l1:level4
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:129.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l1:level5
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:165.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l1:level6
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:201.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l1:level7
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:237.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l1:level8
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:273.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l1:level9
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:309.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l2
{mso-list-id:814373028;
mso-list-type:hybrid;
mso-list-template-ids:-781797140 1732122228 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765;}
@list l2:level1
{mso-level-start-at:0;
mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:21.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";}
@list l2:level2
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:57.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l2:level3
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:93.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l2:level4
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:129.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l2:level5
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:165.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l2:level6
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:201.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l2:level7
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:237.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l2:level8
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:273.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l2:level9
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:309.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l3
{mso-list-id:933173369;
mso-list-type:hybrid;
mso-list-template-ids:-1305450940 67829761 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765;}
@list l3:level1
{mso-level-start-at:0;
mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";}
@list l3:level2
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l3:level3
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l3:level4
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l3:level5
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l3:level6
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l3:level7
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l3:level8
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l3:level9
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l4
{mso-list-id:1168516835;
mso-list-type:hybrid;
mso-list-template-ids:-1269675790 67829761 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765;}
@list l4:level1
{mso-level-start-at:1500;
mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";}
@list l4:level2
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l4:level3
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l4:level4
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l4:level5
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l4:level6
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l4:level7
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l4:level8
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l4:level9
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l5
{mso-list-id:1402870940;
mso-list-type:hybrid;
mso-list-template-ids:759722782 1489766692 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765;}
@list l5:level1
{mso-level-start-at:3;
mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:21.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";}
@list l5:level2
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:57.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l5:level3
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:93.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l5:level4
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:129.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l5:level5
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:165.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l5:level6
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:201.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l5:level7
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:237.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l5:level8
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:273.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l5:level9
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:309.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l6
{mso-list-id:1677002796;
mso-list-type:hybrid;
mso-list-template-ids:-202460574 1748686134 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765;}
@list l6:level1
{mso-level-start-at:0;
mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:21.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";}
@list l6:level2
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:57.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l6:level3
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:93.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l6:level4
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:129.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l6:level5
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:165.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l6:level6
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:201.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l6:level7
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:237.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l6:level8
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:273.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l6:level9
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:309.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l7
{mso-list-id:1746150038;
mso-list-type:hybrid;
mso-list-template-ids:-1526401904 -1841381374 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765;}
@list l7:level1
{mso-level-start-at:0;
mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:21.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";}
@list l7:level2
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:57.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l7:level3
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:93.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l7:level4
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:129.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l7:level5
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:165.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l7:level6
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:201.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l7:level7
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:237.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l7:level8
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:273.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l7:level9
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:309.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l8
{mso-list-id:1768303701;
mso-list-type:hybrid;
mso-list-template-ids:2053511838 -751560868 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765;}
@list l8:level1
{mso-level-start-at:1500;
mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:21.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";}
@list l8:level2
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:57.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l8:level3
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:93.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l8:level4
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:129.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l8:level5
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:165.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l8:level6
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:201.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l8:level7
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:237.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l8:level8
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:273.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l8:level9
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:309.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l9
{mso-list-id:1770925168;
mso-list-type:hybrid;
mso-list-template-ids:-942356526 67829761 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765;}
@list l9:level1
{mso-level-start-at:1960;
mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";}
@list l9:level2
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l9:level3
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l9:level4
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l9:level5
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l9:level6
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l9:level7
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l9:level8
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l9:level9
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l10
{mso-list-id:1975526403;
mso-list-type:hybrid;
mso-list-template-ids:1134605528 -707243426 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765;}
@list l10:level1
{mso-level-start-at:1500;
mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:21.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";}
@list l10:level2
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:57.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l10:level3
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:93.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l10:level4
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:129.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l10:level5
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:165.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l10:level6
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:201.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l10:level7
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:237.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l10:level8
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:273.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l10:level9
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:309.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
-->
</style>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-71523366965752833732022-03-28T09:52:00.000+03:002022-03-28T09:52:12.675+03:00Wokea vastakarvaan<span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Seuraava vastineeni julkaistiin</span><span style="color: #222222;"> </span><i style="color: #222222;">Skeptikko</i><span style="color: #222222;"> </span><span style="color: #222222;">1/2022 -lehdessä.</span></span><div><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;"><br /></span><b><span style="color: #222222;"><span style="font-size: large;">Kun woke karvansa paljasti</span><br /></span></b><span style="color: #222222;"><br /></span><span style="color: #222222;">Irma Hirsjärvi paheksuu <i>Marja Sannikka</i> -ajankohtaisohjelmaa, jossa Esko Valtaoja ja Renaz Ebrahimi keskustelivat rasismista ja woke-kulttuurista (<i>Skeptikko</i> 4/2021). Ylen Areenassa kyseisellä jaksolla on yli puoli miljoonaa katsojaa. (Olen käsitellyt ohjelmaa aiemmin <a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2021/11/kysymyksia-ja-vastauksia-wokesta.html">täällä</a> ja <a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2021/11/sic-transit-gloria-mundi-vihapuhe.html">täällä</a>.)<br /></span><span style="color: #222222;"><br /></span><span style="color: #222222;">Hirsjärvi kirjoittaa ohjelmassa esittämistäni lausunnoista seuraavasti (minua haastateltiin lyhyesti ennen varsinaista keskusteluosiota): ”Tammisalolle Helsingin Sanomien tavoite julkaista tasapuolisesti naisten ja miesten työtä kulttuurisivuilla on tasa-arvo-ongelma, koska nainen ei siksi enää tietäisi, saako tilaa omien ansioidensa vai sukupuolensa vuoksi.”<br /></span><span style="color: #222222;"><br /></span><span style="color: #222222;">Hirsjärven sitaatti on virheellinen. Totean ohjelmassa, että lehden linjauksen takia <i>lukija</i> ei tiedä, onko naisen kulttuurituotos päässyt lehteen ansioidensa vai muun syyn perusteella. Toisin sanoen <i>lukijalle</i> saattaa jäädä epäilys naisen <i>mutta ei miehen</i> hengentuotteen ansiokkuudesta. Kuten ohjelmassa totean, tämä toimii tasa-arvotavoitetta vastaan.<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjbEI_lLelwcMzYV_MzLmEXeYCMVk5CtesdVhzZ0qYCkxu6VZjXjj3RpJSr_1gR7QEh5-dbudAZKwtOb4E_X6K2iY4NY1aOb8hHIju3FuWnhX0VMj1gxhz3Q3woh6sri4Z0peEMxna0KEe4YHdrzMrDuKle5nB6Rsdd8f3nD9-44APt_H_EBFslp0WC=s3015" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2931" data-original-width="3015" height="194" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjbEI_lLelwcMzYV_MzLmEXeYCMVk5CtesdVhzZ0qYCkxu6VZjXjj3RpJSr_1gR7QEh5-dbudAZKwtOb4E_X6K2iY4NY1aOb8hHIju3FuWnhX0VMj1gxhz3Q3woh6sri4Z0peEMxna0KEe4YHdrzMrDuKle5nB6Rsdd8f3nD9-44APt_H_EBFslp0WC=w200-h194" width="200" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Joitakin tätä vastinetta<br />innoittaneita kirjoja</td></tr></tbody></table><br /><br /></span><i><span style="color: #222222;">Helsingin Sanomien</span></i><span style="color: #222222;"> linjausta voitaisiin kritisoida siitäkin, että lehti pyrkii 50:50 -tasajakoon eikä sukupuolten määräsuhteeseen sen mukaan, minkä verran sukupuolet kulttuuria ylipäätään tuottavat. Niin tai näin, laatujournalismiin kuuluu sisällön tarjoaminen asia- ja laatuperusteisesti, sukupuoleen katsomatta.<br /></span><span style="color: #222222;"><br /></span><span style="color: #222222;">Virheellinen väite Hirsjärvellä on sekin, että olisin ohjelmassa väittänyt Barack Obaman puhuneen woke-kulttuuria vastaan. Obaman esittämä woke-kritiikki toki ohjelmassa mainitaan, mutta sen tekee Sannikka. (Obama on mm. todennut, että nuorten pitäisi päästä sanapoliisitouhuista nopeasti yli, ”wokeness is not activism”.) Myös nimeni on tässä kohdassa vaihtunut (Tammenlehdoksi), aivan kuten virheellisiä ovat sitaatit, joissa kommentoin televisiossa taannoin esitettyjä saamelaissketsejä. Skepsiksen uudessa hallituksessa toimiessaan Hirsjärvi tulee toivottavasti olemaan tarkkaavaisempi.<br /></span><span style="color: #222222;"><br /></span><span style="color: #222222;">Päätelmissään Hirsjärvi arvelee, että Sannikan ohjelma haki näkyvyyttä eikä pyrkinyt löytämään ”yhteisiä keinoja taistella syrjintää vastaan”. En tiedä ohjelman tavoitteista, mutta omalla kohdallani Hirsjärven arvelu osuu oikeaan: tavoitteeni ei ollut etsiä <i>yhteisiä</i> keinoja vastustaa syrjintää vaan etsiä <i>toimivia</i> keinoja. Tähän kuuluu epäkiitollinen tehtävä kritisoida keinoja, jotka ovat osoittautuneet tai oletettavasti osoittautuvat kelvottomiksi.<br /></span><span style="color: #222222;"><br /></span><span style="color: #222222;">Syrjinnän vähenemistä tuskin edistää esimerkiksi se virheellinen mutta yleinen ajattelumalli, jonka mukaan jollakin ryhmällä oleva alhaisempi sosioekonominen asema olisi todiste ryhmän kohtaamasta syrjinnästä. Hyvä esimerkki on naisten keskimäärin pienemmät ansiotulot. Niidenhän usein annetaan ymmärtää johtuvan naisiin kohdistuvasta syrjinnästä. Syrjintäselitystä ei kuitenkaan ole syytä uskoa ennen kuin vaihtoehtoiset selitykset on suljettu pois. (ks. <i>Skeptikko</i> 2/2018: ”Minne menet feminismi?”)<br /></span><span style="color: #222222;"><br /></span><span style="color: #222222;">Tässä keskustelussa ei kuitenkaan ole kyse siitä, missä määrin syrjintää esiintyy tai millaisia vaikutuksia sillä on. Kyse on siitä, mikä on mielekäs tapa reagoida syrjintään. Ebrahimin kannattama puhdasoppisuus, jossa ihmisten on alituisesti oltava varpaillaan, jotteivat he tulisi ketään loukanneeksi, saattaa vaikuttaa viattomalta. Asenne on kuitenkin altis väärinkäytöksille ja poseeraaville ylilyönneille, ja se myös luo eripuraista kyttäämiskulttuuria.<br /></span><span style="color: #222222;"><br /></span><span style="color: #222222;">Kaikki tämä käy Sannikan ohjelmasta erinomaisen selkeästi ilmi.<br /></span><span style="color: #222222;"><br /></span><b>Vaientaminen ei ole kultaa<br /></b><br />Seuraava virke Hirsjärven puheenvuorossa ansaitsee erityishuomion: ”Sitä, että termiä ’cancelointi’ käytetään aktiivisesti hiljentämään rasisminvastaista keskustelua, ei [ohjelmassa] avata, vaan ’cancel-kulttuuri’ esitetään faktana.”<br /><br />Hirsjärvi siis vihjailee, että sellaista kuin cancel-kulttuuri ei olisi olemassakaan. Toiseksi cancel-sanan käyttäminenkin pyrkisi lähinnä rasismikeskustelun vaientamiseen. Tarkastellaan väitteitä lähemmin.<br /><br />Vaientamisesta ja mitätöimisestä on kymmeniä korkean profiilin esimerkkejä viime vuosilta. Luentotilaisuuksia on häiriköity ja estetty myös väkivalloin, yliopisto-opettajia on painostettu työpaikoistaan tekaistujen syytösten avulla ja niin edelleen. <span lang="EN-US">(Ks. esim. Greg Lukianoff & Jonathan Haidt: <i>Coddling of the American Mind</i> ja John McWhorter: <i>Woke Racism</i>.) </span>Jopa teini-ikäisenä kirjoitetut sosiaalisen median viestit ovat olleet riittävä syy työstä erottamiseen.<br /><br />Mikäli Hirsjärvi seuraa aikaansa, hän on tällaisista tapauksista ja niiden myötä levinneestä latistavasta itsesensuurimielialasta tietoinen. Se, ovatko tapaukset pätevä peruste puhua kokonaisesta mitätöintikulttuurista, on toki mielipidekysymys. Mutta hyvällä tahdollakaan vaientamista ja mitätöimistä ei voida nimittää rasisminvastaiseksi keskusteluksi. Mitätöintitapaukset ovat todellisia, ja ne rikkovat liberaalin demokratian ja ilmaisunvapauden perinteitä. Ja samankaltaista vaientamishalukkuutta löytyy Suomestakin.<br /><br />Hirsjärven toinen väite on mielenkiintoisempi: että cancel-sanaa käytettäisiin hiljentämään keskustelua. Jos väite viedään loogiseen loppuun, tämä puheenvuoronikin olisi canceloijan canceloijan canceloimista. Ja jos Hirsjärvi vastaisi tähän, se olisi... no, ymmärrätte pointin. Palataan siis taaksepäin ja kysytään selvällä suomella: onko vaientamissyytöksiä esitetty vaientamistarkoituksessa?<br /><br />Tämä on mahdollista. Lähes millä tahansa ilmaisulla, myös lakonisella huumorilla, voidaan pyrkiä erimielisten hiljentämiseen. Tähän selviöön on kuitenkin tehtävä varauksia.<br /><br />Ensinnäkään cancel-moite ei ole väkivalloin vaientamista, vaan se on puhetta. Ja näitä kahta, sanoja ja väkivaltaa, ei tule sekoittaa. Sanat toki voivat satuttaa, mutta ne tekevät sen ilman mustelmia. Ja ennen kaikkea, ainoastaan sanat voivat suostutella ihmisiä pätevämpien perusteluiden pariin.<br /><br />Toiseksi cancel-nimitys syntyi nimenomaan kuvaamaan yhdenmukaisuuteen pakottavan väkijoukon toimintaa – jota se vallan hyvin kuvaa. Hirsjärvi voisikin kertoa esimerkkejä, ketkä ovat cancel-termillä ”aktiivisesti” yrittäneet ”hiljentää rasisminvastaista keskustelua”. Näin päästäisiin arvioimaan väitteen aiheellisuutta, ja asianosaiset saisivat tilaisuuden puolustautua.<br /><br />Olennaista tässä kohdin on tehdä ero sen välille, mikä on kritiikkiä ja mikä on samamielisyyteen pakottamista, siis cancelointia. Kritiikki on totuuden etsimistä todisteiden ja argumentaation avulla. Kritiikkiä siis kiinnostaa, onko esitetty väite totta.<br /><br />Cancelointia taas kiinnostaa se, voisiko väitteellä olla sosiaalisia vaikutuksia. Sen tarkoitus ei ole keskustella argumenteista vaan levittää propagandaa. Cancelointi toisin sanoen puuttuu esitettyihin argumentteihin ainoastaan epäsuorasti, manipuloimalla mediaympäristöä sekä mustamaalaamalla, pelottelemalla ja eristämällä väärinajattelevia. Kyse on sosiaalisesta rangaistuksesta, ostrakismista.<br /><br />Se, mihin kritiikin ja vaientamisen välinen raja vedetään, tulee toki aina olemaan jossakin määrin mielipidekysymys. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, että ilmaisunvapaus ja avoin mielipiteenvaihto ovat parhaita tapoja sekä houkutella totuutta esiin että muillakin tavoin tukea inhimillistä kukoistusta. Kyse on sivistyksen ja edistyksen peruspilareista. Siksi emme kaipaa Yhdysvalloista lainattua poseeraavaa woke-taantumusta – yhtään sen enempää kuin kaipaamme ajatollaheita, stalineita tai tiananmenejä.