Iltalehden toimittaja kyseli seksuaalisesta estyneisyydestä.
Tässä laverteleva vastaukseni. Juttu ilmestyi torstaina 4.
syyskuuta 2014.
Miten tiede selittää seksuaalisen
estyneisyyden? Miksi joillakin ihmisillä se esiintyy niin vahvana? Kumpi
vaikuttaa siihen enemmän, ympäristö vai perimä? Miksi evoluutio on
kehittänyt meille taipumuksen estoisuuteen seksissä?
Seksi ei ole yleisölaji missään kulttuurissa – tai kun se
sitä on, yleensä joku hyötyy taloudellisesti. Ihmiset kokoontuvat joukolla
syömään ja jakavat auliisti ruokaa, mutta sukupuolisuuteen liittyvät asiat
hoidetaan mieluiten salassa yksin tai kaksin. Useimmat nisäkkäät
parittelisivat, vaikka koko maailma olisi yleisönä, mutta sellainen ei sovi
ihmisille. Syyt ovat moninaiset.
Yksityisyyden hakeminen voi olla suora seuraus
lisääntymiskilpailusta. Siellä missä ruokaa on niukasti ja syövien ihmisten
näkeminen herättää nälkäisissä kateutta, ruokailu suoritetaan useimmiten muilta
piilossa. On olemassa yhteisöjä, joissa jokaiselle riittää tarpeeksi syötävää,
mutta ei ole olemassa yhteisöä, jossa kuka tahansa voi paritella kaikkien
haluamiensa kumppanien kanssa.
Selitys seksin piilottamiseen voi siis olla sama kuin ruoan
piilottamiseen nälänhädässä. Harva syö mielellään, jos ympärillä on joukko
nälkäisiä. Ihmisen esihistoriassa lähiympäristössä on aina ollut
seksinnälkäisiä yksilöitä (lähinnä miehiä). Tällaisissa olosuhteissa julkinen
parittelu olisi ollut monin tavoin riskialtista tai ainakin se olisi
keskeytynyt usein. Monissa kulttuureissa toki ollaan alasti, mutta missään ei
rakastella avoimesti eivätkä naiset missään esittele sukuelimiään
häpeilemättömästi. Sukuelinten paljastaminen on eleenä liian provokatiivinen ja
miehet ymmärtävät sen liian usein seksuaaliseksi kutsuksi. Nainen taas ei
samassa määrin innostu miehen sukuelinten näkemisestä. (Jos nainen siitä
kiihottuisi, miehet yrittäisivät itseään paljastelemalla saada
seksikumppaneita.)
Ihminen on myös vertaansa vailla oveluudessa, jolla hän
kontrolloi ja manipuloi toisten seksuaalisuutta. Lisäksi käytössä on tehtävään
sopiva työkalu: kieli. Kohteesta riippuen ihmiset haluavat aktiivisesti joko
piilottaa tai levittää kallisarvoista tietoa muiden seksuaalisesta
käyttäytymisestä. Siksi seksuaalisuus kannattaa salata. Vaikka rakkaus olisi
sokea, naapurit, sukulaiset, kilpakumppanit ja puoliso eivät sitä ole. Harva
esimerkiksi haluaa, että omat seksikokeilut päätyvät isän tai äidin korviin.
Kieli on myös poikkeuksellista informaatiota siinä, että sitä ei voida enää
pysäyttää, kun juoru on kerran pantu liikkeelle.
Osa sukupuolten välisistä häveliäisyyseroista johtuu
luultavasti sosiaalisesta ympäristöstä. Läpi ihmisen lajihistorian perheellä ja
suvulla on ollut erilaisia geneettisiä intressejä eri sukupuolten suhteen.
