maanantai 12. tammikuuta 2015

Adam Smithin ajatuksia


Seuraavat väitteet on muokattu Adam Smithiltä noin 250 vuoden takaa, Moraalituntojen teoria -kirjasta. Pitävätkö ne paikkansa?

1) Kun olet nähnyt elokuvan tai taideteoksen niin monta kertaa, ettet enää saa sen näkemisestä itse hauskuutta, saat silti mielihyvää sen katsomisesta ystäväsi kanssa. Hänelle sillä on uutuudenviehätys ja yhdyt siihen yllättyneisyyteen ja ihailuun, jonka teos herättää hänessä, mutta jota se ei enää sinussa herätä. Näet teoksen siinä valossa, missä hän sen näkee pikemmin kuin siinä, jossa sen itse näet. Yhteistunne hänen huvittuneisuuteensa virkistää omaa huvittuneisuuttasi.

2) Kun jokin on vienyt mielenrauhasi, kannattaa nähdä ystäviä tai ylipäätään ihmisiä. Sydämesi tyyntyy ja vakavoituu jo sinä hetkenä, kun tapaat ystäväsi. Alat heti nähdä asian siinä valossa, missä hän tarkkailee tilannettasi. Sama näkemys alkaa vaikuttaa sinunkin käsitykseesi, sillä myötätunnon vaikutus on välitön. Tuttava taas suhtautuu tilanteeseesi vähemmällä myötätunnolla kuin ystävä. Tuttavalle et voi kertoa kaikkia niitä yksityiskohtia, joista avaudut ystävälle. Siksi käyttäydyt tuttavan seurassa rauhallisemmin ja yrität pitää ajatuksesi niissä yleisissä linjoissa, joihin hän on valmis kiinnittämään huomion. Vielä vähemmän myötätuntoa saadaan täysin vierailta. Heidän keskuudessaan käyttäydytään sen vuoksi vieläkin rauhallisemmin. Pyrit heikentämään tuntemuksesi sille tasolle, jonka kulloinkin kysymyksessä olevan seuran voi olettaa omaksuvan. Tämä ei ole pelkästään teeskentelyä: pelkän tuttavan läsnäolo rauhoittaa enemmän kuin ystävän läsnäolo ja täysin vieraan enemmän kuin tuttavan.

3) Samassa yhteisössä elävillä ihmisillä on taipumus auttaa toinen toisiaan ja tuntea myötätuntoa ja kiintymystä. Mutta vaikka yhteiskunnan jäsenten kesken ei vallitsisikaan keskinäistä mieltymystä, yhteisö ei välttämättä hajoaisi. Yhteisö voi säilyä ilman keskinäistä mieltymystä ja kiintymystä sen johdosta, että ihmiset tietävät yhteisön hyödyt. Vaikka kenelläkään ei olisi kiitollisuudenvelkaa tai minkäänlaista myötätuntoa toista kohtaan, yhteisö voi voida hyvin palveluiden tiettyyn arvoon tapahtuvan kaupallisen vaihtamisen tuloksena. Itsekkäät rahataloudelliset motiivit voivat tuottaa yleistä hyötyä.
   Tällainen yhteisö olisi tosin vähemmän onnellinen ja miellyttävä. Ihmisellä on luontainen mieltymys yhteisölliseen elämään ja hän haluaa, että ihmisten keskinäinen yhteisyys säilyy sen itsensä takia, riippumatta siitä, saako hän itse siitä hyötyä. Yhteisön järjestäytynyt ja kukoistava tila miellyttää ihmistä ja hän saa mielihyvää sen tarkkailemisesta.

PS. Ensimmäinen maininta lehdistössä Mustaa valkoisella –kirjastani taisi olla Tiede-lehdessä 1/2015:
Evoluutiopsykologian tabuja murtanut Osmo Tammisalo tarttuu uusimmassa teoksessaan kysymykseen, johon hän ei uskalla vastata niin korskeasti kuin otsikko antaa ymmärtää. Tammisalo perkaa Tatu Vanhasen teoriaa älykkyydestä kansakuntien tuloerojen selittäjänä. 
Lyhyt kommentti: Kyse ei tarkkaan ottaen ole siitä, etten uskaltaisi vastata kysymykseen, vaan siitä, että olen vastannut siihen siinä määrin kuin todistusaineistosta voidaan asiaa päätellä. En myöskään löydä otsikosta korskeutta vaan pikemminkin maltillisuutta, kuten senkaltaisessa aiheessa lienee paikallaan.