<br /><span style="color: #222222;"><br /></span><span style="color: #222222;">Mitä taas tulee syrjintään ja ennakkoluuloihin, meidän tulisi yksissä tuumin pitää kiinni periaatteesta, että yksilöä arvioidaan hänen luonteenlaatunsa perusteella, eikä sen mukaan, millaiset sukuelimet tai ihonväri hänellä sattuu olemaan. Periaatteen noudattamisessa on kenties aina parantamisen varaa, mutta yleisesti ottaen suomalaiset ovat sen mallikelpoisesti sisäistäneet. </span><i><span style="color: #202122;">Et lux in tenebris lucet.<br /></span></i><br /></span></div>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-55351010535403147052022-02-04T14:55:00.001+02:002022-02-07T15:02:43.274+02:00Tautinen tehtävämme<span face="Verdana, sans-serif">Kirja-arvio:<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US">Snyder, Timothy (2020): <i>Our Malady – Lessons in Liberty and Solidarity</i>. The Bodley Head. Lontoo.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Timothy Snyder tunnetaan Suomessa parhaiten <i>Tyranniasta</i> -pamfletistaan vuodelta 2017. Siinä hän tarjoaa – pitkälti Trumpin innoittamana – käytännönohjeita totalitarismin/autoritaarisuuden välttämiseksi (esim. harrasta small talkia, lue lehtiä, osallistu keskusteluihin ja puolusta instituutioita). Suomeksi häneltä on ilmestynyt myös holokaustia käsittelevä teos <i>Musta maa</i>.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><i>Our Malady -</i>pamfletissaan Snyder kertoo - heikosti hoidetun maksavaurionsa ja saamansa verenmyrkytyksen innoittamana - mielipiteitään siitä, miten yhteiskuntaa tulisi sairaanhoidon suhteen järjestää.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi26rd-AnFtJbrpNdkta80ybFcKbBOyhO2z4p4moqYBXwHsSwSeY2Aqj0P-U6W5Q78vfSpKSBJOacEIn9Sl3HX_jIbzqXJ5Abfn0GZgjOwfM0OAfBUN5QOBb4BHZvm3il9iAb8oYVFytVjuNHSG5T_-uykhS4x9nMQtWKe8M_KtGd6-EIcr0E8bNVMn=s3144" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2323" data-original-width="3144" height="148" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi26rd-AnFtJbrpNdkta80ybFcKbBOyhO2z4p4moqYBXwHsSwSeY2Aqj0P-U6W5Q78vfSpKSBJOacEIn9Sl3HX_jIbzqXJ5Abfn0GZgjOwfM0OAfBUN5QOBb4BHZvm3il9iAb8oYVFytVjuNHSG5T_-uykhS4x9nMQtWKe8M_KtGd6-EIcr0E8bNVMn=w200-h148" width="200" /></a></div></span><span face="Verdana, sans-serif">Snyder esimerkiksi haluaisi lääkäreiden kotikäyntejä ja kysyy, miksi helppo kontakti hoitohenkilökuntaan on jäänyt vain haaveeksi. Kysymys on tärkeä, sillä nimenomaan heikkoina hetkinä lääkärikäyntiä on vaikea saada aikaiseksi.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Hoidon saamisen varmuutta Snyder pitää osana liberaalidemokratiaa:<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><blockquote>Koska terveys on niin olennaista olemassaololle, luottamus siihen, että saa hoitoa, on tärkeä osa vapautta. Jos ihmiset voivat olettaa saavansa tarvittaessa hoitoa, he voivat suunnata ajatuksensa ja resurssinsa muualle, tehdä vapaampia valintoja, jahdata onnellisuutta.</blockquote></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Snyder jatkaa, että ”jos terveydenhoito on etuoikeus eikä oikeus, se demoralisoi niitä, jotka hoitoa saavat ja tappaa niitä, jotka eivät sitä saa”. Näkemyksiään Snyder puolustaa karuimmalla mahdollisella esimerkillä, keskitysleireillä.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Hänen mukaansa se, että neuvostogulagien johtajat pitivät vankeja taloudellisina yksikköinä, tarkoitti, että ”terveydenhoitoakin tarjottiin tuottavuuslaskelmien perusteella”. Terveimpiä siis kohdeltiin paremmin ja sairaampia huonommin. Vankeja saatettiin hoitaa niin kauan kuin he olivat tuottavia, mutta heikennyttyään heidän annettiin kuolla. Snyderin mukaan heikoimpia jopa vapautettiin vankileireistä, jotta he olisivat kuolleet jossakin muualla, eivätkä näin ollen olisi tulleet lasketuiksi leirien kuolonuhreihin mukaan. (Neuvostoliitossa poliittiset vangit tekivät pakkotyötä tuhansilla toinen toistaan synkemmillä vankileireillä ympäri maata.)<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Amerikasta Snyder käsittelee muun muassa tehdas- ja maatilatyöntekijöitä, jotka hyötyivät fyysisestä kovuudestaan: ”Kärsimys oli osa tuottavuutta.” Snyderin mukaan tilanne muuttui 1980-luvulla. Tuolloin amerikkalaiset isät eivät enää voineet olla varmoja, että heidän työnsä riittäisi ja että heidän lapsensa menestyisivät työllään yhtä hyvin. ”Kun kipu menetti tarkoituksensa ja tehokkuutensa, miehet olivat ymmärrettävästi hämillään.” Snyderin mukaan tämä johti siihen, että politiikastakin tuli kivun manipulointia.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Teoksen pääteema onkin Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmän moittiminen; tai tarkemmin sanottuna teos raivoaa järjestelmän puutteista: ”Ajatus, että kaupallinen lääketiede (medicine) on tehokasta, edes yksinkertaisilla talousmittareilla, on groteski. On naurettavaa väittää, että nykyinen järjestelmämme olisi kustannustehokas.”<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Kuten todettua, kirjan taustatarinana on Snyderin oma sairaskertomus. Siinä sivussa myös Trump saa osansa moitteista (lähinnä koronan huonosta hoidosta), samoin kuin sosiaalisen median yhtiöt, etenkin niiden itsekkyys big datan käytössä. Piilaakson haluttomuudesta auttaa amerikkalaisia Snyder julistaa:<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><blockquote>Data-yhtiöiden johtajat ymmärsivät tartunnan matematiikkaa ja lähettivät työntekijänsä kotiin. Mutta suosittelivatko he samaa muille? Tuliko feediisi koskaan muistutusta käsienpesusta tai puhelimen puhdistamisesta? Ei tullut, koska noiden asioiden tekeminen olisi katkaissut netti-istuntosi. Sosiaalisen median yritysten bisnesmalli on pitää silmämunat ja sormet ruudulla niin, että tunteitasi voidaan seurata mainostajien hyväksi. Ja parhaiten ihmiskehoa voidaan seurata, kun se ei ole liikkeessä. Internet-aika on lihavuuden aikaa; kolmannes amerikkalaisista on ylipainoisia, ja ylipainoisilla on suurin riski kuolla koronaan.</blockquote></span><span face="Verdana, sans-serif"><div><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span></div>Snyderin mukaan sosiaalisen median yhtiöt tuntevat sinut, mutta sinä et tunne niitä, etkä tiedä, mitä ne tietävät sinusta tai miten ne ovat tietonsa saaneet tai mitä ne aikovat tiedoillaan tehdä. Big dataa käytetään hänen mielestään väärin ajatusten manipulointiin eikä kehon hyvinvoinnin lisäämiseen. Snyder jatkaa:<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><blockquote>Mikään sosiaalinen alusta ei kykene parantamaan terveyttä, koska algoritmi, jolla on tällainen tavoite, kehottaisi ihmisiä sammuttamaan tietokoneensa, pesemään kätensä ja harrastamaan liikuntaa. Mikään sosiaalinen alusta ei voi edistää vapautta, koska ne tähtäävät riippuvuuteen.</blockquote></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Kovin konkreettisia ratkaisuehdotuksia Snyderillä ei kuitenkaan ole, oikeastaan ei edes kompromissiehdotuksia. Miten esimerkiksi taata yrityksille, että heidän viranomaisille luovuttamansa data ei hyödytä kilpailijoita? Snyder jättää myös analysoimatta sen seikan, että terveydenhoito (julkisella puolella) on jatkuvaa päätöksentekoa siitä, kenelle hoitoa annetaan. Jokin tuhansia euroja maksava lääke tai hoito saattaa esimerkiksi pidentää vanhuksen ikää keskimäärin parilla kuukaudella. Tuleeko tällaista hoitoa tarjota kaikille, jotka siitä saattavat hyötyä? Ja tuleeko yhteiskunnan maksaa tällainen hoito?<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Terveydenhoitojärjestelmä on käytännössä tehty sellaiseksi, että hoitohenkilökunta ei tällaisia valintakysymyksiä joudu työssään pohtimaan. Mutta tällaiset kysymykset ovat silti mukana hoidon järjestämisessä. Se, että potilaiden hyvinvointiin (ja ihmisten valistamiseen) voitaisiin suunnata loputtomasti resursseja, tarkoittaa, että tarjotun hoidon (ja valistuksen) laatuun ja määrään sisältyy aina myönnytyksiä. Snyderin esittämä toive, että pandemioiden suhteen lääkärit olisivat johdossa, ei tätä seikkaa muuta.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Teoksessa on kiinnostavia ajatuksia ja humaani tarkastelukulma, mutta kokonaisuutena se on poukkoileva ja paasaava.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"> * * *<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><b><span face="Verdana, sans-serif">PS. </span></b><span face="Verdana, sans-serif">Snyder on kirjoittanut ansiokkaita kirjoja Euroopan historiasta. Jotkin hänen viimeaikaisista lausunnoistaan, oikeastaan hyökkäyksistään, ovat kuitenkin olleet epäselviä, huonosti perusteltuja ja suorastaan epärehellisiä. Tässä esimerkkinä pari otetta hänen saamistaan <a href="https://www.nytimes.com/2022/01/14/books/review/letters-to-the-editor.html?smid=tw-share">vastineista</a> (<i>The New York Timesistä</i>):</span><span face="Verdana, sans-serif"><a href="https://www.nytimes.com/2022/01/14/books/review/letters-to-the-editor.html?smid=tw-share"><span style="color: #dca10d; text-decoration: none;"><br /></span></a></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><b><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US">Steven Pinker</span></b><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US">: “With this predilection for condescension over content it’s impossible to know what he’s referring to.”<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US"><br /></span><b><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US">Jonathan Gottschall</span></b><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US">: ”Timothy Snyder’s review of my book is a smear of ad hominem, dark insinuation and failures in basic reading comprehension.”<br /></span><br />Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-68001298993094350792022-02-03T15:56:00.003+02:002022-02-03T16:57:28.352+02:00 Intersektionaalinenkin hauki on kala<p><b><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Miten sanamagia ruokkii syrjintää ja sensuuria</span></b></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><p align="right" class="MsoNormal" style="text-align: right;"><i><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">Historiassa ei ole ollut hetkeä, jolloin olisi ollut parempi olla elossa kuin nyt, koskien erityisesti naisia, etnisiä ryhmiä ja mitä tahansa vähemmistöjä.<o:p></o:p></span></i></p><p align="right" class="MsoNormal" style="text-align: right;"><i><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"> </span></i></p><p align="right" class="MsoNormal" style="text-align: right;"><i><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">Michael Shermer 2020<o:p></o:p></span></i></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"> </span></p><p align="right" class="MsoNormal" style="text-align: right;"><i><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">Miksi meidän pitäisi viehättyä siitä, että feministit alkavat myötätunnon nimissä kieltää puheoikeuksia etnisen perimän ja ihonvärin mukaan? Ei rasismi muutu yhtään inhimillisemmäksi, vaikka sillä olisi myötätuntoisen feminiinisyyden kasvot.<o:p></o:p></span></i></p><p align="right" class="MsoNormal" style="text-align: right;"><i><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"> </span></i></p><p align="right" class="MsoNormal" style="text-align: right;"><span style="font-family: verdana;"><i><span style="font-size: x-small;">Daniel Nylund 2019</span></i><i style="font-size: medium;"><o:p></o:p></i></span></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span><span style="font-family: verdana;"> </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Tässä kirjoituksessa tarkastellaan vuoden 2021 lopussa julkaistua <i>Intersektionaalisen feminismin ABC</i> -<a href="https://ajatuspajavisio.fi/julkaisut/intersektionaalisen-feminismin-abc/">teosta</a>. Sen kirjoittaja on Susi Nousiainen ja julkaisija Vihreän sivistysliiton osana toimiva ajatuspaja Visio. Tämä arvio ei ota kantaa poliittisiin, etenkään puoluepoliittisiin ohjelmiin, vaan tarkoitus on selvittää, millaista ajattelua intersektionaalisuuden periaatteessa hyväntahtoisten tarkoitusperien takaa löytyy. Normaalisti en puuttuisi tällaisiin poliittisiin pamfletteihin, mutta koska intersektionaalisuuden toisinaan väitetään olevan myös tieteellinen menetelmä, päätin katsoa tarkemmin. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Aloitetaan termin määritelmästä, oppaassa niitä piisaa:</span></div><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"></span></p><blockquote><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Intersektionaalisuus (tieteellisenä) linssinä ja työkaluna on kehitetty parantamaan tasa-arvoa kokonaisvaltaisesti, niin että ymmärrys ulottuu yksittäisten erojen (nainen/muunsukupuolinen/mies; valkoinen/ei-valkoinen) lisäksi erilaisten erojen päällekkäisyyksiin ja risteämiin.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Intersektionaalisuus on pyrkimys katsoa maailmaa moninäkökulmaisesti ja ihmisten keskinäisiä eroja tunnistaen, joten se kuuluu kaikille.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Intersektionaalisuutta voi ajatella moninäkökulmaisuutta tuovana linssinä.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Intersektionaalisuus on yksi työkalu, joka voi auttaa saavuttamaan asetetut tavoitteet. Se ei ole aate tai ideologia, vaan metodi, lähestymis-, tai tarkastelutapa.</span></p></blockquote><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Intersektionaalisuus on </span><span style="font-family: verdana;">siis </span><b style="font-family: verdana;">työkalu</b><span style="font-family: verdana;">,</span><span style="font-family: verdana;"> </span><b style="font-family: verdana;">linssi</b><span style="font-family: verdana;">,</span><span style="font-family: verdana;"> </span><b style="font-family: verdana;">pyrkimys</b><span style="font-family: verdana;">,</span><span style="font-family: verdana;"> </span><b style="font-family: verdana;">metodi</b><span style="font-family: verdana;"> </span><span style="font-family: verdana;">ja</span><span style="font-family: verdana;"> </span><b style="font-family: verdana;">tarkastelutapa</b><span style="font-family: verdana;">. Osa mä</span><span style="font-family: verdana;">äritelmistä taas perustuu teonsanoihin:</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><br /></span></div><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"></span></p><blockquote><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Intersektionaalisuus tarkastelee sitä, että yksilön mahdollisuuksiin toimia yhteiskunnassa vaikuttaa aina lukuisia eri identiteettikategorioita eli lokeroita.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Intersektionaalisuus tunnistaa usean eron yhdistelmänä tuotetun moniperustaisen syrjinnän. Moninkertainen syrjintä tarkoittaa sitä, että ihmisellä on useampia kategorioita, joiden perusteella hän tulee syrjityksi.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Intersektionaalisuus voi toimia linssinä sen hahmottamiseen, minkälaisia vaikutuksia lokeroiden risteykset ja päällekkäisyydet aiheuttavat ihmisten elämään.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Intersektionaalsuus on huomion kiinnittämistä siihen, että lokerot risteävät ja usein tuottavat yhdessä eriarvoisuutta, ellei niiden yhteisvaikutuksiin kiinnitetä huomiota.</span></p></blockquote><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><br /></span></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Intersektionaalisuus siis <b>tarkastelee</b>, <b>tunnistaa</b>, <b>hahmottaa</b> ja <b>kiinnittää huomiota</b>. (Yhdessä kohdassa intersektionaalisuuden tosin väitetään olevan <i>yhtä kuin</i> yksilöllä oleva identiteettirypäs: ”Intersektionaalisuus tarkoittaa sitä, että ihmisellä on aina useampia identiteettejä, eli lokeroita joihin hän kuuluu.”</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><br /></span><span style="font-family: verdana;">Tässäkö tosiaan on kaikki? Jokaisella yksilöllä on monenlaisia rooleja ja lokeroita, ja toisinaan yksilöä syrjitään näiden roolien ja lokeroiden perusteella. Tarvitseeko näin päivänselvä asia pompöösiä uudissanaa? Tai tarvitseeko joku muka muistutusta, että yhteiskunnallisia ongelmia ratkottaessa kannattaa tarkastella kaikkia mahdollisia muuttujia?</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Toisin muotoiltuna: tuoko intersektionaalisuus jotakin uutta ihmisen käyttäytymisen tai yhteiskunnan selittämiseen? Tai syrjinnän vastustamiseen? Vai onko se sittenkin vain poliittinen iskusana, primitiivistä sanamagiaa?</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Aloitetaan vastaaminen tarkastelemalla intersektionaalisuuden soveltuvuutta eläinmaailmaan. Biologinen tarkastelukulma on perusteltu siksi, että se kykenee usein paljastamaan määritelmällisiä heikkouksia sosiaalitieteellisissä käsitteissä. Lähestymistapa on perusteltu myös siksi, että niin moni intersektionaalisuuden puolustaja on poliittisista syistä sivuuttanut sen tosiseikan, että lajihistoria selittää <i>Homo sapiensinkin</i> käyttäytymistä (ks. esim. <i>Skeptikko </i>3/2019: <a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2019/09/fasadifeminismin-hengeton-manifesti.html">”Olen lakannut googlaamasta nimeäni”</a>)</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><br /></span><span style="font-family: verdana;">Tarkastele alkukesällä linnunpöntön ympärillä häärivää kirjosieppokoirasta. Huomioi, miten yksi ja sama lintuyksilö voi olla sääskiä saalistava peto, varpushaukkaa pakeneva saaliseläin, naaraita liehakoiva elostelija, reviiriään puolustava sodanlietsoja, poikasista huolehtiva koti-isä, lukemattomien loiseläinten isäntä ja paljon, paljon muuta. Onko tämä intersektionaalista ornitologiaa vai vain ornitologiaa?</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Tästä tietysti puuttuu vielä syrjintä. Oletetaan siis, että kyseisellä koiraalla on heikot laulunlahjat siksi, että se menetti isänsä jo haudontavaiheessa. Näin ollen se ei poikasena kuullut eikä omaksunut oikeanlaisia lurituksia. Oletetaan myös, että koiraan rintahöyhenissä asustaa kirppupopulaatio, minkä takia lintu ei hohda yhtä valkoisena kuin sen kilpakumppanit.</span></div><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><span style="clear: right; float: right; font-family: verdana; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="788" data-original-width="1628" height="97" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjGzW1lVIs50vBo4qj-uam3CS9mB-UVrjwUV96t1xAjq4ihf-hv_kxnKokSlEytix579GBdod6LpOha0HgpS_ijmqJozMJL1Fyc8CUAlmrWdaz-KergcWnOtIvi_N29KHj0VPuIM3LxPgFtcqhOX77cb01R-Ym-7EH6opYRVJXuBkDSRWr2PVmFVrqr=w200-h97" width="200" /></span></span></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Nämä kaksi koiraasta riippumatonta ominaisuutta – olematon laulutaito ja tummempi höyhenpeite – risteävät koiraassa siten, että naaraat syrjivät sitä puolisomarkkinoilla. Olisiko tämä jo intersektionaalista ornitologiaa?</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><br /></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Kysymykset ovat kieltämättä hieman kaukaa haettuja. Ihmisyhteisöjen hierarkiat ja kulttuuriset tavat ovat kertaluokkia mutkikkaampia kuin muilla lajeilla. Kulttuurinen mutkikkuus ei kuitenkaan vielä kerro, soveltuuko ”työkalu” muihin eläimiin vai ei. Millainen menetelmä intersektionaalisuus siis tarkkaan ottaen on? Hypoteettis-deduktiivinen, intentionaalis-teleologinen, induktivistinen, relativistinen vai millainen? Toisin sanoen, miten intersektionaalisuus ”tunnistaa” risteäviin lokeroihin nojaavan syrjinnän? Ja mikäli menetelmä soveltuu vain ihmislajiin, miksi näin on? </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Kuten alussa esiteltyjen määritelmien epämääräisyydestä voidaan uumoilla, vastauksia ei oppaasta löydy. Opas ei siis kerro, mitä konkreettista uutta intersektionaalisuus tuo syrjinnän tai etuoikeuksien tarkasteluun. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Kyseinen kapulakielinen uudissana näyttää levinneen käyttöön lähinnä siksi, että se on samaan aikaan riittävän epätäsmällinen, jotta sitä voidaan huolimattomasti viskellä ympäriinsä – termi päätyi jopa hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan [1] – sekä riittävän tarkkarajainen, jotta sen avulla on mahdollista poseerata syrjinnän vastustajana. Kyse on siis kätevästä ilmauksesta, mikäli tarkoitus on olla tekemättä mitään – tai sitten tehdä asioita salassa. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Mutta kai intersektionaalisuudessa on edes jotakin uutta? Ja kai se tuottaa edes joitakin käytännön hyötyjä? Nousiainen kirjoittaa perusopetuksesta:</span></div><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"></span></p><blockquote><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Esimerkiksi tasavertaisen perusopetuksen järjestämisessä intersektionaalinen analyysi tuottaa seuraavanlaisia havaintoja/johtopäätöksiä: koulut tulisi sijoittaa saavutettavasti sekä kaupungissa että haja-asutusalueilla; osa oppilaista tarvitsee suomi toisena kielenä -opetusta; osalla oppilaista tulee olla avustaja ja koulukuraattori ei saisi olla saatavilla ainoastaan yksittäisillä rikkailla kouluilla.