Seuraava kirjoitukseni oli Skeptikko 2/2014 -lehdessä.
* On helppo keksiä evoluutiohistorian kanssa johdonmukaisia selityksiä sille, miksi miehet näyttävät olevan ajattelussaan kankeampia, omapäisempiä ja kenties vähemmän sovinnaisia. Ehkä näitä ominaisuuksia on tarvittu saalistuksessa tai sodankäynnissä. Tai ehkä miesten on kannattanut naisia enemmän erikoistua johonkin muiden arvostamaan taitoon, vaikkapa keihäänkärkien veistämiseen tai kalastusverkkojen punomiseen. Erikoistuminen vaatii määrätietoista ja yksitotista harjoittelua.
** Sosiaaliset ja inhimilliset syyt johtavat ihmisiä luonnollisesti myös rationalismin ja skepsismin pariin. Minkä tahansa ajattelusuuntauksen omaksumisesta luultavasti seuraa jonkinlaisia sisäisiä ja/tai ulkoisia palkintoja. Rationalismi eroaa kuitenkin muista suuntauksista, sillä siinä aktiivisesti etsitään perusteluita ja todisteita.
Monissa tutkimuksissa on havaittu, että naiset uskovat
keskimäärin miehiä enemmän yliluonnollisiin ilmiöihin. Tässä kirjoituksessa
ehdotetaan seikalle kahta evoluutioon liittyvää selitystä. Oikeastaan on
ennenaikaista etsiä selitystä ilmiölle, josta on jonkin verran myös
ristiriitaista tietoa. Spekulointi tästäkin aiheesta on kuitenkin suotavaa. Se
saattaa synnyttää uusia testattavia ennusteita.
Evolutiiviset selitysmallit lähtevät liikkeelle naisten ja
miesten kohtaamista erilaisista ympäristöistä ja niiden aiheuttamista
valintapaineista. Naiset ovat esimerkiksi saattaneet miehiä useammin vaihtaa
synnyinryhmäänsä, siis muuttaa miehelään. Tästä on jonkin verran geenien
levinneisyyksiin perustuvaa näyttöä.
Mikäli naiset ovat olleet liikkuvampia, he ovat joutuneet
miehiä enemmän omaksumaan uusia tapoja. Esiäitimme olisivat joutuneet
sukkuloimaan uusien ”sukulaisten” seurassa, esi-isien jäädessä kotipiiriin
veljiensä kanssa. Tämä on saattanut tehdä naisista joustavampia ja ehkä siksi
myös helpommin höynäytettäviä tai ainakin johdateltavampia.
Naisilta olisi siis vaadittu kykyä mennä tunteella mukaan
uuden ympäristön tapoihin ja ihmissuhteisiin. Nykymaailmassa monet tahot
pyrkivät hyötymään ihmisten herkkäuskoisuudesta, mutta ihmislajin
evoluutioympäristössä tällainen johdateltavuus tai intuitiivisuus saattoi olla
vain parantunutta kykyä liittoutua uudenlaisten ihmisten kanssa.
Tarve muodostaa liittolaisuuksia saattaa näkyä tavassa,
jolla taikauskoa nykyään ylläpidetään ja levitetään. Usein alkusysäys tulee
karismaattiselta huuhaa-auktoriteetilta, mutta yleisempää on, että naiset
keskenään tukevat toistensa yliluonnollista ajattelua. Yhdessä he hoitavat
energiakenttiään ja suolaavat kummitusten riivaamia huoneitaan. Tämä on yksi
syy, miksi uskomusmarkkinoihin on vaikea vaikuttaa: kaikilla toimijoilla ei ole
taloudellisia intressejä.
Uskomusmarkkinat ovat vastustuskykyisiä luultavasti myös
siksi, että johdateltavuudestaan huolimatta ”huuhailijat” (myös miespuoliset) näkevät
itsensä syvällisinä, jopa kriittisinä ajattelijoina. Monet heistä eivät
esimerkiksi ole menneet valtavirran taikauskon eli luterilaisuuden lankaan.
Osalla on myös taipumus pitää itseään erityisen hyväntahtoisina ja empaattisina
ihmisinä. Lisäksi jotkut tuntevat romanttishenkistä ylpeyttä siitä, että he
seuraavat emootioitaan (eli ”sydäntään”). Ylenpalttinen emotionaalisuus lienee
yksi syy, miksi nämä ihmiset eivät ole avoimia vastakkaisille ajatuksille.
Edellä kuvattua synnyinryhmäselitystä on hankala testata.
Näin on muidenkin evolutiivisten skenaarioiden kohdalla*. Lisäksi on huomattava,
että täysin vastakkainenkin mahdollisuus (eli että naiset ovat hankalammin
johdateltavissa) sopii evoluutioteoriaan. Naisten skeptisyys voisi selittyä
esimerkiksi sillä, että nisäkäsnaaraan taakkana on lapsen kantaminen ja
imettäminen. Ihmiskoiraille on tyypillistä ottaa osaa perheen hoivaan, mutta
osa heistä on kiinnostunut vain seksistä. Ja koska yksinhuoltajan urakka on
niin raskas, esiäitiemme on täytynyt olla tarkempia kumppaninvalinnan ja
ylipäätään seksuaalisuutensa suhteen. Toisin sanoen heidän on kannattanut
tunnistaa huijausyritykset jo kaukaa – ainakin mitä tulee lupauksiin
avioliitosta ja rakkaudesta.
