Oheinen kirjoitukseni ilmestyi Skeptikko 2/2020 -lehdessä (ilman tässä olevaa kuvitusta ja jälkikirjoituksia).
* * *
Yksilön ulkonäön perusteella voidaan tehdä karkea arvio siitä, mistä päin maailmaa hän on kotoisin. Toisin sanoen ihmislajin muuntelu on maantieteellisesti jakautunutta. Vähintäänkin on mahdollista arvioida, millaisissa oloissa yksilön esivanhemmat ovat eläneet.
 |
Koripallomaajoukkueessa pelaavan
Awak Kuierin sukujuuret ovat dinka-heimojen mailla Sudanissa. Hän on tullut tunnetuksi muun muassa donkkaustaidoistaan. |
Kuivassa ja kuumassa ympäristössä luonnonvalinta näyttää esimerkiksi suosineen pitkiä raajoja (esim. dinkat Etelä-Sudanissa). Arktinen ilmanala taas tuottaa pallomaisempaa ulkomuotoa, siis lyhyitä raajoja ja sormia (esim. Grönlannin eskimot).
Tämänkaltaisia keskenään erilaisia ihmisryhmiä on yleensä nimitetty joko roduiksi tai populaatioiksi, riippuen lähinnä tarkasteltavan ryhmän koosta.
Molempia sanoja vaivaa epämääräisyys. Ei ole olemassa puhtaita rotuja tai puhtaita populaatioita. Harvaa ominaisuutta esimerkiksi tavataan vain joltakin yhdeltä rodulta tai populaatiolta. Myös rotujen ja populaatioiden sisäinen muuntelu on suurta.
On siis mahdoton kertoa tarkasti, millä tavoin kaksi naapuripopulaatiota tai -rotua ovat erillisiä ryhmiään. Tämä on ilmeistä, sillä jos rotujen tai populaatioiden rajat olisivat selkeitä ja ylittämättömiä, kyse olisi jo eri lajeista.
Populaatio on näistä kahdesta termistä epämääräisempi. Populaatiolla voidaan tarkoittaa esimerkiksi posiolaisia, papualaisia tai vaikkapa Puolan katolilaisia. Rotusanalla ei ole tällaista epämääräisyyden rasitetta. Nykyään myös tunnetaan lukuisia geenimuunnelmia, joiden esiintymistiheydet osuvat yksiin tiettyjen usein käytettyjen roturyhmittelyiden kanssa.
Kansanomaiset rotukategoriat luonnollisesti ovat puutteellisia – ihmislajin geneettisestä muuntelusta valtaosa näyttää esimerkiksi olevan Afrikan sisällä. Seikalla ei kuitenkaan ole merkitystä sille, käytämmekö muuntelusta termiä rotu vai populaatio.
Rotusanalla on toisenlaisia rasitteita
Tilastollisessa mielessä ihmislajin jakautuminen rotuihin tai suuriin osapopulaatioihin on todellista. Jotakin geenimuunnosta saatetaan tavata esimerkiksi 80 prosentilla itäaasialaisista ja 30 prosentilla afrikkalaisista. Jollakin toisella geenimuunnelmalla lukemat saattavat olla vaikkapa 24 ja 48 prosenttia.
 |
| Ihmislajin muuntelua käsittelevää kirjallisuutta. |
Kun koko genomin muunnelmia analysoidaan tilastollisesti, ihmiskunnasta löytyy suhteellisen helposti määriteltäviä kasautumia. Yksilön maantieteellinen alkuperä pystytäänkin nykyään paikantamaan melko tarkoin hänen DNA:nsa perusteella, toisinaan jopa muutaman sadan kilometrin tarkkuudella. Tämänkaltaiset polveutumishistoriasta johtuvat säännönmukaisuudet ovat syy käyttää jotakin rodun kaltaista termiä.
Rotusanalla on kuitenkin rasitteita: natsit puhuivat rotuhygieniasta, ja jokunen älypää ajaa vielä nykyäänkin "valkoisen rodun" puhtautta. Ovatko nämä päteviä syitä rotutermin välttämiseen? Jopa mustamaalaamiseen?
Tarkastellaan ensin erästä kaikkien tuntemaa kuvallista merkkiä, hakaristiä. Ilman Natsi-Saksaa hakaristi tunnettaisiin luultavasti lähinnä vanhana hindulaisena symbolina. Mutta koska historia on mitä on, ja koska ihmiset ovat tietoisia natsien hirmuteoista, hakaristi-T-paidan pitäminen ei olisi sovelias teko edes individualismia ja sananvapautta puolustavalle antinatsille, ei edes naamiaisissa. [1]
Vastaavasti sana rotu ei sellaisenaan ole yhteydessä rodullisiin ennakkoluuloihin, saati että se yllyttäisi rodulliseen syrjintään. Yleinen asenneilmapiiri saattaa silti tehdä sanasta arveluttavan ja epäkorrektin, aivan kuten kävi hakaristille. Se, että jokin sana on neutraali tänään, ei siis tarkoita, että se olisi neutraali huomenna. Kieli muovautuu käytössä ja sanojen merkitykset muuttuvat.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yksittäisen sanan julistaminen epäkorrektiksi vähentäisi rodullisia ennakkoluuloja. Sanapoliisi päinvastoin antaa kuvan itsestään joko tyhjänpäiväisenä moraaliposeeraajana tai autoritaarisena holhoajana.
