Väkivallasta ja sen vähentymisestä

HS:n toimittaja Niko Kettunen esitti muutaman kysymyksen liittyen juttuunsa väkivallan vähentymisestä. Hänen käyttämänsä lähdeteos Steven Pinkerin Better Angels of Our Nature ilmestyy tänä vuonna suomeksi (mikä jäi jutussa mainitsematta). Suomennosta kannattaa odottaa, kyseessä on merkittävä teos. Tässä Kettusen kysymykset ja vastaukseni:

NK: Puhutaan "ihmisluonnosta". Eikö se ole aika monoliittinen käsite?

Näin voi tuntua, kun tarkastelee ihmisten käyttäytymisen suurta vaihtelua. Missään päin maailmaa ei kuitenkaan tavata vaikkapa leijona- tai norsuperheiden kaltaisia ihmisperheitä. Ihmisen ympäristö on rakentunut kulttuurisesti, mutta ihmisluonto on silti koko ajan ja kaikkialla jäsentämässä kulttuurisia tapoja. Luonnonvalinta on tuottanut psykologisia sopeutumia, muun muassa tietynlaisia perhetunteita, siinä missä se on anatomisten ja fysiologistenkin sopeutumien taustalla. Monet tuntuvat pelkäävän, että tutkijoiden puhe ihmisluonnosta pyrkisi jotenkin normittamaan ihmistä, kertomaan mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Tämä ei kuitenkaan ole tieteen tehtävä.

NK: Yksi Pinkerin teeseistä on, että keskimääräisen älykkyyden nousu vähentää väkivaltaan ajautumista. Pinker pohjaa mm. James Flynnin tutkimuksiin, jonka mukaan nykyteini saisi 1910-luvun älykkyystestissä huikeat 130 pistettä - vastaavasti sadan vuoden takaa tempaistu keskivertoihminen saisi nykytestissä vain 70 pistettä. Voiko älykkyystaso nousta näin radikaalisti yhdessä vuosisadassa?

On helppoa kuvitella syitä älykkyyden nopeaan nousuun. Ravitsemus on parempaa, tauteja on vähemmän, älyllisiä virikkeitä on enemmän jne. Olosuhteiden salliessa myös luonnonvalinta pystyisi muutamassa sukupolvessa suosimaan älykkyyttä ja kykyjä oppia uutta. Älykkyyden nousun syistä tai sen yhteydestä väkivallan vähentymiseen ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä. Luulen, että Pinker on oikeilla jäljillä.

NK: Ovatko ihmiset nykyään empaattisempia kuin ennen?

Eräässä tutkimuksessa amerikkalaisten opiskelijoiden empaattisuus oli laskenut 30 vuodessa jopa 40 prosenttia. Tutkimusasetelma ei kuitenkaan huomioi, miten moraalin piiri on laajentunut: paremman tiedonkulun ja vapaamman liikkumisen vuoksi on yhä vaikeampi omaksua perusteettomia vihollisuuksia ihmisryhmien kesken. Myös vähemmistöjen asema on parantunut lähes globaalisti. Siinä mielessä olemme paljon empaattisempia. Yhä useammat ymmärtävät, että olemme samassa veneessä.

NK: Onko elintason nousu ja teknologinen kehitys vähentänyt ihmisten tarvetta väkivaltaan? Aikoinaan julmat teloitukset ja kidutus olivat jopa kansanhupia, nykyään sen sijaan kulutetaan valtavasti erilaista väkivaltaviihdettä. Onko ihmisellä sisäsyntyinen taipumus raakuuteen, joka nykyajassa ei purkaudu kuten ennen?

Ihmisellä ei ole tarvetta väkivaltaan sellaisenaan. Yksilöiden välillä on suuria eroja, kuinka alttiita he ovat turvautumaan siihen, mutta kukaan ei kuitenkaan ole höyrykattila, jonka on ajoittain päästeltävä paineita väkivallan kautta. Tietyissä olosuhteissa useimmat ihmiset pystyvät julmiin tekoihin ja jotkut jopa nauttivat niistä, mutta yleisesti ottaen olemme silti rauhanomaisimpia nisäkkäitä maailmassa. Jokaista väkivallantekoa kohti on tuhansittain hyviä tekoja. Ihmiset kuluttavat väkivaltaviihdettä, mutta sen vaikutuksista ei juuri ole tietoa. Luultavasti on niin, että väkivaltaan taipuvaisimmat päätyvät kuluttamaan eniten väkivaltaviihdettä.

