Anna-lehden toimittaja kyseli parinvalintaan liittyvistä
hajuista ja feromoneista sekä Yhdysvalloissa järjestetyistä ”feromoni-juhlista”. Niissä osallistujat tuovat mukanaan
kolmena yönä pitämänsä T-paidan, jota vastakkaisen sukupuolen edustajat sitten
nuuhkivat. Lyhyt uutisjuttu ilmestyi Anna-lehden numerossa 22.11.2012. Tässä perässä
pohdintojani aiheen tiimoilta.
Feromonit vaikuttavat hyönteisten ja joidenkin nisäkkäiden
parinmuodostukseen. Feromonit ovat haihtuvia yhdisteitä, jotka vaikuttavat
saman lajin muiden yksilöiden käyttäytymiseen. Siksi niitä on kutsuttu
ektohormoneiksi. Feromonien vaikutuksista ihmisen parinvalinnassa ei kuitenkaan
toistaiseksi ole pitävää näyttöä. (Ihmisferomoneista innostuneilla onkin
monesti taloudellisia intressejä mukana; he esimerkiksi myyvät
feromonivalmisteita. Tämä ei toki silti tarkoita, että feromoneilla ei voisi
olla vaikutuksia myös ihmisellä.)
Tiedetään, että ihmisen ominaishaju kertoo jossakin määrin
yksilön immuunipuolustusjärjestelmästä. Vallitsevan teorian mukaan yksilöt
mieltyvät seksuaalisesti eniten sellaisen kumppanin tuoksuun, jolla on
erilainen immuunipuolustusjärjestelmä kuin itsellä. Näin jälkeläinen saisi
mahdollisimman monipuolisen suojan tartuntatauteja vastaan. (Feromonien
määritelmä ei ole kovin selkeä, mutta en kutsuisi feromoneiksi hajuja, jotka
vain kertovat yksilön immuunipuolustuksesta. Sivuhuomautuksena mainittakoon myös,
että ehkäisypillerit näyttävät jossakin määrin muuttavan naisten
partnerimieltymyksiä: pillereitä käyttävät naiset mieltyvät enemmän miehiin,
joiden immuunijärjestelmä muistuttaa naisen omaa. Ilmiön merkitystä on
toistaiseksi vaikea arvioida, koska saatuja koetuloksia ei voida suoraan
yleistää koskemaan käytännön elämää. Lisäksi on selvää, että ihmisellä
parinvalintaan vaikuttaa moni muu hajuja merkittävämpi seikka: esimerkiksi
luonteenpiirteet, ulkonäkö ja älykkyys.) ”Feromonijuhlissa” lienee joka
tapauksessa ainakin osittain kyse immuunipuolustuksen
erilaisuuden/samankaltaisuuden haistelemisesta.
Yleisesti ottaen hajujen/feromonien vaikutuksia arvioitaessa
kannattaa muistaa seuraavia seikkoja: Ihmiskokeet on yleensä tehty
laboratoriossa, koehenkilöt eivät ole saaneet syödä mausteista ruokaa tai
nukkua lemmikin kanssa. Lisäksi hajusteiden käyttö on ollut kiellettyä.
(Monilla keräilijäkansoilla on esim. tapana, että etenkin nuoret naiset
koristautuvat kukkasin ja käyttävät kasviperäisiä öljyjä vartaloonsa, mikä
luultavasti on peittänyt kehon omia hajuja.) Koetulokset eivät siis välttämättä
näy arkielämässä. Lisäksi on ilmeistä, että yksilön erittämään hajuun vaikuttaa
ruokavalion lisäksi ihon bakteerikanta, sairaudet ja joissakin tapauksissa jopa
mielentila. (Nykyisestä hygieniatasosta taas on huomattava, että se on varsin
uusi keksintö. Ihmisen evoluutioympäristössä ei ollut saippuaa, jolloin yksilön
ominaishaju on saattanut tulla voimakkaammin esille. Toisaalta ihmisen
evoluutioympäristön pienissä keräilijäyhteisöissä on epäilemättä vallinnut
voimakkaiden hajujen sekamelska, jolloin yksilön oma tuoksu ei välttämättä ole
tullut niin vahvasti esiin.)
Feromonien yhteydessä on syytä tarkastella myös ihmisnaaraalla
tavattuja selviä jäänteitä kiima-ajasta. Ovulaatio tuo joidenkin tutkimusten
mukaan muutoksia sekä naisten käyttäytymiseen – paljastavampi pukeutuminen
hedelmälliseen aikaan – että parittelukumppanimieltymyksiin – symmetrisemmät ja
maskuliinisemmat miehet ovat hedelmälliseen aikaan kiinnostavampia. (Erään
tutkimuksen mukaan naisen ovulaation aikaiset hajut myös nostavat miehen
testosteronitasoa.) Onpa ihmisen kohdalla kuvaavaa puhua kiima-ajasta tai ei,
on ilmeistä, että ihmisnaaraat voivat silti olla seksuaalisesti aktiivisia läpi
kuukautissyklin. Tämän kädellismaailmassa harvinaisen ”jatketun
seksuaalisuuden” evolutiivinen tehtävä lienee ollut materiaalisten hyötyjen
saaminen koiraalta. On kuin ihmisnaaras joutuisi mieltymyksissään
tasapainottelemaan sitoutuvan/investoivan kumppanin ja tätä seksikkäämmän (muttei kenties yhtä sitoutumishaluisen) koiraan välillä. (Aiheesta lisää Rakkauden evoluutio -kirjassa.)
