perjantai 3. helmikuuta 2017

Uskonrauha ja tunteiden suojelu

Yle uutisoi 2.2.2017 uskonrauhanpykälää koskevista mielipiteistä. Jutussa siteerataan RKP:n kansanedustaja Anna-Maja Henrikssonia, joka toimi oikeusministerinä vuosina 2011–2015. Hänen mukaansa uskonrauhapykälä on tarpeellinen, mutta kuulemma sen tarkoitus ei ole suojella jumalia vaan tunteita. Näin Henriksson:

Kyllä pykälä on edelleen tarpeellinen. Rikoslain uskonrauhan rikkomista koskeva säännös (RL 17:10) ei suojaa Jumalaa ja muiden uskontojen vastaavia käsitteitä taikka uskontoa sellaisenaan. Säännöksen suojelukohteiksi katsotaan kansalaisten uskonnolliset vakaumukset ja tunteet sekä uskonrauha yhteiskunnassa.


Tämä pilakuva on tehty sivistyksen,
 sananvapauden ja suvaitsevaisuuden
edistämiseksi, vai onkohan Henriksson?
    
Kysyin entiseltä oikeusministeriltämme sähköpostitse, miksi vain uskonnolliset tunteet saavat suojelua ja miksi uskonnottomien tunteet eivät ansaitse samaa. Halusin perusteluita, miksi yhteiskunnan pitäisi suojella vain todisteiden puutteisiin ja ylimaallisiin henkiolentoihin perustuvia vakaumuksia. Kysyin myös, näkeekö Henriksson ongelmallisena sen, että laki altistaa mielivallalle esimerkiksi siten, että joku vain esittää loukkaantumista. Vastauksia tuskin saan, mutta odotellessani väsäsin oheisen piirroksen. (Myyn kuvan ensimmäiselle halukkaalle viidellä eurolla (+postikulut), ja täällä olevat Soinin ja Niinistön kuvat myyn 15 €/kpl.)



Lain mukaan ainoastaan ”loukkaamistarkoituksessa” tehty pyhinä pidettyjen arvojen herjaus on rangaistavaa. Tämä herättää kysymyksiä. Olenko esimerkiksi rikkonut lakia, jos ja/tai kun myönnän, että piirsin alla olevat kolme kuvaa nimenomaan loukatakseni pyhyyttä ja kristittyjen tunteita ja vakaumuksia? Tai entä jos kuvien tarkoitus oli 70 prosenttisesti viihdyttää, 20 prosenttisesti herättää ajatuksia ja vain loppu kymmenesosa oli loukkaamistarkoitusta? Onko lakia silloin rikottu? Ja eikö pyhyys ylipäätään ole käsite, joka väistämättä altistaa mielivallalle? Esimerkiksi Lentävän Spagettihirviön palvonta ei ole Suomessa saanut – kehnoin perusteluin – uskonnon statusta. Monet pastafarianismin kannattajat kuitenkin pitävät sitä uskontona ja sen edustamaa rationalistishumorististista ajatusmaailmaa pyhänä. Eikö valtio tässä harjoita mielivaltaa, jollaisesta sivistyneessä demokratiassa tulee päästä eroon?