Ovatko some, pelit, porno ja älypuhelimet laskeneet syntyvyyttä? Ja missä viestit ulkoavaruudesta viipyvät? Ja miten ne liittyvät toisiinsa?
Alla on muokattu ote Ihmisluontoa etsimässä -kirjastani, aiheena viime kuukausina paljon puhuttu syntyvyyden lasku.
Vielä 1900-luvun alussa useimmat ihmiskunnan keksinnöistä liittyivät fysikaaliseen todellisuuteen: autoihin, sähköön, pölynimureihin, vetoketjuihin. Vain sata vuotta myöhemmin uudet keksinnöt liittyvät lähinnä tietotekniikkaan ja virtuaalimaailmoihin: internetiin, kuvan- ja äänenkäsittelyyn, Youtubeen ja vastaaviin.
Kauaskantoisimmiksi keksinnöiksi saattavat muodostua Facebookin, Instagramin ja Twitterin kaltaiset vuorovaikutteiset sosiaaliset mediat. Niiden sosiaalisuus saattaa paradoksaalisesti johdattaa meitä pinnalliseen itsekeskeisyyteen, syvälle omien aivojemme syövereihin – samalla kun jätämme sukusolumme käyttämättä. Netti ja sosiaalinen media ovat täynnä keinotekoisia mutta toisinaan alkuperäistä kiinnostavampia kopioita sellaisista ärsykkeistä, jotka muinoin takasivat eloonjäämisen ja lisääntymisen. Näiden halpojen kelpoisuuskopioiden helppo saatavuus ei voi olla näkymättä syntyvyydessä. Syntyvyyden laskuun luultavasti riittäisi, että muutama prosentti toisesta sukupuolesta ei enää ole pariutumismarkkinoiden käytettävissä, vaikkapa porno- tai peliriippuvuutensa takia.Uppoutuminen näyttävien ja addiktoivien kelpoisuuskopioiden maailmaan saattaa jopa seurata minkä tahansa oikeasti älyllisen olennon kehittymistä. On yksinkertaisesti liian suuri houkutus muokata omaa todellisuutta ja tarjota aivoille sellaisia kivoja ja kiinnostavia signaaleja, jotka muinoin johtivat eloonjäämiseen ja lisääntymiseen, mutta jotka nykyään ovat suvunjatkamisen kannalta haitallisia. Kenties sama kuvio on toistunut jo monella planeetalla. Ehkä siksi emme ole kuulleet ulkoavaruuden sivilisaatioista; hekin kääntyivät sisäänpäin ja tulivat riippuvaisiksi kehittämästään mielihyväteknologiasta.
Tähän voidaan esittää vastaväite: eikö luonnonvalinta mittaa lisääntymistä? Eikö valinta karsi nörtit virtuaalipellet pois ja suosi niitä, jotka edelleen ovat kiinnostuneita perinteisistä lisääntymistalkoista? Persoonapiirteissäkin on vaihtelua sen suhteen, kuka pystyy parhaiten vastustamaan netin houkutuksia. Luonnonvalinnalla pitäisi siis olla raaka-ainetta vastustuskykyisempien yksilöiden luomiseen.
Vastaväite on perusteltu. Valinta luonnollisesti suosii piirteitä, jotka tekevät yksilön immuuniksi lisääntymistä hidastaville teknokotkotuksille. Ongelma on siinä, että tässäkin tapauksessa perinteinen luonnonvalinta vaikuttaa turhan hitaasti. Todennäköisemmin mukaan tulee kulttuurievoluutio eli sellaisten tapojen ja ajatusten leviäminen, jotka saavat jotkut yksilöt ja perheet vieroksumaan viihdeteknologiaa. Ehkäpä he samalla omaksuvat muutenkin kontrolloidumman ja käytännöllisemmän elämäntavan ja täten kenties myös lisääntyvät muita nopeammin. Pian heille saattaisi kehittyä suoranainen pelko virtuaaliviihdettä ja keinotekoisia aivostimulantteja kohtaan, unohtamatta tietenkään ehkäisyn inhoamista. Uusperinteiset yksilöt painottaisivat sellaisia arvoja kuin kova työ, viivästyneet palkinnot ja ankara lastenkasvatus.
Esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa. Ainakin kristittyjen ja muslimien uskonnollinen fundamentalismi, vaikka se itsekin yhtä lailla käyttää hyväkseen mielen sopeutumia, näyttää ymmärtävän suuren virtuaalihoukutuksen vaarat ja ennen kaikkea keinoja houkutusten välttämiseen. Fundamentalistit eristävät itsensä ja lapsensa luovan kaupunkilaisluokan unimaailmasta ja vähitellen perivät maan – kuten on saattanut käydä myös ulkoavaruuden sivilisaatioissa. Ehkä hekin selvisivät ydinpommista ja Playstationista, mutta hylkäsivät (viihde)teknologian ja lakkasivat kiinnostumasta ulkomaailmasta.
