sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Joitakin lukukokemuksia

Laajan lukemisen edut ovat ilmeisiä ja moninaisia. Siihen on kuitenkin harvoin aikaa. Seuraavassa on joitakin joulun aikaan lukemiani kirjoja ja yksittäisiä huomioita/poimintoja niistä.

Luova, O. (toim.): Kiinan miljoonakaupungit. Gaudeamus 2010.

Joskus on sanottu, että keskimääräinen ihminen maailmassa on kiinalainen talonpoika. Nykyään Kiinassa kaupunkilaisia lienee kuitenkin yhtä paljon kuin maalaisia.

Asikainen, R., Naarajärvi, T. & Vuori, J. (toim.): Pekingin kevät 1989. Gaudeamus 2009.

Kiinalaisten opiskelijoiden arvomaailmasta tehdään kirjassa seuraava huomio:

Kiinalaiset opiskelijat ovat hyvin isänmaallisia ja kokevat syvää yhteenkuuluvuutta maahansa. Kun Pekingissä 2007 tehtyyn tutkimukseen osallistuneiden opiskelijoiden piti valita kymmenestä vaihtoehdosta kolme eniten itseään määrittävää tekijää, 58 prosenttia vastaajista valitsi kansallisuuden yhdeksi kolmesta vaihtoehdosta. Kansainvälisessä aineistossa, jossa käytettiin lähes samaa kysymystä, kansalaisuus valittiin muualla maailmassa huomattavasti harvemmin kuin Kiinassa – 35 muun maan aineistossa sen valitsi itseä eniten määrittäväksi tekijäksi noin kymmenes.


Kiinalaisille opiskelijoille on myös suunnattu erityinen isänmaallisuuskasvatuksen kampanja, jonka mukaan ”meidän tulee luoda rikas isänmaallinen ilmapiiri, jotta patrioottisesta ideologiasta tulisi yhteiskunnan pääteema ja että ihmiset voisivat tuntea ideologian hengen ja vaikutukset kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa, kun he elävät arkipäiväänsä”.

Chaline, E.: Maailmanhistorian suurimmat huijaukset. Schildts 2011.

Lysenkolaisuudesta kirjassa on muun muassa seuraavasti. Stalin oli vastikään määrännyt maatilat kollektivoitaviksi, mistä maanviljelijät eivät pitäneet:

Monet viljelijät kieltäytyivät työskentelemästä maillaan, ja jotkut polttivat satonsa ja teurastivat eläimensä. Siitä seurasi kansallinen nälänhätä. On arvioitu, että nälänhädän pahimpina vuosina 1932–1933 kuoli nälkään 5,5–8,5 miljoonaa ihmistä. Sen sijaan että olisi pyytänyt kansainvälistä ruoka-apua, Stalin vaikeni katastrofista. Kun venäläiset ja ukrainalaiset näkivät nälkää, neuvostomedia julkaisi reportaaseja suurista viljasadoista ja kuvia onnellisista hyvin ravituista maalaisista.


Tällaiseen tilanteeseen Trofim Lysenko tarjosi halpoja ja ideologisesti puhtaita, ”kommunistisia” ratkaisuja – jotka tosin perustuivat hänen väärennettyihin kokeiluihinsa:

Sovinnaisen perinnöllisyystieteen sijasta Lysenko edusti kotikutoista näennäistieteellistä agrobiologiaa – kummallista biologian, perinnöllisyystieteen ja maataloustieteen yhdistelmää, joka pohjautui hänen omiin väärennettyihin tutkimustuloksiinsa ja sekaviin teorioihinsa hankittujen ominaisuuksien periytymisestä. ...Vuonna 1948 Lysenko oli saanut ylivallan Neuvostoliiton maataloustieteen ja perinnöllisyystieteen hallinnossa. Hän kielsi Mendelin oppeihin perustuvan genetiikan tutkimisen ja tuomitsi lysenkolaisuuden arvostelun lainvastaiseksi. ...Lysenkon vuoksi Neuvostoliiton perinnöllisyystutkijat olivat vuosikymmeniä jäljessä amerikkalaisia ja länsieurooppalaisia virkaveljiään.


Ginzburg, L.: Leningradin piirityksen päiväkirja. Into 2011.

Mitä tapahtui äärimmäisen nälän ja puutteen olosuhteissa? Apua kohdistettiin enää vain lähimpiin sukulaisiin:

Kaikki mahdolliset ihmissuhteet – tuttavuus, opettajan ja oppilaan suhde, ystävyys ja rakastuminen – tipahtelivat maahan kuin lehdet, mutta veriside jäi voimaan.


Koivistoinen, E.: Purjeet pullistuvat. WSOY 1970.

Millaiset ominaisuudet saavat tunnustusta pitkällä ja raskaalla merimatkalla? Merimiestaitojen lisäksi tarvitaan muutakin:

Bobilla ei ole öljyvaatteita, ei merisaappaita, ei ”southwestiä” (öljylakkia) ja hänen vaatevarastonsa on minimaalinen. Hän ei koskaan valita mistään, vaan rohkaisee toisia ja on tavallisesti hyväntuulinen. Lisäksi hän on hyvä merimies, osaa tehtävänsä.


Uola, K.: Vastakohtien meren ristiriitainen sankari. Suomalaisen kirjallisuuden seura 2004.

Kyseinen merikirjallisuutta koskeva tutkimus on makuuni hieman liian ”muodikas” (maskuliinisuuksien rakentumisineen yms.), mutta kirjan perusteella voidaan tehdä joitakin ihmisluontoa sivuavia päätelmiä. Meriromaanien juonenkulku näyttää esimerkiksi olevan kiinni lähinnä kolmesta päähenkilön ominaisuudesta. Onko päähenkilö 1) sisäryhmässä vai ulkoryhmässä, 2) hyvä vai paha (ystävällinen vai ilkeä) ja 3) ammattitaitoinen vai ammattitaidoton. Aihetta sivutaan myös keväällä ilmestyvässä kirjassani.