Evoluutioteorian soveltaminen ei ole yhteydessä eriarvoisuuteen
Osmo Tammisalo
Pekka Wahlstedt sortui kirja-arviossaan turhanaikaiseen ja 70-lukulaiseen biologialla pelotteluun (Tieteessä tapahtuu 3/2009). Evolutiivinen näkökulma ei kuitenkaan johda taloudelliseen sortoon tai eriarvoisuuteen.
Pekka Wahlstedt päättää kirja-arvionsa seuraavasti: ”Jos evoluutioteoria saa ylivallan ihmistieteissä ja sen käytännön sovelluksissa, se päätyy pönkittämään nykyistä kaiken arvioimista talouden kielellä ja ehdoilla sekä ylläpitämään tähän liittyvää eriarvoisuutta ja sortoa.”
On kummallista, miten tämä 70-lukulainen ja käyttäytymistieteitä haitannut biologien poliittinen mustamaalaaminen ei näytä koskaan loppuvan. Evoluutioon nojaava ihmistutkimus on uutterasti antanut selityksiä sille, miksi toisinaan autamme tuntemattomia, miksi olemme empaattisia tai miksi meille on kehittynyt reiluudentunne. Mutta nämä selitykset eivät mitenkään liity kaiken arvioimiseen talouden ehdoilla. Osa evolutionisteista taas tutkii kykyjämme sotimiseen, kateuteen, mustasukkaisuuteen ja sukulaisten itsekkääseen suosimiseen. Näidenkään selittämisessä ei ole mitään sellaista, joka johtaisi talouden ylivaltaan.
Selitykset moraalisille ja muille ominaisuuksillemme liittyvät luonnollisesti siihen, että kyseisillä piirteillä varustetut esivanhempamme ovat jättäneet suhteessa muita enemmän jälkeläisiä. Heidän käyttäytymisensä on siis tuonut heidän geeneilleen suuremmat markkinaosuudet. Mutta olipa tämänkaltainen selitys oikea tai väärä, tai olivatpa vertauskuvat osuvia tai väkinäisiä, asialla ei ole mitään tekemistä taloudellisen sorron tai eriarvoisuuden kanssa. Ihmisten huono kohtelu tai yritystalouden ylivalta eivät tarvitse tieteellisiä teorioita, eivätkä tieteelliset teoriat kerro, millä perusteilla meidän tulisi arvioida käyttäytymistämme.
Wahlstedt voisikin tarkentaa, minkälainen on se mekanismi, jolla vaikkapa myötätunnolle tai reiluudentunteelle annettu evolutiivinen selitys pönkittää sortoa ja eriarvoisuutta. Hänen väitteensä nimittäin kuulostaa melkein samalta kuin jonkin taudin lääketieteellinen selitys edistäisi ihmisten sairastumista kyseiseen tautiin.
- - - - - - - -
Vastineessaan Wahlstedt pitää kiinni evoluutioteoriaa ja taloudellista eriarvoisuutta koskevista väitteistään. Hän kuitenkin aavistuksen pehmentää ensimmäistä lausuntoaan, muttei edelleenkään perustele sitä:
Jos yhteiskuntaa katsoo evoluutioteorian linssien läpi, se näyttäytyy a priori kilpailevana ja hyötyajatteluun sidottuna, ja näin sitä on helppo käyttää pönkittämään eriarvoisuutta ja sortoa.
Mitä tuohon voi enää sanoa? Evoluutioteoria ei todellakaan ole syypää, jos yhteiskunnat näyttäytyvät kilpailevina ja hyötyajatteluun sidottuina. Ja vaikka yhteiskunnat sellaisina näyttäytyisivätkin, silläkään ei voi perustellusti – tai edes helposti – puolustaa eriarvoisuutta.
Wahlstedt myös valittelee, että evoluutiota käsittelevät kirjat ovat ”niin täynnä taloudellisia termejä ja vertauksia, että usein kokee lukevansa taloustieteellistä teosta.” Wahlstedtin huomio evoluutioteorian läheisyydestä taloudelliseen ajatteluun on oikeansuuntainen, mutta hän ei näytä kykenevältä ymmärtämään, miksi näin on. Miksi siis evolutionistit käyttävät taloustermejä? Evoluutioteoriassa (kuten taloustieteessäkin) puhutaan hyödystä paljon sen takia, että luonnonvalinta punnitsee juuri hyötyjä ja haittoja. Ja kuten Wahlstedt epäilemättä tietää, luonnonvalinta on ainoa mekanismi, joka voi tuottaa (vaikkapa näköaistin tai rakastumisen kaltaisia) monimutkaisia sopeutumia. Vai onko hänellä kenties tarjota jokin muu mekanismi?
