Anna-lehden toimittaja kyseli muun muassa ikäeroista
parinvalinnasta. Tässä pohdintojani; juttu ilmestyi numerossa 48/2014 ("Papat jaksaa yrittää" 27.11.).
Tutkimuksesta kävi selväksi, että miehet on evoluution
kuluessa ohjelmoitu haluamaan seksikumppaneikseen 25-vuotiaita naisia, koska
nämä ovat hedelmällisimmillään. Mitä nainen sitten evoluutionäkökulmasta haluaa
mieheltä? Mihin hänet on biologisesti ohjelmoitu?
Molemmat sukupuolet etsivät ja tunnistavat
kumppaniehdokkaassa piirteitä, jotka ovat menneisyydessä kertoneet ehdokkaan
hedelmällisyydestä. Emme ole sellaisten jälkeläisiä, jotka mieltyivät
hedelmättömiin kumppaneihin. Miesten mieltymyksissä ikä (eli naisen nuoruus) ja
ulkonäkö näyttelevät tunnetusti keskeisempää roolia. Tämä johtuu siitä, että
naisella hedelmällisyydestä kertovat piirteet ovat selvemmin esillä. Mies taas
ei tarjoa lisääntymisresursseja samaan tapaan suoraan vartalollaan. (Miehet
ovat esimerkiksi kutakuinkin yhtä hedelmällisiä varhaisteinistä vanhukseksi
asti, eikä vartalon rasvakerroksen määrällä tai jakautumisella ole juuri
merkitystä.) Siksi miehen muilla ominaisuuksilla, esimerkiksi älykkyydellä ja
sen tuomalla statuksella, on parinvalinnassa keskimäärin suurempi merkitys.
Sukupuolierot ovat kuitenkin vain keskimääräisiä eroja. Myös
naiset arvostavat ulkonäköä ja yleensä mieluiten pariutuisivat vain hieman
vanhemman kumppanin kanssa. Ja miehetkin arvostavat kumppanin älykkyyttä.
Yleisesti ottaen molemmat haluavat hyväluontoisen ja sitoutuneen kumppanin.
Molemmat sukupuolet ovat kehittyneet ”tunteellisesti arvioimaan” kumppanin
tarjoaman perhehoivan laatua ja määrää ja jossakin määrin myös kumppanin
geneettistä laatua ja kenties geneettistä yhteensopivuuttakin. (Joissakin
kulttuureissa isien tarjoamilla hoivaresursseilla on ratkaiseva rooli lasten eloon
jäämisen kannalta, jossakin toisaalla nainen taas kantaa vastuun elannosta
lähes yksin. Tämä vaikuttaa jonkin verran siihen, kuinka tärkeänä nainen pitää
merkkejä miehen sitoutumisesta ja hänen tarjoamastaan turvasta.)
Miksi miehet eivät mielellään myönnä, että haluaisivat
nuoria naisia ulkonäkösyistä? Vilpittömästi vakuutellaan, että 20 vuotta itseä
nuorempi kumppani on vain hyvä tyyppi ja ikä on yhdentekevä asia. Uskovatko
miehet itsekin tähän vai onko vain sosiaalisesti sopivaa sanoa näin? Miehet kiistävät
usein varsinkin sen, että naisen hedelmällisyydellä olisi mitään tekemistä
heidän parinvalintansa kanssa.
Ei liene sosiaalisesti hyväksyttävää, että vanha mies
fantisoi parikymppisistä naisista. Kyselytutkimuksissa ihmiset harrastavat
yleensä moraalista poseeraamista ja haluavat näyttää paremmilta kuin ovat.
Ihmiset myöskään harvoin tietävät, mistä heidän mieltymyksensä johtuvat.
Yksilön omat motiivit/mieltymykset ovat eri asia kuin evolutiiviset selitykset
näille motiiveille. Evolutiiviset selitykset käyttäytymiselle ja tunteille
eivät toisin sanoen (yleensä) ole ihmisten omia syitä. Seksi on hauskaa, koska
se on johtanut jälkeläisiin, mutta halu saada lapsia ei silti useimmiten ole
motiivi seksin harrastamiseen.
Lisääntyminen ei siis tarvitse halua lisääntymiseen
sellaisenaan. Mikä tahansa halu, joka on johtanut jälkeläisten syntymiseen, on
ollut riittävä. Jos seksuaalikäyttäytymisen takana oleva välitön motiivi olisi
lapsien tekeminen, miehet maksaisivat saadakseen tehdä lahjoituksia spermapankkiin,
eivät nähdäkseen pornoa.
