Otteet herättävät kysymyksiä. Niitä voidaan tulkita siten, että kyseisen koulutussosiologin mielestä objektiivisuutta ei tarvitsisi tieteessä tavoitella ja että miehet ja naiset päätyisivät keskenään ristiriitaisiin päätelmiin samasta tutkimusaineistosta. Voidaanko otteita muulla tavoin tulkita? Ja ovatko opiskelijat omaksuneet tällaisen relativistisen ajattelutavan – ja valmistuttuaan jopa ottaneet sen mukaan työelämään? Miten yleistä tällainen ajattelu on esimerkiksi julkishallinnon asiantuntijatehtävissä? Näin Koski:
Naistutkimuksen lähtökohtiin kuuluu ajatus, että ei ole olemassa yhtä objektiivista tieteellistä totuutta tai tieteellisen toiminnan tapaa. Tieteellinen tutkimus on aina kirjoittavan subjektin tekemää, ja kirjoitus ja kirjoittaminen sisältävät kirjoittavan subjektin kokemuksellisen ja ruumiillisen läsnäolon.
Siten tieto ja tiede eivät ole ”puhtaita” huolimatta siitä, että ne perustellaan puhtauden argumentein, vaan ne ovat selkeästi sukupuolittuneita rakenteita.
Naistutkimuksen tieteeseen ja tietoon liittyvä kritiikki on purkamis- ja rakentamisprojekti. Purkamisen pyrkimyksenä on kyseenalaistaa vallitsevaa tieteellisen tiedon kenttää ja tiedeinstituutioiden käytäntöjä. Rakentamisprojektissa etsitään uusia tiedon ja tietämisen alueita naisten lähtökohdista, kokemuksesta ja tiedosta käsin. Suhteessa tietoon ja tiedontuottamiseen feministisen tutkimuksen parissa on kyseenalaistettu muun muassa vallitsevaa rationaliteetin käsitettä.
Logiikan ja rationaliteetin kieli ja kielen kantamat toimintatavat ovat väkivallan kieltä. Naistutkimuksen argumentein on pyritty löytämään uusia sisältöjä rationaliteetin määrittämiselle – sen ajattelemiselle, mikä on järkevää ja tärkeää.
Yksi naistutkimuksen projekteista on kohdistunut tieteeseen ja tietoon – niiden sukupuolittuneen luonteen analysointiin ja sen etsimiseen, mikä on naisten kokemuksen erityinen luonne suhteessa tieteellisen ajattelun traditioihin. Sosiologisen naistutkimuksen teoreettisessa ajattelussa katsotaan, että useammilla ilmiöillä kuin pelkästään luonnollisilla henkilöillä on sukupuoli – monet ajattelutavat, instituutiot ja käytänteet kantavat jommankumman sukupuolen historiallista määritystä.
Tieteilijät tekevät virheitä ja julkaisevat vääriä päätelmiä. Se on harmillista, jopa väistämätöntä, mutta se ei millään tavoin uhkaa tieteellistä totuudentavoittelua. Professoritasolta tuleva riehakas ja holtiton hyökkäily logiikkaa ja rationalismia vastaan (tai ”logiikan kieltä” ja ”rationaliteettiä”, kuten Koski hyökkäystään hieman pehmentää) sen sijaan on vastuutonta nuorison harhaanjohtamista. Se olisi ansainnut kollegoilta tiukkasanaista haastamista.
Toisin kuin Koski antaa ymmärtää, naisilla (tai nais- tai sukupuolentutkimuksella) ei ole omaa, standarditiedettä parempaa, todempaa tai aidompaa tapaa tuottaa tietoa. Naisten temperamentti saattaa toki keskimäärin olla enemmän avuksi muodollisen koulutuksen hankkimisessa, ehkä jopa tieteellisessä ajattelussa, mutta tämä on eri asia kuin väite, että ”naisen tapa tietää" olisi yhdenvertainen - saati ylivertainen - tieteellisen tiedontuottamisen kanssa.
