Homoseksuaalisuus ei ole nuoren oma valinta

Monet kokeelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että sikiöaikaisilla tapahtumilla on merkitystä homoseksuaalisuuden synnyssä. Kaikki eivät tutkimustuloksia kuitenkaan niele. Esimerkiksi keväällä 2007 Helsingin Sanomien mielipideosastolla esitettiin seuraavaa: ”sukupuoliseen kohteenvalintaan vaikuttavat olennaisesti tietoiset ja tiedostamattomat mielikuvat” (HS 11.4.).

Eräs ongelma kyseisessä kirjoituksessa on, että sekä homoseksuaalisuuden periytyminen että sikiövaiheen yhteys homoseksuaalisuuteen on tieteellisin menetelmin todennettu. Mutta mielikuvien suhteen vastaavaa tietoa ei ole saatavilla. Voidaan tietysti sanoa, että homoeroottiset mielikuvat ovat yhteydessä homoseksuaalisiin haluihin ja tekoihin sekä lopulta homoseksuaalisen identiteetin kehittymiseen, mutta tämä kehäpäätelmä ei vielä selitä mitään.

Biologi Jussi Viitalan (HS 3.4.2007) mukaan tieto homoseksuaalisuuden biologiasta saattaa joillekin olla vapauttavaa. Tämä on varmasti totta, mutta toisin kuin mielipidekirjoittaja vihjailee, Viitala ei tietenkään pitänyt tietoa totuutena sen vapauttavuuden takia. Moralisoinnin sijasta tulisikin osoittaa, mikä tutkimusmenetelmissä mahdollisesti on vikana. Mielipidekirjoituksen lopussa Viitalaa kaiken huipuksi demonisoidaan ”natsikortilla”: biologiset selitykset muka johtaisivat oppeihin arjalaisuudesta. Tämä halpamainen yritys katkaista keskusteluyhteys kertoo yleensä vain perusteluiden puutteesta.

Olivatpa homoseksuaalisuuden biologiset selitykset millaisia tahansa, on selvää, että pelkästään kulttuuriset selitykset ovat syvästi virheellisiä. Homoksi itsensä tunnistava nuori ei ole homoseksuaalisen kulttuurin tuotos, eikä seksuaalinen suuntautuneisuus ole hänen valintansa. Kuka haluaisi ryhtyä homoksi, kun heihin näihin päiviin saakka on suhtauduttu ennakkoluuloisesti niin monella taholla, esimerkiksi kirkollisissa ja psykoanalyyttisissa piireissä?