maanantai 15. huhtikuuta 2013

Älykkyys ja parinvalinta


Me Naiset –lehti kyseli parinvalinnasta ja älykkyydestä juttuunsa "Puolisona pösilö". Tässä alkuperäinen vastaukseni.

On helppo nähdä, miten älykkyys on voinut kehittyä parinvalinnassa halutuksi ominaisuudeksi. Nokkela kumppani on pystynyt tarjoamaan jälkeläisille paremmat mahdollisuudet eloonjäämiseen. Siksi älykkyys on edelleen seksikästä. Kumppanin älykkyys on myös perittyjen geenien kautta saattanut edistää jälkeläisen eloonjäämistä ja menestymistä parinvalintamarkkinoilla.

Miksi kaikki eivät sitten ole vähitellen muuttuneet fiksuiksi? Tai kuten eräs Facebook-ryhmä on otsikoitu: ”Mistä näitä kusipäitä oikein tulee?” Osaselitys on se, että myös tyhmät ja tympeät ovat osanneet lisääntyä. Heillä on ollut siihen mahdollisuuksia, koska ihmisyhteisöissä on aina harjoitettu työnjakoa. Heimon puolustukseen on esimerkiksi saatettu tarvita tyhmänrohkeita rämäpäitä, kun taas metsästys on voinut vaatia tiukkaa suunnitelmallisuutta. Työnjaon ja ympäristön monimutkaisuuden takia monenlaiset strategiat ovat tuottaneet parinvalintaa tukevaa menestystä. Näin psykologiset ominaisuudet ovat voineet säilyä niin vaihtelevina.
Vaikka yleisesti ottaen luonnonvalinta siis karsisi muuntelua, hyvin harvoille ominaisuuksille voi olla täydelliseen yhdenmukaistumiseen johtavia valintapaineita. Lisäksi työnjaon tuoma erikoistuminen vähentää yksilöiden omaksumien lokeroiden päällekkäisyyttä ja täten tarvetta taisteluun. Toisaalta joskus luonnonvalinta suosii harvinaisia piirteitä juuri niiden harvinaisuuden vuoksi: Jos suurin osa väestöstä on rillipäänörttejä, yksittäisille lihaskimpuille saattaa löytyä sopivia lokeroita fyysisessä työssä.

On selvää, että kaikki eivät voi saada fiksua, kaunista ja hyväluontoista puolisoa. Ihmiset joutuvat siis tekemään myönnytyksiä. Niiden ylittämiseen tarvitaan rakkaudentunnetta. Luonto on viisaasti virittänyt tunteemme syttymään sen mukaan, millaiseksi tunnistamme asemamme pariutumismarkkinoilla. Emme voi olla sellaisten jälkeläisiä, jotka jäivät haaveilemaan herra tai neiti täydellisestä. Siksi rakkaus tekee meidät sokeaksi – tai tavallaan tarkkanäköiseksi, koska näemme hyviä puolia sielläkin, missä muut eivät niitä näe. Ja juuri rakkauden takia ihanneominaisuuksiin tehdyt myönnytykset eivät tunnu myönnytyksiltä. Päinvastoin, pienet puutteet kumppanissa ovat vain hellyttäviä. Siksi pösilökin voi pariutua. Yleensä hän toki päätyy toiseen pösilöön, mutta joskus hän kelpaa fiksullekin, ainakin hetkeksi, kunhan pösilö vain on riittävän kaunis tai varakas tai vaikkapa lapsirakas. Pienten lasten hoitohan ei ole rakettitiedettä: varhaisteiniltäkin voi löytyä riittävästi kärsivällisyyttä ja kykyjä taaperon vaatimaan emotionaaliseen läsnäoloon.

Tiedetään myös, että miehet ovat heikkoina fyysisesti kauniisiin naisiin. Vaikka länsimaissa sukupuolten väliset erot ulkonäön arvostuksen suhteen ovat viime vuosikymmeninä pienentyneet, tällä erolla on silti biologinen alkuperä. Tämä johtuu siitä, että naisten ulkonäkö kertoo suoraan hänen hedelmällisyydestään (ja jossakin määrin jälkeläiselle siirtyvistä hyvistä geeneistä ja kenties myös hyvästä hoivasta). Miehet taas eivät tarjoa lisääntymisresursseja samaan tapaan suoraan vartalollaan, joten miesten muilla ominaisuuksilla, juuri älykkyydellä ja sen tuomalla statuksella, on parinvalinnassa keskimäärin suurempi merkitys. (Yhteiskunnan tavat ja säännöt ovat historian saatossa välillä vahvistaneet ja välillä kaventaneet näitä eroja, mutta niiden alkuperää kulttuuriset tavat eivät riitä selittämään.)

Miesten mieltymys naiskauneuteen saattaa olla niin merkittävää, että se jopa estää älykkäitä ja varakkaita miehiä hakemasta itsensä kaltaisia puolisoita. Rikkaiden ja älykkäiden miesten heikkous kauneuteen siis hillitsisi näiden ominaisuuksien kertymistä tietyille suvuille. Näin miesten heikkous kauneuteen pitäisi yhteiskuntia taloudellisesti tasa-arvoisempina. Kauneus toisin sanoen saattaa jarruttaa aivoihin perustuvaa yhteiskunnallista kerrostumista. (Tämä ei tietenkään tarkoita, että kauniit naiset olisivat tyhmempiä tai köyhempiä. Vaikutukseen riittäisi, että älykkyys ja varakkuus ovat jakautuneet kauniiden naisten parissa samalla tavalla kuin muillakin naisilla.)

Ihmislajilla pariutumisessa on useimmiten kyse sellaisen luottamuksen ja yhteiselämän luomisesta, joka tuottaa jatkuvaa vastavuoroista anteliaisuutta. Siksi älykkyys, ystävällisyys, avoimuus, huumorintaju ja mielenkiintoinen persoonallisuus ovat kumppanissa niin haluttuja piirteitä.