Vihapuhe nauttii lainsuojaa

Esa Ylikoski erittelee ansiokkaasti kirkolla olevia etuoikeuksia (Vapaa Ajattelija 1/2022). Seuraava lause vaatii kuitenkin oikaisun: ”Koska vihapuhe, kiihottaminen kansanryhmää kohtaan ja julkisrauhan rikkominen on Suomessa kielletty...”

Kuten Ylikoski toteaa, kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja julkisrauhan rikkominen ovat kiellettyjä, aivan kuten kiellettyjä ovat kunnianloukkaus ja syrjintä. Mutta listan ensimmäisenä oleva vihapuhe nauttii edelleen lainsuojaa. Laki ei edes tunne kyseistä termiä. (Ensimmäisen kerran sana mainitaan hallituksen esityksessä vuonna 2013, jonka jälkeen se mainitaan neljässä hallituksen esityksessä.)

Miksi vihainen kielenkäyttö on siis edelleen sallittua? Meneehän viesti useimmiten paremmin perille ilman pilkkaamista, loukkaamista ja vihan osoittamista. Loukkaamisessa ei myöskään ole mitään sinänsä suurta tai nerokasta, ja vihaisen puheen kohde harvoin myös muuttaa mieltään. Lisäksi vihapuhe toisinaan ylittää laittoman uhkauksen, väkivaltaan yllyttämisen tai kunnianloukkauksen kriteerit.

On kuitenkin eräs vastaansanomaton peruste sallia pilkkaava ja vihainen puhe. Se kuuluu seuraavasti: jos ihmisiä vaaditaan mukautumaan demokraattisiin päätöksiin, kaikilla osapuolilla on oltava mahdollisuus esittää argumenttinsa haluamallaan tavalla. Se on ainoa legitiimi tapa vaatia ihmisiä hyväksymään enemmistön päätökset.

Meidän ei siis tule pakottaa ihmisille toisenlaista makua tai toisenlaisia standardeja, mikäli samaan aikaan vaadimme heitä hyväksymään demokraattisesti tehdyt päätökset. Pilkka, satiiri ja halveksunta ovat tietynlaisia ilmaisutapoja, jotka esittävät sisältönsä tavalla, jota ei voida toistaa vähemmän hyökkäävästi sisällön muuttumatta.

Voidaan toki toivoa ja kampanjoida sen puolesta, että ihmiset käyttäytyisivät aina kohteliaasti. Se on kuitenkin eri asia kuin ilmaisun rajoittaminen vain ilmaisun aggressiivisuuden takia. Jälkimmäinen olisi sananvapauden kaventamista siksi, että jotkut voisivat olla suojassa vääränlaisilta sanoilta.

Meidän on uskottava ihmiseen ja taattava, että kaikki pääsevät osallisiksi ylellisyydestä, jota itsenäinen ajattelu ja vallanpitäjien ja huonojen ajatusten kritisoiminen on. Mikä tahansa yritys sananvapauden kaventamiseksi, vaikka yritys puettaisiin humaaniuden ja empaattisuuden kaapuun, vaarantaa vapaudet, jotka ovat mahdollistaneet muunlaisteen oikeuksien laajenemisen. Sananvapaus on tehokkain ase vallan väärinkäyttöä ja kaikenlaista tyranniaa vastaan. Se on liian tärkeää rajoitettavaksi vain siksi, että jokunen poliitikko tai aktivisti pelkää sen ”väärinkäyttöä”.

Valppaana tyranniaa ja totalitarismia vastaan

Historioitsija Timothy Snyderin teos On Tyranny: Twenty Lessons from the Twentieth Century (suomennettu 2017, Matti Kinnunen, kustantaja Siltala) varoittaa totalitarismista. Kirjaa – tai oikeammin kirjasta – voitaneen pitää twitter-aikakauden tuotteena. Luvut ovat tiiviitä, parista sivusta muutamaan, ja lukuja vieläpä edeltää parin virkkeen mittainen tiivistys luvun sanomasta. Tällainen lienee tietokirjojen tulevaisuus – siitä huolimatta, että Snyder kehottaa vähentämään nettiaikaa ja lukemaan pitkiä, perusteellisesti tutkittuja ja toimitettuja juttuja (ks. kuva). (Onneksi meillä on vastavoimana Terra Cognita ja sieltä esimerkiksi A. Alterin teos Vastustamaton.)

Useimmista On Tyranny -kirjan antamasta 20 ohjeesta on helppo olla samaa mieltä, vaikka ohjeet ovatkin ajankohtaisempia Trumpin Yhdysvalloissa. Toisaalta osa sanomasta saattaisi hyödyttää enemmän Suomessa. Esimerkiksi ”oppitunnilla” numero 12 kehotetaan ylläpitämään small talkia.

Nationalistin ja patriootin eroa Snyder kuvaa seuraavasti: ”Nationalisti sanoo ’se ei voi tapahtua täällä’, mikä on ensimmäinen askel kohti katastrofia. Patriootti sanoo, että se voisi tapahtua täällä, mutta me pysäytämme sen.”

Jos ette jaksa lukea Snyderin suosittelemia klassikkoja (mm. Orwell, Camus, Arendt) tai tuoreempia teoksia (mm. Timothy Garton Ash, Tony Judt, Christopher Browning ja Peter Pomerantsev), kannattaa lukea tämä kirjanen. Se muistuttaa historiantuntemuksen ja sananvapauden tärkeydestä. Totalitarismi alkaa yrityksillä rajoittaa ilmaisunvapautta.

PS. Netissä ja somessa vietetyn ajan hyödyt ja haitat riippuvat luonnollisesti monista asioista. Näin asiaa kuvaa tutkija Oslon yliopistosta:

The effects of Internet on well-being largely depend on individual personal characteristics, and in particular age, capabilities, culture and beliefs. Hence, it is the combination of individuals' online activities and their own personal characteristics that explains why the use of Internet has stronger positive effects for some individuals and social groups than others.

https://m.phys.org/news/2018-02-internet-affect-well-being.html