Homorakkaus ja lisääntymispsykologia

Törmäsin sattumalta vanhaan Yliopisto –lehteen 3/2004, jossa Jukka Hankamäki kritisoi aiemmassa lehdessä ollutta, seuraavaa lausuntoani: ”Rakastuminen ja parinmuodostus kuuluvat ihmislajin myötäsyntyiseen lisääntymispsykologiaan. Se, että myös homoseksuaalit rakastuvat ja muodostavat pareja, on mielestäni lisätodiste em. asian puolesta.” Olen edelleen tätä mieltä.

Hankamäki ei kerro mikä väitteessä on pielessä, vaan hän kuittaa sen ristiriitaiseksi vulgaarinaturalismiksi. Ja naturalismin hän määrittelee ideologiaksi, joka on ”kehittyneen yhteiskuntatieteellisen ajattelun vihollinen numero yksi”. En ole yllättynyt, että Hankamäki ei perustele väitteitään, vaan pikemminkin yrittää nimittelyillään ja poliittisilla syytöksillään katkaista keskusteluyhteyden.

Lisääntymispsykologian ja homorakkauden yhteydessä ei nimittäin ole mitään ristiriitaista. Erillistä selitystä kaipaa ainoastaan homorakkauden kohde, ei se että homot ylipäätään rakastuvat ja pariutuvat (eivätkä muodosta esim. viisikkoja tms.). Aivan vastaavaan tapaan siinä ei ole mitään ristiriitaista, että lesbolla on kohtu. Sekin on luonnonvalinnan ylläpitämä, lisääntymiseen tähtäävä sopeutuma.