</span></blockquote><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><o:p></o:p></span><p></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Tämä herättää kysymyksiä. Ensinnäkin, tarvittiinko kyseisiin päätelmiin tosiaan intersektionaalisuuden kaltaista sanamagiaa? Ja toiseksi, eikö intersektionaalisuudessa pitänyt olla kyse epäideologisesta menetelmästä? Minä ainakin olen ollut käsityksessä, että nimenomaan koulutoimen resurssienjako on ideologinen kysymys. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Nousiaisen toinen esimerkki koskee turvakoteja:</span></div><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"></span></p><blockquote><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Herättävä esimerkki intersektionaalisuuden soveltamisesta käytäntöön voi olla turvakotipalvelun järjestäminen. Turvakoti on ”kodinomainen paikka, jossa saa suojan väkivallalta ja apua väkivallan loppumiseksi”: se on taho johon ihminen voi hakeutua esimerkiksi akuutissa perhe- tai lähisuhdeväkivallan tilanteessa. Turvakoteihin tulee tietysti päästä riippumatta apua tarvitsevan ominaisuuksia kuten taustasta, iästä tai sukupuolesta. Palvelussa on siis pakko tunnistaa, että eri taustoista tulevilla ihmisillä on erilaisia tarpeita, ja niihin vastaaminen herkkyydellä on olennaista palvelun onnistumisen kannalta. Turvaa tarvitsevaa ei voi käännyttää ovelta esimerkiksi uskonnon, kumppanin sukupuolen, pitkäaikaissairauden tai äidinkielen perusteella.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Niin haastavassa esimerkissä kuin väkivaltatyö intersektionaalisuuden merkitys on erityisen näkyvää, sillä mikään henkilökohtainen ominaisuus ei saa estää tarvittavan palvelun saamista.</span></p></blockquote><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Mitä näihin voi sanoa? Totta kai viranomaisten on noudatettava yhdenvertaisuutta ja tarjottava vastuullaan olevat palvelut tasapuolisesti. Syrjintä uskonnon, sukupuolen ja muiden vastaavien syiden perusteella on lailla kielletty, myös yksityisiltä toimijoilta. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Mikä intersektionaalisuudessa siis on sellaista, että se auttaa lain noudattamisessa? Entä miten valtion tulisi risteävään syrjintään puuttua, jos sellaista ilmenee? Oppaassa on maailmoja syleileviä kuvauksia vaikkapa vähemmistöjen kokemasta stressistä ja kuuntelevan empatian tarpeellisuudesta, mutta tällaisiin kysymyksiin opas ei anna selkeitä vastauksia. Siitä puuttuvat todelliset tapaukset ja täsmälliset käytännön keinot. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Opas ei toisin sanoen kerro, miten intersektionaalisuus voisi parantaa suomalaista lainsäädäntöä tai tehostaa syrjintälakien valvontaa ja toimeenpanoa – puhumattakaan, että opas kannustaisi etsimään vähemmistöjen, vaikkapa liikuntavammaisten arkea auttavia hoidollisia, taloudellisia tai teknologisia ratkaisuja. Tarkoitus näyttää siis olevan vain kielen ja käsitteiden manipuloiminen. Tavoitteena mitä ilmeisimmin on oman ryhmittymän valta-aseman vahvistaminen ja/tai oman ideologian ajaminen – jos ei muutoin niin ainakin vakansseja lisäämällä. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Nousiaisen käyttämä vertaus intersektionaalisuudesta pelisuunnitteluna on tässä suhteessa kiinnostava. Ajatuspaja Visiokin mainostaa opasta Twitter-tilillään nimenomaan kyseisen pelivertauksen avulla: ”Lue muun muassa loistava fantasiapelivertaus!” (27.11.2021). Vertaus kuuluu:</span></div><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"></span></p><blockquote><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Tosimaailman intersektionaalista ymmärrystä käyttävä päättäjä on siis pelisuunnittelija, joka rakentaa yhteiskunnan pelimekaniikkaa sellaiseksi, että millä tahansa hahmolla pystyy periaatteessa voittamaan. Tosielämässä ihminen harvoin saa valita itse hahmoluokkaansa, vaan suurin osa lokeroista peritään jo syntyessä.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Ongelmia syntyy, jos peli on rakennettu läpäistäväksi ainoastaan yhdelle hahmotyypille. Jos tosimaailmassa koetamme vastustaa ihmisten moninaisuutta, osa ihmisistä ajautuu väkisin pelin, eli esimerkiksi koulutuksen, työelämän ja yhteiskunnan ulkopuolelle. Toisaalta voimme muokata yhteiskuntaa sellaiseksi että yhä useammanlaiset ihmiset ”menevät läpi” sen väylissä ja rakenteissa.</span></p></blockquote><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">On ilmeistä, että vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa <i>jossakin määrin</i> lasten lokeroitumiseen. Lähtökohdat eivät toisin sanoen ole – eivätkä etenkään vapaassa yhteiskunnassa voi olla [2] – täysin samat kaikille. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Nousiaisen pelisuunnitteluvertaus ei kuitenkaan näytä kiinnostuvan tästä. Se ei siis niinkään tavoittele ihmisille yhtäläisiä, kotitaustasta riippumattomia mahdollisuuksia, vaan vertaus näyttää pikemminkin tavoittelevan sitä, että olivatpa yksilön (pelihahmon) ominaisuudet millaisia tahansa, hänen tulisi silti voida olla voittaja. Intersektionaalisuus toisin sanoen flirttailee sen ajatuksen kanssa, että nerokkaan ahkeroijan ei tarvitsisi ansaita meitä tylsiä laiskureita enempää.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Nousiaisen sanavalinta, että minkä tahansa hahmon tulisi voida ”periaatteessa” voittaa, tosin vesittää tuonkin. Se antaa ymmärtää, että </span><i style="font-family: verdana;">käytännössä</i><span style="font-family: verdana;"> osaavimpien ahkeroijien tulee </span><i style="font-family: verdana;"></i><span style="font-family: verdana;">edelleenkin olla voittajia (mitä termillä tarkoitetaankin). Niin tai näin, oppaan sisältämä määritelmien ja kielikuvien loputon ja monitulkintainen pyörittely on vaivaannuttavaa. Yhtäältä opas antaa ymmärtää, että olisi järkiperäisesti mahdollista päätellä, miten yhteiskunnan tulee mihinkin yksilön ominaisuuteen suhtautua. Samaan aikaan opas välttelee olennaisia kysymyksiä: millä tavoin yksilöä tulee palkita ahkeruudestaan ja muista hyveistään, ja kuka tai mikä palkitsemisesta saa päättää? </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Tällaisen välttelyn takia koko lähestymiskulma vaikuttaa ajattelemattomalta kumouksellisuudelta. Etuoikeuksia käsittelevä kappale päätyykin pahaenteisen vihjailevaan, lähes uhkailevaan kysymykseen:</span></div><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"></span></p><blockquote><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Intersektionaalisuudesta puhuttaessa eroja nostetaan esiin usein nimenomaan syrjinnän näkökulmasta, mutta myös etuoikeuksien näkyväksi tekeminen on oleellista. Syrjinnän lisäksi on oleellista pohtia, millaisia esimerkiksi etuoikeuksia cissukupuolisuus, vammattomuus, valkoinen ihonväri, heteroseksuaalisuus tai keskiluokkaisuus kantavat mukanaan. Entä kun useampia näistä eri ominaisuuksista kertyy yhdelle ihmiselle?</span></blockquote><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><o:p></o:p></span><p></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Vastakysymys kuuluu: kumpi olikaan intersektionaalisuuden tavoite, syrjinnän poistaminen vai suunnitelmallinen tasapäistäminen? Mikäli kyse on jälkimmäisestä, sille taitaa olla vakiintuneempiakin ilmauksia kuin intersektionaalisuus tai intersektionaalinen feminismi. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Oppaasta on myös pääteltävissä, että intersektionaalinen tarkastelukulma ruokkii eri ryhmittymien uhrikilvoittelua: kuka on sorretuin ja kuka on oikeutetuin suurimpaan hyvitykseen. Aate siis yllyttää sukupuolia ja rotuja – ja kenties myös siviilisäätyjä, seksuaalisuuksia, kieliä ja murteita – riitaisaan valtataisteluun. Se ruokkii ajatusta, että ryhmäidentiteetti olisi yksilöä määrittelevä tekijä ja että yksilöt voitaisiin ryhmäidentiteetin perusteella jaotella sortajiin ja sorrettuihin.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Usein identiteettiajatteluun sisältyy se, että jos jonkin ryhmän ”edustajat” menneisyydessä syyllistyivät johonkin, tämä syyllisyys periytyy ylisukupolvisesti ja ryhmäidentiteetin mukaisesti heidän kaukaisille jälkeläisilleen, lähes raamatullisesti, aikakaudesta toiseen ja täysin riippumatta siitä, miten olosuhteet ovat matkan varrella muuttuneet.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Ajattelun ääriversiossa jokaisen ihmisen velvollisuus on aktiivisesti taistella syrjintää vastaan. Jos et näin toimi, olet osa ongelmaa ja </span><i style="font-family: verdana;">de facto</i><span style="font-family: verdana;"> kannatat ja ylläpidät syrjintää. Ja jos satut väittämään olevasi värisokea (eli suhtautuvasi ihmisiin piittaamatta heidän ihonväristään), se osoittaa, että olet rasisti. Tällaista logiikkaa on aiemmin kuultu lähinnä lasten hiekkalaatikkoleikeissä, mutta nykyään akateemisesti koulutetutkin harrastavat sitä (tässä oppaassa ajatusta ei ilmaista selkeästi, mutta sellainen taustavire tekstissä on).</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Intersektionaalisuus haluaa siis nähdä syrjintää kaikessa ja kaikkialla. Jopa sosiaaliseen elämään kuuluvaa ajoittaista tahdittomuutta saatetaan pitää vakavana, ihmisryhmiä eriarvoistavana syrjintärikkeenä. Ja koska aate pitää syrjintää rakenteellisena normaalitilana eikä poikkeuksena, aate tämän varjolla myös hyväksyy, että julkiset instituutiot ylläpitävät ihmisten epätasa-arvoista kohtelua, nimenomaan heidän sukupuolensa, etnisyytensä tai muun vastaavan ominaisuuden perusteella. Valtio toisin sanoen saa syrjimättömyyden ja esi-isien syntien sovituksen nimissä harjoittaa syrjintää.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Vastaavista syistä moni aatteen kannattaja suhtautuu suopeasti ilmaisunvapauden rajoittamiseen; he kun pelkäävät, että juuri sananvapaus turmelee vähemmistöjen puheoikeuden. Tämän absurdin kuvitelman myötä perusoikeudetkin saatetaan kääntää päälaelleen: tärkeää ei enää olekaan ilmaisunvapauden turvaaminen vaan se, loukkaantuuko joku siitä, että joku toinen päättää vapauttaan käyttää.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Käytännössä intersektionaalisuus siis normalisoi syrjintää ja sensurointia. Seuraava muistutus menee jo aiheesta sivuun mutta on yleisenä huomiona paikallaan: sensuurilla on taipumus tehdä kielletyistä aiheista ja ilmauksista entistä voimakkaampia. Niin kauan kuin ihmisten pitää muistaa, mitä sanoja, ajatuksia tai henkilöitä he eivät saa mainita, niin kauan nämä sanat, ajatukset ja henkilöt pysyvät ihmisten mielissä ja saavat turhaa kunniaa. Näin vaarallista asetta ei kannata taistelematta luovuttaa kenenkään käyttöön.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Sävyltään opas toki pyrkii olemaan sovitteleva ja ymmärtäväinen. Ylimielisyys ei kuitenkaan pysy piilossa; oppaassa esimerkiksi kehitellään enemmistöryhmille jonkinlaisia tunneperäisiä epämukavuusalueita: ”...enemmistöryhmään kuuluvat joutuvat opettelemaan tilan antamista ja kuuntelemista omalla epämukavuusalueellaan” ja ”Dialogin olisi tärkeää antaa turvallista tilaa epämukavuusalueen tunnetyölle”. Myös intersektionaalisuuden vastustuksen vihjaillaan perustuvan tunteisiin:</span></div><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"></span></p><blockquote><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Intersektionaalisuus synnyttää voimakkaita tunteita ja myös media keskittyy usein enemmän termin herättämiin tunteisiin kuin sen sisältöön. Kun intersektionaalisuus mainitaan sosiaalisessa tai muussa mediassa, sanan herättämiä tunteita käsitellään usein enemmän kuin itse asiaa. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Reagoiko siis esimerkiksi Ohisalon twiitin lukija sanan sisältämään asiaan, vai kenties tunteeseensa jonka sana herätti? Erityisesti verkkokeskustelussa, joka suosii nopeaa reagointia hitaan sisältöön syventymisen kustannuksella, saatetaan päätyä huomaamatta viestimään asian itsensä sijaan itsessä heränneistä tunteista. </span></p></blockquote><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">En tiedä, voiko tuollaisen alentavan psykologisoinnin tarkoitus olla joku muu kuin toisinajattelun tukahduttaminen. Ainakin se antaa vaikutelman horjumattomasta, suorastaan huikentelevaisesta moraalisesta hybriksestä. Oppaan perusteella intersektionaalisuus alkaakin näyttää joltakin aivan muulta kuin syrjintää tai köyhyyttä koskevalta huolelta: lähinnä autoritaarisuudelta ja älyllisesti tyhjänpäiväiseltä yritykseltä osoittaa muille omaa valaistuneisuuttaan. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Oppaasta löytyy myös typerryttävä yksityiskohta, jossa vuoropuhelu rinnastetaan väkivaltaan: ”...vähättelyä ja kuuntelemattomuutta sisältävä keskustelu on helposti traumaa tuottava väkivaltakokemus.” Tällaisen </span><i style="font-family: verdana;">sanat ovat väkivaltaa</i><span style="font-family: verdana;"> -harhautuksen leviämisessä on eräs ilmeinen vaara: se, että ihmiset alkavat pitää fyysistä väkivaltaa soveliaana tapana hiljentää toisinajattelijoita. Lisättäköön se intersektionaalisuuden mahdollisten haittojen listaan.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Tieteen kannalta intersektionaalisuuden ongelma on se, että aate ei ole sanoutunut irti postmodernista ajatuksesta, että tieto ja totuus ovat vain valtaapitävien kehittelemiä keinoja asemansa ylläpitämiseen. Nousiainenkin toteaa, että ”tutkimus on aina laajassa skaalassa poliittista, joko ääneen sanotusti tai alitajuisesti”. </span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: verdana;">Tässä hengessä korkein opetus on tietyillä oppialoilla lipsunut narsistiseksi oman identiteetin vahvistamiseksi.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Intersektionaalisuudessa tieto ja totuus ovat toki näennäisesti olemassa identiteetistä ja katsontakannasta riippumatta. Käytäntö on kuitenkin toinen: esimerkiksi käyttäytymisen biologista selittämistä ja sukupuolierojen tutkimista pidetään yleisesti syrjinnän tukemisena. Intersektionaalisuuden kritiikki taas saatetaan sivuuttaa epärehellisen vihjailu- ja pelottelutaktiikan avulla, esimerkiksi rasistisena kiihkoiluna tai oletetun sortokoneiston puolusteluna. Tämä ei herätä toivoa rehellisen ja avoimen vuoropuhelun onnistumisesta.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><br /></span></div><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> * * *</span></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Olisi virkistävää, jos akateemisen/intersektionaalisen feminismin parissa kehiteltäisiin teorioita, joilla on mahdollisuus ratkoa aikamme ongelmia. Nykyinen uhriutuminenhan vain asemoi feministit samalle viivalle äärikonservatiivisen fake-news -porukan kanssa. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Intersektionaalisuudessa yksilöltä on viety autonomia, ja hänestä on tehty joko maailman pahuuden alkujuuri tai sortokoneiston viaton uhri, riippuen siitä, mitä ryhmää hänen nähdään ”edustavan”. Mikäli tällaisesta ajattelusta tulee valtavirtaa, ihmisten on vaikeampi käyttää heidän omintakeisimpia – ja täten eniten yhteiskuntaa hyödyttäviä – ominaisuuksiaan. Ironisesti vaarana siis on, että aate vie muilta ihmisiltä hyödyt, joita kanssaihmisten yksilölliset ominaisuudet kykenevät tuottamaan. Ja syrjinnän kohteille ei edelleenkään olisi luvassa helpotusta vaan päinvastoin älykkyyttä ja omanarvontuntoa loukkaavaa kilpailua uhriasemasta.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Muun muassa seuraavat periaatteet istuvat huonosti intersektionaalisuuden ruokkimaan uhriutumiskulttuuriin:</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">- Yksilöä ei tule rangaista siitä, että hän kuuluu johonkin identiteettiryhmään. <br /></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">- Yksilölle ei tule suunnata resursseja sen perusteella, että hän identifioituu tai hänet identifioidaan johonkin ryhmään.<br /></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">- Historiassa tapahtuneet vääryydet eivät oikeuta vääryyksien tekemistä nykypäivänä.<br /></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">- Mitä tärkeämmästä tehtävästä on kyse, sitä tärkeämpää on olla alentamatta vaatimustasoa ja valita tehtävää hoitavat yksilöt heidän soveltuvuutensa perusteella.<br /></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">- Tiede ja tieteellinen menetelmä eivät ole syrjiviä, vaikka niiden tärkeimmät kehittäjät aluksi olivat valkoisia eurooppalaisia miehiä.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Ihmisten ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten muut heihin suhtautuvat ja millaiset edellytykset heillä on menestyä. Tämä on päivänselvää; intersektionaalisuus tai tässä tarkasteltu opas eivät tuo asiaan uutta. Se, mikä intersektionaalisuudessa näyttää uudelta – etuoikeuksien tunnustaminen – puolestaan osoittautuu puhdasotsaiseksi, joskin koodikielen taakse kätketyksi tasapäistämishaluksi, jonkinlaiseksi kuurupiilososialismiksi. </span><i style="font-family: verdana;"><span lang="EN-US">Ad nocendum potentes sumus.</span></i></div><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">ALAVIITTEET</span><span style="font-family: verdana;"> </span></p><div><span style="font-family: verdana; font-size: small;">[1] Hallituksen tasa-arvo-ohjelma sanoo: ”Intersektionaalisuus on keino tarkastella yhteiskunnassa vallitsevia päällekkäisiä ja läpileikkaavia syrjiviä mekanismeja.” Oikeusministeriön ylläpitämällä Yhdenvertaisuus.fi -sivustolla termi taas määritellään seuraavasti (14.1.2022): ”Tarkastelutapa, jossa monien tekijöiden katsotaan vaikuttavan samanaikaisesti yksilön identiteettiin ja asemoitumiseen yhteiskunnallisissa valtasuhteissa. Intersektionaalisen ajattelutavan mukaan esimerkiksi sukupuolta, yhteiskuntaluokkaa, ikää, etnistä taustaa, toimintakykyä tai seksuaalista suuntautumista ei voida analysoida erillään muista.”<br /></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> Jää epäselväksi, miksi näitä ominaisuuksia ei voitaisi tarkastella myös yksitellen. Juuri sitä kutsuttaisiin analysoimiseksi. Mitä taas tulee ongelmien ratkaisemiseen, siinä olennaista on nimenomaan pilkkoa asiat pienempiin, ratkaistavissa oleviin palasiin. Ongelmien myymisessä taas toimitaan toisin: ympätään yhteen useita etäisesti toisiinsa liittyviä seikkoja, jotta ongelma saadaan näyttämään ylivoimaiselta ja mahdollisimman pelottavalta.</span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">[2] Ajatus, että kaikkien on saatava samanlaiset mahdollisuudet menestymiseen, siis lähtökohtien tasa-arvo, kuulostaa mielekkäältä ja inhimilliseltä tavoitteelta. Totta kai on oikeudenmukaista turvata samanlaiset mahdollisuudet kaikille. Ilman tarkennuksia tämä humaani tavoite on kuitenkin keskeneräinen, eikä tavoitteessa onnistuminen automaattisesti tee yhteiskunnasta parempaa.<br /></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> Jos siis sanot kannattavasi lähtökohtien tasa-arvoa, joudut tarkentamaan, mitä lähtökohtia tarkoitat. Pitääkö vauvojen elää samanlaisissa olosuhteissa? Vai esikoululaisten? Yläasteikäisten? Ja missä suhteissa olosuhteiden tulee olla samanlaisia? Pitääkö kaikilla lapsilla olla yhtä värikkäät rakennuspalikat ja nukkekodit? Vai riittääkö, että kaikki saavat samanlaisia neuvolapalveluita tai noudattavat samaa ruokavaliota ja opetusohjelmaa peruskoulussa?<br /></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> Koska perheet eivät voi tarjota samanlaisia virikkeitä edes omille lapsilleen, olisi erikoista kuvitella, että yhteiskunta kykenisi tarjoamaan yhtäläiset virikkeet kaikkien perheiden lapsille. Jotta lasten lähtökohdat olisivat siis samat, se edellyttäisi, että kaikki vanhemmat investoivat jälkeläisiinsä täsmälleen saman verran. Tällainen asiaintila on mahdoton saavuttaa. Jo sen yrittäminen tarkoittaisi perheiden sisäiseen päätöksentekoon puuttumista, siis yksityisyyteen tunkeutuvaa pakkovaltaa.<br /></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> Mahdollisuuksien tasa-arvo ei toisin sanoen ole valmis teoria. Ainakaan se ei ole teoria, jonka siirtäminen käytäntöön poistaisi tasa-arvopyrkimyksiltä niiden pakkovaltaluonteen. <u1:p></u1:p>Mahdollisuuksien tasa-arvon alaisuudessa toki matkustaa joukko puolustamisen arvoisia ajatuksia, kuten syrjimättömyys ja ajatus, että kaikkien tulisi voida jossakin määrin kontrolloida elämäänsä. Mutta nämäkään eivät ole valmiita teorioita, eivätkä ne itsestään selvästi sovi yhteen muodostaakseen valmiin ja pakkovallasta vapaan tasa-arvoteorian.<br /></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> Lähtökohtien tasa-arvon kannattaja törmääkin aina samaan käytännön kysymykseen: kuinka paljon vapautta ja kuinka suuri osa resursseista – ja keiden resursseista – tulee uhrata siihen, että kaikki aloittavat samalta viivalta? Kansalaisten on tivattava konkreettinen vastaus tähän olennaiseen kysymykseen kaikkien aatteiden edustajilta.Mielipiteenvaihto tulee siis käydä tällä rintamalla, ei pikkusieluisessa kinastelussa iskulauseista. Syrjinnän vastustaminen ei hyödy tyhjänpäiväisestä ja politisoituneesta sanamagiasta.<br /></span><br /></div><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana; font-size: small;"> </span></p><style class="WebKit-mso-list-quirks-style">