NK: Vaikka suhteellisia kuolinlukuja vertailemalla voidaan sanoa, että väkivaltaa (sotia, kansanmurhia, väkivaltarikoksia jne.) on nykyään vähemmän kuin koskaan aiemmin historiassa, voidaanko tämän perusteella kuitenkaan tehdä johtopäätöstä, että trendi vain jatkuisi? Entä jos vain satumme elämään ajassa, jossa erilaiset poliittis-taloudelliset tekijät tekevät sodankäynnistä kannattamatonta? Ts. voidaanko nähdä, että ihminen evoluution kautta kehittyisi jatkuvasti jotenkin rauhanomaisemmaksi, vai onko tämä vain tilapäistä?

Ennustaminen on vaikeaa. Luonnonvalinta voi joissakin olosuhteissa suosia piirteitä rauhanomaisuuden takana, mutta toisenlaisissa olosuhteissa se saattaa karsia niitä. Kaikki riippuu siitä, minkälaiset ihmiset saavat eniten jälkeläisiä. Maailman nykyongelmien valossa on vaikea uskoa, että evoluutiobiologiset prosessit ehtisivät kesyttää ihmistä tämän enempää. Kulttuuriset tekijät ovat nopeampia. Joidenkin tutkimusten mukaan esimerkiksi se, että yhteisössä aletaan harjoittaa kaupankäyntiä, tuo ihmisille yleisempiä intressejä reiluuteen ja tasa-arvoon. Kauppiaan etu on vauras asiakas.

NK: Ihminen ei ehkä halua vahingoittaa toista, mutta ihminen on kuitenkin myös opportunisti. Miten evoluutio pitää kurissa ihmisen "ahneuden" ja edistää taipumusta yhteistyöhön, vai onko kyse pikemminkin siitä, että yhteiskuntajärjestelmät ovat rakentuneet ihmisen biologisen luonteen sanelemina?

Ihminen on oppivainen olento. Hän näkee hyvin nopeasti, milloin hänen kannattaa olla ahne ja milloin avulias ja epäitsekäs. Muiden ihmisten intressi on tietysti tehdä kaikista mahdollisimman avuliaita. Ystävät ja koko lähiympäristö vahtivat ja tarvittaessa rankaisevat meitä ahneudesta. Tämä on ollut ympäristö, jossa moraalitunteemme ovat kehittyneet. Tämä on yksi syy, miksi olemme niin hyväluontoisia. (Ehkä vain puoliso tai lähisuku on joskus kannustanut esivanhempiamme ahneuteen.) Nykyään poliisi, tuomarit ja vanginvartijat toimivat epäitsekkäinä rankaisijoina.

Joitakin lukukokemuksia

Laajan lukemisen edut ovat ilmeisiä ja moninaisia. Siihen on kuitenkin harvoin aikaa. Seuraavassa on joitakin joulun aikaan lukemiani kirjoja ja yksittäisiä huomioita/poimintoja niistä.

Luova, O. (toim.): Kiinan miljoonakaupungit. Gaudeamus 2010.

Joskus on sanottu, että keskimääräinen ihminen maailmassa on kiinalainen talonpoika. Nykyään Kiinassa kaupunkilaisia lienee kuitenkin yhtä paljon kuin maalaisia.

Asikainen, R., Naarajärvi, T. & Vuori, J. (toim.): Pekingin kevät 1989. Gaudeamus 2009.

Kiinalaisten opiskelijoiden arvomaailmasta tehdään kirjassa seuraava huomio:

Kiinalaiset opiskelijat ovat hyvin isänmaallisia ja kokevat syvää yhteenkuuluvuutta maahansa. Kun Pekingissä 2007 tehtyyn tutkimukseen osallistuneiden opiskelijoiden piti valita kymmenestä vaihtoehdosta kolme eniten itseään määrittävää tekijää, 58 prosenttia vastaajista valitsi kansallisuuden yhdeksi kolmesta vaihtoehdosta. Kansainvälisessä aineistossa, jossa käytettiin lähes samaa kysymystä, kansalaisuus valittiin muualla maailmassa huomattavasti harvemmin kuin Kiinassa – 35 muun maan aineistossa sen valitsi itseä eniten määrittäväksi tekijäksi noin kymmenes.

