Sain eilen illalla käsiini
Pertti Tötön kirjan Paljonko on paljon? – Luvuilla argumentoinnista empiirisessä
tutkimuksessa (Vastapaino 2012). Olen
nautiskellen ahminut jo ensimmäiset n. 120 sivua. Erityisesti luku 3
laadullisen ja määrällisen tutkimuksen eroista on mainio. Siinä Töttö käy läpi
joitakin laadulliseksi mainittuja tutkimuksia, mutta löytääkin niistä määriin
perustuvia argumentteja. Suurempi periaatteellinen ongelma on näytteiden
edustavuudessa ja tutkimusten subjektiivisuudessa; eri ihminen olisi voinut
tehdä samasta aineistosta hyvin toisenlaisia päätelmiä.
Sukupuolten välisistä eroista
(luku 5) Töttö lainaa Petri Ylikosken ja Tomi Kokkosen kirjaa Evoluutio ja ihmisluonto (2009):
Ajatus sukupuolten vastakkaisuudesta ei saa myöskään empiiristä tukea. Psykologisista tutkimuksista on tehty laajoja meta-analyyseja, joiden pääasiallinen tulos on, että sukupuolet ovat useimmissa asioissa hyvin samanlaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että kun otetaan huomioon sukupuolten sisäisen muuntelun määrä, sukupuolten keskimääräiset erot ovat merkityksettömiä. Esimerkiksi Janet Shipley Hyde (2005) löysi merkittäviä eroja ainoastaan seuraavissa ominaisuuksissa: heittovoima, masturboinnin määrä, asenne irtosuhteisiin ja fyysinen aggressio. Tämä on arkiajattelun oletusten kannalta todella lyhyt lista.
Lista todellakin vaikuttaa
lyhyeltä, mutta Tötön mukaan se pitenee, kun Hyden artikkelia tarkastellaan
lähemmin. Hyde ei ensinnäkään kerro, millä perusteella hän määritteli jonkin
sukupuolieron pieneksi tai suureksi. Koska tilastotiede ei vastaa tällaisiin
kysymyksiin, eroa on verrattava ”samankaltaiseen eroon, jota kiistatta pidetään
yhteiskunnallisesti tärkeänä tai muuten merkittävänä. Vain se voi ratkaista,
paljonko on paljon.”
Töttö vertaa Hyden mainitsemia
sukupuolieroja sukupuolten keskimääräiseen palkkaeroon Suomessa (sitähän
pidetään monesti suurena tasa-arvo-ongelmana). Mitä lukemat sanovat? Töttö
kirjoittaa:
Näiden tietojen nojalla naisten ja miesten keskimääräinen tuloero on siis Suomessa pieni, jos käytämme silmämääränä Hyden tarjoamaa mittatikkua. Sukupuolten väliset erot ovat selvästi pienempiä kuin yksilöiden väliset tuloerot. Jos taas nojaamme tasa-arvokeskusteluun ja pidämme EU:N linjausten mukaisesti eroa suurena, meidän pitää olla johdonmukaisia ja pitää suurinta osaa Hyden tarkastelemista sukupuolieroista myös suurina tai jopa valtavina. Jokainen valitkoon näistä, sillä tämän lähemmäs vastausta kysymykseen, paljonko on paljon, emme pääse. Mutta tämäkin on jo paljon, sillä se sulkee pois vaihtoehdon, että sukupuolten tuloeroja pidettäisiin suurina ja muita eroja pieninä.