<!--
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman",serif;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";}
p.MsoCommentText, li.MsoCommentText, div.MsoCommentText
{mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-link:"Kommentin teksti Char";
margin-top:0cm;
margin-right:0cm;
margin-bottom:8.0pt;
margin-left:0cm;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Calibri",sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
p
{mso-style-priority:99;
mso-margin-top-alt:auto;
margin-right:0cm;
mso-margin-bottom-alt:auto;
margin-left:0cm;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman",serif;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";}
p.MsoRMPane, li.MsoRMPane, div.MsoRMPane
{mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-unhide:no;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman",serif;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";}
p.MsoListParagraph, li.MsoListParagraph, div.MsoListParagraph
{mso-style-priority:34;
mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
margin-top:0cm;
margin-right:0cm;
margin-bottom:0cm;
margin-left:36.0pt;
margin-bottom:.0001pt;
mso-add-space:auto;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Calibri",sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
p.MsoListParagraphCxSpFirst, li.MsoListParagraphCxSpFirst, div.MsoListParagraphCxSpFirst
{mso-style-priority:34;
mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-type:export-only;
margin-top:0cm;
margin-right:0cm;
margin-bottom:0cm;
margin-left:36.0pt;
margin-bottom:.0001pt;
mso-add-space:auto;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Calibri",sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
p.MsoListParagraphCxSpMiddle, li.MsoListParagraphCxSpMiddle, div.MsoListParagraphCxSpMiddle
{mso-style-priority:34;
mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-type:export-only;
margin-top:0cm;
margin-right:0cm;
margin-bottom:0cm;
margin-left:36.0pt;
margin-bottom:.0001pt;
mso-add-space:auto;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Calibri",sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
p.MsoListParagraphCxSpLast, li.MsoListParagraphCxSpLast, div.MsoListParagraphCxSpLast
{mso-style-priority:34;
mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-type:export-only;
margin-top:0cm;
margin-right:0cm;
margin-bottom:0cm;
margin-left:36.0pt;
margin-bottom:.0001pt;
mso-add-space:auto;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Calibri",sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
span.apple-converted-space
{mso-style-name:apple-converted-space;
mso-style-unhide:no;}
span.KommentintekstiChar
{mso-style-name:"Kommentin teksti Char";
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-unhide:no;
mso-style-locked:yes;
mso-style-link:"Kommentin teksti";
mso-ansi-font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:10.0pt;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:"Calibri",sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
/* List Definitions */
@list l0
{mso-list-id:1253390909;
mso-list-type:hybrid;
mso-list-template-ids:295578140 494697142 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765;}
@list l0:level1
{mso-level-start-at:1960;
mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:-;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Times New Roman",serif;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";}
@list l0:level2
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l0:level3
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l0:level4
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l0:level5
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l0:level6
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l0:level7
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l0:level8
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l0:level9
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l1
{mso-list-id:1518613461;
mso-list-type:hybrid;
mso-list-template-ids:-2724892 -1427328400 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765;}
@list l1:level1
{mso-level-start-at:7;
mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:21.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";}
@list l1:level2
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:57.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l1:level3
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:93.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l1:level4
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:129.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l1:level5
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:165.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l1:level6
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:201.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l1:level7
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:237.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l1:level8
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:273.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l1:level9
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:309.0pt;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l2
{mso-list-id:1575431448;
mso-list-type:hybrid;
mso-list-template-ids:1519578422 196124836 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765;}
@list l2:level1
{mso-level-start-at:1960;
mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:-;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Times New Roman",serif;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";}
@list l2:level2
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l2:level3
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l2:level4
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l2:level5
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l2:level6
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l2:level7
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l2:level8
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l2:level9
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l3
{mso-list-id:2083406356;
mso-list-type:hybrid;
mso-list-template-ids:-1532567854 101091926 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765 67829761 67829763 67829765;}
@list l3:level1
{mso-level-start-at:7;
mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:-;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Times New Roman",serif;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;}
@list l3:level2
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l3:level3
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l3:level4
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l3:level5
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l3:level6
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
@list l3:level7
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Symbol;}
@list l3:level8
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:o;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:"Courier New";}
@list l3:level9
{mso-level-number-format:bullet;
mso-level-text:;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
text-indent:-18.0pt;
font-family:Wingdings;}
-->
</style>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-63176002516551863002021-12-22T21:59:00.003+02:002021-12-22T22:47:21.124+02:00Totuus ei pala(a)?<div><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Oheinen kirja-arvioni julkaistiin</span><span face="Verdana, sans-serif"> </span><i>Tiedepolitiikka</i><span face="Verdana, sans-serif"> </span><span face="Verdana, sans-serif">3/2021 -lehdessä (ilman tässä olevaa pilapiirrosta, alkusitaattia ja lyhyttä jälkikirjoitusta).<br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-size: 10pt;"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: x-small;"> </span><br /><div style="text-align: right;"><i><span style="font-size: xx-small;">Yksinkertaisen ja suoraviivaisen proosan kirjoittaminen ja kiinnostavimpien faktojen laittaminen tekstin alkuun voi olla yllättävän hankalaa, jos on kolme vuotta uppoutunut postmoderniin diskurssiin.</span></i></div></span><span style="font-size: xx-small;"><i><div style="text-align: right;"><i><span face="Verdana, sans-serif"> </span></i></div></i><i><div style="text-align: right;"><i><span face="Verdana, sans-serif" lang="EN-US">David Goodhart (Teoksesta Head, Hand, Heart, 2020)</span></i></div></i></span><span face="Verdana, sans-serif"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif"> <br /></span><b><span face="Verdana, sans-serif" style="font-size: 14pt;">Vaikka löytyykin hulluja totuutta puolustamaan [1]<br /></span></b><span face="Verdana, sans-serif"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-size: 10pt;">McIntyre, Lee (2021): <i>Totuudenjälkeinen</i>. (<i>Post-Truth</i>) Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita. Helsinki.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Jos yrität houkutella ystävääsi uskomaan, että jokin asia on totta, joudut esittämään järkeenkäypiä perusteluita. Joudut vetoamaan rationalismiin; siihen, että vain järkeviin perusteluihin on syytä uskoa.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Jos taas yrität saada häntä pitämään asiaa totena jollakin muulla tavalla, olet jo epäonnistunut. Ilmiöiden todenperäisyydestä voidaan tehdä päätelmiä vain järkiperäisten perusteluiden kautta. Väitteesi, että jokin on totta, on jo järkeen vetoamista.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiFJH4sQxLdW37xHSDZ76ettcSwfW42tVIOwOUec5sLL_P5qKAAEb0paUjtSxkb9tmn3SPzV6vcXKFGdNC6PN_w_Ur77_4nejn608wnA1Cmm3ogH-DE52PWFpD7uCSi5c63rPqpCT6lfFN6sUoyHp7FflE2TvAPKy17XMQoZZQ3QmmABv8xfgxutMAy=s2390" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1508" data-original-width="2390" height="126" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiFJH4sQxLdW37xHSDZ76ettcSwfW42tVIOwOUec5sLL_P5qKAAEb0paUjtSxkb9tmn3SPzV6vcXKFGdNC6PN_w_Ur77_4nejn608wnA1Cmm3ogH-DE52PWFpD7uCSi5c63rPqpCT6lfFN6sUoyHp7FflE2TvAPKy17XMQoZZQ3QmmABv8xfgxutMAy=w200-h126" width="200" /></a></div>Toisinaan maallikon voi kuitenkin kuulla sanovan, että ”tuo nyt on vain sellaista järkiuskoa”. Oppinut saattaa puolestaan väittää, että ”rationalismi on eliitin kehittelemä keino ylläpitää valta-asemaansa”. [2] <br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Molemmat herjat ovat typerryttäviä. Järki ja rationalismi ovat jotakin, jota käytetään. Ne eivät ole jotakin, johon uskotaan. Ja järkeä käytetään nimenomaan totuuden löytämiseksi, siis jotta usko olisi oikeutettua. Totuus ei ole neuvoteltavissa.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Tässä mielessä viime aikoina yleistynyt väite, että ”elämme totuuden jälkeistä aikaa” on erheellinen. Lause on itseasiassa sisäisesti ristiriitainen: jos väite on totta, se ei voi olla totta.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Miksi totuuden jälkeisestä ajasta sitten puhutaan niin paljon? Monen kirjoittajan kohdalla ratkaiseva motiivi voidaan ilmaista yhdellä sanalla: Trump. Yhdysvaltain edellisen presidentin estottomat möläyttelyt saivat totuudenpuolustajia ennätysmäärin liikkeelle.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Lee McIntyren <i>Totuudenjälkeinen</i> erottuu totuusteoksista edukseen. Kirja käy läpi Trumpinkin edesottamuksia, mutta analyysi menee paljon syvemmälle, postmoderneihin muotivirtauksiin asti.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Tätä kirjoitettaessa teos on erityisen ajankohtainen. Sekä sosiaalisessa että perinteisessä mediassa keskustellaan <i>Helsingin Sanomien</i> pääkirjoituksesta, jossa vertailtiin luonnontieteiden ja muiden tieteiden politisoitumista. [3]<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><b><span face="Verdana, sans-serif">Kokemuksen nousu<br /></span></b><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="background-color: white; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #14171a;">L’experiénce vécue, eletty kokemus. </span><span face="Verdana, sans-serif">Simone de Beauvoirin (1908–1986) termi korostaa kokemuksen tärkeyttä naisen </span><span face="Verdana, sans-serif">asemasta keskusteltaessa. [4] ”Näin nämä asiat koetaan” on taas kansanedustaja Riikka Slunga-Poutsalon ilmaus, jolla hän pyrki selittämään joidenkin kantasuomalaisten ajatuksia maahanmuuttajien suosimisesta.</span></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Miten nämä kokemusperäisyyteen vetoamiset liittyvät totuudenjälkeiseen? McIntyre antaa totuudenjälkeiselle sanakirjamääritelmän: olosuhteet, joissa objektiivisten faktojen vaikutus julkisen mielipiteen muokkaamisessa on pienempi kuin tunteisiin tai henkilökohtaiseen uskomukseen vetoaminen.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Tästä <i>Oxford Dictionaryn</i> määritelmästä siis puuttuu de Beauvoirin ja Slunga-Poutsalon käyttämä termi <i>kokemus</i>. Käytännössä termit uskomus ja kokemus ovat kuitenkin läheisesti yhteydessä toisiinsa.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Saatat esimerkiksi uskoa, että spinning-treenin ylämäkivaiheessa verenmaku suussa on tavoiteltava ja miellyttävä olotila. Mutta jos yöllä heräät samoissa tunnelmissa, hengästyneenä ja epämiellyttävä maku kurkussa, tunnet luultavimmin olevasi pahasti sairas. Uskomukset siis muokkaavat kokemuksia.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Tämä on huomioitava myös tieteellisessä tutkimuksessa: tieteelliset tai tieteellisinä markkinoidut teoriat pystyvät tuottamaan tutkimuskohteille tietynlaisia kokemuksia. Vähintäänkin </span><span face="Verdana, sans-serif">teoriat voivat johdatella ihmisiä raportoimaan kokemuksistaan tietyllä tavalla.</span></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">On esimerkiksi olemassa teoria, jonka mukaan kaikki osallistuvat rodullisen ja/tai sukupuolisen syrjinnän ylläpitoon. [5] Tällaisen teorian omaksuminen saattaa ratkaisevasti muuttaa ihmisten syrjintäkokemuksia ja tapaa kertoa niistä. T</span><span face="Verdana, sans-serif">utkija saattaa siis tehdä</span><span face="Verdana, sans-serif"> havaintoja syrjintäkokemuksista, joita ei olisi ilman teoriaa ollut olemassa. Tämä on niin kutsuttua tiedollista saastumista, teorian kykyä tuottaa tutkimustuloksia. (Osa ihmisten syrjintäkokemuksista voi toki myös olla tarkoitushakuista uhriutumista ja halua vaientaa muita.)<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Syrjintäkysymyksissä ilmiöstä ei juuri käydä rakentavaa keskustelua. Sen huomauttaminen, että teoria voi vääristää tutkijan havaintoja ja tuottaa tutkittaville teoriaa tukevia kokemuksia, yleensä nostattaa syytöksiä muiden kärsimyksen vähättelystä. Huomautuksen motiivi on kuitenkin voinut olla puhtaasti tieteellinen, pyrkimys objektiivisuuteen. Periaate on tässä ilmeinen: ihmisten kokemukset eivät voi kumota tai vahvistaa teoriaa, joka perustuu näihin samoihin kokemuksiin. <br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Kansalaisten arjessa kokemusperäisyyden nousulla harvoin on tekemistä tiedollisen saastumisen kanssa. Kokemuksen arvonnousu ilmenee pikemminkin siinä, että osa ihmisistä edellyttää oman agendan vastaisilta väitteiltä irvokkaan korkeita standardeja, samalla kun omaa näkemystä tukevat väitteet nielaistaan kyseenalaistamatta. Ilmiö on tuttu kaikista ajatteluvinoumia käsittelevistä kirjoista.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">McIntyren mukaan tällaiset kaksoisstandardit eivät sinänsä ole faktojen hylkäämistä. Mutta ne ovat sen prosessin rappeuttamista, jolla faktoja etsitään. <br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Suomessa muun muassa Liisa Keltikangas-Järvinen (<i>Suomen Lääkärilehti</i> 10/2016) on kritisoinut nykyilmapiiriä, jossa mielipiteet kelpaavat tiedoksi. Hänen mukaansa mediakeskustelulta ei edes odoteta ymmärryksen lisääntymistä:<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><blockquote>Vielä 30 vuotta sitten asiantuntija saattoi antaa kokonaisen lehtihaastattelun ilman valokuvaa. Sitä ei pidetty oleellisena. Nyt luentopyyntö alkaa: voisitko lähettää valokuvasi ja luennon otsikon, tässä järjestyksessä. Faktat ovat korvautuneet yksilöllisillä kokemuksilla. - - Tällaisessa maailmassa ei ole yksilön oman kokemuksen yli menevää tietoa, vaan tieto testataan omien tuntemusten kautta, ja jokaisen tuntemus on yhtä oikea ja arvokas.</blockquote></span><span face="Verdana, sans-serif"> <br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Juuri tähän tarvitaan McIntyren kirjaa: kouluttamaan ihmisiä taistelussa mielipiteen ja subjektiivisuuden ylivaltaa vastaan. McIntyre kysyy retorisesti: ”Haluammeko elää maailmassa, jossa päätökset perustuvat siihen, millaisia tunteita ne meissä aiheuttavat, eivät niinkään siihen miten hyvin ne toimivat todellisuudessa?”<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><b><span face="Verdana, sans-serif">Postmodernismi väärissä käsissä<br /></span></b><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">McIntyre analysoi totuudenjälkeisen suhdetta myös postmoderneihin ja relativistisiin hyökkäyksiin totuudentavoittelua vastaan. Postmodernismin ykkösteesi on McIntyren mukaan se, että objektiivista totuutta ei ole.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Lievemmässä muodossa väite kuuluu, että ideologiat vaikuttavat siihen, mitä tutkijat tutkivat. Tämä on päivänselvää: tutkimusaiheiden ja myös menetelmien valintaan on monenlaisia motiiveja ja osa niistä voi olla poliittisia. Yhtä selvää pitäisi kuitenkin olla, että poliittinen ideologia ei vaikuta siihen, ovatko saadut tutkimustulokset päteviä vai eivät.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">McIntyren mukaan postmodernismin toinen teesi on, että jonkin asian julistaminen totuudeksi on julistajan poliittisen ideologian ilmaus. Tietoon liittyvät väitteet ovat näkemyksen mukaan osa pelottelutaktiikkaa, jonka tarkoitus on pakottaa heikommat omaksumaan vahvojen ideologiset näkemykset. Totuusväitteet eivät olisi opettamista vaan alistamista ja vallankäyttöä.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Teesien perusteella on helppo nähdä, miksi postmodernismi kääntyi itseään vastaan: aate voitiin kaapata toisenlaisiin, konservatiivisiin tarkoitusperiin. McIntyre kirjoittaa: ”Postmodernistit ovat vaikuttaneet tähän tilanteeseen vetäytymällä ajatustensa monimutkaisuuteen, jonka jälkeen he järkyttyivät, kun niitä käytettiin muihin kuin heidän hyväksymiinsä tarkoituksiin.”<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">McIntyren mukaan postmodernistien on kannettava vastuu siitä, että he vähättelivät tosiasioiden tärkeyttä ja etteivät he ennakoineet toiminnastaan aiheutuvaa vahinkoa. Filosofi Daniel C. Dennett on vielä tuomitsevampi: ”Mielestäni postmodernistien teot olivat aidosti pahoja. He ovat vastuussa älyllisestä muodista, jonka takia on kunnioitettavaa suhtautua totuuteen ja faktoihin kyynisesti.”<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">McIntyre jatkaa: ”Jos postmodernistit olisivat tyytyneet vain tulkitsemaan kirjallisuutta tai kulttuurisen käyttäytymisemme taustalla olevia symboleita, tilanteessa ei olisi moitteen sijaa.” He eivät kuitenkaan tyytyneet fiktioon ja symboleihin vaan iskivät luonnontieteisiin asti. Tieteen kieli oli kuulemma seksististä ja riistävää. Ja oli muka väkivaltaa selvittää Luontoäidin piilottelemia salaisuuksia.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEibV3gb_leR2JGGauu9xv4R9oekgH3EvZ-4q0oKeVKqrp_OR70wiZdxvGXcYbfteHEL3_QtR6c345O2fQplFaHJYXpBRhUW7oPjOh3F7MkF59piZ5EpjrDeo93oX8H34KBaBBzsTK0ZhCVskfB1_99_u8Th8XcLRfzyHTNnfQL7as45JvI46gc9N6H4=s640" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEibV3gb_leR2JGGauu9xv4R9oekgH3EvZ-4q0oKeVKqrp_OR70wiZdxvGXcYbfteHEL3_QtR6c345O2fQplFaHJYXpBRhUW7oPjOh3F7MkF59piZ5EpjrDeo93oX8H34KBaBBzsTK0ZhCVskfB1_99_u8Th8XcLRfzyHTNnfQL7as45JvI46gc9N6H4=w200-h150" width="200" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><i>Totuudenjälkeinen</i> ja aiemmin<br />lukemani <i>Dark Ages</i>.