Me Naiset –lehti kyseli parinvalinnasta ja älykkyydestä
juttuunsa "Puolisona pösilö". Tässä alkuperäinen vastaukseni.
On helppo nähdä, miten älykkyys on voinut kehittyä
parinvalinnassa halutuksi ominaisuudeksi. Nokkela kumppani on pystynyt
tarjoamaan jälkeläisille paremmat mahdollisuudet eloonjäämiseen. Siksi älykkyys
on edelleen seksikästä. Kumppanin älykkyys on myös perittyjen geenien kautta saattanut edistää jälkeläisen eloonjäämistä ja
menestymistä parinvalintamarkkinoilla.
Miksi kaikki eivät sitten ole vähitellen muuttuneet
fiksuiksi? Tai kuten eräs Facebook-ryhmä on otsikoitu: ”Mistä näitä kusipäitä
oikein tulee?” Osaselitys on se, että myös tyhmät ja tympeät ovat osanneet
lisääntyä. Heillä on ollut siihen mahdollisuuksia, koska ihmisyhteisöissä on
aina harjoitettu työnjakoa. Heimon puolustukseen on esimerkiksi saatettu
tarvita tyhmänrohkeita rämäpäitä, kun taas metsästys on voinut vaatia tiukkaa
suunnitelmallisuutta. Työnjaon ja ympäristön monimutkaisuuden takia monenlaiset
strategiat ovat tuottaneet parinvalintaa tukevaa menestystä. Näin psykologiset
ominaisuudet ovat voineet säilyä niin vaihtelevina.
Vaikka yleisesti ottaen luonnonvalinta siis karsisi
muuntelua, hyvin harvoille ominaisuuksille voi olla täydelliseen yhdenmukaistumiseen
johtavia valintapaineita. Lisäksi työnjaon tuoma erikoistuminen vähentää
yksilöiden omaksumien lokeroiden päällekkäisyyttä ja täten tarvetta taisteluun.
Toisaalta joskus luonnonvalinta suosii harvinaisia piirteitä juuri niiden
harvinaisuuden vuoksi: Jos suurin osa väestöstä on rillipäänörttejä,
yksittäisille lihaskimpuille saattaa löytyä sopivia lokeroita fyysisessä
työssä.
On selvää, että kaikki eivät voi
saada fiksua, kaunista ja hyväluontoista puolisoa. Ihmiset joutuvat siis
tekemään myönnytyksiä. Niiden ylittämiseen tarvitaan rakkaudentunnetta. Luonto
on viisaasti virittänyt tunteemme syttymään sen mukaan, millaiseksi tunnistamme
asemamme pariutumismarkkinoilla. Emme voi olla sellaisten jälkeläisiä, jotka
jäivät haaveilemaan herra tai neiti täydellisestä. Siksi rakkaus tekee meidät
sokeaksi – tai tavallaan tarkkanäköiseksi, koska näemme hyviä puolia sielläkin,
missä muut eivät niitä näe. Ja juuri rakkauden takia ihanneominaisuuksiin
tehdyt myönnytykset eivät tunnu myönnytyksiltä. Päinvastoin, pienet puutteet
kumppanissa ovat vain hellyttäviä. Siksi pösilökin voi pariutua. Yleensä hän
toki päätyy toiseen pösilöön, mutta joskus hän kelpaa fiksullekin, ainakin
hetkeksi, kunhan pösilö vain on riittävän kaunis tai varakas tai vaikkapa
lapsirakas. Pienten lasten hoitohan ei ole rakettitiedettä: varhaisteiniltäkin
voi löytyä riittävästi kärsivällisyyttä ja kykyjä taaperon vaatimaan
emotionaaliseen läsnäoloon.
Tiedetään myös, että
miehet ovat heikkoina fyysisesti kauniisiin naisiin. Vaikka länsimaissa sukupuolten
väliset erot ulkonäön arvostuksen suhteen ovat viime vuosikymmeninä
pienentyneet, tällä erolla on silti biologinen alkuperä. Tämä johtuu siitä,
että naisten ulkonäkö kertoo suoraan hänen hedelmällisyydestään (ja jossakin
määrin jälkeläiselle siirtyvistä hyvistä geeneistä
ja kenties myös hyvästä hoivasta). Miehet taas eivät tarjoa
lisääntymisresursseja samaan tapaan suoraan vartalollaan, joten miesten muilla
ominaisuuksilla, juuri älykkyydellä ja sen tuomalla statuksella, on
parinvalinnassa keskimäärin suurempi merkitys. (Yhteiskunnan tavat ja
säännöt ovat historian saatossa välillä vahvistaneet ja välillä kaventaneet
näitä eroja, mutta niiden alkuperää kulttuuriset tavat eivät riitä
selittämään.)
Miesten mieltymys
naiskauneuteen saattaa olla niin merkittävää, että se jopa estää älykkäitä ja
varakkaita miehiä hakemasta itsensä kaltaisia puolisoita. Rikkaiden ja
älykkäiden miesten heikkous kauneuteen siis hillitsisi näiden ominaisuuksien
kertymistä tietyille suvuille. Näin miesten heikkous kauneuteen pitäisi
yhteiskuntia taloudellisesti tasa-arvoisempina. Kauneus toisin sanoen saattaa
jarruttaa aivoihin perustuvaa yhteiskunnallista kerrostumista. (Tämä ei
tietenkään tarkoita, että kauniit naiset olisivat tyhmempiä tai köyhempiä.
Vaikutukseen riittäisi, että älykkyys ja varakkuus ovat jakautuneet kauniiden
naisten parissa samalla tavalla kuin muillakin naisilla.)
Ihmislajilla pariutumisessa on useimmiten kyse sellaisen
luottamuksen ja yhteiselämän luomisesta, joka tuottaa jatkuvaa vastavuoroista
anteliaisuutta. Siksi älykkyys, ystävällisyys, avoimuus, huumorintaju ja
mielenkiintoinen persoonallisuus ovat kumppanissa niin haluttuja piirteitä.
