sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Lyhyesti unientulkinnasta

Jostakin syystä pari psykoanalyysikritiikkiäni pysyy luetuimpien blogitekstieni joukossa. Siksi palaan tässä aiheeseen lyhyesti; olisin kuvitellut kiinnostuksen freudilaisuuteen katoavan rivakammin.

www.terracognita.fi
Olen tiennyt, että Claes Andersson suhtautuu myötämielisesti psykoanalyysiin. Suomen Kuvalehden (51–52/2016) jutussa hän sai valita kenet tahansa illallisseurakseen ja hän päätyi Freudiin. Siinä ei sinänsä ole mitään kummallista. Minäkin olisin saattanut valita jonkun historiallisen henkilön, jonka teorioita nykyaika ei ole kohdellut hyvin. Olisin mieluusti oikaissut vaikkapa joitakin Darwinin omaksumia perinnöllisyysteorioita.

Hassua Anderssonin kuvitteellisessa Freud-tapaamisessa on se, että Andersson antaa ymmärtää olevansa samaa mieltä Freudin kanssa, ja nimenomaan unientulkinnasta. Freudilaiset unitulkintaspekulaatiothan ovat villinlennokkaita jopa freudilaisessa mittakaavassa. Andersson kysyy: ”Eivätkö unet ole toinen lähde sisäisen maailmamme ymmärtämiseen?” (Toinen lähde sisäisen maailman ymmärtämiseen on Anderssonin mukaan psykoanalyyttinen vapaa assosiaatio; täällä on perusteluita sille, miksi psykoanalyysi ei ole pätevä tapa tutkia mieltä.) Myöhemmin jutussa Andersson kysyy Freudilta uudelleen: ”Tunnutte olevan sitä mieltä, että unemme kertovat sisäisen maailmamme totuuksista, jos vain osaamme kuunnella.”

Kuvitteellinen Freud (eli Andersson) vastaa: ”Unien merkitystä itsetutkimuksemme kartuttamiseksi ei voi liikaa korostaa. Onkin hämmästyttävää, miten vähätellen maailman johtajat suhtautuvat uniin. Miten johtaja, joka ei ymmärrä itseään, voisi ymmärtää ketään toista?” Olisi luonnollisesti hienoa, jos valtioiden johto ymmärtäisi itseään ja/tai muita. Mutta freudilaisilla unitulkinnoilla ei siinä ole roolia. Tässä perässä on kaksi sattumanvaraisesti Unien tulkinnasta avautunutta sivua. Kummasta on kyse: Freudin vilkkaasta mielikuvituksesta vai tieteellisesti pätevästä tutkimuksesta?





PS. Tämä on kahdessadas blogimerkintäni. Suosituin tekstini koskee koulutettujen naisten sinkkuongelmaa – joka lienee siis todellinen.