Vanhempien ja muun suvun on esimerkiksi ”kannattanut” yllyttää nuoria miehiä
vapaampaan seksuaaliseen kanssakäymiseen, varsinkin menestyneen perheen
tyttärien kanssa. Suvun nuorelle naiselle on sen sijaan ”kannattanut”
suositella pidättyvämpää ja häveliäämpää käytöstä. Syy on ilmeinen: naisen
lisääntymismahdollisuudet heikkenevät (ei-toivotun) raskauden ja huonontuneen
maineen myötä pitkiksi ajoiksi. Geneettisten intressierojen takia sukulaisille
on myös kehittynyt vaistomainen taipumus valikoiden salailla joitakin
seksuaalisia suhteita. Äiti luultavasti kertoo pojalleen, jos tämän tyttöystävä
on ollut uskoton, mutta äiti tuskin kertoisi tyttöystävälle, jos hänen poikansa
oli uskoton.
Yleisesti ottaen se sukupuoli, joka investoi
jälkeläistuotantoon enemmän, on sukupuolikumppanin suhteen valikoivampi.
Vähemmän investoiva sukupuoli on taas kehittänyt enemmän ominaisuuksia
kilpaillakseen parittelumahdollisuuksista. Nisäkkäillä naaraat ovat käytännössä
poikkeuksetta valikoivampia (koska naaraat tulevat raskaaksi ja imettävät).
Tämä on yksi syy, miksi naisen seksuaalisuuteen kohdistuu monin verroin
voimakkaampi sosiaalinen kontrolli kuin miehen seksuaalisuuteen. Nuorille
naisille sallitaan kumppanin etsiminen, mutta seksin harrastaminen on tarkemman
valvonnan alaisena. Toki kontrollia harjoittavat myös naiset itse, omista
syistään.
Ennen ehkäisyvälineitä erityisesti teinitytöillä oli paljon
menetettävää vääränlaisesta seksikumppanista. Sukupuolitaudit tekevät usein
hedelmättömäksi, lapsen saanti nuorena on riskialttiimpaa, lapsen kanssa on
vaikeampi löytää uutta kumppania, jos mies paljastuu kelvottomaksi ja niin
edelleen. Näin luonnonvalinta on saattanut karsia neitojen suurimpia
seksihaluja ja suosia pidättäytyvyyttä. Pidättyvyys myös helpottaa naisten
valintaurakkaa, sillä se pakottaa miehiä parantamaan ja esittelemään
ominaisuuksiaan. Vaatimalla pitkää kosiskeluaikaa nainen pystyy erottamaan
satunnaiset liehakoijat luotettavista ja tunteellisesti sitoutuneista
ehdokkaista.
Yhdyntään liittyvät riskit ja kustannukset ovat
todennäköisiä selityksiä, miksi etenkin nuorille naisille seksi näyttäytyy
usein likaisena. Monia seksi kiinnostaa vain kokeilumielessä ja sosiaalisen
paineen vuoksi. Vasta kun miehen sitoutumissignaalit ovat kohdillaan ja/tai
himo on tarpeeksi korkea, inhon ja likaisuuden tunne voidaan sivuuttaa ja
päästä nautintoihin asti. Tiedetään, että inhontunne on vanhemmilla naisilla
keskimäärin heikompi kuin nuorilla. Moni vanhempi nainen harmitteleekin, ettei
silloin uskaltanut tai kehdannut nauttia seksistä, kun oli nuori ja vetreä ja
vientiä olisi ollut liiankin kanssa.
Häveliäisyyden lisäksi estyneisyyteen liittyy seksuaalisen
inhon tunne. Ihmisen suhtautumista satunnaisen vastaantulijan piirteisiin tai
seksiin tämän kanssa ei niinkään kuvaa himo tai muut kiihkeät tunteet, vaan
pikemminkin inho ja pidättyvyys. Inho on vähintään yhtä olennainen osa ihmisen
seksuaalipsykologiaa kuin rakkaus ja mustasukkaisuus – vaikka se onkin
useimmissa tutkimuksissa täysin laiminlyöty.
