Jonkman, Hanski, Gould ja Dawkins

Luin ruotsalaisen Linus Jonkmanin kirjan Introvertit – Työpaikan hiljainen vallankumous (2015, Suom. Ulla Lempinen. Atena, Jyväskylä). Kaksi ajatusta teoksesta. Ensinnäkin Jonkmanin mukaan sosiaalinen on eri asia kuin sosiaalisesti taitava:

Sosiaalisuus tarkoittaa vain sitä, että ihmisellä on sosiaalisuuden tarve, mikä on täysin eri asia kuin sosiaalinen lahjakkuus. On sosiaalisia ihmisiä, jotka eivät koskaan anna tilaa muille esimerkiksi kokouksissa ja jotka puhuvat vain itseään kiinnostavista asioista, itseään korostaen.

Kirjoja, joita olen viime päivinä
lukenut.

On toki mahdollista, että sosiaalinen ihminen, saadessaan luonteensa takia paljon kontakteja, myös oppii sosiaalisesti taitavammaksi. Toisaalta asia voi olla analoginen sen kanssa, että ”seksikäs ei ole sama kuin seksinhaluinen”. Saako seksikäs enemmän seksuaalisviritteisiä kontakteja ja jos saa, tekevätkö ne hänestä halukkaamman? 

Toinen ajatus, jonka nostan Jonkmanilta esiin on nuorille (introverteille) täydellisesti istuva lohtuaforismi:

On parempi olla oma itsensä ilman kavereita kuin menettää itsekunnioituksensa kavereiden keskellä.

PS. Oheisen kuvan tein yhteen ensimmäisistä lehtijutuistani 1990-luvun lopulla. Hesarissa ollut juttu käsitteli Richard Dawkinsin ja Stephen Jay Gouldin kiistoja evoluution kulusta. Tiivistetty esitys edesmenneen Gouldin ajatuksista on Daniel Dennettin kirjassa Darwin’s Dangerous Idea. Paraikaa aloittelen Dawkinsin omaelämäkerran toista osaa Brief Candle in the Dark (pompöösi mutta tässä tapauksessa sovelias nimi kirjalle).

PS2. Kansainvälisesti menestynyt akateemikkomme (mm. Crafoord-palkinto) Ilkka Hanski on kuollut. Ihmisluonto-kirjani eräässä alaviitteessä mainitsin Hanskin seuraavasti:

Muita Crafoord-palkittuja biologeja ovat olleet tämänkin teoksen kirjoittajaan paljon vaikuttaneet William Hamilton, George C. Williams, John Maynard Smith ja Edward O. Wilson. Vuonna 2011 palkinnon sai ekologi Ilkka Hanski. Suomalainen media on ainakin toistaiseksi noteerannut tapauksen pienimmällä mahdollisella huomiolla. Kuulin jopa arvion, että jos Hanski olisi ollut eri sukupuolta, naistenlehdet olisivat olleet täynnä tarinoita ja haastatteluita siitä, kuinka suomalainen nainen voi menestyä tieteen huipulla.