O
= Openness, avoimuus kokemuksilleE = Extraversion, ekstroverttius
A = Agreeableness, sovinnollisuus
N = Neuroticism, neuroottisuus/pelokkuus
Yllä
on niin sanottu big five, persoonallisuuspiirteiden jako viiteen akseliin. (Olen
aiemmin kirjoittanut tunnollisuudesta täällä.) OCEAN-jaottelu on jo kymmeniä
vuosia vanha, mutta ajan myötä se on saanut tutkimuksellista tukea niin, että siitä
on tullut persoonallisuuspsykologiassa eniten käytetty luokittelu.
Scientifc American Mind Jan/Feb 2017 -lehdessä esitetään,
että vastikään luotu kuusijako on alkanut korvata big fiveä. Niin kutsutussa
Hexaco-mallissa neuroottisuus on korvattu emotionaalisuudella ja lisäksi on
tullut uusi rehellisyys/nöyryys -akseli. Taya Cohen kirjoittaa:
Rehellisyys/nöyryys -faktori, jota ei ole vanhassa mallissa, kuvaa moraalisen luonteen motivaatioelementtiä – halua tehdä hyvää ja halua välttää väärintekemistä. Tunnollisuus taas kuvaa tahdonvoimaelementtiä – taitoa ja päättäväisyyttä toimia oikein.
Pidän
neuroottisuusakselin muutosta emotionaalisuusakseliksi jossakin määrin perusteltuna,
mutta en ole vakuuttunut uuden rehellisyysakselin hyödyistä. Halu toimia oikein ja kyky toimia oikein ovat eri asioita,
mutta ne eivät sujuvasti asetu omiin persoonapiirrelokeroihinsa. Big five ei toki
kerro yksilön moraalisesta luonteesta tai käyttäytymisestä, mutta ottaen huomioon,
moraalisten arvoarvostelmien häilyvän luonteen, miten se voisikaan?
Sovinnollisuus-epäsovinnollisuus-akseli taas nähdäkseni jo
kuvaa riittävästi persoonallisuuden moraalista puolta (vielä
paremmin jos tunnollisuus-akseli otetaan huomioon).
Lisäksi
artikkelin mukaan rehellisyys/nöyryys -piirre voi ratkaisevasti muuttua iän
myötä. Tämä on ilmeistä; epärehellinen parikymppinen ei usein enää ole epärehellinen
keski-ikäisenä, teini-ikäisyyden ylimielisyydestä puhumattakaan. Big five –piirteet
eivät kuitenkaan samalla tavalla ole
muuntuvaisia, ja pitkälti juuri siksi ne ansaitsevat nimityksen
persoonapiirre. Big five -piirteille voidaan myös perustellummin esittää
vastaavuuksia aivorakenteissa ja -toiminnoissa.
Koetan
jossakin vaiheessa perehtyä uusimpiin tutkimuksiin aiheesta. Mitä alalla ajatellaan
kuusijaosta? On vaikea uskoa, että sen asema olisi niin vahva kuin artikkelissa
annetaan ymmärtää.
* * *
Samassa
lehdessä on muitakin kiinnostavia artikkeleita. Eräs käsittelee perheen
köyhyyden vaikutusta lapsen aivoihin. John Gabrieli ja Silvia Binge aloittavat:
”Syntymäperheesi tulotasolla on merkittävä vaikutus (powerful effect)
koulutustasoosi.”
Lukuisat tutkimukset ovat todellakin havainneet, että
vanhempien tulotaso on yhteydessä lasten kouluttautumiseen ja uranäkymiin. Jutussa kuitenkin
annetaan ymmärtää, että perheen matala tulotaso aiheuttaisi lasten matalan koulutuksen ja heikot uranäkymät. Useimmissa
tapauksissa kausaalisuutta tai vaikutusmekanismeja ei kuitenkaan ole osoitettu.
(Harva tutkimus on sulkenut pois esimerkiksi vanhemmilta perittyjen geenien merkitystä.)
Erilaiset adoptiotutkimukset (lähinnä kaksosilla tehdyt) olisivat paras tapa
selvittää syy-yhteyksiä. Tämä pätee etenkin tulojen ja lasten aivojen väliseen
yhteyteen (esim. kuorikerroksen paksuuteen), joka oli artikkelin pääaihe.
Toki
edellä mainittu kausaalisuuksia koskeva tietämättömyys jutussa mainitaan: ”Kaikki
tämä työ koskee korrelaatioita, joten on tärkeää huomata, että se ei voi todistaa,
onko köyhtynyt ympäristö aiheuttanut nämä muutokset aivoissa – tai näkyvätkö
nämä aivorakenne-erot akateemisessa suoriutumisessa.” Tämä huomio tehdään kuitenkin
vasta sen jälkeen, kun ensin on luotu mielikuva kausaalisuudesta. Niin tai
näin, emme vielä tiedä, onko sellaisen oppilaan aivoissa jotakin poikkeavaa,
joka menestyy köyhistä lähtöoloistaan huolimatta.
Lehdessä on
mielenkiintoinen juttu myös mustekalojen mielentoiminnoista. Osa yksilöistä
esimerkiksi näyttää tunnistavan, katsooko ihminen sitä vai ei. Lisäksi ne
näyttävät erottavan ihmisyksilöitä toisistaan, vaikka he olisivat samassa
univormussa. Sitä voi miettiä, kun seuraavan kerran aikoo ravintolassa tilata friteerattua
mustekalaa.