Evolutiivisten ja välittömien selitysten välillä on ero,
joka saattaa hämärtyä, jos asiaa ei ajattele loppuun.
Mistä tulevat suoranaiset inhontunteet, joita sekä miehet
että naiset tuntevat, kun ajattelevat seksiä liian vanhan kumppanin kanssa?
Meneekö tämä niin, että naisille vasta esimerkiksi 20 vuotta vanhempi mies on
”liian vanha”, kun taas miehillä sama raja tulee vastaan paljon vähemmällä
ikäerolla?
Seksuaalinen inho on laiminlyöty tutkimuskohde. Ihmismieli
ja tutkijat mieluummin askartelevat seksuaalisten halujen ja fantasioiden
parissa. Inho on kuitenkin olennainen osa ihmisen lisääntymispsykologiaa, siinä
missä rakkaus ja mustasukkaisuuskin.
Itseään huomattavasti vanhempi kumppani herättää
seksuaalista välinpitämättömyyttä tai suoranaista inhoa luultavasti monesta
syystä. Yksi tekijä lienee hedelmällisyysindikaattorien puute ja/tai merkit
hedelmättömyydestä. Kuten todettua, luonto ei tässä kohtele miehiä ja naisia
tasapuolisesti; naiset tulevat vuosikymmeniä aiemmin hedelmättömiksi. Vanhuuden
merkkejä ei luultavasti aistita ainoastaan silmillä, vaan myös kuulo- ja
mahdollisesti jopa hajuaistilla on merkitystä.
Toinen tekijä saattaa olla tautiriski. Mitä vanhempi yksilö
on, sitä todennäköisemmin hän on ehtinyt saada jonkin tarttuvan ja pahimmassa
tapauksessa hedelmättömäksi tekevän taudin. Liian vanha kumppani myös on
kykenemätön tarjoamaan hoivaa ja saattaa kuolla ennen kuin lapset kykenevät
huolehtimaan itsestään.
Miesten mieltymystä nuorempaan naiseen on saattanut tukea
myös se seikka, että suhteesta syntyvän jälkeläisen todennäköisyys saada hoivaa
on huomattavasti suurempi silloin, kun nainen on nuori. 20-vuotias saattaa
tarjota hoivaa ja apua jälkeläiselle jopa 40 vuoden ajan, kun taas 40-vuotiaan
tarjoama hoiva jää pakostakin lyhyemmäksi. Tämä on saattanut olla merkittävä
valintapaine ihmisellä, jonka lapsuusvaihe on poikkeuksellisen pitkä. Lisäksi
nuoren naisen vanhemmat ovat todennäköisemmin elossa investoimassa
lastenlastensa hyvinvointiin. Ihminen on laji, jolla myös muut sukulaiset kuin
vain vanhemmat osallistuvat pienokaisten hoivaamiseen. Suvun resursseista
jälkeläiselle mahdollisesti koitunut hyöty saattaa ihmisellä näkyä siten, että
molemmat sukupuolet ihastuvat helpommin varakkaasta ja arvostetusta suvusta
tuleviin ehdokkaisiin, joilta siis on odotettavissa suurempia resursseja.
Vaikka miehen perimmäinen vaisto haluaisi 25-vuotiaan
seksikumppanin, suurin osa miehistä kuitenkin miettinee parinvalintaa
realistisesti. Mitä muita asioita mies miettii elämänkumppania valitessaan kuin
naisen ikää?
On olemassa tekijöitä, jotka ohjaavat miestä fantisoimaan
nuorista naisista, mutta on myös tekijöitä, jotka ohjaavat miestä samaan aikaan
pariutumaan vanhemman naisen kanssa. Himojen ja seksuaalifantasioiden kohde ei
välttämättä ole rakkauden kohde.
Eräs tekijä, joka ohjaa miestä pariutumaan
hedelmällisyyshuipun ohittaneen naisen kanssa lienee se, että nykyään monet
vanhat naiset näyttävät paljon nuoremmilta kuin he olisivat näyttäneet ihmisen
kivikautisessa evoluutioympäristössä. Sivilisaatio on tehnyt naiskauneudesta
kestävämpää, kuten suomalainen Edvard Westermarck totesi jo 1920-luvulla. Tämä
tuskin kuitenkaan on riittävä selitys ilmiölle; useimmat vanhuudesta kertovat
piirteet tulevat läheisessä kanssakäymisessä vääjäämättä esille.