</span></td></tr></tbody></table>Totuusrelativismi omaksuttiin amerikkalaisten kreationistienkin parissa. Tieteenfilosofi Robert Pennock esimerkiksi kirjoittaa, että ”älykkääseen suunnitteluun perustuva kreationismi on kristillisen fundamentalismin ja postmodernismin äpärä”. Hänen mukaansa osa kreationisteista myönsi suoraan halunsa käyttää postmodernistista lähestymistapaa – voidakseen anastaa luonnonvalintaan perustuvalta evoluutiolta sille kuuluvan arvovallan.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Kreationistit eivät tietenkään lukeneet Derridaa, Foucaultia tai muita postmodernisteja. Mutta kreationistit olivat otollinen maaperä postmodernien ajatusten siemenille.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Ironista alkuperäisissä postmoderneissa hyökkäyksissä on se, että todisteisiin nojaavan ajattelun hylkääminen nakersi nimenomaan niitä poliittisia tavoitteita, joita monella humanistilla ajateltiin olevan: köyhien ja osattomien aseman parantaminen.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Eräs nimi on tässä yhteydessä syytä nostaa esiin: Bruno Latour. McIntyren mukaan tämä mannermainen tieteensosiologi katuu nuoruuden postmodernistisia seikkailujaan samaan tapaan kuin asekauppias, joka kuulee, että hänen aseellaan on tapettu viaton ihminen.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Latour harmitteli – jo vuonna 2004 –, että edelleen on kokonaisia tohtorinkoulutusohjelmia varmistamassa, että yhdysvaltalaisnuoret oppivat, että faktat ovat keksittyjä, ettei luonnollisella ja vinoutumattomalla tavalla saatavaa totuutta ole, että olemme aina kielen vankeja ja että edustamme aina tiettyä kantaa. Ja samaan aikaan ekstremistit käyttävät näitä konstruktionistisia väitteitä tuhotakseen kovalla työllä hankittuja ja elämää pelastavia todisteita. [6] Latour jatkaa:<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><blockquote>On selvää, että salaliittoteoriat ovat omien argumenttiemme absurdeja epämuodostumia, mutta löysän rajan yli väärälle puolelle salakuljetettujen aseiden lailla ne ovat edelleen meidän aseitamme. Epämuodostumista huolimatta on tuotemerkkimme edelleen helppo havaita teräkseen painettuina.</blockquote></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Latourin suoraselkäisen tunnustuksen mukaan yliopistolla harjoitettu sanamagia ei siis täyttänyt ideologisiakaan tavoitteitaan. Alkuperäinen motiivi saattoi olla köyhien ja haavoittuvien suojelu vallanpitäjien riistolta, mutta yritys parantaa maailmaa päätyi lähinnä nakertamaan tieteen ja yliopiston arvovaltaa.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Akateemiseen maailmaan syntyi myös tabu-aiheita, jotka tutkijoiden ylläpitämän ryhmäpaineen vuoksi jäivät vaille yksityiskohtaista ja syy-seuraus-suhteisiin pureutuvaa tarkastelua. Tämäkin luultavimmin ruokki totuudenjälkeisyyttä. Kun tieteellistä jämptiyttä ei harrastettu yliopistolla, yksinkertaistaminen ja liioittelu saivat jalansijaa muualla. Ryhmäpaineesta johtuva myötäily kääntyi sekin itseään vastaan.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><b><span face="Verdana, sans-serif">Totuus pysyy muodissa<br /></span></b><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Edellä mainituista akatemian ongelmista ja trumpilaisesta valeuutispuheesta huolimatta on perusteltua kysyä, onko totuus sittenkään niin heikoilla. Ehkä se jopa on entistä elinvoimaisempi. Onhan ihmisillä aina ollut omat mielipiteensä ja uskomuksensa, ja mitä kauemmas ajassa mennään taaksepäin, sitä vähemmän tutkittu tieto on ihmisiin päässyt vaikuttamaan. Ehkä nykytilanne vain vaikuttaa huonolta. Mielipiteiden ilmaisemiselle kun on enemmän ja nopeampia kanavia. <br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Valheiden leviäminen saattaakin lähinnä olla seurausta pikkuruisen vähemmistön harjoittamasta omien tunnelmien narsistisesta tuulettamisesta. Jotkut esimerkiksi ruokkivat huomiohakuisuuttaan ja arvostuksenkaipuutaan ymmärtämällä vastapuolta tahallaan väärin ja/tai esittämällä hänet/heidät mahdollisimman huonossa valossa. Tällainen epärehellinen nettiaktivismi lisää totuuteen kohdistuvia paineita.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Mielipiteiden pirstaleisuus tai edes niiden vihantäyteisyys eivät kuitenkaan tarkoita, että ihmiset väheksyisivät totuutta tai siihen liittyviä periaatteita, vaikkapa yleistä laillisuusperiaatetta. Päinvastoin: ihmisillä on aina ollut pienet yksimieliset yhteisönsä, joille he ovat lojaaleja ja jotka heitä motivoivat. Ja juuri tämä sitoutuminen pienyhteisöihin ohjaa ihmisiä myös yleisten laillisuus- ja oikeudenmukaisuusperiaatteiden hyväksymiseen ja ainakin jossakin määrin myös totuuteen pyrkivien perusteluiden pariin.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Pienyhteisöjä yhdistävä intressi on nimittäin se, että on olemassa jokin yhteisön ideologisia pyrkimyksiä tasapainottava vastavoima. Ilman riittävän vahvaa vastavoimaa jokin suvaitsematon ja totalitaristinen yhteisö saattaisi saada liikaa valtaa, ja lopulta se saattaisi sortaa juuri meidän yhteisöämme.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Moniarvoisessa yhteiskunnassa syyt sitoutua totuuteen, valtioon ja yhteiskuntaan ovat toisin sanoen eri ihmisillä periaatteessa samanlaisia: mikään yhteisö ei saa saada valtaa päättää, miten minun/meidän pitää elää, eikä mikään ei-julkinen taho saa hallita julkista tilaa. Koko liberaali demokratia oikeastaan nojaa olettamukseen, että ihmiset <i>eivät</i> kykene vastustamaan vallan väärinkäytön houkutusta. Eli jos muistamme, että liha on heikko, totuuskin pysyy muodissa.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Jos asiaa taas katsoo evolutiivisesta perspektiivistä, ihmislajin ekologinen lokero kuuluu ilmiselvästi teräväpäiselle nörtille. Emme menestyneet lihasvoimalla, terävillä hampailla tai tarkoilla aisteilla vaan viekkaudella ja yhteistyökyvyllä.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Tähän valtaamaamme markkinarakoon mahtuu luonnollisesti myös rehti annos valehtelua ja lajitovereiden panettelua – mikä onkin osaselitys sille, että ylipäätään kykenemme kyseenalaistamaan totuusväittämiä. Eläin, joka osaa puhua, ymmärtää totuudesta liikaa ollakseen uskottava.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Totuus on siis edelleen muodikasta. Joissakin piireissä ja joillakin nettialustoilla on suorastaan hohdokasta etsiä virheitä muiden totuusväittämistä. Siksi en ole huolissani: järkevä päättely kykenee voittamaan valeuutiset ja salaliittoteoriat toinen toisensa jälkeen, ainakin mikäli poliittiset heimot edes välillä pääsevät puheväleihin. McIntyren kaltaiset kynäniekat tekevät rationalismin voittokulun lähestulkoon helpoksi.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">Suuremman uhkan näenkin tietotekniikka-alan oligarkeissa. Hehän ovat – kenties turhamaisuuttaan – haalineet omistuksia myös perinteisestä mediasta. Näiden uusmediamogulien päähänpistot vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaisen aseman avoimuus ja rehellisyys kansalaiskeskustelussa saavat. Minulle totuuden palvelijaksi ryhtyminen oli aikanaan helppoa; onko se sitä enää lapsilleni?<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><b>ALAVIITTEET</b><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">[1] </span><span face="Verdana, sans-serif">Tämän kirja-arvion otsikko on Vladimir Vysotskin (1938–1980) laulusta <i>Valhe ja totuus</i>. Siinä Valhe ryöstää Totuudelta sen kultaiset vaatteet ja hevosen (suom. sanat Turkka Mali, 1988). </span><span face="Verdana, sans-serif">[<i>Olen aiemmin julkaissut kirja-arvion samalla otsikolla vuonna <a href="https://journal.fi/tt/article/view/57901/19649">2002</a>.</i>]<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">[2] Ajatus, että rationalismi olisi jonkinlaista vallankäyttöä, ei ole laajalle levinnyt, mutta sillä on kannattajia yliopistossakin. Emeritaprofessori Leena Koski esimerkiksi kirjoittaa, että ”Logiikan ja rationaliteetin kieli ja kielen kantamat toimintatavat ovat väkivallan kieltä” (Teoksessa <i>Mikä ero? – Kaksikymmentä kirjoitusta yhteiskunnasta, kulttuurista ja sukupuolesta</i>, toim. Turunen, M. & Roivas, M. 2003. SKS. Helsinki.). Osa koulutetuimmistakaan ihmisistä ei näytä ymmärtävän eroa sen välillä, mikä on vallan väärinkäyttöä ja mikä on pätevää – ja <i>siksi </i>auktoritatiivista – argumentointia.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">[3] Politisoitumiskeskustelussa eniten närää herätti <i>Helsingin Sanomien</i> (3.4.2021) pääkirjoituksen virke: ”Mitä kauemmas tieteen ytimestä edetään yhteiskunnallisille, humanistisille ja lopulta taiteellisille aloille, sitä vähemmän akateemisessa kilpailussa käytetään empiriaa ja sitä enemmän ideologiaa.” On kuvaavaa, että näin maltillinen yleistys sai monet esittämään boikottikehotuksia lehteä kohtaan. Taloustieteilijä Markus Jäntti esimerkiksi suositteli, että </span><span face="Verdana, sans-serif" style="background-color: white; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #222222;">kollegat eivät vastaisi puhelimeen, kun toimittaja soittaa.<br /><o:p></o:p></span><span face="Verdana, sans-serif" style="background-color: white; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #222222;"> Tieteen henkeen kuuluva reaktio olisi kuitenkin ollut todeta seuraavaa: ”Tiedämme, että joihinkin humanistisiin ja sosiaalitieteellisiin tutkimusaloihin suhtaudutaan ennakkoluuloisesti. Olemme kiitollisia tästä keskustelunavauksesta ja sen suomasta mahdollisuudesta puolustaa kyseisillä aloilla käytettyjä menetelmiä”. (</span><span face="Verdana, sans-serif">Hullunkurisen tilanteesta tekee se, että <i>Helsingin Sanomia</i> moititaan usein myös myötämielisestä suhtautumisesta niin kutsuttuun cancel cultureen, jossa eri tavoin ajattelevilta koetetaan estää tilaisuus ajatustensa esittämiseen.)<br /><o:p></o:p></span><span face="Verdana, sans-serif"> Päätoimittaja esitti myöhemmin ympäripyöreän anteeksipyynnön, todeten muun muassa seuraavasti: ”...lehti asettuu tieteenharjoittajien kanssa pikemminkin samalle kuin eri puolelle yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttuessa.” Jää avoimeksi, mihin yhteiskunnallisen ilmapiirin muutokseen tässä viitataan.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">[4] Kokemuksellisuuteen vedotaan, kun halutaan estää miehiä esittämästä ajatuksiaan syrjinnästä: ”Hyvähän sinun, etuoikeutetun heteromiehen on sanoa; tietenkään sinulla ei ole kokemuksia syrjivistä rakenteista.” Osa on omaksunut ajatuksen syrjivistä rakenteista niin vahvasti, että heiltä on mennyt usko ihmisen kykyyn nähdä toista ihmistä ihmisenä, sattumanvaraisten rotu- ja sukupuoli-identiteettien ylitse. Aivan kuin yhteiskunnasta voitaisiin tehdä syrjimätön vain lokeroimalla ihmisiä lisää.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">[5] Esimerkiksi Maria Pettersson kirjoittaa, että ”jokainen täysi-ikäinen suomalainen on seksisti, halusipa sitä tai ei”</span><span face="Verdana, sans-serif"> (<a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2019/07/eivat-kaikki-feministit.html">teoksessa</a> Maria Ohisalo & Arno Kotro, toim.: <i>Sinua on petetty</i>. Like, 2019).<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif">[6] Suomessa muun muassa Marja-Liisa Honkasalo on tutkimuksissaan nojannut Bruno Latourin uran alkupään ajatteluun. Honkasalo kirjoittaa: ”Latour osoitti faktat hybrideiksi, joihin kiteytyvät luonnontieteellisen </span><span face="Verdana, sans-serif">tutkimuksen tulokset ja niiden seurauksena syntyneet yhteiskunnalliset käsitykset, joita alamme pitää faktoina” (<a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2017/12/akateemista-huuhaata-oudoista.html">teoksessa</a> Marja-Liisa Honkasalo & Kaarina Koski toim. [2017]: <i>Mielen rajoilla – Arjen kummat kokemukset</i>. SKS. Helsinki.).<br /><o:p></o:p></span><span face="Verdana, sans-serif"> Eksegetiikan professori Martti </span><span face="Verdana, sans-serif">Nissinen vastasi edellä mainittuun <i>Helsingin Sanomien </i>pääkirjoitukseen samassa hengessä (<i>HS</i> 6.4.2021): ”Olen oppinut, ettei akateeminen ihannetila ole ideologioiden puute vaan niiden (itse)kriittinen tunnistaminen ja koetteleminen. ”</span><span face="Verdana, sans-serif">Akateeminen ihannetila on kuitenkin se, että tutkimus tuottaa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman oikeaa ja tarkkaa tietoa. Joillakin aloilla tutkimus saattaa toki hyötyä siitä, että tutkija tunnistelee aatemaailmojaan, mutta sellaisen nostaminen ihanteeksi haiskahtaa jo huuhaalta.<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><span face="Verdana, sans-serif"> * * *<br /></span><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><b><span face="Verdana, sans-serif">PS</span></b><span face="Verdana, sans-serif">. T</span><span face="Verdana, sans-serif">eoria ja havainnot usein rakentavalla tavalla muokkaavat toisiaan, erityisesti luonnontieteissä. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se ihmistieteitä piinaava mahdollisuus, että teoria muuttaa tutkijan ja tutkimuskohteen käyttäytymistä teoriaa tukevaan suuntaan. </span><span face="Verdana, sans-serif" style="background-color: white; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #14171a;">Nimenomaan tasa-arvoa ja syrjintää tutkittaessa kannattaa pyrkiä täyteen objektiivisuuteen kokemusasiantuntijuuden sijasta. Mikään, edes syrjintä, ei ole totta sen takia, että joku uskoo tai kokee sen olevan totta. Mikään ei myöskään ole totta sen takia, että ryhmää, johon identifioidut, on historiallisesti syrjitty.</span></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /><br /></span><span face="Verdana, sans-serif" style="background-color: white; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #14171a;"><br /></span></div>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-73639247453128736922021-11-26T23:13:00.004+02:002022-04-27T08:50:12.505+03:00Sic transit gloria mundi - Vihapuhe kääntyi jälleen itseään vastaan<span style="font-family: verdana;">Viikko sitten olin Marja Sannikan keskusteluohjelmassa televisiossa kertomassa woke-ilmiöstä. (Edellisessä <a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2021/11/kysymyksia-ja-vastauksia-wokesta.html">blogimerkinnässäni</a> on pidemmät vastaukset, useampiin kysymyksiin.) Ohjelmaa on tätä kirjoitettaessa katsottu Ylen nettisivuilla lähes puoli miljoonaa kertaa. Tässä kommentoin Esko Valtaojan keskustelukumppani Renaz Ebrahimin joitakin lausuntoja.<br /></span><span style="font-family: verdana;"><br /></span><span style="font-family: verdana;">Ebrahimi kertoo seuraavasti (puheen litterointi tuottaa aina tällaista sekavuutta):</span><span style="font-family: verdana;"><br /></span><span style="font-family: verdana;"></span><blockquote><span style="font-family: verdana;">Jos mä mietin sinua [Esko Valtaoja] ja esimerkiksi tätä ihmistä, joka oli meitä ennen pitämässä puheenvuoroa [allekirjoittanut], hänen esimerkiksi pitämäänsä blogia, ja blogikirjoituksia katoin, niin enimmäkseen siellä oli tekstejä siitä, missä kritisoitiin meitä, jotka yrittää tehdä jotain sen sijaan, että kritisoisitte heitä, jotka jatkuvasti vihapuhetta jakaa, jotka jatkuvasti ovat osa tätä ongelmaa, toimivat ongelmallisesti.<br /></span><span style="font-family: verdana;"> </span></blockquote><span style="font-family: verdana;">Ensinnäkään blogillani ei enimmäkseen kritisoida niitä, ”jotka yrittävät tehdä jotakin”. Blogillani, jota olen pitänyt vuodesta 2008, käsitellään lähinnä ihmisluontoon läheisesti liittyviä kysymyksiä. (Toki feminismin tiettyjen suuntausten kritiikkini ovat luetuimpia ja saamani palautteen perusteella myös pidetyimpiä tekstejäni; huolimaton lukija saattaa tästä saada kuvan, että blogini sisältö olisi enimmäkseen sitä.)<br /></span><span style="font-family: verdana;"><br /></span><span style="font-family: verdana;">Toiseksi, kyseiset Ebrahimin esiin nostamat tekstini kritisoivat nykyfeministien kirjoituksia, joissa joko on vakavaa epäjohdonmukaisuutta, selkeää tiedevihamielisyyttä tai liberaalidemokratian ja ilmaisunvapauden vastaisen agendan ajamista. Teksteissäni siis kritisoidaan yhteiskunnan ja yksilön hyvinvointia haittaavaa lepsua ajattelua, ei suinkaan henkilöitä, ”jotka yrittävät tehdä jotakin”. Ebrahimin harrastama maalailu, että intersektionaalisen feminismin kritisointi olisi automaattisesti jonkinlaista miesvallan ja patriarkaalisten etuoikeuksien puolustamista, on yksinkertaisesti typerryttävää.<br /></span><span style="font-family: verdana;"><br /></span><span style="font-family: verdana;">Ebrahimi ehdottaa, että ”meidän” tulee sietää woke-kyttäämistä ja alituista varpaillaan oloa, koska vain siten voidaan päästä tasa-arvoon, jossa vähemmistöjen edustajat ”saavat tilaa”. En tässä ota kantaa, missä määrin mitäkin vähemmistöä Suomessa mahdollisesti syrjitään. Sen sijaan kysyn, miksi Ebrahimi kuvittelee, että hänen menetelmänsä johtaisi toivotun kaltaiseen tasa-arvoon.<br /></span><span style="font-family: verdana;"><br /></span><span style="font-family: verdana;">Kysyn myös, missä vaiheessa vähemmistöt ovat Ebrahimin mielestä saaneet tarpeeksi tilaa, jotta sanapoliisitouhu ja kyttäämiskulttuuri voidaan lopettaa. Milloin syntien sovitus on siis tullut valmiiksi? Ja päätetäänkö asiasta demokraattisesti vai miten?<br /></span><span style="font-family: verdana;"><br /></span><span style="font-family: verdana;">Niin tai näin, Sannikan ohjelman myötä monelle suomalaiselle tuli selväksi, että yksilön ei tarvitse identifioitua intersektionaaliseksi feministiksi tai antirasistiksi kannattaakseen yhtäläisiä oikeuksia tai ajakseen syrjinnän lopettamista. Ohjelmasta syntyneen keskustelun perusteella näyttää myös ilmeiseltä, että lähetyksessä nähty Ebrahimin laskelmoivan teatraalinen uhriutuminen - päätellen hänen käyttämistään melodramaattisista koodisanoista - ja hänen empatian kaapuun puettu vihapuheensa kääntyivät sekä Ebrahimia itseään että hänen ajamiaan asioita vastaan. <i>Sic transit gloria mundi</i> – Katoavaa on mainen kunnia.<br /></span><span style="font-family: verdana;"><br /></span><span style="font-family: verdana;"> * * *<br /></span><span style="font-family: verdana;"><br /></span><span style="font-family: verdana;"><b>PS.</b> Se, että Suomessa on jokunen pesunkestävä rasisti ja että kaikkia ei kiinnosta opetella uusia termejä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä, ei tarkoita, että yhteiskunta olisi syrjivä. Tällaisten ihmisten olemassaolo ei myöskään tarkoita, että yksilön mahdollisuudet menestymiseen olisivat huonommat hänen sukupuolensa, rotunsa tai seksuaalisuutensa johdosta.<br /></span><br /><div><br /></div>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-79815540943321002022021-11-19T15:51:00.001+02:002021-11-26T22:56:13.916+02:00Kysymyksiä ja vastauksia wokesta<div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Olin perjantaina 19.11.2021 <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Marja_Sannikka">Marja Sannikan</a> TV-ohjelmassa puhumassa wokesta. Käsittelen tässä aihetta hieman perusteellisemmin. Kuulemma ohjelmassa ollut keskustelu (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Esko_Valtaoja">Esko Valtaojan</a> ja <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Renaz_Ebrahimi">Renaz Ebrahimin</a> välillä) </span><span face="Verdana, sans-serif">muuttui todella riitaisaksi.</span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span><b><span face="Verdana, sans-serif">Mi</span><span face="Verdana, sans-serif">tä Woke on?</span></b></span></div><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt; text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Woke ei ole yhtenäinen ja järjestäytynyt liike, vaan se on asenne ja asenneilmapiiri. Asennetta tavataan politiikassa sekä oikealla että vasemmalla, selvästi enemmän vasemmalla ja enemmän nuorten ja naisten parissa. </span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Wokessa ollaan mahdollisimman tiedostavia ja valppaita näkemään kaikenlaista syrjintää, etuoikeuksia ja epäreiluutta. Sinänsä tarkoitusperät ovat siis hyviä. Ja enimmäkseen ”wokettajat” ovat mukavia ihmisiä – he vain ajattelevat olevansa valaistuneita.</span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3PYatma_HyzhJ8hXmlPiCKdRYe3TIzihcpGhMyBAb6DtVYuklxtIbadrnZ6ubb-Ev-Q0qC6QjKPn0SxidjNLw_9UcmUhNQLoFEjnC9o5i33twxof-2-iPckbK0SWZXPBvnOqt9Ncw6PU/s2048/IMG_8504.heic" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: verdana;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1978" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3PYatma_HyzhJ8hXmlPiCKdRYe3TIzihcpGhMyBAb6DtVYuklxtIbadrnZ6ubb-Ev-Q0qC6QjKPn0SxidjNLw_9UcmUhNQLoFEjnC9o5i33twxof-2-iPckbK0SWZXPBvnOqt9Ncw6PU/w193-h200/IMG_8504.heic" width="193" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: verdana;">Wokeen liittyvää<br />kirjallisuutta</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Woken ongelma on, että liikehdintä organisoituu sellaisten ryhmäominaisuuksien ympärille, joihin yksilö ei itse voi vaikuttaa: sukupuoli, rotu, seksuaalinen suuntautuminen ja niin edelleen. Woke ruokkii sitä, että uhrina olemisesta tulee yksilölle identiteetti. Woke alkaa myös nähdä syrjintää ja pahoja aikeita sielläkin, missä niitä ei ole.