Töölössä kummittelee?

Seuraavanlainen vastineeni julkaistiin Töölöläinen 17/2016 -lehdessä:

Töölöläinen -lehden (16/2016) ”Kummitusten jäljillä” -jutun alaotsikossa väitetään, että ”Suomessa kummittelee kaikkialla, myös Bulevardilla”. Juttuun haastateltu kirjailija Eero Ojanen kertoo, että erityisen hämmentäviä ovat niin kutsutut poltergreist-tapaukset, joissa esineet liikkuvat itsestään: ”Ilmiötä on yritetty selittää tietoiseksi huiputukseksi. Tämä niin sanottu luonnollinen selitys on kuitenkin riittämätön, se ei toimi.”

Ojanen on siinä oikeassa, että läheskään aina yliluonnollisista näyistään kertovat ihmiset eivät ole tietoisia huijareita. He ovat aidosti kokeneet henkiolentojen läsnäolon. Seikka on kiinnostava ja kaipaa selitystä, mutta se ei tietenkään vielä kerro henkiolennoista. Vastaavasti kuolemanrajakokemuksissa usein nähty valkoinen valo ei kerro ufoista tai taivaanportista, vaan näyt selittyvät lähinnä aivojen hapenpuutteella.

Luonnollinen selitys – huijauksen lisäksi – on siis se, että ihmismieli on altis kokemaan harhoja ja hallusinaatioita. Henkiolentokokemukset kuuluvat siksi psykologian ja psykiatrian piiriin. Kyse on pään sisäisistä ilmiöistä, ei ulkopuolisesta todellisuudesta. Jos kummitukset perustuisivat johonkin muuhun kuin aisti- tai ajatteluvinoumiin, liialliseen intuitiivisuuteen tai muihin vastaaviin ilmiöihin, kummituksista olisi jo pitäviä todisteita.

Jutun lopussa Ojanen toivoo, että ihmisillä olisi ”sallivampi asenne kummallisia asioita kohtaan”. En yritä arvella, mitä Ojanen sallivuudella tarkoittaa. Henkimaailmakokemuksille tulee etsiä selitystä ja selitystä kannattaa hakea mielen sisältä. Tällä ei ole tekemistä sallivuuden kanssa. Jotta selitys olisi kattava, siihen luonnollisesti tarvitaan myös arviota mahdollisista ulkoisista tekijöistä, jotka laukaisivat henkiolentokokemukset. Joskus se on avioero, joskus huoli omasta tai lapsen terveydestä. Jopa ulkomaanmatka tai yksinäisyyden kokemukset voivat riittää. Ojanen itsekin toteaa, että ”puberteetti suurine mullistuksineen tekee ihmisen alttiiksi kummallisuuksille”.

Ongelma ei lopulta ole sallivuuden puute vaan se, että ihmiset eivät halua etsiä kokemuksilleen selitystä. Halu uskoa henkiin voi estää kaikki pyrkimykset tarkastella asiaa järkiperäisesti ja pätevien todisteiden kautta. Tämä on ongelma siksi, että on olemassa tahoja, jotka julkeasti hyväksikäyttävät ihmisten avoimuutta, haavoittuvuutta ja herkkäuskoisuutta. Kukaan ei ole kieltämässä ihmisiltä heidän kokemuksiaan, aivan kuten kukaan ei pyri kieltämään puberteettia, intuitiota tai mielikuvitusta. Mutta myötätuntoinen ja vastuullinen ihminen – sen sijaan, että hän ruokkisi ihmisten irrationaalisia pelkoja ja ajattelutottumuksia – edistää skeptistä asennoitumista ja etsii ja tarjoaa luonnollisia selityksiä. Näin toimimalla voidaan parantaa kanssaihmisten elämänhallintaa, ehkä lisätä elämäniloakin. Ainakin näin voidaan vähentää heidän tulemistaan huijatuiksi.

Lopuksi aiheeseen liittyvä videokevennys. Jos tapahtuma on aito, uskoiko poika kummitukseen vai ei?: https://www.youtube.com/watch?v=MuXhbOHx9WM

PS. Tässä jokunen sitaatti H. L. Menckenin teoksesta Notes on Democracy vuodelta 1927. Älykkyystesteistä Mencken kirjoittaa seuraavasti (jotakin samankaltaista tapahtui minulle noin 80 vuotta myöhemmin):

I have surely done my share of damning them: they aroused, when they were first heard of, my most brutish passions, for pedagogues had them in hand. But I can only say that time and experience have won me to them, for the evidence in favour of them slowly piles up.

Yksilöiden välisistä eroista Mencken kirjoittaa pessimistisesti ja monien mielestä luultavasti julmasti ja fatalistisesti:

Men are not alike, and very little can be learned about the mental processes of a congressman, an ice-wagon driver or a cinema actor by studying the mental processes of a genuinely superior man. The difference is not only qualitative; it is also, in important ways, quantitative.

Some climb eventually to the high levels; a few scale the dizziest heights. But the great majority never get very far from the ground. There they struggle for a while, and then give it up. The effort is too much for them; it doesn’t seem to be worth its agonies. Golf is easier; so is joining Rotary; so is fundamentalism; so is osteopathy; so is Americanism.

 ...the vast majority of men are congenitally incapable of any such intellectual progress. They cannot take in new ideas, and they cannot get rid of old fears. They lack the logical sense; they are unable to reason from a set of facts before them, free from emotional distraction. But they also lack something more fundamental: they are incompetent to take in the bald facts themselves.

Menckenin mukaan rahvas/väkijoukko on murrosikäisen tasolla:

What does the mob think? It thinks, obviously, what its individual members think. And what is that? It is, in brief, what somewhat sharp-nosed and unpleasant children think. The mob, being composed, in the overwhelming main, of men and women who have not got beyond the ideas and emotions of childhood, hovers, in mental age, around the time of puberty, and chiefly below it. If we would get at its thoughts and feelings we must look for light to the thoughts and feelings of adolescents.

Mencken suomi myös aikansa kiropraktiikkaa (ks. alaa koskeva kirjoitukseni):

No man who has not had a long and arduous education in the physical sciences can understand even the most elementary concepts of, say, pathology, but even a hind at the plough can take in the theory of chiropractic in two lessons.