Oletetaan kuitenkin, että tutkimustulokset pitävät paikkansa
eli että naiset ovat heikompia paranormaalin houkutuksille. Helpommin
testattava ja kenties luontevampi selitys tälle on se, että naiset fyysisesti
heikompina kokevat miehiä useammin turvattomuuden ja pelon tunteita. Tiedetään,
että ihmisillä on taipumus projisoida sisäisiä pelkojaan ulkomaailman
ominaisuuksiin. Tästä päästään hypoteesiin, jonka mukaan turvattomuus johtaa
naiset miehiä useammin yliluonnollisten selitysten pariin. Sattumanvaraisille
seikoille, jotka eivät selitystä kaipaa, aletaan keksiä syitä. Pahat unet ja
tavarat väärässä paikassa johtuvat räyhähengistä ja muista
mielikuvitusolioista. Niitä vastaan pitää sitten suojautua oikeanlaisilla
nikseillä.
Tietysti aina voidaan väittää, että ihmiset eivät lopulta
usko taikakonsteihinsa. Mistä kummitususkoiset voivat tietää, että heidän
loitsunsa eivät pikemminkin innosta haamuja? On saivartelua pohtia, mitä
uskominen ”todella” tarkoittaa, mutta jos loitsujen lausuja rehellisesti
uskoisi hokemisillaan olevan vaikutuksia henkiolioihin, hän tuskin niitä yhtä
huolimattomasti viljelisi. Lattian suolauskin voisi herättää entistä hirveämmät
aaveet. Ja kehon meridiaanit saattaisivat mennä paineluista ja neuloista
entistä enemmän sekaisin. (Vastaavasti voidaan kysyä, uskovatko kristityt
todella taivaaseen. Jos taivas olisi sellainen paratiisi, jona sitä
mainostetaan, hautajaisten luulisi olevan taivasuskoisille riemukkaita
tapahtumia. Vastikään kuollut sukulainen pääsee ikuiseen iloon.)
Kaikki viittaa siihen, että erilaiset huuhaa-rituaalit ovat
suurelta osin vain sosiaalisia seurapelejä tai surumielisyyden ja yksinäisyyden
torjumista. Ystävättärien poppakonstit ovat vain tapa osoittaa välittämistä.
Keskimäärinhän naiset ovat myös miehiä empaattisempia. Varmuus, jolla
humpuukiväitteet esitetään, kertoo luultavimmin joko väitteisiin kohdistuvista
epäilyksistä tai vahvasta halusta tukea lähimmäistä.
Hyvä tahto ja empatia eivät kuitenkaan riitä ihmisarvoiseen
elämään. Oheen tarvitaan ihmismielen rationaalista puolta. Tarvitaan taitoa ja
rohkeutta epäillä ja punnita perusteluita – mikä saattaa turvattomassa
mielentilassa olla erityisen hankalaa. Joskus järkevää epäilyä on verrattu
roskakuskin glamourittomaan ammattiin. Irrationaalisia uskomuksia ja
romanttismystisiä luulotelmia on kuitenkin tärkeä hävittää ajoittain.
Pahimmillaan niillä on taipumus synnyttää emotionaalisuuden ohjaamia ja
väkivaltaan ajautuvia massaliikehdintöjä.
Miten turvattomuuteen liittyvää selitystä voitaisiin
testata? Jos hypoteesi pitää paikkansa, voidaan olettaa, että yksin asuvilla ja/tai
sinkuilla on enemmän yliluonnollisia uskomuksia. Tätä olisi helppo selvittää.
Tosin syiden ja seurausten suunta jää epäselväksi. Kenties osa sinkuista on
sinkkuja juuri yliluonnollisten uskomustensa vuoksi? Tai ehkä kyse on jostakin
kolmannesta, paranormaaleihin uskomuksiin liittyvästä ominaisuudesta, joka
tekee näistä ihmisistä vähemmän haluttuja? Ylipäätään pitäisi selvittää,
kelpaavatko huuhailijat kumppaniksi siinä missä muutkin.
Tämän tutkiminen vaatisi suuria seuranta-aineistoja. Niiden
avulla tulisi selvittää, missä määrin muutos sinkkuudesta parisuhteeseen
vaikuttaa yksilön uskomusten määrään ja voimakkuuteen. Samalla pitäisi
tarkastella, mikä vaikutus on kumppanin uskomuksilla ja hänen kyvyllään luoda
turvallisuudentunnetta. Toki puolisoiden älykkyydetkin tulisi huomioida.