</span></span><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Woke on siis kollektivistinen ja uskonnollinen vaatimus puhdasoppisuudesta ilman kiinnostusta selvittää, miten tehdä ihmisten elämästä parempaa. Wokella on taipumus voimistaa yhteiskunnan jakautuneisuutta ja häivyttää ajatusta kaikkia yhdistävästä ihmisyydestä.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Lisäksi wokeen sisältyy epälooginen ajatus, että jos jollakin ryhmällä on muita vähemmän valtaa tai varallisuutta, se on automaattisesti merkki syrjinnästä tai syrjivistä ”rakenteista”. Näinhän asia ei ole: jonkin etnisen ryhmän alhaisempi varallisuustaso saattaa johtua esimerkiksi siitä, että he ovat keskimäärin nuorempia.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><b><span face="Verdana, sans-serif">Kääntyykö woke-ajattelu itseään vastaan?</span></b><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja politikoinnissa omaan jalkaan ampumisen vaara on aina olemassa. Tuore kotimainen esimerkki on se, että <i>Helsingin Sanomien</i> kulttuurisivut linjasi, että he antavat yhtä paljon palstatilaa naisten ja miesten kulttuurituotoksille. Toisin sanoen lukija ei voi enää olla varma, että naisen kirjoittama kirja tai ohjaama näytelmä on päätynyt lehteen kulttuuristen/taiteellisten ansioidensa perusteella. Linjaus kääntyy tasa-arvoa ja toki myös lehden levikkiä vastaan. Kukaan ei kaipaa tuonkaltaista ylisensitiivisyyttä, etenkään journalismilta. </span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><b><span face="Verdana, sans-serif">Mikä selittää woke-ajattelun suosiota?</span></b><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Yksi selitys on se, että olemme jatkuvasti tehneet elämästä helpompaa ja turvatumpaa ja asenteet ovat koko ajan tulleet vapaamielisemmiksi. Woke ei kuitenkaan ole huomaavinaan näitä parannuksia; on kuin woke-jengi olisi harmistunut siitä, etteivät he ehtineet mukaan 60-luvun kansalaisoikeustaistoihin!</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Voi tietysti olla, että juuri nyt olemme jonkinlaisessa käännekohdassa, jossa asiat alkavatkin jostakin syystä mennä huonommin ja että wokelle on siksi tarvetta. Mutta tällaista populistista katastrofeilla pelottelua on ollut aina – ja valistus on siitä huolimatta jatkanut voittokulkuaan.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><b><span face="Verdana, sans-serif">Woke näkyy erityisesti yliopistoissa, miten?</span></b><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Yhdysvalloissa on professoritason ihmisiä, joiden on ollut pakko erota opiskelijajoukon vaatimuksesta. Myös luennoitsijoita on estetty puhumasta, monesti väkivalloin. Tämä on ironista, sillä kansalaisoikeustaistelut ja sananvapauden puolustaminen saivat usein alkunsa juuri Yhdysvaltain yliopistokampuksilta.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Woke ei silti ole vain nuoria etsimässä itseään, eikä vain yliopisto-opiskelijoiden poseerausta. Bisnesmaailma on mennyt puuhaan mukaan – toki sekin yleensä vain poseeraamismielessä. Esimerkiksi wokessa kunnostautunut Disney filmasi Kiinassa Xinjianin maakunnassa, vaikka siellä poljetaan paikallisten muslimien oikeuksia.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><b><span face="Verdana, sans-serif">Onko muita suomalaisia esimerkkejä?</span></b><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Toinen esimerkki voisi olla Pirkka-Pekka Peteliuksen anteeksipyyntö taannoisista saamelaisukkosketseistä. Petelius ei ensinnäkään voi tietää, mikä vaikutus hänen sketseillään oli. Moni suomalainen on esimerkiksi saattanut ajtella, että poromiehet ovat sadistisia suurpetojen surmaajia. Tällaisia uutisia aika ajoin Lapista kuuluu. Sketsit saattoivat vähentää tällaisia poromiehiin kohdistuvia ennakkoluuloja: ”Hehän ovatkin lupsakoita, vähän viinaanmeneviä, aivan kuten appiukkokin.”</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Petelius ei myöskään voi tietää, miten saamelaisukot itse sketseihin suhtautuivat. Ehkä he nauroivat kippurassa. Anteeksipyynnöllään Petelius tuli infantilisoineeksi kokonaisen kansanryhmän. Ja samalla hän itse alkoi näyttää omituiselta pelkurilta suoraselkäisen taiteilijan sijaan.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Me kaikki voimme toki pyrkiä huomaavaisuuteen, se on selvää. (Paitsi taiteessa sellaiseen ei tule sortua.) Pointti tässä kohdin on kuitenkin se, että woke tekee typerästi ja epäreilusti kohdellessaan Peteliuksen kaltaisia ihmisiä syrjintää kannattavina kiusaajina ja kiihkoilijoina. Jok’ikinen järkevä ihminen haluaa poistaa syrjinnän, mutta tavoite ei edisty lähtemällä ajattelemattoman lynkkausjoukon mukaan. Yhdysvalloissa on esimerkiksi saanut kannatusta kunnollisimpiakin kansalaisia syyllistävä ajatus, että ”olet rasisti, jos väität, ettet ole”. Se on logiikkaa suoraan lasten hiekkalaatikkoleikeistä.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Tässä keskustelussa kyse ei ole siitä, missä määrin syrjintää vielä mahdollisesti on jäljellä. Kyse on siitä, mikä on mielekkäin tapa reagoida syrjintään. Woke kehottaa puhdasoppisuuteen, jossa yksilön on alituiseen ja aktiivisesti tiedostettava mahdollisuus, että joku voi olla syrjinnän kohde. Tavoitteena se vaikuttaa viattomalta mutta on käytännössä altis väärinkäytökselle ja ylilyönneille. Se myös luo riitaisaa kyttäämiskulttuuria.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Lisäksi se, että loukkaantumisen kynnys woken myötä madaltuu ja ihmiset eivät siksi uskalla kertoa ajatuksiaan, tekee demokratiasta heikomman. Samoin jos poliittisista erimielisyyksistä keskusteleminen hankaloituu ja polarisoituu, hyviäkin päätöksiä on vaikeampi tehdä. (Toisaalta käytännössä woke-loukkaantumisessa lienee usein – vai peräti useimmiten? – kyse loukkaantumisen näyttelemisestä: mainostamalla loukkaantumistaan yksilö voi koettaa osoittaa, että hänen kanssaan erimieliset ovat pahoja, jopa väkivaltaisia kiihkoilijoita.)</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"> </span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><b><span face="Verdana, sans-serif">Toimiiko woken cancel-culture ja leimaaminen?</span></b><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><b><span face="Verdana, sans-serif"> </span></b><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Aiheetonta rasistivihjailua ja leimaamista on harjoitettu jo niin paljon, että se ei toimi enää edes tapauksissa, joissa leimaaminen olisi perusteltua. Se on siis luonut turvapaikan rasisteille.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Mieluusti kuulisinkin arvioita, miten leimaaminen voisi auttaa ”syrjivien rakenteiden” purkamisessa. Rakenteistahan moni väittää olevansa huolissaan. Kuten todettua, ulospäin woke-toiminta vaikuttaa poseeraamiselta ja performanssilta, ei halulta tehdä hyvää todellisille ihmisille.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Takana näyttää olevan yleisinhimillisiä piirteitä: tuntuu hyvältä ajatella, että autan muita. Joskus saattaa tuntua hyvältä myös ruokkia omaa ja/tai muiden uhriasemaa. Tällaisen psykologisoinnin sijasta kannattaa kuitenkin tarkastella toiminnan todellisia vaikutuksia. Mikä on paras tapa auttaa niitä, jotka kärsivät?</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><b><span face="Verdana, sans-serif">Voiko woke mennä liian pitkälle? Sen tarkoituksethan ovat hyviä.</span></b><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Woke voi mennä liian pitkälle. Otetaan konkreettinen (ja kankea) analogia: portaat. Kun ihmiskunnan väentiheys kasvoi ja aloimme rakentaa kaupunkeja, jouduimme myös rakentamaan rappusia. Näitä rakenteita ei tehty huonojalkaisten ja liikuntavammaisten kiusaksi, vaikka porrasaskelmat heitä haittasivatkin.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Teknologisen kehityksen eli hissikeksintöjen myötä portaiden haittaongelma ratkesi: teknologistaloudellinen kehitys mahdollisti lainsäädännön, joka määräsi hissit rakennettaviksi uusiin kerrostaloihin. Vaatimus esteettömyydestä voidaan kuitenkin viedä woken tapaan liian pitkälle, vaatimalla hissittömien rakenteiden välitöntä purkamista.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettemme saisi pyrkiä maailmaa parantamaan, päinvastoin. Jotkin nykyisistä tavoistammekin luultavasti ovat takapajuisia tulevien polvien mielestä. Se, mitä pidetään oikeamielisenä, tulee siis jatkossakin muuttumaan. Mutta silti on joitakin periaatteita, joista ei ole syytä luopua – sananvapaus tärkeimpänä. Käytännön tasolla on myös muistettava, että – kuten hissiteknologiassa – hidas ja huolella tarkasteltu ja pohjustettu sosiaalinen kehitys on kestävintä ja ennen kaikkea verettömintä.</span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><b><span face="Verdana, sans-serif">Kannattaako vähemmistöjä suojata kulttuuriselta omimiselta?</span></b><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Jos pitää paikkaansa, että turistit eivät enää uskalla ostaa saamelaistuotteita kulttuurisen omimisen pelossa (kuten on uutisoitu), tarkoitusperät ovat kääntyneet itseään vastaan. Jos ratkaisu olisi se, että ”aitoihin” saamelaistuotteisiin laitetaan aitousleima, nousee esiin kysymys siitä, kuka on aito saamelainen. Ja sellaiseen etnonationalismiin ei ole syytä mennä. Juuri siitä haluamme eroon.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Yleisperiaate on ilmeinen: kulttuurisilta vaikutuksilta ei ole mahdollista välttyä eikä sitä tule yrittää. Päinvastoin, kustakin kulttuurista valikoitakoon inhimillisen kukoistuksen kannalta parhaat piirteet. Ja koomikot repikööt kustakin kulttuurista niin paljon huumoria kuin mielivät.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><b><span face="Verdana, sans-serif">Kuinka paljon Suomessa on woke-aktivismia?</span></b><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Suomessakin woke-nuoriso yrittää saada statusta leimaamalla väärinajattelijoita. Sosiaalinen media on luonut tähän loistavan mahdollisuuden. Suomessa ilmiö ei kuitenkaan nähdäkseni ole kovin merkittävä, ja voi olla, että laiva on kääntymässä Yhdysvalloissakin.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Ääriryhmät kaikkialla tulevat toki jatkossakin levittämään joitakin ihmisryhmiä loukkaavaa materiaalia. Se ei ole reilua, mutta oikea reaktio ei ole luoda pelokasta (itse)sensuuri-ilmapiiriä vaan tapauksesta riippuen tulee joko jättää loukkaava materiaali huomiotta tai esittää asia-argumentteja sitä vastaan.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><b><span face="Verdana, sans-serif">Tuleeko woketusta vastustaa? Kenen pitäisi tehdä ja mitä?</span></b><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Ihminen on julma ja käyttäytyy huonosti, jos annamme hänen niin toimia. Wokettaja näyttää ajattelevan, että hän saa käyttäytyä huonosti, koska se (hänen mielestään) tulee johtamaan parempaan yhteiskuntaan.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Wokettajalta kannattaakin kysyä, miten hänen toimintansa auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat. Wokettajaa voi myös muistuttaa, että ihmisten pitää olla fyysisesti turvassa, mutta että heidän ei tule olla ideologisesti turvassa. Wokeenhan kuuluu ajatus, että erimielisiä ei tarvitse kuunnella eikä heidän kanssaan tarvitse käydä vuoropuhelua.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Poliitikon taas tulee muistuttaa, että ihmistä on arvioitava hänen luonteenlaatunsa perusteella,ei sen mukaan, millaiset sukupuolielimet tai ihonväri tai seksuaaliset mieltymykset hänellä on. Tämän ylevän periaatteen noudattamiseen on Suomessa mainiot edellytykset, wokesta huolimatta. Oikeastaan jo elämme tätä unelmaa, sekin wokesta huolimatta.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Joku voi tietysti kysyä, eikö militantti oikeisto ole wokea suurempi ongelma. Yhdysvalloissa oli Capitolin valtaus, jossa kuolikin ihmisiä. Nämä voimat eivät kuitenkaan ole woken tavoin marssineet läpi julkisten instituutioiden, tiede- ja kaupalliseen maailmaan asti.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Totalitarismia ja ajatuskontrollia tulee joka tapauksessa vastustaa kaikissa niiden muodoissa; oikealta, vasemmalta, kristinuskosta, islamista, woke-uskonnosta. Ehkä ihmisiä pitää useammin muistuttaa, millainen etuoikeus on elää ja ajatella vapaasti.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> * * * </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"> </span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Muita wokeen liittyviä kirjoituksiani:</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span><span style="color: #dca10d;"><a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2021/09/woke-is-not-great.html?m=0">http://ihmisluonto.blogspot.com/2021/09/woke-is-not-great.html?m=0</a></span></span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span> </span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span><span style="color: #dca10d;"><a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2021/09/vaikka-loytyykin-hulluja-totuutta.html?m=0">http://ihmisluonto.blogspot.com/2021/09/vaikka-loytyykin-hulluja-totuutta.html?m=0</a></span></span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span> </span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span><span style="color: #dca10d;"><a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2021/03/woke-kristinusko-ja-neuvostoterrori.html?m=0">http://ihmisluonto.blogspot.com/2021/03/woke-kristinusko-ja-neuvostoterrori.html?m=0</a></span></span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span> </span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span><span style="color: #dca10d;"><a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2020/09/ja-uhriolympialaisten-voittaja-on.html?m=0">http://ihmisluonto.blogspot.com/2020/09/ja-uhriolympialaisten-voittaja-on.html?m=0</a></span></span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span> </span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span><span style="color: #dca10d;"><a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2020/09/journalismi-ja-todellisuus.html?m=0">http://ihmisluonto.blogspot.com/2020/09/journalismi-ja-todellisuus.html?m=0</a></span></span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"> </span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span><span face="Calibri, sans-serif" style="font-size: 13.5pt;"><o:p></o:p></span></p></div>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-43561989289774015862021-09-21T22:02:00.001+03:002021-09-22T12:09:25.845+03:00Avoimesti rotueroista<p><span style="font-family: verdana;"><i>Skeptikko</i><span face="Verdana, sans-serif"> </span><span face="Verdana, sans-serif">3/2021 -lehdessä tiivistän pari pointtia filosofi Jani Sinokin kanssa käymästäni rotutermiä koskevasta <a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2021/03/saako-roduista-puhua.html">mielipiteenvaihdosta</a>. Alkuperäisessä <a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2020/06/saako-ihmisroduista-puhua-saako.html">kirjoituksessani</a> perustellaan, miksi rotusanaa on historiallisesta painolastistaan huolimatta (natsit puhuivat rotuhierarkiasta) turha karttaa ihmislajin muuntelusta puhuttaessa.</span><span face="Verdana, sans-serif"> </span></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Olemme Sinokin kanssa yksimielisiä siitä, että puhtaita rotuja ei ole olemassa - tai jos olisi, kyse olisi jo eri lajeista. Erimielisyytemme koskee sitä, onko rotueroja koskevia väitteitä tarkasteltava avoimesti. Sinokki nostaa esille Tatu Vanhasen ja esittää, että tämän tutkimukset ja väitteet ”eivät ansaitsisi tulla keskustelluiksi”. Mikä termi olisi sopiva tällaiselle asenteelle? Mieleen tulevat lähinnä dogmatismi tai autoritaarisuus. (<a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2021/09/vaikka-loytyykin-hulluja-totuutta.html">Täällä</a> perustelen, miksi jopa rotujen älykkyyserot ovat legitiimi tutkimusaihe.)<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Sinokki päätyy myös saivartelemaan sivuseikoista. Ensin hän esittää, etten olisi lukenut David Reichin mainiota kirjaa, ja kun huomautan tehneeni siitä jopa <a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2019/02/helmikuun-kirjakatsaus.html">arvion</a>, hän ryhtyy viisastelemaan, voidaanko siitä, että joku on kirjoittanut kirjasta arvion, päätellä, että hän on myös lukenut kirjan. Talking about pedantry!<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Niin tai näin, uskon Sinokinkin sisimmässään ajattelevan (vaikka hän antaa muuta ymmärtää), että tieteen ja skeptisismin hengen mukaisesti tosiasiaväitteitä tulee tarkastella avoimesti ja todisteisiin keskittyen, siis piittaamatta tutkimuksen saamasta rahoituksesta tai spekuloimatta väitteen esittäjän mahdollisista motiiveista. Mainittakoon tässä yhteydessä myös, että rasistisyytösten – joita Vanhaseen edelleen kohdistetaan – huolimaton viljely vie syytöksiltä terän ja samalla luo turvapaikan niille, joihin rehelliset rasismisyytökset parhaiten osuisivat.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> * * *<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Skeptikko 3/2021:</span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><b><span face="Verdana, sans-serif">Skeptikko kunnostautuu totuuden etsimisessä</span></b><span face="Verdana, sans-serif"><o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"> </span><span face="Verdana, sans-serif"><o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;">Olen käynyt Jani Sinokin kanssa mielipiteenvaihtoa siitä, onko perusteltua kutsua ihmisryhmiä roduiksi. Verrattuna empiiriseen kysymykseen lajinsisäisen vaihtelun määrästä ja maantieteellisestä jakautumisesta tällaiset nimityskiistat eivät ole kiinnostavia. Tiivistän kuitenkin pari pääpointtia.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Vertaillaan sanoja rotu ja populaatio. Populaatiolla voidaan tarkoittaa posiolaisia, Puolan katolilaisia tai vaikkapa kaikkia pohjoisamerikkalaisia. Termi on siis epämääräinen.</span><span face="Verdana, sans-serif"><o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Epämääräisyys vaivaa myös rotutermiä. Kansanomaisesti rodulla tarkoitetaan suunnilleen mantereittain jakautuneita ihmismassoja, ei pieniä posiolais- tai pihtiputaalaispopulaatioita.</span><span face="Verdana, sans-serif"></span><span face="Verdana, sans-serif">Tässä mittakaavamielessä populaatiotermi on näistä kahdesta epämääräisempi: se voi tarkoittaa muutamaa yksilöä tai muutamaa miljardia yksilöä.</span><span face="Verdana, sans-serif"><o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Ihmisillä olevat käsitykset mantereittain jakautuneista roduista ovat luonnollisesti puutteellisia. Se on kuitenkin kehno peruste mustamaalata itse termiä. Kansanvalistus luultavasti tuottaa päinvastaisia tuloksia kuin oli toivottu, mikäli se keskittyy tekemään sanoista tabuja. Sanapoliisitouhu ei myöskään edistä ihmislajin monimuotoisuuden selvittämistä.</span><span face="Verdana, sans-serif"><o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Nimityskiistan ulkopuolelta Sinokki nostaa esiin Tatu Vanhasen. Tämän väitteet voidaan Sinokin mielestä sivuuttaa, sillä Vanhasen apurahalähteet ja hänen käyttämänsä julkaisufoorumit ovat vääränlaisia.</span><span face="Verdana, sans-serif"><o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9Z3kkLI6IKQBWUJHuMg9cPjVDBfqEn3XMaDodBuuAGCvLrRCdGSnapSU9DLTWmIvavB99KGFiFp7FwGY8jEM1Mb8tIZNlo0IoP1uhC5oyFdFXGgQlAaFeyGIhimY-zuGiGKVkfq2kwrw/s2632/IMG_6934.jpeg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><span style="font-family: verdana;"><img border="0" data-original-height="1195" data-original-width="2632" height="91" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9Z3kkLI6IKQBWUJHuMg9cPjVDBfqEn3XMaDodBuuAGCvLrRCdGSnapSU9DLTWmIvavB99KGFiFp7FwGY8jEM1Mb8tIZNlo0IoP1uhC5oyFdFXGgQlAaFeyGIhimY-zuGiGKVkfq2kwrw/w200-h91/IMG_6934.jpeg" width="200" /></span></a></div><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Suurin erimielisyytemme koskee tätä. Mielestäni tosiasiaväitteitä pitää arvioida riippumatta siitä, mistä väitteen esittäjä on saanut rahoitusta, rasistiseksi syytetyltä <i>Pioneer fundilta</i> vai <a href="http://ihmisluonto.blogspot.com/2021/09/woke-is-not-great.html">woke</a>-ideologiastaan moititulta <i>Koneen säätiöltä</i>. Sama pätee julkaisufoorumeihin. Jos ihmiset tarkastelisivat vain vertaisarvioiduissa tiedelehdissä esitettyjä väitteitä, kuten Sinokki näyttää skeptikoilta odottavan, koko skeptikkoliikettä tuskin olisi syntynyt. (Toki tervehdin ilolla sitä, että moni skeptikko on astrologian ja energiahoitojen sijasta ryhtynyt tarkastelemaan kriittisesti akateemista huuhaata.)