Sain arvioitavaksi yhdeksän suomalaisen eri alan tutkijan
kirjoittaman teoksen Ihmisen mieli (Gaudeamus 2015).
Kirja vaikutti kiinnostavalta. Mitä alan suomalaiset huiput sanovat tunnetun
universumin mutkikkaimmasta seikasta, ihmismielestä tai ihmisaivoista? Aiheesta
huolimatta teos on melko valju ja virkamiesmäinen. Siinä on liian vähän eriäviä
mielipiteitä, kiintoisia yksityiskohtia, mielen evolutiivisen taustan
huomioimista sekä visioita tarvittavasta tutkimuksesta. Paikoin myös uusin
tieto puuttuu. Toisaalta puutteet olivat odotettavissa yleisesitykseen
pyrkivältä konsensuskirjalta. Tekijätkin toteavat, että ”teoksessa yritämme
ottaa eri näkökulmia tasapuolisesti huomioon”.
On ihmeteltävä, miten kirjoitustyö on käytännössä sujunut.
Kuka esimerkiksi on seuraavan lausunnon takana (minulla on aavistukseni) ja
olivatko kaikki siitä yhtä mieltä: ”On perusteetonta, epätieteellistä ja
epäinhimillistä verrata erilaisia ihmisjoukkoja toisiinsa älykkyysosamäärän
perusteella.” On ymmärrettävää, että väitettä ei yritetä perustella.
Ihmisjoukkoja voidaan verrata minkä tahansa ominaisuuden, ÄO-tulosten lisäksi
vaikkapa keskipituuden, ruokavalion, koulumenestyksen tai rasvaprosentin
suhteen. Kaikissa mittareissa on ongelmansa, mutta vertaileminen sellaisenaan
ei ole epäinhimillistä/epätieteellistä. Sen sijaan epätieteellistä on
demonisoida tilastotieteellistä perustutkimusta. Mustaa valkoisella -teoksessa kirjoitin:
Oletetaan, että pituus on yhteydessä ÄO:hon. Tästä on alustavaa näyttöä joistakin tutkimuksista. Seikalla ei kuitenkaan ole vastaavaa sosiaalista merkitystä, sillä työ-, asuin- ja koulutuspaikkoja ei (yleisesti ottaen) anneta tai ansaita pituuden perusteella. Yksilöön ei siis suhtauduta sen mukaan, millainen hänen pituistensa keskimääräinen ÄO on. Samalla tavalla ei-rasistisessa yhteiskunnassa rotujen keskimääräinen ÄO-ero olisi yksilön kannalta merkityksetön. Toisaalta voidaan yhtä perustellusti väittää, että joissakin tilanteissa on rationaalista huomioida keskimääräisiä eroja – vieläpä riippumatta siitä, johtuvatko erot geeneistä vai ympäristöstä. Vaikka yhteiskunta siis tunnustaisi ihmisten moraalisen yhdenvertaisuuden, ÄO:n ja rodun välinen yhteys saattaa olla tarpeellinen tieto. Sen avulla kenties pystytään paremmin takaamaan, että ihmiset saavuttavat ÄO:sta riippuvat mutta moraalisen yhdenvertaisuuden perusteella jokaiselle kuuluvat olosuhteet.
Ihmisen mieli
-kirjaan livahtanut epätieteellinen ”korrektius” saattoi olla yksi syy, miksi
teos sai niin myönteisen vastaanoton Petter Portinilta: ”...teokselle kannattaa toivoa laajaa lukijakuntaa. Teos
ravistelee ajatuksia ja oikoo ennakkokäsityksiä – sen lukeminen todella
palkitsee!” Teoksessa toki on toimivia kohtia, mm. pohdintoja tietoisuuden
luonteesta, mutta verrattuna aiheiltaan rajatumpiin ja silti huomattavasti
laajempiin uutuusteoksiin – esim. Kahneman, Gigerenzer, Trivers – Ihmisen
mieli enemmän uuvuttaa kuin innostaa.
Portinin arviossa on myös eräs hänelle tyypillinen vinouma.
Näin Portin: ”Tekijät kirjoittavat, että evoluution korostaminen ei tarkoita,
että jokainen nykyihmisen mielen piirre olisi sopeutuma johonkin muinaisten
esivanhempiemme kohtaamaan evolutiiviseen paineeseen. Evoluutiopsykologiassa
ajatellaan käsittääkseni juuri tällä
tavalla” (korostus lisätty). En ole kiinnostunut, mistä Portin on
evoluutiopsykologiaa koskevat ennakkoluulonsa saanut tai miksi hän niitä
vuodesta toiseen esittelee. Olen aiemminkin suositellut ja edelleen suosittelen
hänelle käsitysten tarkistamista alan johtaviin julkaisuihin perehtymällä.
Evoluutiopsykologia ei ole sitoutunut siihen, että kaikki
ihmismielessä on sopeutumista muinaisiin ympäristöihin. Kiinnostavimmat asiat
toki ovat (esim. perhe- ja moraalitunteet, mieltymys makeaan, jotkin
kauneusmieltymykset jne.), mutta kysymys sopeutumisesta selvitetään aina
empiirisesti, monenlaisia tutkimuslinjoja soveltaen (esim. vertailemalla eri
lajeja ja erilaisia ihmiskulttuureita). On myös huomattava, että siinä määrin
kuin psykologia tutkii ihmisille yhteisiä tunteita, aisteja ja muita
mielentoimintoja, kaikki psykologia on evoluutiopsykologiaa. Eli kuten Portin
itsekin toteaa: ”mielen perustana olevat yksilönkehityksen valmiudet ovat
evoluutiohistorian tuotteita”. Toisin sanoen, siinä määrin kuin Portinilla on
psykologista tietämystä, häntä voitaisiin kutsua evoluutiopsykologiksi.
 |
| Anto Leikola ja Kimmo Pietiläinen messuilemassa. |
PS. Olin viikonloppuna Helsingin kirjamessuilla.
Silmämääräisesti arvioituna tietokirjamaailman ajankohtaisia trendejä/aihepiirejä
ovat muun muassa Venäjä, mindfulness ja kapitalismi. Erityismaininnan
messutarjonnasta ansaitsee Darwinin Descent of Manin tuore suomennos Anto Leikolalta. Ote kirjasta:
Niin tärkeä kuin olemassaolokamppailu onkin ollut ja yhä on, ihmisen korkeimman luonteen kannalta muut vaikuttimet ovat tärkeämpiä. Sillä moraaliset ominaisuudet ovat edenneet sekä suoraan että epäsuorasti paljon enemmälti tavan, järkeilykyvyn, koulutuksen, uskonnon ja muun vastaavan kuin luonnonvalinnan kautta, vaikka tämä vaikutin voidaan hyvinkin katsoa sosiaalisten vaistojen perustaksi, mikä puolestaan on tarjonnut pohjan moraalin tajun kehitykselle.
Toinen sitaatti hankkimastani Sam Harrisin teoksesta Kirje kristitylle kansalle:
Miten voimme järkeillä muslimimaailman kanssa, jos emme itse ole järkeviä? Mitään ei saavuteta vain julistamalla, että ”me kaikki palvomme samaa Jumalaa”. Me emme palvo samaa Jumalaa, eikä mikään todista tämän puolesta kaunopuheisemmin kuin uskonnollisen verenvuodatuksemme historia. Islamissa shiiat ja sunnit eivät pääse yksimielisyyteen edes saman Jumalan palvomisesta samalla tavalla ja tämän takia he ovat tappaneet toisiaan vuosisatojen ajan.
