Sain edelliseen, sukupuolieroja koskevaan tekstiini erään lukijakommentin, jossa kysyttiin, miten se, että kyseisen lukijan tuttavapiiriin kuuluva muutama suhteellisen viehättävää ja vielä hedelmällistä naista ei löydä seksikumppania, sopii ”teoriaani kiimaisista koiraista”.
Ensinnäkin kuten edellisestä tekstistä selviää, kyse ei ole minun teoriastani. Toiseksi kyse ei tarkkaan ottaen ole teoriasta lainkaan (eikä varsinkaan kiimaisia koiraita koskevasta teoriasta). Pikemminkin kirjoituksessa esiteltiin joukko tutkimukseen nojaavia löydöksiä pienistä(?) keskimääräisistä sukupuolieroista seksuaalisuuden saralla. Sanomattakin lienee selvää, että olen kiinnostunut lukemaan toisenkinlaisia tutkimushavaintoja.
Ja mitä tulee kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen parinvalintamarkkinoilla, kysymys on liian laaja tässä käsiteltäväksi. Aihetta toki käsitellään pitkin Rakkauden evoluutio –teosta. Ei kuitenkaan liene kaukaa haettua sanoa, että hedelmälliselle naiselle löytyy aina jonkinlainen seksikumppani.
Toinen lukijakommentti koski sitä, päätyvätkö miehet kyselytutkimuksissa esittämään aktiivisempaa kuin he oikeasti ovat. Kyselytutkimuksissa, kuten muunkinlaisissa tutkimuksissa, on totta kai aina omat ongelmansa, ja epäilemättä miesten ja naisten välisissä vastauksissa saattaa löytyä tämänsuuntaisia eroja – monestakin syystä. Mutta samalla on selvää, että puutteita joissakin yksittäisissä tietolähteissä voidaan ylittää käyttämällä monenlaisia tietolähteitä. Esimerkiksi edellisen viestini sukupuolieroluettelosta suuri osa on saatu muutoin kuin kyselytutkimuksilla.