Tiettyjen geenikasautumien kutsuminen roduiksi ja rotuhierarkian kannattaminen ovat siis kaksi eri asiaa. Väite esimerkiksi jonkin ihmis-, hevos- tai koirarodun paremmuudesta on mielipide, subjektiivinen arvoarvostelma. Rodullisen muuntelun määrä taas on empiirisesti selvitettävä antropologinen ja biologinen kysymys. Siihen vastaamisessa mielipiteistä tai rotusyrjinnän historiasta ei ole apua.
 |
Ihmiselle tapahtui sama kuin muille
hänen kesyttämilleen eläimille:
hänestä tuli riippuvaisempi muista
ja fyysisesti heikompi. Ihminen on
esimerkiksi ainoa laji, joka
systemaattisesti harjoittaa
avustettuja synnytyksiä. Lopulta
lajimme menestys alkoi perustua
täysin siihen, että yksilöt oppivat
parantamaan edeltäjiensä
teknologioita ja tietovarantoja. (Ks.
Hood: The Domesticated Brain.)
|
Puhe ihmisroduista on toisin sanoen puhetta ihmislajin geneettisestä ja fenotyyppisestä muuntelusta aivan kuten puhe koiraroduista on puhetta koiran geneettisestä ja fenotyyppisestä muuntelusta.
Jotkut väittävät, että rotutermi tulee silti varmuuden vuoksi rajata tarkoittamaan vain kanin, kissan ja muiden kesytettyjen eläinten eikä lainkaan ihmisen muuntelua. Tällaista sääntöä olisi vaikea perustella. Raja kotieläimen ja villieläimen välillä ei ole selvä, ja monella lajilla on kesy ja villi muotonsa.
Lisäksi ihmistäkin voidaan pitää kesytettynä eläimenä. Ulkoisesti kesyyntymisemme näkyy muun muassa kulmahampaiden kutistumisena ja silmäkulman luiden tasoittumisena. Olemme jalostaneet itsestämme myös rauhanomaisempia ja vähemmän aggressiivisia ja impulsiivisia.
Entä rotuerotutkimukset?
Rasismin ja natsismin historiallinen painolasti on tärkeimpiä syitä, miksi jotkut karsastavat rotusanaa ja rotujen välisiä eroja selvittävää tutkimusta. Pelkona näyttää olevan, että tieteellinen keskustelu ihmisryhmien erilaisuudesta ruokkisi sortoa ja syrjintää: ”Eikö ihmiskunta muka oppinut mitään kolonialismista tai toisesta maailmansodasta?”
On perusteita väittää, että länsimainen sivistys ja hyvinvointi ovat saaneet rotusyrjinnästä tukea. Kansalaisten rasistiset tuntemukset saattavat myös syttyä pienestäkin kipinästä. Ehkä jonkinlainen tiede- ja kielipoliittinen korjausliike tai varotoimenpide ovat siis perusteltuja.
Mutta millaisia toimien tulisi olla? Tuleeko rotuerotutkimuksia yrittää mitätöidä rasismina?
Mitätöintistrategia on varsin suosittu, mutta tieteen hengen mukaista toiminta ei ole. Rotututkimuksista saadut tulokset eivät nimittäin katoa siinäkään tapauksessa, että tutkijan motiivi olisi ollut rasistinen. Tutkimustulokset ovat oikeita tai vääriä riippumatta tutkijan motiiveista.
Tieteen tehtävä on nimenomaan minimoida tutkimuksen ulkopuolisten tekijöiden vaikutus. Yleiselle mielipiteelle, tutkimuksen rahoittajille, tutkijan henkilökohtaisille ominaisuuksille tai poliittiselle painostukselle ei tule antaa roolia tutkimustulosten oikeellisuutta arvioitaessa. Tämä pätee erityisesti rotuerojen kaltaisiin ”myrkyllisiin” aiheisiin.
