YLE:n toimittaja kyseli ohjelmaa varten taustatietoja
kilpailuvietistä. Tässä pikaiset ja pintapuoliset pohdintani aiheesta.
Luonnossa yksilöt kilpailevat toisiaan vastaan
eloonjäämisessä ja lisääntymisessä. Luonnonvalinta suosii esimerkiksi niitä,
jotka ovat muita parempia pakenemaan tai naamioitumaan. Joskus arkuudestakin on
lisääntymisetua. Vastaavasti toisinaan luonnonvalinta suosii tehokkaimpia
saalistajia ja terävimpiä hampaita. Nämä seikat kuitenkin liittyvät vain hyvin
löyhästi jos lainkaan inhimilliseen kilpailuviettiin. Kilpailuviettinä
yleisesti tarkoitettaneen sitä, että yksilö nauttii kilpailun tuomasta
jännityksestä ja/tai menestymisen tuomasta huomiosta ja arvostuksesta.
Yksilöiden välillä on tässäkin ominaisuudessa suuria
luontaisia eroja. Toisaalta näiden erojen suuruutta on vaikeaa mitata, koska
ihmiset kilpailevat eri asioista. Joku urheilee, joku bongaa lintuja, joku
soittaa banjoa. Itse asiassa termi kilpailuvietti on niin epämääräinen ja
samalla kattava, että sen piiriin voidaan laskea melkein kaikki inhimillinen
toiminta. Jos vain inhoaa häviämistä, onko se kilpailuviettiä? Joku taas haluaa
olla mahdollisimman paljon muiden kaltainen, voiko silläkin kilpailla? Entä jos
joku haluaa auttaa muita ja olla mahdollisimman yhteistyökykyinen? Joidenkin
vanhakantaisten heimojen parissa tavataan eräänlaista anteliaisuuskilpailua.
Ilmiön moninaisuuden vuoksi kilpailuvietti saattaa olla
hyödyllisintä pilkkoa muunlaisiin motiiveihin. Ihmiset ensinnäkin haluavat
arvostusta ja tulla hyväntahtoisesti huomioiduiksi. Joissakin ympäristöissä ja
joillekin yksilöille tämä onnistuu kilpailemalla ja kilpailussa pärjäämällä. Toisaalta
ihminen on elänyt suurimman osan lajihistoriastaan tiiviissä
sukulaisyhteisöissä ja monimutkaisten yhteistyöverkostojen osana. Tällaisessa
ympäristössä menestyminen on vaatinut ystävien houkuttelemista, siis kilpailua
ystävien saamisesta, ei heitä vastaan. Muiden päihittäminen ei välttämättä
olekaan kilpailuvietin syvin olemus – paitsi tietysti heimojen välisissä
kahakoissa. Ihmisillä on myös taipumus vertailla itseään muihin. Ihmiset
haluavat löytää ja tehdä asioita, joissa he ovat hyviä. Työnjakokin on
eräänlaista seurausta ”kilpailuvietistä”.
Kenties selkeimmillään kilpailuvietistä voidaan puhua
parinvalinnan yhteydessä. Sukupuolet kilpailevat eri asioista ja eri tavoilla. Tiedetään
esimerkiksi, että miehet mieltyvät kauniisiin naisiin ja että naiset
vertailevat ahkerasti itseään muihin. Kaunis nainen kerää katseita molemmilta
sukupuolilta. Miesten heikkous kauneuteen ja naisten keskinäinen
ulkonäkökilpailu johtuu osin siitä, että naisen ulkonäkö kertoo suoraan hänen
hedelmällisyydestään. Mies taas ei tarjoa lisääntymisresursseja samaan tapaan
suoraan vartalollaan. Niinpä miehen muilla ominaisuuksilla, esimerkiksi
ahkeruudella, rohkeudella, älykkyydellä ja niiden tuomalla statuksella, on
parinvalinnassa keskimäärin suurempi merkitys. Luultavasti tämän takia miehet
ovat muiden nisäkäskoiraiden tapaan naaraita kilpailullisempia. Ihmisen
nyky-ympäristössä statuksen tavoitteluun on lukemattomasti mahdollisuuksia.