</span></span><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Olivatpa tutkijan rahalähteet, hänen julkaisunsa tai motiivinsa siis millaisia tahansa, esitettyjen väitteiden todenperäisyyden kannalta sillä ei ole merkitystä. Ja totuudesta skeptikon tulee olla kiinnostunut, auktoriteettiin vetoamisten sijasta.</span><span face="Verdana, sans-serif"><o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Kannustankin skepsisläisiä kehittämään falsifioinnin jaloa taitoa. Tatu Vanhasen väitteet kansojen välisistä älykkyyseroista ja niiden yhteydestä vaikkapa demokratisoitumisprosessiin ovat tähän mainiota harjoitusta. Kuten <i>Mustaa valkoisella</i> -<a href="https://www.terracognita.fi/tuote/mustaa-valkoisella/">kirjastani</a> käy ilmi, tässäkään tapauksessa väitteiden kumoaminen ei tarvitse tieteen ulkopuolista ja skeptiselle hengelle vierasta ja hedelmätöntä rasismivihjailua ja moralisointia – vaikka Vanhasen kohdalla olen tainnut moiseen naiiviuuteen hiukan itsekin sortua.</span><span face="Verdana, sans-serif"><o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span></p></div>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-71188669365675432182021-09-20T15:51:00.001+03:002021-09-20T15:51:46.027+03:00Woke is not great<div><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Oheinen kirja-arvioni julkaistiin <i>Skeptikko</i> 3/2021 -lehdessä.</span></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: 14pt;"><br /></span></b></p><p class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: 14pt;">Woke is not great – Kuinka puhdasoppisuus myrkyttää kaiken*<o:p></o:p></span></b></p></div><div><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div><div><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Lehmann, C. ym. toim. </span><span lang="EN-US" style="font-family: Verdana, sans-serif;">(2020): <i>Panics and Persecutions – 20 Tales of Excommunications in the Digital Era</i>. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Black Spring Press Group, Quillette edition. Lontoo.</span></div><div><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Väärässä paikassa murjaistu vitsi, vääränlaiset mielipiteet tai jopa väärän pronominin käyttö voivat maksaa työpaikan. Suomessa tällainen suvaitsevaisuuden nimissä tehty painostus (ns. cancel culture) ei ole yhtä voimakasta kuin Yhdysvalloissa ja muualla anglosaksisessa maailmassa, mutta vaatimuksia työstä erottamisesta tai esiintymisten peruuttamisesta on kuultu täälläkin. Osalla vaatimuksista on myös ollut vakavia seurauksia.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Siinä missä 1960-luvun nuorisokulttuuri kannusti avoimeen seksuaalisuuteen ja kulttuurien sekoittamiseen, nykynuorison niin sanottu valveutunut osa suosii itsetutkistelua, uhriutumista, etuoikeuksien tunnustamista ja väitettyjen tiedostamattomien asenteiden tarkistamista. Usein tämä niin kutsuttu woke-ajattelu yhdistyy poseeraavaan nettiaktivismiin. On kuin osa nuorista aikuisista tarkoituksella etsisi itseään järkyttäviä mielipiteitä, joita sitten voisi netissä levittää – toivossa, että joku muukin järkyttyy.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Nykyinen ”edistys” ja woke eivät siis ole samalla tavoin vallankumouksellisia tai edistyksellisiä kuin 60-luvun hippiliike ja kansalaisoikeustaistelut. Tämän päivän edistysvaatimukset ovat pikemminkin sen jo laajasti hyväksytyn oikeudellisen ajatuksen paisutusta, että lain edessä ihmisten on oltava yhdenvertaisia. Tämä simppeli ja kaikin puolin kannatettava yhdenvertaisuusvaatimus kääntyi 2000-luvulla päälaelleen, pintapuoliseksi identiteeteillä politikoinniksi. Työ- ja opiskelupaikkoihin alettiin vaatia rotu- ja sukupuolikiintiöitä, ja työntekijöille alettiin tyrkyttää antirasistista koulutusta – siitä huolimatta, että kiintiöajattelu on itsekin syrjivää ja että ani harva työntekijä on rasisti.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Huolestuttavin piirre nykyisessä ”edistyksessä” on sen flirttailu ilmaisunvapauden rajoittamisen kanssa. Sananvapauden puolustajista halutaan esimerkiksi antaa kuva vanhakantaisina sortajina: ”He vain haluavat huudella ’neekeri’ ilman vastareaktioita.” Tällainen vääristely kolahtaa ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan. Muuttuuhan sananvapauden kannattaminen usein syklisesti, kulloinkin vallitsevien kulttuuristen voimasuhteiden mukaan.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö sananvapauden puolustajissa olisi jokunen rasisti, tai vaikkapa ekofasisti. Pointti on se, että vaikka sananvapauden puolustaja olisi väärässä kaikessa muussa, sananvapauden tärkeydessä hän on oikeassa. Jos siis hylkäät sananvapauden sen takia, että väärät ihmiset puolustavat sitä, saatat tahtomattasi antaa näille ihmisille lisää valtaa.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Cancel culture (termille ei ole osuvaa suomennosta, mitätöintikulttuuri kuvaa sitä osittain) sai vahvan jalansijan erityisesti yliopistomaailmassa. Tämä on hullunkurista, sillä akatemiassa totuuden tavoittelun ja laadukkaan todistusaineiston keräämisen tulisi olla ylimmäinen motiivi, ideologisen puhdasoppisuuden sijasta.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Häiritsevimpiä kirjan esimerkkejä on matemaatikko Theodore P. Hillin kirjoittama suoraviivaiseen logiikkaan nojaava artikkeli, jossa käsiteltiin miesten ominaisuuksien biologista vaihtelua. Artikkeli hyväksyttiin julkaistavaksi vertaisarvioidussa tiedelehdessä. Julkaiseminen kuitenkin peruttiin, koska ”useat kollegat” olivat varoittaneet lehden päätoimittajaa siitä, että ”oli mahdollista, että oikeistomedia poimisi jutun ja levittäisi sitä kansainvälisesti”.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Hill ihmettelee asiaa toteamalla, että tutkimusta tekevä matemaatikko on tyypillisesti innoissaan, jos edes viisi ihmistä maailmassa lukee hänen artikkelinsa. ”Mutta nyt joku edistyksellinen ryhmittymä oli huolissaan, että konservatiivinen media rohkaistuisi lukemaan ja siteeraamaan tieteellistä tutkimusta.” Typerryttävästi artikkeli poistettiin kyseisen nettijulkaisun sivuilta ilman selityksiä. Hill kysyy: ”Jos vertaisarvioitu ja julkaistu artikkeli voidaan myöhemmin pyyhkiä pois tieteen rekistereistä ja korvata toisella, ilman keskustelua kirjoittajan kanssa tai ilman lehden ilmoitusta, mitä se tarkoittaa sähköisten julkaisujen tulevaisuudelle?”<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kuten niin monesti aiemmin, hiljentämisyritys kääntyi tässäkin tapauksessa itseään vastaan: artikkeli sai huomattavasti julkisuutta, kun tieto sen poisvedosta levisi netissä. (Ilmiö tunnetaan nimellä Streisand-efekti. Nimitys tulee laulaja Barbara Streisandin epäonnistuneesta yrityksestä oikeusteitse poistaa netistä hänen kotitalostaan otettu valokuva. Kuva Streisandin Malibu-kodista julkaistiin lehdissä ympäri maailmaa.)<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Richard Dawkins kertoo tuoreessa antologiassaan (<i>Books Do Furnish a Life</i>, 2021) hieman toisenlaisen esimerkin:<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><blockquote>Erityisen törkeä on Germaine Greerin, aikamme kenties ansioituneimman feministin, tapaus. Vuonna 2015 Greer kutsuttiin puhumaan Cardiffin yliopistoon. Tuhannet opiskelijat allekirjoittivat vetoomuksen kieltääkseen hänen esiintymisensä, koska he olivat eri mieltä Greerin näkemyksestä, että miestä ei tulisi kutsua naiseksi, vaikka hän olisi poistattanut peniksensä. En ota tähän muutoin kantaa, mutta uskon vahvasti, että tohtori Greerille tulisi sallia oman kantansa ilmaisu. Cardiffin opiskelijoiden edustajan perustelu oli, että Greerin näkemykset ”loukkaisivat” ”trans-naisia”. Mutta mitä muutakaan yliopisto on kuin paikka, jonne opiskelijat menevät tullakseen eriävien näkemysten haastamiksi, ”loukkaantumisen” uhalla?</blockquote></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Terminologiset erimielisyydet – esimerkiksi ketä kutsua naiseksi – eivät ole kiinnostavia verrattuna empiirisiin kysymyksiin siitä, mistä sukupuolidysforia johtuu ja kuinka yleistä se on. Nykyinen ilmapiiri ei kuitenkaan suosi tosiasioista käytävää mielipiteenvaihtoa. Jos esimerkiksi käy niin, että pätevä todistusaineisto haastaa akateemisella nuorisolla olevia ideologisia ennakkokäsityksiä, he usein yrittävät entistä vimmaisemmin saada sosiaalista vahvistusta käsityksilleen.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Lajihistorian valossa tämä ei yllätä: olemme sosiaalisia olentoja ja esivanhemmillemme oli tärkeää saada ryhmän tuki taakseen. Evolutiivisesti ajateltuna on myös ymmärrettävää, että vastapuolta yritetään mitätöidä (vaikkapa oletettujen etuoikeuksien perusteella) lainkaan tarkastelematta hänen esittämäänsä todistusaineistoa. Tällainen toiminta on tietysti häpeällistä. Mitätöinti ei sovi oikeastaan kenellekään, mutta akateemisesti koulutetulta sitä voidaan pitää sekä yksilön että koulutusjärjestelmän totaalisena epäonnistumisena.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olivatpa jonkin argumentin seuraukset kuinka epämiellyttäviä tahansa, argumentin on seisottava tai kaaduttava sillä perusteella, kuinka looginen se on ja miten hyvin se sopii yhteen havaintojen kanssa. Sillä ei siis saa olla merkitystä, soveltuuko argumentti jonkun mielestä politiikan tekoon.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kirjassa esitellyt tapaukset muistuttavat, että koulutus tai älykkyys eivät suojaa ideologisuudelta tai autoritaarisuudelta. Jokainen sukupolvi joutuukin vuorollaan puolustamaan ilmaisunvapautta, kulloinkin muodissa olevaa suvaitsemattomuutta ja dogmatismia vastaan. Tehtävä on vaikea, sillä laaja sananvapaus edellyttää älyllisen, moniäänisen ja itseään haastavan keskustelukulttuurin ylläpitoa. Toisaalta periaatteen tasolla tehtävä on helppo: ilmaisunvapauden puolustamisella on enemmän legitimiteettiä kuin mitätöinti- ja uhriutumiskulttuureilla voi ikinä olla.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Suodatetusta taiteesta tulee konservatiivista<br /></span></b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><i><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Panics and Persecutions</span></i><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> -teos on tarpeellinen muistutus, että Cancel culture ei kuulu taiteeseenkaan. Journalisti Charlotte Allen toteaa, että mitätöintikulttuurin pahuus ei niinkään ole kaadetuissa patsaissa, uudelleennimetyissä rakennuksissa tai edes yksilöiden toimeentulon tuhoamisessa vaan siinä, että kun mitätöijät ottavat taiteilijan kohteekseen, hänen taidettaan on enää mahdoton ottaa vakavasti.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mainittakoon, että Suomessakin on tarjolla palvelu, jossa kirjailija voi lähettää tekstiluonnoksen erityiselle sensitiivisyys-/kokemuslukijalle, joka sitten palkkiota vastaan kertoo, miten tekstissä voitaisiin käsitellä hyväksyvämmin sukupuolivähemmistöjä. En tiedä muista kirjailijoista, mutta minua ahdistaa jo ajatus tällaisen ilmaisua rajoittavan sensuuri-ilmapiirin leviämisestä.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">On huomionarvoista, että kriteerejä sensitiivisyys-/kokemuslukijana toimimiselle ei ole – muita kuin kuuluminen tiettyyn demografiseen vähemmistöön, ja ehkä se, että hänellä tulee olla selkeä näkemys, mikä on soveliasta kirjallisuutta ja millainen on hyvä yhteiskunta. Tämä jälkimmäinen seikka on syy, miksi esisuodatetut kirjat eivät ole kiinnostavia: sensitiivisyyssuodattimen käyttö johtaa pelokkaaseen, konservatiiviseen ja ideologisesti yhdenmukaiseen kirjallisuuteen.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kuten scifi-kirjailija Craig DeLancey toteaa, sensitiivisyyspuuhastelussa unohtuu se, miksi kirjallisuus ylipäätään on tärkeää: siksi, että se kykenee – tarvittaessa loukkaavasti ja riidanhaluisesti – käsittelemään ihmisyyden peruskysymyksiä. Millaisia ovat yksilön ja yhteiskunnan velvollisuudet, miten yksilön ja yhteisön tulee ymmärtää historiansa ja niin edelleen. Runo tai romaani, joka odottaa lupaa tullakseen kirjoitetuksi, ei ole lukemisen arvoinen.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Miksi mitätöintikulttuuri, identiteettipolitiikka ja woke sitten voimistuivat? Näytelmäkirjailija Sky Gilbert esittää vastaukseksi muun muassa seuraavia nuorisolle tyypillisiä ongelmia:<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><blockquote>Monelle heistä tulevaisuuden täytyy näyttää epävarmalta, jopa painajaismaiselta – ilmastonmuutos, koneiden korvaamat työpaikat, tuloerot, rasistinen populismi. Toivottomuudessaan he hyökkäävät rikkaampia ja vaikutusvaltaisempia vastaan, mikä heille näyttää kaikilta muilta. Ja koska heillä ei ole poliittista valtaa eikä toivoa saavuttaa sitä, he tarttuvat moraaliseen ylemmyyteen, missä vain voivat, ja tekevät syytöksiä, joiden he toivovat satuttavan jotakuta, jolla on enemmän kuin heillä.</blockquote></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Selityksessä on perää, vaikka se tuskin on koko totuus. Tukeehan moni varakas keski-ikäinen ja jopa osa menestyneistä suuryrityksistä woke-ajattelua ja sitä kautta cancel culturea. Toki tällöin voi olla kyse strategisista syistä tapahtuvasta teeskentelystä, eräänlaisesta anekaupasta. Firma saattaa esimerkiksi käyttää Pride-lippua Pohjoismaissa muttei Kaukasiassa.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu2TBdr9tASixfw8bBKatkFiyePsQaefqkBfPB3EHj3FvZfTvMKXyZ0IxZb0mgezgTxwgSIiL3cS2ndgZRTIifnaaUZoYcDidfwXeFWaNoU9kQGhGQmk2e5OFZj3OWNiv9_aC1E0BznEQ/s2048/IMG_8162.heic" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1642" data-original-width="2048" height="161" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu2TBdr9tASixfw8bBKatkFiyePsQaefqkBfPB3EHj3FvZfTvMKXyZ0IxZb0mgezgTxwgSIiL3cS2ndgZRTIifnaaUZoYcDidfwXeFWaNoU9kQGhGQmk2e5OFZj3OWNiv9_aC1E0BznEQ/w200-h161/IMG_8162.heic" width="200" /></a></div>Wokea on selitetty myös sen kyvyllä toimia uudenlaisena sosiaalista elämää hallitsevana uskontona. Tässäkin on perää. Perisyntiopin hengessä nämä uusherännäiset löytävät tiedostamatonta rasismia ja etuoikeuksien ruokkimia mikroaggressioita lähes millaisista ilmaisuista tai käyttäytymisistä tahansa. Myös valtamotiivin väitetään ulottuvan kaikkialle. Kyse on loputtoman syyllisyydentunnon lietsomisesta: kukaan ei saa ajatella, että olisimme yhteiskuntana onnistuneet tai edes oikealla tiellä.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Niinpä jos johonkin etniseen tai sukupuoliseen vähemmistöön kuuluva henkilö kertoo, että hän on vapaasti saanut olla oma itsensä ja valita omat urapolkunsa, kyseisen yksilön vihjaillaan pettäneen ryhmänsä. Hän on tiedostamattaan joko omaksunut sortajan ajatusmaailman tai hyväksynyt asemansa sorrettuna uhrina.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Erityisen vakavana rikkeenä pidetään sitä, että valtaväestöä edustava ”setämies” kiistää vähemmistön uhriaseman. Setämies saattaa esimerkiksi väittää, että rasismi ei selitä etnisten ryhmien sosioekonomisia eroja [1] tai että naisten syrjintä ei selitä sukupuolten eroja. Tämänkaltaista kiistämistä pidetään todisteena sekä setämiehen syyllisyydestä että hänen halustaan pysyä vallassa. Lisäksi kiistäminen osoittaa, että nykyinen yhteiskuntajärjestelmä tulee purkaa.<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Aldous Huxleyn (1894–1963) toteamus kuvaa tilannetta. Hänen mukaansa ne, jotka taistelevat vain muiden pahuutta vastaan, eivät onnistu parantamaan maailmaa vaan jättävät sen sellaiseksi kuin se oli ennen taistelun aloittamista. ”Ajattelemalla vain pahuutta, tulemme luoneeksi, olivatpa aikomuksemme kuinka erinomaisia tahansa, pahuudelle tilaisuuden toteuttaa itseään.”<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Nuorison kannattaa siis varoa, etteivät he Saatanaa vastaan kampanjoidessaan ylläpidä Hänen elinmahdollisuuksiaan, saati tasoita tietä Hänen voittokululleen.</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div><div><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">ALAVIITE<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">[1] Se, missä määrin ja millaista rasismia nykyään on, on eri kysymys kuin mikä selittää erot etnisten ryhmien sosioekonomisessa asemassa. On esimerkiksi käynyt ilmi, että suuri osa Nigeriasta ja Karibialta Yhdysvaltoihin siirtolaisina vastikään tulleista mustaihoisista on menestynyt taloudellisesti erinomaisesti. Olipa ilmiön selitys mikä tahansa, valkoihoisten amerikkalaisten harjoittama ihonväriin perustuva syrjintä ei sen vuoksi voi selittää Yhdysvaltain ”alkuperäisten” mustien heikkoa sosioekonomista asemaa.</span><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">* Tämän kirja-arvion otsikko on muunnos Christopher Hitchensin <i>God is not Great – How Religion Poisons Everything </i> -kirjan nimestä (suom. WSOY 2008: <i>Jumala ei ole suuri – Kuinka uskonto myrkyttää kaiken</i>).<br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> </span></div>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6018485597905676706.post-56384674939592785082021-09-16T09:48:00.001+03:002021-09-16T09:53:35.001+03:00Perhe evoluution kourissa<p><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Oheinen kirja-arvioni julkaistiin</span><span face="Verdana, sans-serif"> </span><i>Tieteessä tapahtuu</i><span face="Verdana, sans-serif"> 4</span><span face="Verdana, sans-serif">/2021 -lehdessä (ilman tässä olevaa kuvitusta ja jälkikirjoitusta).</span></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><b><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Aikamme merkittävin tiedekirja perheestä – sen synty, evoluutio ja maailmanvalloitus<o:p></o:p></span></b></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Heikki Sarmaja (2020):<i> Perheen synty – Edvard Westermarckin ja ihmisluonnon jäljillä. </i>Terra Cognita. Helsinki.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Ihmislajin menneisyydestä ei voida sanoa mitään varmaa. Huomiot ihmisen lajityypillisistä ominaisuuksista, vaikkapa parinmuodostuksesta ja perhetunteista, ovat silkkaa spekulaatiota. Ne kertovat enemmän kirjoittajan poliittisesta ideologiasta kuin evoluutiosta ja ihmisluonnosta. Biologisilla selityksillä ei ole sijaa kulttuurien ja yhteiskuntien tutkimisessa.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Tällainen tappiomieliala vaivasi ihmistieteitä 1900-luvun jälkipuoliskolla. Se ei enää ole vallitseva kanta yliopistolla, mutta ei se kadonnutkaan ole. Heikki Sarmaja joutuu esimerkiksi kirjansa alussa toteamaan, että ”Jos olet aivan varma, että jossain maailmassa on tai on ollut kulttuureja, joissa ihmiset eivät tunne rakastumista ja mustasukkaisuutta, tämä kirja tuskin on sinulle”. Minä menisin pitemmälle ja sanoisin, että mikäli Sarmajan kirjan jälkeen olet yhä biologian kiistävän näköalattomuuden vallassa, yliopisto tuskin on tai oli sinulle oikea paikka.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Miten biologian kiistäminen ja biologisiin selityksiin kohdistuvat ennakkoluulot ovat näkyneet? Ihmisluontoa koskeviin väitteisiin on esimerkiksi kohdistettu absurdin korkeita vaatimuksia. Jonkun olisi pitänyt olla havainnoimassa kaukaisten esivanhempiemme paritteluita. Ja tutkijoiden pitäisi tarkasti tietää, miten mitkäkin geenivariantit näkyvät käyttäytymisessä.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Korkeat vaatimukset eivät tietenkään ole pahasta, päinvastoin. Ne ovat – tai niiden tulisi olla – olennainen osa tiedettä. Mutta samalla on huomattava, että jos puoliksikaan yhtä kovia vaatimuksia esitettäisiin sosiaali- ja humanistisille tieteille, niistä jäisi jäljelle vain rippeitä.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Ihmisen käyttäytymisen selittäminen, etenkin seksuaalisen käyttäytymisen selittäminen, on luonnollisesti vaikeaa. Syysuhteita selvittävät ratkaisevat koejärjestelyt ovat lajillamme joko käytännössä mahdottomia tai eettisesti kyseenalaisia. Ihmislapsia ei voida noin vain siirrellä pesästä toiseen ja kasvattaa erilaisissa ympäristöissä.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Ihminen on myös monessa mielessä evolutiivinen kummajainen, vailla vastineita muussa eläinkunnassa. Meillä on esimerkiksi kielivaisto ja piilo-ovulaatio. Olemme myös samaan aikaan sekä perhe- että yhteiskuntaeläimiä. Lisäksi manipuloimme lajitovereitamme ja muuta ympäristöämme teknologisten keksintöjemme avulla.