Kannisto, Päivi & Kannisto, Santeri (2018): Kuuma loma – Kuinka seksiturismi liikuttaa ihmisiä, rahaa ja tunteita. Atena. Jyväskylä.
Biologiset sukupuolierot ovat suurimmillaan lisääntymiseen liittyvissä piirteissä. Näin on ihmiselläkin – siitä huolimatta, että ihminen on pitkiä parisuhteita muodostava laji, jolla sekä äidit että isät ovat kehittäneet sopeutumia jälkeläishoivan antamiseen.
Moni seikka tukee ajatusta, että sukupuolierot ovat evoluution tuotta
Monet lisääntymiseen liittyvät sukupuolierot löytyvät kaikista tutkituista kulttuureista. Luultavimmin myös tämä kertoo evoluution merkityksestä. Kaikkialla maailmassa miehet ja naiset esimerkiksi suhtautuvat eri tavoin satunnaisiin seksisuhteisiin. Myös suhtautuminen kumppaniehdokkaan ikään (käytännössä ulkonäköön) ja sosioekonomiseen asemaan on kulttuurista riippumatta erilaista miehillä ja naisilla. (Ks. sukupuolieroista ja niiden syistä Rakkauden evoluutio -kirjasta.)
Nykyään joissakin piireissä on muotia teeskennellä, että tällaisia eroja ei olisi tai että ne johtuisivat vain kasvatuksesta ja kulttuurista. Näkemys on verrattavissa kreationismiin. Kulttuuriset tavat ja kasvatusmenetelmät saattavat toki voimistaa (tai heikentää) joitakin sukupuolieroja, mutta ei ole perusteita olettaa, että kulttuuri olisi erojen alkusyy.
Kysyin Twitterissä, mikä on miesten osuus seksiturismissa kysyntäpuolella (ks. oheinen kuva; siinä on kaksi muutakin aiheeseen liittyvää kyselyä). Vastaajia oli vähän, mutta he olivat varsin yksimielisiä seksiturismin voimakkaasta miespainotuksesta. Näkyvätkö edellä mainitut biologiset sukupuolierot siis myös seksiturismissa? Toisinaanhan ilmiöstä raportoivat toimittajat – kenties naisliikettä ja naisten vapautumista juhlistaakseen – kertovat naisten seksiturismista kuin se ei eroaisi miesten seksiturismista.
Selvitin kysymystä Päivi ja Santeri Kanniston Kuuma loma -kirjan (Atena 2018) avulla. Teos on jaettu kahteen osaan: ensin Santeri kertoo miesnäkökulman ja sitten Päivi naisnäkökulman. Tässä keskitytään jälkimmäiseen. Santeri Kannisto kirjoittaa seksityön eri puolista seuraavasti:
Seksityöläisten asemasta kiistellään. Osa tutkijoista pitää maksullista seksiä poikkeuksetta alentavana ja epämiellyttävänä, sillä asiakas käyttää prostituoidun ruumista itsensä tyydyttämiseen. Toiset tutkijoista muistuttavat, ettei seksityöläisiäkään voi niputtaa yhteen ryhmään. Tyttöjen työntekoon on erilaisia motiiveja. Joku pitää työstään, kiihottuu seksistä tuntemattomien kanssa, saa helposti orgasmeja ja nauttii rahan tuomasta vallasta, kun taas toinen vain tienaa elantonsa. Samalla prostituutio on vain yksi tyttöjen elämää määrittävä tekijä, samalla tavalla kuin työ kenelle tahansa palkolliselle.
Vaikka tämänkaltainen vaihtelevuus pätee myös miesprostituoituihin, keskimääräiset sukupuolierot ovat silti selviä. Päivi Kannisto esimerkiksi kirjoittaa: ”Miesprostituoitujen työ on hyvin erilaista kuin naiskollegojen. He eivät tyrkytä itseään baareissa tai nytky näyteikkunoissa”. Kirjan mukaan naisten seksiturismia luonnehtiikin enemmän mieheltä odotettu sydämen valloitus: ”Iskeminen alkaa työn varjolla vaivihkaa, ja näin se ei yhdisty naisten mielessä seksiturismiin, vaan kiihkeään lomaromanssiin.” (Naisten seksiturismia kuvaavampi termi olisi usein hellyysturismi tai imarteluturismi.) Ja kuten ihmislajille on tyypillistä, koiraan statuksella on merkitystä: ”Jos nainen tarttuu syöttiin, rantapoika ehdottaa yleensä kyytiä kaukaiselle rannalle, mutta valitsee poika minkä kohteen tahansa, hänen pitää olla siellä tunnettu. Näin hän vaikuttaa suositulta, mikä lisää hänen viehätysvoimaansa.” (Ks. aiheeseen liittyvä suomalaistutkimus täältä.)