Kiinalaisille opiskelijoille on myös suunnattu erityinen isänmaallisuuskasvatuksen kampanja, jonka mukaan ”meidän tulee luoda rikas isänmaallinen ilmapiiri, jotta patrioottisesta ideologiasta tulisi yhteiskunnan pääteema ja että ihmiset voisivat tuntea ideologian hengen ja vaikutukset kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa, kun he elävät arkipäiväänsä”.

Chaline, E.: Maailmanhistorian suurimmat huijaukset. Schildts 2011.

Lysenkolaisuudesta kirjassa on muun muassa seuraavasti. Stalin oli vastikään määrännyt maatilat kollektivoitaviksi, mistä maanviljelijät eivät pitäneet:

Monet viljelijät kieltäytyivät työskentelemästä maillaan, ja jotkut polttivat satonsa ja teurastivat eläimensä. Siitä seurasi kansallinen nälänhätä. On arvioitu, että nälänhädän pahimpina vuosina 1932–1933 kuoli nälkään 5,5–8,5 miljoonaa ihmistä. Sen sijaan että olisi pyytänyt kansainvälistä ruoka-apua, Stalin vaikeni katastrofista. Kun venäläiset ja ukrainalaiset näkivät nälkää, neuvostomedia julkaisi reportaaseja suurista viljasadoista ja kuvia onnellisista hyvin ravituista maalaisista.

Tällaiseen tilanteeseen Trofim Lysenko tarjosi halpoja ja ideologisesti puhtaita, ”kommunistisia” ratkaisuja – jotka tosin perustuivat hänen väärennettyihin kokeiluihinsa:

Sovinnaisen perinnöllisyystieteen sijasta Lysenko edusti kotikutoista näennäistieteellistä agrobiologiaa – kummallista biologian, perinnöllisyystieteen ja maataloustieteen yhdistelmää, joka pohjautui hänen omiin väärennettyihin tutkimustuloksiinsa ja sekaviin teorioihinsa hankittujen ominaisuuksien periytymisestä. ...Vuonna 1948 Lysenko oli saanut ylivallan Neuvostoliiton maataloustieteen ja perinnöllisyystieteen hallinnossa. Hän kielsi Mendelin oppeihin perustuvan genetiikan tutkimisen ja tuomitsi lysenkolaisuuden arvostelun lainvastaiseksi. ...Lysenkon vuoksi Neuvostoliiton perinnöllisyystutkijat olivat vuosikymmeniä jäljessä amerikkalaisia ja länsieurooppalaisia virkaveljiään.

Ginzburg, L.: Leningradin piirityksen päiväkirja. Into 2011.

Mitä tapahtui äärimmäisen nälän ja puutteen olosuhteissa? Apua kohdistettiin enää vain lähimpiin sukulaisiin:

Kaikki mahdolliset ihmissuhteet – tuttavuus, opettajan ja oppilaan suhde, ystävyys ja rakastuminen – tipahtelivat maahan kuin lehdet, mutta veriside jäi voimaan.

Koivistoinen, E.: Purjeet pullistuvat. WSOY 1970.

Millaiset ominaisuudet saavat tunnustusta pitkällä ja raskaalla merimatkalla? Merimiestaitojen lisäksi tarvitaan muutakin:

Bobilla ei ole öljyvaatteita, ei merisaappaita, ei ”southwestiä” (öljylakkia) ja hänen vaatevarastonsa on minimaalinen. Hän ei koskaan valita mistään, vaan rohkaisee toisia ja on tavallisesti hyväntuulinen. Lisäksi hän on hyvä merimies, osaa tehtävänsä.

Uola, K.: Vastakohtien meren ristiriitainen sankari. Suomalaisen kirjallisuuden seura 2004.

Kyseinen merikirjallisuutta koskeva tutkimus on makuuni hieman liian ”muodikas” (maskuliinisuuksien rakentumisineen yms.), mutta kirjan perusteella voidaan tehdä joitakin ihmisluontoa sivuavia päätelmiä. Meriromaanien juonenkulku näyttää esimerkiksi olevan kiinni lähinnä kolmesta päähenkilön ominaisuudesta. Onko päähenkilö 1) sisäryhmässä vai ulkoryhmässä, 2) hyvä vai paha (ystävällinen vai ilkeä) ja 3) ammattitaitoinen vai ammattitaidoton. Aihetta sivutaan myös keväällä ilmestyvässä kirjassani.