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Sarmajan yli 500-sivuinen ja parisenkymmentä vuotta kypsytelty evoluutiopsykologinen <i>Perheen synty </i>osoittaa, että mikään edellä mainituista seikoista ei tee ihmisluonnon tutkimisesta ylivoimaista. On olemassa ihmislajille tyypillistä käyttäytymistä, ja sen alkuperästä ja vaikutuksista yhteiskuntien rakentumiseen voidaan tehdä empiriaan nojaavia päätelmiä.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Tässä avuksi ovat niin kutsutut luonnolliset koejärjestelyt. Ihmisen tapauksessa ne yleensä tarkoittavat johonkin tiettyyn kulttuuriin kuuluvia erityispiirteitä. Taiwanissa esimerkiksi oli tapana solmia ”pikkuavioliittoja”, joissa perheeseen otettiin kasvatettavaksi tyttölapsi. Myöhemmin hänestä piti tulla vaimo perheen omalle pojalle.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Pikkuavioliittojen systemaattinen analysointi tuotti merkittävän löydöksen: pojan ja adoptoidun tytön kasvaminen sisarussuhteen kaltaisissa olosuhteissa vei heiltä seksuaalisen halun toisiaan kohtaan aikuisina – vastoin vanhempien toiveita mutta täsmälleen evolutiivisten ennusteiden mukaisesti. Vastaava havainto tehtiin israelilaisten kommuunien päiväkodeissa. Varhaislapsuudessa yhdessä kasvaneet tytöt ja pojat eivät aikuisina tunteneet toisiinsa fyysistä vetoa.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Kyse on sisäsiitoksen välttämiseen kehittyneiden mekanismien aktivoitumisesta, eräänlaisesta käänteisestä leimautumisesta. Tämä niin kutsuttu Westermarckin efekti on nimetty Suomen kansainvälisesti kenties tunnetuimman tutkijan Edvard Westermarckin (1862–1939) mukaan. Kyseinen universaali perhetunnevalmius käydään Sarmajan teoksessa läpi ennennäkemättömällä tarkkuudella. Freudilaisille fantasioille alitajuntaan torjutuista insesti- ja isänmurhatoiveista näytetään vielä kerran paikka aatehistorian romukopassa.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> * * *<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Kulttuurivertailun lisäksi ihmisen käyttäytymisen selittäminen tarvitsee lajien välistä vertailua. Poikkeuksellisista piirteistään huolimatta ihminen soveltuu lajivertailuun siinä missä mikä tahansa muukin eliö. Ymmärrettävästi lukevan yleisön suosikkeja on tässä kohdin kivesten koko.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Kivesten evolutiivinen päätehtävä on ilmeinen, siittiöiden tuottaminen. Kivesten lajityypillisen koon merkitys ei kuitenkaan ole yhtä ilmeistä. Jos maailmassa olisi vain yksi nisäkäslaji, kivesten koosta olisi vaikea tehdä päätelmiä. Mutta kun kivesten koon suhdetta ruumiin kokoon verrataan eri nisäkäslajeilla, käy selkeästi ilmi, että kivesten ja ruumiin koon suhde on kiinteässä yhteydessä lajin lisääntymiskäyttäytymiseen.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Vertaillaan lähimpiä sukulaisiamme. Simpanssin kaltaisilla lajeilla, joilla naaras tyypillisesti parittelee yhden lisääntymisjakson aikana monen koiraan kanssa, sellainen koiras, joka asettaa eniten siittiöitä naaraan lisääntymiselimiin, tekee naaraan todennäköisimmin raskaaksi. Hieman samaan tapaan henkilö, joka ostaa eniten arpoja, on todennäköisin voittaja. Simpansseilla luonnonvalinta on suosinut suurten kivesten kehittymistä, sillä suuret kivekset auttavat kasvattamaan siemensyöksyn tilavuutta ja täten lisäämään hedelmöittämisen todennäköisyyttä.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Haaremeita muodostavilla gorilloilla naaras sen sijaan tyypillisesti parittelee vain yhden koiraan kanssa. Täten urosgorillan siittiöt eivät kilpaile muiden urosten siittiöiden kanssa munasolun hedelmöittämisestä. Tämä näkyy suhteellisen pieninä kiveksinä. Luonnonvalinta rankaisee tuhlaamisesta, joten gorillan kivekset eivät ole yhtään suuremmat kuin niiden tarvitsee olla. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Sarmajan teoksessa vertailu ulotetaan ihmiseen:<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"></span></p><blockquote><span style="font-family: verdana;">Miten oman lajimme mies sijoittuu tässä serkusten vertailussa? Ensinnäkin ihmismiehen kivekset ovat kokoon suhteutettuna paljon vaatimattomammat kuin simpanssin, mutta suuremmat kuin gorillan. Nämä kaksi seikkaa viittaavat siihen, että esi-isämme elivät evoluutionsa aikana yleisesti ottaen rauhallista avioelämää. Heidän ei tarvinnut gorillaurosten tapaan taistella haaremin herruudesta tai osallistua ankaraan spermasotaan, kuten simpanssien.</span></blockquote><span style="font-family: verdana;"><o:p></o:p></span><p></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Siitä sinänsä yksinkertaisesta seikasta, että ihmiskoiraiden kivesten ja ruumiin koon suhde on simpanssien ja gorillojen välissä, voidaan siis tehdä päätelmiä varhaisten edeltäjiemme parisuhdetaipumuksista. (Tutkimuksissa on käynyt myös ilmi, että kivesten suhteellinen koko on samaan tapaan yhteydessä siittiökilpailuun myös linnuilla.)<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Tämänkaltainen eri lajien vertailu ja insinöörimäinen takaisinmallinnus – jossa piirteen nykyisen muodon perusteella tehdään päätelmiä piirteen alkuperästä ja tehtävästä – riittävät evolutiivisten hypoteesien esittämiselle ja testaamiselle. Evolutiiviset hypoteesit eivät siis tarvitse tietoja fossiileista, metsästäjä-keräilijöistä tai geenien vaikutuksista yksilön käyttäytymiseen, vaikka näitä koskevat tiedot usein tehtävässä auttavatkin.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Yhden piirteen vertailu ei tietenkään kanna pitkälle. Seuraava esimerkki ei ole Sarmajan teoksesta, eikä se perhekirjaan ehkä monen mielestä sopisikaan. Mutta se antaa vastaavan kuvan ihmisen pariutumistaipumuksista.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Useimmilla nisäkäskoirailla, myös lähisukulaisillamme simpansseilla ja bonoboilla, on erektiota tukeva penisluu, <i>baculum</i>. Ihmiskoiraalta se kuitenkin puuttuu. Miksi? Erään hypoteesin mukaan ihmiskoiraan erektio on uskottava diagnostinen merkki koiraan terveydestä. Kuka tahansa pystyy kasvattamaan luuta, mutta pelkän verenpaineen avulla erektion saavuttaminen on vaikeampaa. (On sinänsä huvittavaa, että englanniksi erektiota kutsutaan kansanomaisesti termillä <i>boner</i>.)<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Mitä lajeja vertaileva menetelmä sanoo? Ensinnäkin kävi ilmi, että mitä promiskuiteettisempaa naaraan seksuaalikäyttäytyminen on, sitä pidempi on koiraan penisluu. Luu on pidempi myös lajeilla, joilla on selkeä parittelukausi. Lisäksi penisluun pituus (suhteessa eläimen kokoon) on yhteydessä parittelun kestoon. Mikään näistä seikoista ei tue selitystä erektiosta terveysindikaattorina.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Kyseiset kolme havaintoa sopivat kuitenkin yhteen sen kanssa, että penisluulla on tehtävä koiraiden välisessä siittämiskilpailussa. (Ilman kovaa elintä hedelmöittäminen ei nisäkkäillä pääsääntöisesti onnistu.) Kuten todettua, naaraan tapa paritella useamman koiraan kanssa lisää riskiä, että toisen koiraan siittiöt hedelmöittävät munasolun. Selkeä parittelukausi, joka siis myös on yhteydessä penisluun pituuteen, kasvattaa tähän liittyviä paineita; täytyyhän koiraiden parittelupyrkimysten tällaisilla lajeilla osua lyhyeen ajanjaksoon. Ja lopulta penisluu myös helpottaa parittelun keston kasvattamista, mikä taas vähentää aikaa, jona muut koiraat voivat naarasta kosiskella.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Tutkijoiden päätelmä kuuluu: penisluun katoaminen ihmiseen johtaneesta kehityslinjasta (arviolta 1,9 miljoonaa vuotta sitten) johtuu lajin siirtymisestä yksiavioisempaan ja paritteluiden suhteen ympärivuotisempaan suuntaan. Se, että esiäitimme paritteli todennäköisesti vain yhden uroon kanssa (per ovulaatiosykli), näyttää toisin sanoen laimentaneen esi-isiemme käymää siittämiskilpailua. Siksi paritteluidenkaan ei tarvitse kestää kovin kauaa. (Tosin parittelun kestossa on huomattavaa yksilöllistä ja tilannekohtaista vaihtelua. Tähän molempien sukupuolten henkiseen hyvinvointiin vaikuttavaan seikkaan tiede ei toistaiseksi ole perehtynyt kovin syvällisesti.)<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Penisluu näyttää siis olevan osa lisääntymisstrategiaa ympäristössä, jossa hedelmöittämiskilpailu on ankaraa. Ja se, että luu ihmiskoirailta puuttuu, on yksi mahdollinen lisätodiste lajimme parisuhdetaipumuksista.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Joku saattaa tässä kohdin huomauttaa, että valtaosassa ihmisyhteisöjä sallitaan jonkin sortin moniavioisuus, lähes aina vain monivaimoisuus. Tämä on totta. Mutta valtaosa monivaimoistenkin yhteisöjen lapsista syntyy sitoutuneessa, avioliitonomaisessa ja yksiavioisessa parisuhteessa. Se, että olemme parisuhteita muodostavia olentoja ja rakastumme kerrallaan vain yhteen ihmiseen, ei ole ristiriidassa sen kanssa, että vanhakantaisissa kulttuureissa tavataan monivaimoisuutta. Parisuhdetaipumuksemme ei myöskään ole ristiriidassa sen kanssa, että ihmisellä on ominaisuuksia, jotka tukevat joitakin harvinaisempia pariutumiskäytäntöjä.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Parisuhdetaipumuksesta kertovia anatomisia piirteitä on lukuisia – eivätkä ne kaikki tietenkään ole fallosentrisiä. Eräs suosittu esimerkki on ihmisnaaraan rinnat, niiden muoto ja koko. Terhakka rintavarustus tarkoittaa, että maan vetovoima ei ole rintoihin kauaa vaikuttanut ja että niillä ei ole imetetty useita lapsia. Suomalaisessa kansanrunoudessa asia mainitaan muun muassa seuraavasti: ”Pilvihin on piian nännit, maata kohti maatun naisen”.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Ratkaisevaa tässä on se, että ihmiskoiraat mieltyvät rintoihin, jotka ovat yhteydessä sekä naaraan sukukypsyyteen että tämän nuoruuteen. Koiraan aivoitukset saattavat mennä seuraavaa rataa: nuori naaras = paljon yhteisiä jälkeläisiä. Nuorella naaraallahan on paljon hedelmällisiä vuosia myös edessäpäin. Olennaista tällaisen nuoruusmieltymyksen kehittymiselle on, että ihmisen evoluutioympäristössä ei ollut kehonmuotoja ”nuorentavia” rintaliivejä, implantteja tai korsetteja.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Ihmiskoiraiden universaali seksuaalinen viehättyminen naaraan nuoruudesta kertoviin signaaleihin on yksi mahdollinen lisätodiste siitä, että lajillamme koiraskin pyrkii muodostamaan pitkiä parisuhteita. Simpanssikoiraan seksuaalinen kiinnostuminenhan ei tee tällaista eroa naaraan iän suhteen. Koiras ei sitoudu naaraaseen, koiras ei hoivaa poikasia ja se tuskin myöskään saa useampia poikasia saman naaraan kanssa. Siksi koirassimpanssin ei kannata nirsoilla iän kaltaisten sivuseikkojen kanssa.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Ihmiskoiraan mieltymystä nuorempaan naaraaseen on toki saattanut tukea moni muukin seikka kuin naaraan senhetkinen hedelmällisyys. Parisuhteesta syntyvän jälkeläisen todennäköisyys saada hoivaa on huomattavasti suurempi silloin, kun naaras on nuori: 20-vuotias saattaa huolehtia jälkeläisestä jopa 40 vuoden ajan, kun taas 40-vuotiaan tarjoama hoiva jää pakostakin lyhyemmäksi.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Naaraan kyky tarjota pitkäaikaista hoivaa on siis saattanut olla merkittävä koiraan parinvalintamieltymyksiä muokannut valintapaine. Tämä voi olla tilanne muillakin pitkän poikasvaiheen lajeilla. Ihmiskoiraan nuoruusmieltymyksiä on Sarmajan mukaan saattanut voimistaa sekin, että nuoren naaraan vanhemmat ovat todennäköisemmin edelleen kykeneviä investoimaan syntyvän pienokaisen hyvinvointiin. Ihmislajillehan on tyypillistä, että oman lisääntymisuransa jälkeen isovanhemmat ottavat aktiivisesti osaa lastenlastensa hoivaan.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKVyL5NBGjATRZXjOTeglY8IuqHlyG3PN21RI2Vw4ZFf9EDYXeczgmO5tp9BltS20P-XqbJI3k5TLIZ84Te8MWetOPpAdKkxRcB8AnYB5GElBKaxelz7Y30K8PbcHGwHbk03uIGXVD1bc/s640/IMG_5935.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: verdana;"><img border="0" data-original-height="375" data-original-width="640" height="118" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKVyL5NBGjATRZXjOTeglY8IuqHlyG3PN21RI2Vw4ZFf9EDYXeczgmO5tp9BltS20P-XqbJI3k5TLIZ84Te8MWetOPpAdKkxRcB8AnYB5GElBKaxelz7Y30K8PbcHGwHbk03uIGXVD1bc/w200-h118/IMG_5935.jpg" width="200" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: verdana;">Perhekirjallisuutta</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Toimivatpa rinnat nuoruusindikaattoreina tai eivät, myös rintojen päätehtävästä eli maidontuotannosta voidaan tehdä ihmisperhettä koskevia päätelmiä. Nisäkäsemojen erittämän maidon rasva- ja proteiinipitoisuuksilla ja niiden suhteella imetystiheyteen on nimittäin suora yhteys: lajeilla, jotka imettävät poikasiaan harvoin (esimerkiksi useimmat isot kissapedot), maito on erittäin ravitsevaa. Vastaavasti lajeilla, joilla poikaset saavat maitoa tiheään tahtiin, ravintoaineiden pitoisuudet ovat pienempiä.<br /></span></span><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Ihmislajille tyypillisen laihan maidon sijoittaminen tähän kuvioon antaa jo sellaisenaan perusteita tehdä oletuksia ihmispienokaisten saamasta hoivasta evoluutioympäristössä. Ihmisvauva kuuluu tämän perusteella tyyppiin ”kannettu poikanen”: vauva on ollut jatkuvasti äidin läheisyydessä ja sitä on imetetty usein. Päätelmää tukee sellainenkin lajivertailu, jossa huomioidaan lajien väliset sukulaisuussuhteet: lähimmät apinaserkkumme kantavat poikasiaan ja imettävät niitä usein.</span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Evoluutioympäristön läheiselle äiti-vauva-suhteelle antavat tukea myös nykyisin elävät metsästäjä-keräilijät. Niilläkin vauva kulkee yleensä mahdollisimman lähellä äitiään, joko kantoliinassa tai sylissä. Lisäksi vauvan anatomia (esimerkiksi jalkojen asento nostettaessa), vaikeus nukahtaa muualle kuin syliin sekä äidin ja vauvan taipumus synkronoida mielentilojaan tukevat päätelmää.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Vastasyntyneen avuttomuus loi paineita voimistaa muitakin ominaisuuksia kuin vain äitien hoivavaistoa. Vauvanhoidon ja imetyksen onnistuminen evoluutioympäristön usein karuissa olosuhteissa edellytti jatkuvaa isältä, muilta sukulaisilta ja/tai ystäviltä tulevaa hoivaa ja opastusta. Tämä perhe-elämään sisältyvä avunanto ja pienokaisen avuntarve ovat evoluution saatossa ruokkineet toisiaan: aivojen koon kasvun takia lasten piti syntyä keskeneräisinä, mikä taas toi tarpeen vastavuoroista avuliaisuutta tukevien tunnemekanismien kehittymiseen. Tämä puolestaan loi paineita kasvattaa aivoja edelleen. (Ihmisvauva syntyy ”ennenaikaisesti” siksi, että jos sikiö pysyisi kohdussa pitempään, sen pää ehtisi kasvaa niin suureksi, ettei se enää mahtuisi ulos synnytyskanavasta. Kirjassa Sarmaja vertaa menneisyyden huolehtivaa suurperheympäristöä keskoskaappiin.)<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> * * *<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Kuten todettua, edellä esitellyn lajivertailun parhaita puolia on se, että evolutiivisesti kehittyneitä ominaisuuksia on lukemattomia. Useampia piirteitä tarkastelemalla tutkija voi kasvattaa yksittäisten ominaisuuksien väistämättä vajavaista selitysvoimaa lähes loputtomasti. Monien tietolähteiden yhdisteleminen onnistuu etenkin nykyihmistä tutkittaessa. Heitä voidaan tutkia haastatteluin, erilaisin koejärjestelyin tai perehtymällä (oma)elämäkertoihin. Lisäksi aina on mahdollista vertailla miehiä ja naisia sekä homoja ja heteroita eri yhteyksissä.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif">Jopa kansantarinoiden, kaunokirjallisuuden ja ”pyhien” kirjoitusten analysointi voi kertoa ihmisluonnosta. </span><span face="Verdana, sans-serif">Fiktiiviset tapahtumat ja henkilöt ovat usein epärealistisia ja yksiulotteisia, mutta fiktio ei silti kokonaan voi sivuuttaa ihmisluontoa. Tai jos se sen tekisi, ihmiset eivät sitä enää ymmärtäisi eivätkä siitä kiinnostuisi. Kuvitteellisten hahmojen yksiulotteisuus näyttää myös johtavan heidät tilanteisiin, joissa käyttäytymisreaktiot tulevat selkeämmin ja voimakkaammin esille kuin todellisuudessa. Tästä syystä fiktiostakin voidaan tehdä ihmisluontoa ja sen evoluutiota koskevia päätelmiä.</span><span face="Verdana, sans-serif"> Harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta tämä näkökulma kuitenkin puuttuu folkloristiikasta, eksegetiikasta ja kirjallisuudentutkimuksesta.<o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Sarmajan kirja ei luonnollisesti ole vain edellä kuvattuja tissi- ja pippelivertailuja. Teos on psykologian, sosiologian ja antropologian teorioiden – ja myös psykiatrian – tuulettamista ja päivittämistä uusilla – tai monesti uusvanhoilla – ajatuksilla. Perhesosiologian ja sosiaalitieteiden yleisemminkin on aika viimein noteerata tämä jo 1700-luvulla alkanut vallankumous, jonka biologinen tarkastelukulma on ihmisyhteisöjen tutkimiseen tuonut.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Juuri tämä on Sarmajan teoksessa parasta. Hän selittää juurta jaksain (muttei koskaan tylsästi) tekijöitä, joiden takia ihmiskoiraista vuosimiljoonien mittaan kehittyi jotakin täysin muuta kuin simpanssikoiraiden kaltaisia sovinisteja. <i>Perheen synty</i> on biologiaan nojaava antropologinen katsaus, joka kertoo tarinan ”äitimäistyneistä” ja yhteistyökykyisistä miehistä – elättäjistä, jotka tarvittaessa riskeeraavat henkensä läheistensä puolesta.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><i><span face="Verdana, sans-serif">Perheen synty</span></i><span face="Verdana, sans-serif"> -teos yhdistelee edellä kuvatulla tavalla lukuisia erilaisia tietolähteitä ja kykenee näin selittämään kaikkiin maailman ihmisiin vaikuttavan yhteiskunnallisen instituution muodostumista ja sen erityispiirteitä. Tarkastelun laajuus ja yksityiskohtaisuus tekevät teoksesta kautta aikain merkittävimmän suomalaisen perhekirjan. Samalla se on huomattavimpia Westermarckin ajattelua luotaavia teoksia.<o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Syytökset familistisheteronormatiivisesta ja porvarilliskonservatiivisesta ydinperheen puolustamisesta, joita evoluutiopsykologiaa vastaan on joskus kohdistettu, eivät siis tässäkään tapauksessa ole perusteltuja. Kyse on ihmislajin havainnoimisesta ja havaintojen mahdollisimman tarkasta selittämisestä, ei käyttäytymisen oikeuttamisesta, poliittisesti motivoiduista mielipiteistä tai muista tieteen ulkopuolisista päämääristä.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Ihmisluonnon tutkiminen on monitieteisen palapelin kokoamista, jossa osaset alkavat datan tarkentuessa loksahdella paikoilleen. On esimerkiksi ilmeistä, että rakkaus ei ole keskiaikaisten trubaduurien keksintöä tai kielellisesti konstruoitu kulttuurinen tekotuote, kuten välillä edelleen kuulee väitettävän. Mustasukkaisuus puolestaan ei (yleensä) ole sairaalloista omistamishalua, josta kannattaa terapiassa yrittää eroon. Ja seksuaalinen häveliäisyys ja seksuaalinen inhontunne eivät ole sosiaalisten normien synnyttämiä patologioita. Nekin ovat luonnonvalinnan muovaamia myötäsyntyisiä ja parinvalintaan ja perhedynamiikkaan ratkaisevasti vaikuttavia tunnevalmiuksia.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;">Mikäli ihmisluonto jää sosiaalitieteiltä ja humanistisilta aloilta huomioimatta, ne ovat vaarassa tuottaa vain mielipidemittausten kaltaisia aikalaisanalyyseja, täysin vailla tieteellisesti kiinnostavia selityksiä ihmisten tunteille ja käyttäytymiselle. Samalla julkishallinnon asiantuntijatehtäviin on vaarassa päätyä henkilöitä, jotka eivät koulutuksensa missään vaiheessa tutustuneet realistiseen ihmiskuvaan. Kenties suurimman erheen on tehnyt sosiaalipsykologia, joka on jättänyt perheen käytännössä täysin käsittelemättä. Mikä on sosiaalipsykologisempaa kuin sukulaisuus ja perhetunteet?<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"> * * *<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><b>PS.</b> Ainoa selkeä moite kirjasta on sama, jonka sain parinvalintaa ja perhetunteita käsittelevästä <i>Rakkauden evoluutiosta</i> 15 vuotta aiemmin. Molemmissa teoksissa toistetaan, että tätä ja tätä asiaa tullaan käsittelemään myöhemmin siinä ja siinä luvussa. Se kertonee kirjoittajan aihetta koskevasta innostuksesta ja huolesta, että pysyyhän lukija varmasti mukana. Tämä turha pelko lukijan kiinnostuksen katoamisesta ei kuitenkaan laimenna <i>Perheen synnyn</i> historiallista merkittävyyttä.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="font-family: "Times New Roman", serif; margin: 0cm 0cm 0.0001pt;"><span face="Verdana, sans-serif"><br /></span></p>Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/04318426773858130796noreply@blogger.com