Linjapuheissaan
poliitikot toisinaan toivovat kanssaihmisiltä empatiaa. Kyseinen tunne on
kuitenkin niin epäilyttävillä tavoilla painottunut, ettei siitä ole
moraaliseksi ohjenuoraksi. Ihmiset esimerkiksi tuntevat empatiaa enemmän
itsensä kaltaisia kohtaan. Empatia on myös varsin rajallista, ja usein se keskittyy
yksittäistapauksiin ja lyhyen aikavälin seurauksiin. Lisäksi empatiaa on mahdollista
käyttää vihan ja väkivallan lietsomiseen. Ennen kaikkea tunne on sokea
tilastoille. Ihmisten empatiantunne ja sitä seuraava auttamishalu esimerkiksi heräävät
voimakkaammin kärsivän pikkutytön kuvasta kuin kuvasta, jossa on sama tyttö ja hänen kärsiviä lähisukulaisiaan. Kärsivien
määrän kasvu siis saattaa pienentää empatiantunnetta, vaikka asian tulisi
tietysti olla toisinpäin.
Paul Bloomin
kirja Against Enpathy: The Case for
Rational Compassion (2016) on tarpeellinen muistutus siitä, miten huonosti
evolutiivisesti kehittyneet tunnereaktiot sopivat nykypäivän ongelmiin. Bloomin
mukaan erityisesti politiikassa empatia on heppoinen työkalu. ”Kaivoon pudonnut
tyttö kiinnittää empatian takia kansalaisten kaiken huomion, kun he samaan
aikaan ovat välinpitämättömiä ilmastonmuutosta kohtaan.”
Pääpointti
Bloomilla on, että moraalisuus on mahdollista ja usein toimivampaa ilman sentimentaalista
vetoamista kärsimykseen. Bloom jopa vihjaa, että empatiaan vetoavaa poliitikkoa
voitaisiin kohdella samoin kuin poliitikkoa, joka vetoaa ihmisten rasistisiin
taipumuksiin. Rasismi kun on vastaava sisuskalutuntemus. Se on voimakas
motivoija, mutta – aivan kuten empatialla joskus – sillä voi olla katastrofaalisia
seurauksia. On melkeinpä perusteltua sanoa, että itsestään ja kärsimyksestään
tietoisia olentoja on rationaalista kohdella
hyvin. Tai ainakin on vaikea kuvitella, minkälaisen muun olennon hyvinvoinnista
meidän tulisi huolehtia.
---
 |
| Kuva Skeptic 2/2017 -lehdestä |
PS. Helsingin Sanomissa
14.5.2017 on juttu albinismista. Haastateltu Leena-Maija Rossi muistuttaa, “että
rotujaottelulla ei ole biologista perustaa”, johon HS jatkaa: ”Se on ihmisen
keksintöä, ja sitä käytetään hierarkian ylläpitämiseksi.” Voidaan toki sanoa,
että rotu on ihmisen keksintöä. Mutta se on sitä samaan tapaan kuin laji tai
mikä tahansa muu biologinen käsite. Täällä on kirjoitukseni siitä, miksi ei ole
virheellistä puhua biologisista ihmisroduista. Kokonaan erillinen kysymys on,
käytetäänkö rotuja hierarkioiden ylläpitämiseksi. Käytettiin tai ei, se ei
kerro rodun biologisuudesta.
PS 2. Mustaa valkoisella
-teoksessani tarkastellaan rotujen välisiä älykkyyseroja. Joidenkin Afrikan
maiden koululaitoksesta kirjassa sanotaan seuraavasti:
Etenkin Afrikassa suuri joukko tekijöitä haittaa lasten kognitiivista kehitystä ja maailmaa koskevien tietojen hankkimista. Loistaudit ovat yleisiä, vanhemmat ovat nuoria ja kouluttamattomia ja kouluopetus on heikkotasoista. Opettajien koulutus on esimerkiksi vähäistä ja koulu jää oppilailta usein kesken. Lisäksi luokat ovat suuria ja opetusmateriaali on huonoa tai olematonta. Opettajat ovat myös usein poissa, oppiminen on pitkälti ulkoa opettelua, matkat kouluun ovat pitkiä, koulumaksut saattavat olla kalliita, köyhyys pakottaa lapsia töihin ja korruptio vie voimavaroja opetukselta. Paikoin kouluihin ja opettajiin kohdistuu myös väkivaltaisia hyökkäyksiä uskonnollisten fundamentalistien taholta. Usein he myös pystyvät vaikuttamaan opetuksen sisältöön.
Oheisessa
kuvassa on The Economist -lehdestä (Jan-Feb
2017) samansuuntaisia huomioita. Lehti esittää (linjalleen uskollisesti) osaratkaisuksi
yksityiskouluja.
