Olen lukenut reilut sata sivua kahdesta tuoreesta kirjasta,
jotka käsittelevät kahta ihmisluontotutkimuksen kannalta merkittävää tieteilijää.
Toinen on antropologi Napoleon A. Chagnonin omaelämäkerrallinen teos Noble
Savages – My life among two dangerous tribes – The Yanomamö and the
anthropologists (Simon & Schuster
2013). Olen aiemmin lukenut Robert Borofskyn kirjan Yanomami: The
fierce controversy and what we can learn from it (University of California Press, 2005). Siinä käydään läpi Chagnonin
tutkimustulosten ympärille syntynyttä kiistaa sodankäynnin yleisyydestä ja
merkityksestä vanhakantaisilla heimoilla. (Aiheesta lisää Ihmisluonto
–kirjassani.) Chagnonin oma teos näyttää tässä(kin) suhteessa olevan
huomattavasti hyödyllisempi kirja. Se ei myöskään anna aina kovin imartelevaa
kuvaa antropologikunnasta, saati lähetyssaarnaajista.
Toinen tärkeä teos on suomenruotsalaisen Ullica Segerstrålen
(ks. arvioni hänen aiemmasta kirjastaan täältä)
elämäkerta edesmenneestä akateemikostamme William Hamiltonista, Nature’s
Oracle (Oxford University Press, 2013).
Hamiltonin elämänkaaren lisäksi siinä käydään läpi mm. sukulaisvalintateorian
syntyä. Richard Dawkins mainostaa takakannessa kirjaa seuraavasti: ”Those who
loved him, as I did, and those who wish to know more of the astonishing
originality and versatility of his contributions to science, will treasure this
book.” Ja Sarah Hrdy kirjoittaa: ”It has been ages since I enjoyed a book so
much.”