Jokunen tutkimus on jo osoittanut, että usko paranormaaliin on yhteydessä
heikompaan ajattelukykyyn. Lisäksi parisuhdeturvan mahdollisesti tuomaa
rationaalisempaa ajattelua tulisi verrata tilanteeseen, jossa pariutumisen sijasta
yksilö saa turvallisen kämppiksen.
Avoimia kysymyksiä on lukemattomia. Ovatko lesket
taikauskoisempia? Tai entä jos aviomies luokin turvattomuutta? Entä mikä on iän
merkitys eri uskomusten voimakkuudelle? Onko nuorten taipumus hakeutua
kultteihin yhteydessä parisuhteen tai kenties sisarusten puuttumiseen? Ja
millaisia ovat koulutuksen, persoonallisuuden ja perhetaustan suorat ja
epäsuorat vaikutukset?
Näitä kaikkia olisi suhteellisen helppo selvittää sopivilla
kysymyspattereilla – ja näistä kaikista skeptikon tulee olla kiinnostunut.
Ihmisten elämäntarinat tosin ovat niin mutkikkaita, että vastaus on aina ”se
riippuu”. Sosiaalitieteilijöiden on tästä huolimatta pyrittävä
syy–seuraus-suhteiden selvittämiseen. Skeptikolle asia on tärkeä, sillä rationalismin
edistäminen onnistuisi parhaiten irrationalismia ymmärtämällä.
Taipumus uskomiseen voi toki olla yhtä vahva miehillä ja
naisilla. Kenties vain uskomisen kohteet ovat keskimäärin erilaisia. Joku
keksii salaliittoteorioita ja kieltää tosiasiat (esim. evoluution tai
juutalaisten joukkomurhan), joku taas löytää eriskummallisia olentoja
(kummituksia, avaruusolioita ja enkeleitä). Osa taas lukee horoskooppeja tai
välttää tikkaiden alta kävelyä ja koputtelee puuta.
Kyse ei siis välttämättä ole biologisista sukupuolieroista
vaan vain sukupuolille tyypillisistä elämäntavoista ja -piireistä. Naiset
esimerkiksi hoitavat enemmän lapsia, ja miehet varautuvat puolustautumaan
naapurimaita vastaan. On vaikea arvioida, näkyvätkö tällaiset seikat erilaisina
uskomuksina. Toisaalta naisten ja miesten erilaiset elämänpiirit ovat totta kai
yhteydessä biologisiin sukupuolieroihin.
Miehille on jopa saattanut kehittyä psykologisia
ominaisuuksia heimon puolustamista varten. Jos ympäristö sitten muuttuu
rauhanomaiseksi moderniksi maailmaksi, miehen aivot saattavat pitkästyä ja
keksiä uhkakuvia tyhjästä, vaikkapa ufoista ja salaliitoista. Niissähän miehet
ovat joidenkin tutkimusten mukaan kunnostautuneet naisia enemmän. (Tilanne on
verrattavissa ylihygieenisen kaupunkiympäristön tuomiin allergioihin. Elimistö
on varautunut puolustautumaan vihamielisiä mikrobeita vastaan, mutta
hyökkääjien puuttuessa immunologinen järjestelmä kääntyykin itseään vastaan.)
Olipa biologian rooli mikä tahansa, monesti fiksut ihmiset
uskovat hulluihin asioihin, koska he ovat riittävän fiksuja keksimään
perusteluita uskonsa tueksi. Ajattelu estää heitä näkemästä tyhmyyttään. He
eivät ole riittävän fiksuja ja valveutuneita huomaamaan, että he päätyivät
uskomuksiinsa sosiaalisista syistä **. Tällaisiin uskomuksiin skeptikon on
luultavasti vaikea vaikuttaa. Todisteiden peräänkuuluttaminen näyttää
epäempaattiselta ystävien väheksymiseltä tai pelokkuudelta katsoa totuutta
silmiin. Paras strategia lienee kriittisyyden opettaminen jo lapsille.
* On helppo keksiä evoluutiohistorian kanssa johdonmukaisia selityksiä sille, miksi miehet näyttävät olevan ajattelussaan kankeampia, omapäisempiä ja kenties vähemmän sovinnaisia. Ehkä näitä ominaisuuksia on tarvittu saalistuksessa tai sodankäynnissä. Tai ehkä miesten on kannattanut naisia enemmän erikoistua johonkin muiden arvostamaan taitoon, vaikkapa keihäänkärkien veistämiseen tai kalastusverkkojen punomiseen. Erikoistuminen vaatii määrätietoista ja yksitotista harjoittelua.
** Sosiaaliset ja inhimilliset syyt johtavat ihmisiä luonnollisesti myös rationalismin ja skepsismin pariin. Minkä tahansa ajattelusuuntauksen omaksumisesta luultavasti seuraa jonkinlaisia sisäisiä ja/tai ulkoisia palkintoja. Rationalismi eroaa kuitenkin muista suuntauksista, sillä siinä aktiivisesti etsitään perusteluita ja todisteita.