Helsingin Sanomien lauantailiite (12.1.2013, s. 9)
kirjoittaa Ihminen uusiksi -jutussaan:
”Luonnonvalinta ei meitä enää juuri muokkaa, koska suuri osa väestöstä elää lisääntymiskykyisiksi ja saa lapsia. Luonnonvalinnan raaka-ainetta on kuolema, eikä muutosten vaatimaa karsintaa ole tapahtunut enää tuhansiin vuosiin.”
Evoluutiota aiheuttavat tekijät – sattumasta
luonnonvalintaan – toimivat kuitenkin kaikilla lajeilla, ihmiselläkin.
Luonnonvalinta ei toki näy yhtä selkeästi kuin keräilijämenneisyydessämme,
mutta ei sen voima suinkaan ole kadonnut. Valintaa tapahtuisi siinäkin
tapauksessa, että kaikki ihmiset kuolisivat päivälleen yhtä vanhoina.
Yksilöiden välillä kun on aina eroja lisääntymisessä, ja osa näistä eroista
tulee jatkossakin olemaan perinnöllistä. (Perinnöllisyys on edellytys
luonnonvalinnalle.) Joku on siis aina saava perinnöllisistä syistä enemmän
lapsia kuin joku toinen. Tällä tavoin syntymäkin on luonnonvalinnan
raaka-ainetta. Esimerkiksi parisataa vuotta sitten eläneistä ihmisistä
yllättävän harvalla on nykyään eläviä jälkeläisiä. (Lisäksi on perusteltua
ajatella, että nyky-ympäristössä tapahtuvat nopeat muutokset – esim.
teknologian tuomat vaatimukset – tekevät valintapaineista erityisen
voimakkaita, etenkin seksuaalivalinnan osalta. Tätä tosin on vaikea selvittää:
luonnonvalinnan tutkiminen on väistämättä jälkiviisastelua.)
Syntymiseen liittyen tiedetään myös, että vaikkapa
nykyisessä Isossa-Britanniassa miesten ja naisten lisääntymismenestyksien
varianssien suhde on 1,06. Molemmilla sukupuolilla varianssit olivat myös
välillä 1,6 ja 1,8. Nämä pienet lukemat tarkoittavat sitä, että sukupuolet
lisääntyvät melko ”tasa-arvoisesti” ja että kummankaan sukupuolen joukossa ei
ole superlisääntyjiä. Mutta tilanne on silti vielä kaukana luonnonvalinnan
eliminoivasta, täysin tasaisesta lisääntymisestä. Maanviljelyä harjoittavalla
kenialaisella kipsigis-heimolla luonnonvalinnalla on vielä enemmän
raaka-ainetta: miesten varianssin suhde naisten varianssiin on jopa 14,93. Osa
miehistä saa valtavasti lapsia, osa ei juuri lainkaan. (Brasilialaisilla
xavante-keräilijöillä miesten varianssin suhde naisten varianssiin on pienempi:
3,36. Heillä kummankin sukupuolen sisäinen varianssi oli kuitenkin selvästi
suurempaa kuin briteillä: miehillä 12,1 ja naisilla 3,6 (ks. Ihmisluontoa etsimässä –kirja, luku 11 Moraali on eturistiriitojen ratkaisemista).) Mitä
enemmän tällaiset yksilöiden väliset lisääntymiserot johtuvat perinnöllisistä
seikoista, sitä voimakkaampaa luonnonvalinta on. Ja tämä luonnollisesti vaihtelee ympäristöstä toiseen.
