Edellisessä
blogikirjoituksessani pohdittiin, onko multikulturalismi luonut tilanteen,
jossa maahanmuuttajille luodut kattojärjestöt ja niiden äärimieliset johtajat
ovat saaneet vaikutusvaltaa, joka niille/heille ei kuulu. Onko harjoitettu politiikka
jopa johtanut siihen, että etniset ryhmät ovat eriytyneet toisistaan ja samalla
tulleet sisäisesti yhdenmukaisemmiksi? Kirjoituksen esimerkit olivat Briteistä.
Suomen Kuvalehdessä olleen puheenvuoron perusteella ainakin
osa suomalaisista virkamiehistä on osannut varautua tähän mahdollisuuteen. Helsingin
kaupungin nuorisotoimenjohtaja kirjoittaa (SK 33/2015): ”Empaattinen toimija ei
voi ajatella, että yksi järjestö on koko vähemmistön ääni. Myös
monikulttuurisuudessa on tuettava moniäänistä kansalaisyhteiskuntaa.”Aiemmin kirjoitin myös lapsille uskonnollisin syin tehdyistä sukuelinten leikkauksista. Eilen törmäsin kahteen aihetta käsittelevään tekstiin muutaman vuoden takaa. Toisessa Ruben Stiller puolustaa toimenpidettä arveluttavalla tavalla, ensinnäkin vihjaamalla, että juutalaisuus ja muslimius olisivat rotuja. Toiseksi hän käyttää (varsin henkilöön käyvästi) lähinnä pelleilyargumentteja (aivan kuten Lasse Lehtinen teki toimiessaan nikotiinimannekiinina, ks. Erkki Aurejärven kirja Tupakkateollisuuden kuolemankauppiaat, Into 2012).
Toinen silpomisia
käsitellyt teksti on Hesarissa ollut
Virpi Kaukon mielipidekirjoitus, jonka mukaan uskonto ei ole pätevä syy
pahoinpitelyyn. Sukuelimiin kajoaminen on perustavanlaatuisten ihmis- ja
lastenoikeuksien rikkomista, jota tulisi sellaisena käsitellä, olipa takana
uskontoa tai ei. Tässä sitaatti Kaukon kirjoituksesta, hän vertaa poikien
ympärileikkausta Kiinassa harjoitettuun tyttöjen jalkojensitomisperinteeseen: ”Pikkupoikien
esinahan amputointi vain siksi, että eräs paimentolaisheimo 3000 vuotta sitten
kuvitteli jumalansa sitä vaativan, on yhtä julma ja typerä perinne, jonka
joutaa katkaista.”