Jos sinun siis pitäisi harrastaa seksiä satunnaisen
vastaantulijan kanssa, on hyvin todennäköistä, että kieltäytyisit siitä inhoa
tuntien – varsinkin jos olet nainen. Vastaantulijoista puolet on
automaattisesti pois laskuista sukupuolen takia (paitsi biseksuaaleille). Osa
on liian vanhoja, osa liian nuoria, ja osa ei miellytä muuten. Näin ajateltuna
seksiin suhtaudutaan pääsääntöisesti inhon tuntein. (Seksuaalista inhoa on tutkittu vähän luultavasti siksi,
että ihmismieli ei askartele inhottavien asioiden parissa samalla tavalla kuin
se askartelee miellyttävien asioiden parissa. Harva miettii, miltä tuntuisi
rakastella alkoholisoituneen ällötyksen kanssa, mutta monet haaveilevat
seksistä oman suosikkinäyttelijän kanssa. Inhotutkimuksiin voisi myös olla
hankala saada vapaaehtoisia.)
Inhontunteen tärkein tehtävä on suojella meitä
taudinaiheuttajilta. Se estää syömästä mädäntynyttä lihaa tai oksennusta.
Seksuaalisen inhon tehtävä taas on estää parittelemasta vääränlaisten ihmisten
kanssa. Ilman tätä tunnevalmiutta vanhemmat harrastaisivat seksiä lastensa
kanssa ja veljet siskojensa kanssa.
Edellä puhuttiin lähinnä naisten estoista, mutta niitä toki
löytyy miehiltäkin – tosin ei yhtä paljon ja luultavasti osittain eri syistä.
Tiedetään, että miesten ja naisten väliset psykologiset erot ovat suurimmillaan
seksuaalisuudessa. Miehet esimerkiksi masturboivat huomattavasti useammin ja
suhtautuvat tilapäissuhteisiinsa paljon kevytmielisemmin. Evoluutioteorian
perusteella voidaan kuitenkin ennustaa monia olosuhteita, joissa miehen ei
kannata olla seksuaalisesti valmis.
Esimerkiksi liian innokas nainen saattaa pelottaa miestä.
Onko naiselta kenties mahdollista saada tauti? Onko nainen siis ollut kaikkien
kanssa yhtä innokas? Erektiota voi estää myös se, että nainen käyttäytyy seksin
suhteen liian miesmäisesti. (Moni nainen pelkää sitä itsekin.) Sopivan
puolisoehdokkaan kohdalla miehillä voi lisäksi olla tiedostamaton valmius
lykätä yhdyntää myöhemmäksi. Näin mies voisi varmistua, että naisen kohdussa ei
jo ole toisen miehen siittämää sikiötä. Yleensä kuitenkin kyse lienee silkasta
ujoudesta ja epävarmuudesta. Miehet tietävät, että naiset ovat valikoivia,
pakkeja ei ole kiva saada ja aiemmat epäonnistumiset lisäävät epävarmuutta.
Yksilöiden välillä on perimästä, persoonallisuudesta ja
ympäristöstä johtuvia eroja häveliäisyydessä ja seksuaalisessa inhossa. Nämä
tunteet ovat silti osa kaikkien ihmisten psykologiaa. Estyneisyydessä on kyse
siitä, että ihmislajille luontaiset häveliäisyys, valikoivuus ja/tai inhontunne
on säädetty pari pykälää liian voimakkaalle. Osa ihmisten välisistä eroista
selittynee geneettisillä eroilla, mutta myös yleinen asenneilmasto ja perheen
konservatiivisuus saattavat tuottaa tiettyjä estoja. Tällöin kyse olisi ”liian
hyvin” omaksutuista normeista. Monin paikoin esimerkiksi suuseksiä pidetään
sopimattomana tai likaisena.
Kuinka monen suomalaisparin ongelma estyneisyys
seksissä arviolta on? Miten seksielämä voisi parantua, jos molemmat
vapautuisivat estoista? Miten voi yrittää lieventää omia estoja, entä
kumppanin?
