Useissa yhteiskunnissa karvoitus kuuluu olennaisesti sukupuoliseen viehätysvoimaan.
Helsingin Sanomat otsikoi 20.4.2018: Naiset ovat blondeja paljon useammin kuin miehet (ks. kuva). Jutussa mainitut tutkijat hakevat selitystä parinvalinnasta, mutta myöntävät, että kyse on pitkälti spekulaatiosta. Pohdiskelin aihetta Rakkauden evoluutio -kirjassani. Lyhensin ja muokkasin tähän osia (viitteet teoksessa).
Monilla lajeilla pitkä ja kiiltävä karvoitus kertoo yksilön terveydentilasta. Terveyden kautta hyvinvoiva turkki saattaa olla merkki myös hedelmällisyydestä. Tämä pätee ihmiseenkin. (Kyse ei tietenkään tarvitse olla tietoisesta päättelystä, vaan siitä, että luonnonvalinta on kumppaniehdokkaan hedelmällisyyden kautta saattanut suosia tietynlaisia hiusmieltymyksiä.)
Onpa hiusten pituutta käytetty hedelmällisyyssignaalina tai ei, hiusten värin perusteella on ollut vaikeampi tehdä lisääntymiskykyä koskevia päätelmiä. Toki harmaat hiukset olivat naisilla melko luotettava merkki jo päättyneestä hedelmällisyydestä, mutta ei ole ilmeistä syytä olettaa, että ruskea- ja vaaleaveriköt olisivat hedelmällisyyksiltään niin erilaisia, että luonnonvalinta olisi suosinut blondeihin mieltyviä miehiä.
Euroopassa miesten mieltymys vaaleisiin kutreihin oli kuitenkin tunnettu ilmiö jo antiikissa ja keskiajalla. Ajatus, että ”herrat pitävät vaaleaveriköistä”, on edelleen levinnyt varsin laajalle. (Ilmaus on peräisin Anita Loosin Gentlemen Prefer Blondes -romaanista vuodelta 1926. Romaanin jatko-osan nimi oli But Gentlemen Marry Brunettes.) Mikä voisi olla miesten blondimieltymyksen biologinen selitys? Tässä esitetty spekulatiivinen vastaus liittyy naisen ikään. Lähtökohtana on se, että ihminen on pitkiä parisuhteita muodostava laji. Kumppanin nuoruus on miesten silmissä ollut haluttu piirre, sillä naisen hedelmällisyys laskee jyrkästi jo ennen keski-ikää. Toinen, yhtä tiedostamaton syy nuoruusmieltymykseen saattaa olla se, että nuori puoliso on todennäköisemmin elossa antamassa hoivaa lapselle ja lapsenlapsille vielä kymmenienkin vuosien päästä. Myös nuoren puolison äiti on todennäköisemmin tarjoamassa isoäidillistä hoivaa. Luonnonvalinnalla on siis ollut mahdollisuus suosia nuoruusmieltymyksiä montaa reittiä.
Naisen markkina-arvon kannalta on ongelmallista, että nuoruudesta kertovat piirteet, esimerkiksi sileä iho, täyteläiset huulet, kapea vyötärö ja pystyt rinnat, haihtuvat ankarissa olosuhteissa suhteellisen nopeasti. Tällaisiin rehellisiin mutta katoavaisiin ikä- ja hedelmällisyyssignaaleihin saattavat kuulua myös vaaleat hiukset.
Vaalea tukka on tavallista eurooppalaisilla lapsilla, mutta se tummuu yleensä jo ennen murrosikää. Oletetaan, että jossain päin Pohjois-Eurooppaa tapahtui mutaatio, joka pidensi hiusten vaaleusaikaa aina aikuisuuteen asti, muttei kuitenkaan paljon yli parikymppiseksi. Tällöin jokainen blondeihin mieltynyt mies sai nuoren kumppanin, eli kumppanin, jolla oli paljon hedelmällisiä vuosia edessään. Tällaiset miehet olisivat siten jättäneet enemmän jälkeläisiä, ja mieltymys blondeihin olisi voinut sukupolvien kuluessa yleistyä ja levitä ympäri Eurooppaa.
Blondimieltymyksen geneettinen selitys vaikuttaa kuitenkin melko kaukaa haetulta. Moni seikka myös viittaa kulttuurin ja kasvuympäristön suureen merkitykseen. (Kulttuurin tuottaman mieltymyksen vaikutus olisi toki samansuuntainen kuin perinnöllisellä mieltymyksellä: geneettinen muutos populaatiossa.) Näiden kanssa kilpailevan hypoteesin mukaan yleismieltymystä ei edes ole, ja vaaleat hiukset ovat vain sivutuote vaaleasta ihosta, jonka tehtävä on edesauttaa D-vitamiinin tuotantoa.
Ehkä osavastaus löytyy siitä havainnosta, että Suomessa pikemmin tummaveriköt kuin blondit on nähty kohtalokkaina viettelijättärinä. Täältä Pohjolasta käsin renessanssin maalauksia hallinnut blondivillitys tuntuukin kummalliselta. Eteläeurooppalaisten miesten mahdollinen blondimieltymys saattaa toisin sanoen olla seurausta siitä, että ihmismielelle yllätyksellinen on aina jonkin verran esteettistä ja eksoottinen jossakin määrin eroottista. Eli liittyipä selitys naisen ikään tai ei, miehet ovat samanaikaisesti mieltyneet sekä nuoruudesta että jossakin määrin myös eksoottisuudesta kertoviin piirteisiin. Miehet ovat esimerkiksi keskimäärin naisia vaihtelunhaluisempia parittelukumppanin suhteen.
Toisaalta eksoottisuuden merkitys viehättävyydelle ei ainakaan hiusten osalta taida olla kovin suuri. On esimerkiksi havaittu, että ihmisyksilö pienessä määrin leimautuu vastakkaista sukupuolta olevan vanhemman hiusten ja silmien väriin suosien niitä kumppanissaankin. (Eräässä tutkimuksessa ulkopuoliset arvioitsijat pystyivät pelkkien valokuvien perusteella yhdistämään vaimon ja tämän anopin paljon sattumaa useammin. Lisäksi vaimojen ja anoppien yhteensopivuus oli arvioitsijoiden mukaan suurempaa kuin vaimojen ja aviomiesten välillä. Tutkimuksissa kävi myös ilmi, että pariskunnan nainen ja mies yhdistettiin yksittäisten valokuvien perusteella toisiinsa yhtä usein kuin silloin, kun arvioitsijat luulivat etsivänsä kuvista veli–sisko–pareja.) Yleisesti ottaen hiusten merkitys parinvalinnalle ja seksuaaliselle kiihottumiselle lienee joka tapauksessa vähäisempää kuin mainosten ja naistenlehtien perusteella voitaisiin päätellä. Ehkä hiusten laittamisen/värjäämisen pääfunktio on luoda miehen kiinnostusta riittävästi nostattava alkureaktio.
