Täällä on
kirjoitukseni sukupuolten välisestä taistelusta. Ihmislajin lisäksi tekstissä
tarkastellaan muun muassa joidenkin hämähäkkilajien naaraiden tapaa syödä koiras
parittelun jälkeen. Yleensä koiras tekee jonkinlaisia yrityksiä paeta kannibaalipuolisoa,
vaikka monesti se turhaa onkin. Tuoreessa Current
biology –lehdessä on juttu kalastajahämähäkkilajista, jolla koiras oma-aloitteisesti kuolee parittelun
aikana, varmistaen näin, että se tulee naaraan syömäksi.
Tutkijat
suorittivat lajilla kokeen, jossa yhdessä ryhmistä naaras sai normaaliin tapaan
syödä koiraan. Toisessa ryhmässä koiras poistettiin heti parittelun jälkeen, ja
kolmannessa parittelun jälkeinen koirasateria korvattiin samankokoisella
heinäsirkka-aterialla. Kannibaaliryhmässä jälkeläiset olivat isompia,
pitkäikäisempiä ja niitä oli enemmän kuin muissa ryhmissä. Yllättäen
heinäsirkkaryhmässä jälkeläiset eivät menestyneet paremmin kuin ryhmässä, jossa
naaras jäi täysin ilman ateriaa. Kalastajahämähäkkikoiraan ruumiissa näyttää
siis olevan joitakin jälkeläistuotantoa / jälkeläisten kehittymistä auttavia
ainesosia – ainakin proteiinikoostumuksen olettaisi olevan optimaalinen.
Lajin
evoluutioympäristössä naaraat ovat luultavasti olleet niin taitavia koiraan
kiinniottamisessa, että näillä ei juuri ole ollut mahdollisuuksia paritteluihin
toisen naaraan kanssa. Tällaisissa olosuhteissa luonnonvalinta suosii mitä
tahansa piirrettä, joka auttaa koiraan ensimmäisiä jälkeläisiä – myös koiraan
hengen kustannuksella. Kalastajahämähäkki-isä haluaa elää vain lastensa kautta.
PS. Wikipedia sanoo kuvassa olevasta etsaus-eufemismista
seuraavasti: ”The phrase ’Want to come up and see my etchings?’ is a
romantic euphemism by which a person entices someone to come back to their
place with an offer to look at something artistic, but with ulterior motives.”
Steven Pinker kertoo lisää vastaavista kiertoilmauksista
tällä videolla ja mainiossa kirjassaan The Stuff of Thought.