Seksituristinaisista Päivi Kannisto kirjoittaa: ”He ovat alttiita illuusioille ja selittävät itselleen nuorien uroiden kiinnostusta: paikalliset miehet himoitsevat valkoisia ja pitävät ylipainoa ja ikää statuksena. Sitä paitsi mustilla miehillähän on tunnetusti niin kova seksinnälkä, että he panevat alvariinsa kaikkien kanssa!” Ihmiset todellakin keksivät mitä erilaisimpia jälkikäteisselityksiä toimilleen. Kannisto jatkaa: ”Jos keltanokkaturistit oivaltavat, että miehet ovat heidän kanssaan rahasta, he pettyvät. Aitouden illuusio on tärkeä ja kun se katoaa, naiset saattavat jopa hurjistua.” Kanniston mukaan suhteen alussa rantapojat ovatkin hienovaraisia ja diplomaattisia: ”Vain pieni osa vaatii palveluksistaan käteistä tai tavaraa, etteivät aidoista tunteista haaveilevat naiset pettyisi.” Kokeneimmat rantapojat eivät kuulemma pyydä rahaa edes suhteen edetessä: ”He tyytyvät seksiin, mutta toivovat muutakin.”
Ero naisprostituoituihin on siis selvä: ”Mitä pienieleisempää rantapoikien toiminta on, sitä paremmin he menestyvät. Jotkut pojista saattavat jopa tarjoutua maksamaan baarissa tai ravintolassa, mutta he tekevät sen niin, että nainen kokee velvollisuudekseen maksaa.” Toinen ero on asiakkaiden määrässä. Näin Päivi Kannisto:
Vuodessa rantapojilla on noin kymmenen seksituristia, ja koko uransa aikana he ovat harrastaneet seksiä ehkä parinkymmenen turistin kanssa. Määrä on vaatimaton, jos sitä vertaa ahkerasti deittaileviin ikisinkkuihin tai bordellien naisprostituoituihin, jotka saattavat palvella saman verran asiakkaita yhdessä illassa. Moni rantapoika pysyttelee mieluummin saman naisen kanssa koko loman ajan eikä vonkaa uusia, sillä näin pääsee paremmille ansioille vähemmällä vaivalla.
Kirjan mukaan tarjontaa rantapojista on enemmän kuin kysyntää. Myös se viittaa edellä mainittuihin biologisiin sukupuolieroihin. Edellä todettiin myös, että osuvampi termi naisten seksiturismille olisi hellyysturismi. Tästä esimerkkinä toimii kirjassa lainattu chicagolaisturisti: ”Täällä [Jamaikalla] naisia, jotka eivät kiinnosta kotona ketään, isketään kaiken aikaa. Miehet kiinnittävät huomiota, kehuvat kauniiksi ja haluttavaksi.” Kannisto jatkaa kenialaismiehistä: ”Pussailu ja kädestä kiinni pitäminen eivät kuulu Keniassa miesten ja naisten välisiin suhteisiin makuuhuoneen ulkopuolella. Rantapojille ne taas ovat olennainen osa työtä, sillä osa naisista haluaa seksin sijaan seuraa, flirttiä ja hellittelyä.” Tämä ei tietysti tarkoita, että miesseksituristeille flirtti ja hellyys eivät kelpaisi, mutta sukupuolierot motiiveissa näyttävät silti tulevan erityisen hyvin ilmi nimenomaan kaukomaihin suuntautuvassa seksiturismissa.
 |
| Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta |
Myös Kanniston kuvaus rantapoikien käyttäytymisestä paljastaa sukupuolieroja: ”Rantapojilla on naisten kansallisuuteen, varallisuuteen, ikään ja ulkonäköön perustuvia hierarkioita. Pelkkää seksiä haluavat hakeutuvat hyvännäköisten blondien seuraan, mutta jos pitää tienata, ylipainoiset ja mielellään vanhemmanpuoleiset naiset ovat arvoasteikossa korkeimmalla.” Tällaisten lainausten valossa Päivi Kanniston seuraava toteamus sukupuolen performatiivisuudesta kuulostaa muodikkaan itsepetoksen omaksumiselta: ”Minusta sukupuoli on pelkkä opittu performanssi.” Teoksen esimerkit kertovat täsmälleen päinvastaista: lajihistoria näkyy ja kuuluu kaikessa käyttäytymisessä, myös tilanteissa, joissa kotimaan normit ja sukulaisten ja työtoverien valvova silmä ovat tuhansien kilometrien päässä.