Tutkimustuloksia julkistettaessa tulee toki huomioida mahdollisuus, että löydökset saattavat voimistaa ihmisillä olevia ennakkoluuloja ja syrjiviä asenteita. Tämä seikka kuuluu kuitenkin tiedeviestinnän tai yleisen kansanvalistuksen piiriin. Itse tutkimusta arvioitaessa faktaväitteitä on käsiteltävä faktaväitteinä, vain ja ainoastaan tieteellisin perustein. (Kannattaa myös huomata, että rasismi ja etninen syrjintä rehottavat lähinnä maissa, joissa väestö on kouluttamattominta ja tieteellinen tutkimus kehnointa.)
 |
Tämän pilakuvan tarkoitus on kiinnittää
huomio ylivalppaan ja huomiohakuisen
kielikomissaaritouhun totalitaristiseen
taustavireeseen, olipa kyse äideistä tai
isistä tai työ- tai nukkumaanmenoajoista.
|
Tiedeyhteisön on toisin sanoen hyväksyttävä riski, että joku rasistiraasu saattaa innostua tutkijoiden havainnoista. Sellainen on pieni haitta verrattuna vahinkoon, joita tieteellisen tutkimuksen rajoittaminen ja tieteen politisointi aiheuttavat.
Huoli siitä, että yksittäiset termit tai tutkimustulokset yllyttäisivät kansanjoukkoja pahuuteen, on myös viime kädessä takaperoista valistuksen vähättelyä. Tässä on melkoista ironiaa, sillä nimenomaan korkeimmin kouluttautuneet ovat sanapoliisi- ja tiedekomissaaritouhuissa aktiivisimpia. He eivät hybrikseltään huomaa, miten lähellä totalitarismia kielenkäytön kyttääminen ja tieteen politisointi ovat.
Alaviite:
[1] Joidenkin tutkijoiden mukaan hakaristisymbolilla oli rasistisia sivumerkityksiä jo ennen natsismia. Silti nimenomaan natsiyhteys on se, joka tekee hakarististä sopimattoman – monen mielestä myös Suomen ilmavoimille, vaikka se ei symbolia natseilta ottanutkaan.
Kirjallisuutta:
Murray, C. (2020): Human Diversity: The Biology of Gender, Race, and Class. Twelve.
Reich, D. (2019): Keitä olemme ja miten päädyimme tähän. Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita.
Tammisalo, O. (2014): Mustaa valkoisella: Tiede ja kansojen älykkyys. Terra Cognita.
* * *
PS. Kiinan hallinnon sensuuri on usein kohdistunut yksittäisiin sanoihin ja sanontoihin. Esimerkiksi vuoden 2018 alussa, kun presidentin virkakausien määrältä poistettiin rajoitukset, mediassa kiellettiin termit ”minun keisarini”, ”henkilökultti”, ”olla eri mieltä”, ”maastamuutto” ja ”kyvytön hallitsija”. Siinä on mallia niille, jotka haluavat päättää, mitä sanoja ihmiset saavat lajimme muuntelusta käyttää. (Ks. https://journal.fi/tt/article/view/91544 )
PS 2.
Auktoriteetit kertovat mielellään, millä tavoin ihmisten tulee puhua ja kirjoittaa, siis ajatella ja tiedostaa. Siksi on aiheellista kysyä, kumpi on lähempänä totalitarismia, epäkorrektin sanan käyttö vai ihmisten kielenkäytön kyttääminen. Se, että ihmiset ovat alkaneet kytätä toistensa kielenkäyttöä lienee toki lähinnä sosiaalisen median lastentauteja, uudenlaista poseeraavaa aktivismia tai vain höyryjen päästelyä. Usein kyse lienee myös silkasta seuraajien ja tykkäyksien haalimisesta. Kielikomissaarien valpastuminen saattaa kuitenkin syventää poliittisia rintamalinjoja ja samalla kääntyä itseään vastaan. Poseeraamisen taakse on sen verran helppo nähdä.
On myös huomattava, että väite, että ”meidän ei pidä tutkia rotueroja, koska se saattaa johtaa syrjintään”, on kuin väite, että ”meidän ei tule tutkia taloudellista eriarvoisuutta, koska se saattaa johtaa ahneuden ja kapitalismin nousuun”. Tällaisia vastaavuuksia olisi loputtomasti: ”meidän tulee luopua psykiatriasta, koska saatamme löytää uudenlaisia ihmisiä stigmatisoivia mielensairauksia.”
Tiede siis tavoitelkoon totuutta, olkoon se miten ruma hyvänsä.
Tiede siis tavoitelkoon totuutta, olkoon se miten ruma hyvänsä.
Lisäys 30.6.2020
En ollut tietoinen, että ilmavoimat näyttää vaivihkaa luopuneen hakaristitunnuksesta. Tunnuksen vaihtoa ajanut professori Teivo Teivainen kirjoittaa 30.6.: "Hakaristi on jäljellä joissakin ilmavoimien tunnuksissa, mutta ei enää esikunnan tunnuksena tai olkamerkkeinä. Tärkeänä syynä tunnuksen muttamisessa 'neutraalimmaksi' on, että ulkomaanvierailujen yhteydessä nimenomaan olkamerkkien hakaristeihin on kiinnitetty huomiota."