On vaikea arvioida, kuinka yleistä seksuaalinen estyneisyys
on. Haastateltavien on jo määritelmällisesti hankala puhua aiheesta. Toisaalta
on selvää, että luontoäiti karsii kovalla kädellä geenejä liiallisen
estyneisyyden takana. Tämä antaa olettaa, että estyneisyys on lopulta joko
harvinaista tai että siitä on mahdollista päästä eroon. Vanha sanonta
tikanpojan luonnosta ei ole tuulesta temmattu. Toisaalta sekin lienee selvää,
että rakkaus tai kovakaan halu haluamiseen ei aina riitä.
Estyneisyyttä on myös vaikea määritellä. Onko estyneisyys
sama kuin ujous? Vai onko estyneisyys sittenkin lähempänä häpeää? On vaikea
erottaa estyneisyyttä esimerkiksi omaan vartaloon kohdistuvasta noloudesta tai
epävarmuudesta. Milloin alastomuuden pelko siis on estyneisyyttä? Nykyään
puhutaan paljon ulkonäköpaineista. Voiko medioiden tai kaveripiirin vaikutus
olla niin vahva, että se luo ihmisiä haittaavaa estyneisyyttä? Niin tai näin,
monia naisia luultavasti helpottaisi tieto siitä, kuinka paljon vaatemalleja
rehevämmistä naisista miehet yleensä pitävät.
Entä miten erottaa estyneisyys aseksuaalisuudesta?
Aseksuaalit voivat elää onnellista elämää, mutta seksin harjoittaminen ei heitä
kiinnosta. Jos he olisivat radioita, he toimisivat muutoin hyvin, mutta heiltä
vain puuttuisi jokin kanava – tai ehkä pikemmin kaikki musiikkikanavat.
((K)ankea analogia, tunnustan.) Seksuaalisuus ei joka tapauksessa ole ainoa
ihmistä määrittävä seikka.
Estyneisyyteen voidaan tunnetusti vaikuttaa kemiallisesti.
Monet sinkut käyttävät alkoholia ollakseen rohkeampia vastakkaisen sukupuolen
kanssa, ja monissa parisuhteissa käytetään alkoholia nimenomaan seksuaaliseen
vapautumiseen. Rakkauden ja viinin jumalat viihtyivät yhdessä jo antiikissa.
(Kaikille humaltuminen ei tosin ole vaihtoehto: alkoholin käyttöön liittyy joskus
samankaltaisia estoja ja pelkoja kuin seksuaalisuuteen.) Toisaalta ei tiedetä,
minkälaisia pitkän aikavälin vaikutuksia alkoholin tuomalla hetkellisellä
estottomuudella on. Vähentääkö humalan tuoma rohkeus estoja myös seuraavina
päivinä? Voiko estyneisyydestä siis oppia alkoholin avulla eroon? Vai käykö
päinvastoin: yksilö alkaakin nähdä itsensä entistä estyneempänä, koska hän ei
pysty nautinnolliseen seksiin ilman alkoholia?
Omaa tai toisen persoonallisuutta on hankala muuttaa. Joku
nauttii esilläolosta ja räiskyvästä spontaaniudesta, joku kaipaa rauhaa ja
rutiineja. Estynytkin ihminen voi sopivan kumppanin kanssa olla tyytyväinen
seksielämäänsä. Tosin kannattaa muistaa, että ihmiset tuskin koskaan ovat
seksielämäänsä kestotyytyväisiä. Seksuaalisuuden mukana seuraa lähes
väistämättä epävarmuuden ja yksinäisyyden tunteita, korkeita odotuksia,
karvaita pettymyksiä, silkkaa tylsistymistä ja erilaisia henkisiä
epämukavuuksia. Mutta useimmiten ja useimmille seksi on kuitenkin hauskaa. Ja
rakastelu on yleensä hauskempaa kuin masturbointi. Luonto pitää huolen, että
näin on jatkossakin. Estyneisyyden kanssa painivien nuorten kannattaisi ehkä
muistaa, että vanhemmiten seksielämä luultavasti tulee paremmaksi, rennommaksi
ja joskus jopa intohimoisemmaksi. Ja että ei ole häpeällistä vetää verhoja
kiinni, sammuttaa valoja ja pysyä peiton alla. Syksyn tullen estyneillä on
helpompaa.
