perjantai 25. tammikuuta 2013

Elokuvien neito pulassa


Taannoin joku kysyi minulta Neito pulassa –ilmiöstä, etenkin kirjallisuudessa ja elokuvissa. Miksi nuori nainen toisinaan näyttää täysin tahallaan heittäytyvän avuttomaksi? En tiedä, onko kukaan kunnolla pohtinut teemaa. Minulla on joukko tuoreita kirjoja, joissa fiktiota katsotaan evolutiivisesta näkökulmasta, mutta pikaisen vilkaisun perusteella aihetta ei kuitenkaan käsitellä niissä. (On myös huomattava, että ainakin nykyelokuvat ja -sarjat sisältävät myös täysin päinvastaisia teemoja, vahvoja ja itsenäisiä naisia.)

Ensimmäisenä selitysmahdollisuutena tulee mieleen, että Neito pulassa -tilanteiden avulla mieshahmo saa tilaisuuden osoittaa sekä kykynsä että halunsa investoida naiseen (ja ehkä myös perheeseen). Kenties käsikirjoittaja/kirjailija tiedostamattaan olettaa, että jos naisen avuttomuus herättää miehen suojeluhalun, se on katsojille/lukijoille uskottava signaali miehen sitoutumisesta ja perhehoivasta. Loistavaa materiaalia kiinnostavaan fiktioon siis; uhrautuvaa ritarillisuuttahan on vaikea teeskennellä.

Arkikokemusteni mukaan yksilöiden välinen vaihtelu on myös suurta: osaa miehistä ärsyttää naisen heittäytyminen avuttomaksi, osalla se ei juuri herätä tuntemuksia ja osalla herää suojeluhalu. Osalle naisista avuttomaksi lapseksi heittäytyminen näyttää taas olevan ”strategia” – tiedostettu tai tiedostamaton –, jolla pyritään selvittämään miehen suojeluhalu. Tarkoitus voi myös olla emotionaalisin keinoin ”kiristämällä” saada haluamansa. Ja voipa nainen toki vain luoda miehelle tilaisuuden antaa positiivista huomiota.

Yleisesti ottaen fiktion viehätys riippuu suurelta osin sitä, miten siinä käsitellään yksilön keskenään ristiriitaisia mieltymyksiä – esimerkiksi naisen halua avuliaaseen ja investoivaan koti-isään sekä seksuaalisesti kiinnostavampaan (ja mahdollisesti geneettisesti laadukkaampaan) komistukseen. Lisäksi pariutumista käsittelevässä fiktiossa pitää tietysti käsitellä miesten mieltymyksiä, sukujen mieltymyksiä sekä yleistä markkinatilannetta ja yksilöiden markkina-arvojen muutoksia. Ja koska muidenkin mieltymykset voivat olla sekä keskenään että itsensä kanssa ristiriitaisia, tuntuu, että fiktiossa on suorastaan pakko luoda stereotyyppisiä Neito pulassa –tilanteita. Miten sitoutumisteemaa muutoin voitaisiin yhtä kätevästi käsitellä?