torstai 5. marraskuuta 2020

SKP:n säännöt 1957

Löysin Suomen kommunistisen puolueen sääntökirjan vuodelta 1957, välissä jäsenmaksutaulukko (ks. oheinen kuva). Säännöissä on lähinnä tavanomaisia yhdistyslain edellyttämiä pykäliä ja muotoiluja, mutta joukossa on myös joitakin ihmisluonnon näkökulmasta kiinnostavia ja kommentoinnin arvoisia piirteitä (korostukset lisätty).

2 § Puolueen tarkoituksesta:


Puolue pitää periaatteellisena toimintaohjeenaan marxilais-leniniläistä tieteellistä sosialismia…


Sana tiede poliittisen aatteen yhteydessä herättäisi lähinnä huvitusta, ellei tieteellistä tutkimusta edelleen yritettäisi valjastaa poliittisten päämäärien ajamiseen.


2 § jatkaa:


Puolue on kaikkia jäseniä yhtäläisesti velvoittavan tietoisen kurin yhteenliittämä taistelujärjestö.


Rehellisyyden puutteesta sääntöjä ei voida moittia: yhteiskuntia vertailevan historiantutkimuksen valossa tiukka kuri on edellytys totalitarististen aatteiden menestymiselle.


3 § kertoo puolueen tavoitteet:


Puolue pyrkii yhteiskunnan sosialistiseen uudistamiseen, joka asettaa yksityiselle voitontavoittelulle rakentuvan kapitalistisen tuotannon tilalle suunnitelmallisesti johdetun, kansanjoukkojen tarpeiden tyydyttämistä palvelevan sosialistisen tuotannon, lopettaa yhteiskunnan jäsenten jakautumisen riistäjiin ja riistettäviin, avaa tien asteettaiselle siirtymiselle luokattomaan kommunistiseen yhteiskuntaan.


Tähän todettakoon, että keskusjohtoisella suunnittelulla on taipumus voimistaa virheitä, joita tuotannon suunnittelussa väistämättä on. Keskusjohtoisissa autokratioissa ihmisillä ei esimerkiksi yleensä ole mahdollisuutta avoimesti keskustella ongelmista tai kokeilla erilaisia ratkaisuja. Tämän vuoksi hallinto ei voi käyttää kansalaisilta tulevaa palautetta. Epädemokraattisesti valittu hallinto onkin yleensä huonosti perillä siitä, mitkä sen päätöksistä ovat huonoja. Kansalaisilla ei yksinkertaisesti ole intressiä tai rohkeutta haastaa kaikkivaltiasta keskushallintoa – jonka usein tiedetään kyttäävän ja rankaisevan toisinajattelijoita.


Termi ”suunnitelmallisesti johdettu” on epäonninen myös siinä, että nimenomaan yksityiset yritykset suunnittelevat tuotantoaan parhaansa mukaan. Tällainen hajautettu suunnittelu myös onnistuu tehtävässään keskusjohtoista suunnittelua paremmin, ainakin jos mittarina pidetään materiaalisen hyvinvoinnin ja valinnanvapauksien tuottamista – sekä asiakaspalvelun ja kenties muunkinlaisen vuorovaikutuksen inhimillisyyttä.


Keskusjohtoisuuden ihailijoille tuntuu olevan vaikea hyväksyä, että maailmaan syntyy toimivaa suunnitelmallisuutta ja inhimillistä hyvinvointia tuottavaa järjestystä ilman pääsuunnittelijaa tai järjestelijää. Tämä vastentahtoisuus spontaania järjestäytymistä kohtaan kohdistuu sekä Adam Smithin teoriaan markkinoita ohjaavasta näkymättömästä kädestä että Darwinin luonnonvalintateoriaan (joka oikeastaan on Smithin teoria luontoon siirrettynä). (Katso ihanneyhteiskuntakokeiluista esim. ihmisluonto -kirjastani.)


8 § käsittelee puoluekuria:


Puoluekurin rikkomukseksi katsotaan, jos puolueosaston jäsen... osoittaa luokkavalppauden puutetta eikä aktiivisesti taistele puolueessa tai sen ulkopuolella kaikkea sellaista vastaan mikä vahingoittaa puoluetta.


Mikä muu sana kuin woke tai wokeness voisi kuvata tällaista luokkavalppautta? Puoluekuri, luokkavalppaus ja oman tietoisuuden kohottaminen mainitaan useaan otteeseen myös puolueen alajärjestöjen säännöissä.


Tällainen fundamentalismille tyypillinen valppauden ja korkean tietoisuuden – eli käytännössä uskonpuhtauden – jatkuva vaaliminen näyttää pelolta, että vapauden houkutus on sittenkin liian suuri. On kuin sääntöjen laatija tunnistaisi – jos karkea psykologisointi sallitaan –, että hänkään ei kapitalismin pahuuteen viime kädessä usko ja siksi houkuttelee tovereitaan kieltäytymään aidosta ajatuksenvaihdosta. Vallanhaluista woke-poseeraamista ja -manipulointia siis.


                            * * *


Puolue karsastaa yksityistä yritteliäisyyttä (§ 3), mutta toki sallii itselleen liiketoiminnan, joka soveltuu propagandatoimintaan, § 23:


Puolue voi omistaa kiinteistöjä ja osakkeita sekä harjoittaa kustannus- ja siihen liittyvää kirjakauppatoimintaa sekä ravintola- ja elokuvateatteriliikettä.


Vastaava maininta löytyy piirijärjestöjen säännöistä, 3 §:


Piirijärjestö voi omistaa kiinteistöjä ja osakkeita sekä harjoittaa kustannus- ja siihen liittyvää kirjakauppatoimintaa sekä ravintola- ja elokuvateatteriliikettä neuvoteltuaan asiasta Keskuskomitean kanssa.


Ja myös kaupunkijärjestöjen, aluejärjestöjen ja puolueosastojen säännöistä, kaikissa samassa muodossa:


Kaupunkijärjestö voi omistaa kiinteistöjä ja osakkeita sekä harjoittaa kustannus- ja siihen liittyvää kirjakauppatoimintaa sekä ravintola- ja elokuvateatteriliikettä neuvoteltuaan asiasta piirikomitean kanssa

                             * * *


Toiveikkaana loppukommenttina totean, että 2000-luvun Suomi tai oikeastaan mikä tahansa länsimainen demokratia on immuuni totalitaristisuskonnolliselle propagandalle ja fundamentalismille, eikö olekin?