Tärkeämpi tekijä on se, että sekä miehet että naiset
joutuvat kilpailemaan avioliittomarkkinoilla. Niinpä heidän on säädettävä
mieltymyksensä sille tasolle, jonka he voivat saavuttaa. Kaikki eivät mene
naimisiin miljonäärin tai nuoren valokuvamallin kanssa, mutta tästä ei voida
päätellä, että resursseilla, iällä tai ulkonäöllä ei olisi merkitystä
parinvalinnassa. Toisin sanoen, mikäli ”markkinavoimat”, eivät vaikuttaisi
vanhojen miesten mahdollisuuksiin, he oletettavasti pariutuisivat vain
hedelmällisten naisten kanssa. Kilpailutilanteesta johtuen 60-vuotias mies on
kuitenkin valmis menemään naimisiin esimerkiksi 55-vuotiaan naisen kanssa.
Miesten mieltymyksiä määrää toki myös se, mitä naisen
sukulaiset ovat valmiita hyväksymään, sekä tietysti se, mitä nainen itse
haluaa. Vastaavasti teini-ikäiset pojat suosivat fantasioissaan ja toiveissaan
jopa 10 vuotta itseään vanhempia naisia, jotka yleensä eivät osoita heihin
mitään kiinnostusta.
Hedelmällisyysindikaattoreiden lisäksi miehet punnitsevat
muita viehättävyystekijöitä, esimerkiksi naisen luonteenpiirteitä tai
kiinnostusten samankaltaisuutta. Fyysinen seksuaalinen viehättävyys on vain
yksi osa romanttista suhdetta. Vanhemmat naiset ovat todennäköisesti paljon
kiinnostavampia älyllisesti, vähemmän estyneitä seksuaalisesti ja kenties
taitavampia rakastajia. Lisäksi he mahdollisesti ovat keskimäärin vähemmän
vaativia. Vanha nainen saattaa myös tarjota samoja hyötyjä kuin miehen kenties
jo päättynyt, nuoruusajalla alkanut parisuhde; esimerkiksi (iso)äidillistä
hoivaa jälkeläisille.
Ihmiset sopeuttavat tunnetusti parinhakunsa ”omalle
tasolleen”. Miten ihminen pystyy aidosti ihastumaan kaikkea muuta kuin
täydelliseen kumppaniin?
Tässä pätee sama kuin mieltymys hedelmättömään kumppaniin.
Emme ole sellaisten yksilöiden jälkeläisiä, jotka jäivät haaveilemaan herra tai
neiti täydellisestä. Ihminen osaa ympäristönsä perusteella muodostaa käsityksen
omasta asemastaan pariutumismarkkinoilla (joskus se tosin on epärealistinen) ja
tämä käsitys suuntaa yksilön omia mieltymyksiä. Kaksin aidanseipäätkin, sanoo
vanha sananlasku.
Millainen 50- tai 60-vuotiaan miehen pitää olla, jotta
hän saisi 25-vuotiaan naisen? Mitkä asiat/tekijät kompensoivat korkeaa ikää?
Eri kulttuurit ovat tässä suhteessa samankaltaisia. Miehen
nauttima arvostus ja sosioekonominen asema ovat kompensoivat jonkin verran
vanhuuden tuomia haittoja. Vanhempi mies on tavallaan rehellisempi. Hänellä on
jo todisteita saavutuksistaan, kun taas nuori mies joutuu epäsuorasti
esittelemään vain kunnianhimoaan, joka ei välttämättä johda toivottuihin
tuloksiin.
Missä vaiheessa/millä ikäerolla miehen itseä korkeampi
ikä muuttuu naisten mielestä haitaksi (esimerkiksi siinä mielessä, että
miehestä tulee jo vanhus kun nainen on vielä nuorekas ja vireä)?
Tässä on paljon yksilöllistä ja kulttuurista vaihtelua.
Joitakin kulttuureita on kutsuttu gerontokratioiksi sillä perusteella, että
vasta vanhemmilla miehillä on ollut mahdollisuuksia perheen muodostamiseen. On
mahdollista, että perheympäristö (esim. oman isän ikä) muokkaa jonkin verran
naisten mieltymyksiä.
Miksi nuorempi kumppani tuo miehelle statusta? Onko
naiselle statusmielessä väliä, minkä ikäinen kumppani hänellä on?
On vaikea sanoa, kuinka merkittävä statussymboli nuori
kumppani sellaisenaan on. Nuori kumppani saattaa pikemminkin olla seuraus
muusta statuksesta. Alkuperäiskulttuureista on myös joitakin antropologisia
kuvauksia siitä, kuinka teinien perässä juoksevalle vanhemmalle miehelle
naureskellaan.
