torstai 22. marraskuuta 2012

Hajut ja parinvalinta



Anna-lehden toimittaja kyseli parinvalintaan liittyvistä hajuista ja feromoneista sekä Yhdysvalloissa järjestetyistä ”feromoni-juhlista”. Niissä osallistujat tuovat mukanaan kolmena yönä pitämänsä T-paidan, jota vastakkaisen sukupuolen edustajat sitten nuuhkivat. Lyhyt uutisjuttu ilmestyi Anna-lehden numerossa 22.11.2012. Tässä perässä pohdintojani aiheen tiimoilta.

Feromonit vaikuttavat hyönteisten ja joidenkin nisäkkäiden parinmuodostukseen. Feromonit ovat haihtuvia yhdisteitä, jotka vaikuttavat saman lajin muiden yksilöiden käyttäytymiseen. Siksi niitä on kutsuttu ektohormoneiksi. Feromonien vaikutuksista ihmisen parinvalinnassa ei kuitenkaan toistaiseksi ole pitävää näyttöä. (Ihmisferomoneista innostuneilla onkin monesti taloudellisia intressejä mukana; he esimerkiksi myyvät feromonivalmisteita. Tämä ei toki silti tarkoita, että feromoneilla ei voisi olla vaikutuksia myös ihmisellä.)

Tiedetään, että ihmisen ominaishaju kertoo jossakin määrin yksilön immuunipuolustusjärjestelmästä. Vallitsevan teorian mukaan yksilöt mieltyvät seksuaalisesti eniten sellaisen kumppanin tuoksuun, jolla on erilainen immuunipuolustusjärjestelmä kuin itsellä. Näin jälkeläinen saisi mahdollisimman monipuolisen suojan tartuntatauteja vastaan. (Feromonien määritelmä ei ole kovin selkeä, mutta en kutsuisi feromoneiksi hajuja, jotka vain kertovat yksilön immuunipuolustuksesta. Sivuhuomautuksena mainittakoon myös, että ehkäisypillerit näyttävät jossakin määrin muuttavan naisten partnerimieltymyksiä: pillereitä käyttävät naiset mieltyvät enemmän miehiin, joiden immuunijärjestelmä muistuttaa naisen omaa. Ilmiön merkitystä on toistaiseksi vaikea arvioida, koska saatuja koetuloksia ei voida suoraan yleistää koskemaan käytännön elämää. Lisäksi on selvää, että ihmisellä parinvalintaan vaikuttaa moni muu hajuja merkittävämpi seikka: esimerkiksi luonteenpiirteet, ulkonäkö ja älykkyys.) ”Feromonijuhlissa” lienee joka tapauksessa ainakin osittain kyse immuunipuolustuksen erilaisuuden/samankaltaisuuden haistelemisesta.

Yleisesti ottaen hajujen/feromonien vaikutuksia arvioitaessa kannattaa muistaa seuraavia seikkoja: Ihmiskokeet on yleensä tehty laboratoriossa, koehenkilöt eivät ole saaneet syödä mausteista ruokaa tai nukkua lemmikin kanssa. Lisäksi hajusteiden käyttö on ollut kiellettyä. (Monilla keräilijäkansoilla on esim. tapana, että etenkin nuoret naiset koristautuvat kukkasin ja käyttävät kasviperäisiä öljyjä vartaloonsa, mikä luultavasti on peittänyt kehon omia hajuja.) Koetulokset eivät siis välttämättä näy arkielämässä. Lisäksi on ilmeistä, että yksilön erittämään hajuun vaikuttaa ruokavalion lisäksi ihon bakteerikanta, sairaudet ja joissakin tapauksissa jopa mielentila. (Nykyisestä hygieniatasosta taas on huomattava, että se on varsin uusi keksintö. Ihmisen evoluutioympäristössä ei ollut saippuaa, jolloin yksilön ominaishaju on saattanut tulla voimakkaammin esille. Toisaalta ihmisen evoluutioympäristön pienissä keräilijäyhteisöissä on epäilemättä vallinnut voimakkaiden hajujen sekamelska, jolloin yksilön oma tuoksu ei välttämättä ole tullut niin vahvasti esiin.)

Feromonien yhteydessä on syytä tarkastella myös ihmisnaaraalla tavattuja selviä jäänteitä kiima-ajasta. Ovulaatio tuo joidenkin tutkimusten mukaan muutoksia sekä naisten käyttäytymiseen – paljastavampi pukeutuminen hedelmälliseen aikaan – että parittelukumppanimieltymyksiin – symmetrisemmät ja maskuliinisemmat miehet ovat hedelmälliseen aikaan kiinnostavampia. (Erään tutkimuksen mukaan naisen ovulaation aikaiset hajut myös nostavat miehen testosteronitasoa.) Onpa ihmisen kohdalla kuvaavaa puhua kiima-ajasta tai ei, on ilmeistä, että ihmisnaaraat voivat silti olla seksuaalisesti aktiivisia läpi kuukautissyklin. Tämän kädellismaailmassa harvinaisen ”jatketun seksuaalisuuden” evolutiivinen tehtävä lienee ollut materiaalisten hyötyjen saaminen koiraalta. On kuin ihmisnaaras joutuisi mieltymyksissään tasapainottelemaan sitoutuvan/investoivan kumppanin ja tätä seksikkäämmän (muttei kenties yhtä sitoutumishaluisen) koiraan välillä. (Aiheesta lisää Rakkauden evoluutio -kirjassa.)