sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Lyhyesti unientulkinnasta

Jostakin syystä pari psykoanalyysikritiikkiäni pysyy luetuimpien blogitekstieni joukossa. Siksi palaan tässä aiheeseen lyhyesti; olisin kuvitellut kiinnostuksen freudilaisuuteen katoavan rivakammin.

www.terracognita.fi
Olen tiennyt, että Claes Andersson suhtautuu myötämielisesti psykoanalyysiin. Suomen Kuvalehden (51–52/2016) jutussa hän sai valita kenet tahansa illallisseurakseen ja hän päätyi Freudiin. Siinä ei sinänsä ole mitään kummallista. Minäkin olisin saattanut valita jonkun historiallisen henkilön, jonka teorioita nykyaika ei ole kohdellut hyvin. Olisin mieluusti oikaissut vaikkapa joitakin Darwinin omaksumia perinnöllisyysteorioita.

Hassua Anderssonin kuvitteellisessa Freud-tapaamisessa on se, että Andersson antaa ymmärtää olevansa samaa mieltä Freudin kanssa, ja nimenomaan unientulkinnasta. Freudilaiset unitulkintaspekulaatiothan ovat villinlennokkaita jopa freudilaisessa mittakaavassa. Andersson kysyy: ”Eivätkö unet ole toinen lähde sisäisen maailmamme ymmärtämiseen?” (Toinen lähde sisäisen maailman ymmärtämiseen on Anderssonin mukaan psykoanalyyttinen vapaa assosiaatio; täällä on perusteluita sille, miksi psykoanalyysi ei ole pätevä tapa tutkia mieltä.) Myöhemmin jutussa Andersson kysyy Freudilta uudelleen: ”Tunnutte olevan sitä mieltä, että unemme kertovat sisäisen maailmamme totuuksista, jos vain osaamme kuunnella.”

Kuvitteellinen Freud (eli Andersson) vastaa: ”Unien merkitystä itsetutkimuksemme kartuttamiseksi ei voi liikaa korostaa. Onkin hämmästyttävää, miten vähätellen maailman johtajat suhtautuvat uniin. Miten johtaja, joka ei ymmärrä itseään, voisi ymmärtää ketään toista?” Olisi luonnollisesti hienoa, jos valtioiden johto ymmärtäisi itseään ja/tai muita. Mutta freudilaisilla unitulkinnoilla ei siinä ole roolia. Tässä perässä on kaksi sattumanvaraisesti Unien tulkinnasta avautunutta sivua. Kummasta on kyse: Freudin vilkkaasta mielikuvituksesta vai tieteellisesti pätevästä tutkimuksesta?





PS. Tämä on kahdessadas blogimerkintäni. Suosituin tekstini koskee koulutettujen naisten sinkkuongelmaa – joka lienee siis todellinen.

torstai 9. helmikuuta 2017

Pimeässä kaikki kissat ovat harmaita ja muita huomioita ikämieltymyksistä


Tuoreessa Evolutionary Psychology -lehdessä on turkulaisen Jan Antfolkin kyselytutkimusartikkeli miesten ja naisten ikämieltymyksistä. Sen löydökset ovat muun muassa seuraavia:

Naisten ilmoittama ikähaarukka sopiville seksikumppaneille on miesten haarukkaa kapeampi. Naiset myös suosivat hieman vanhempia miehiä. Miesten ikähaarukka levenee entisestään, kun he vanhenevat: vanhat miehet edelleen mieltyvät nuoriin naisiin seksikumppaneina, mutta he mieltyvät myös omanikäisiin ja vanhempiinkin naisiin. Lisäksi tutkimuksessa pääteltiin, että heteromiesten nuoruusmieltymykset eivät näy yhdyntöinä yhtä todennäköisesti kuin homomiehillä. Tämä havainto tukee teoriaa naaraan merkittävästä roolista kumppaninvalinnassa. (Masturboinnissa käytettyjä kuva- tai videomateriaaleja tai masturbointifantisoinnin kohteita ei tutkimuksessa selvitetty.)

Löydökset ovat ennustettavissa evoluutioteorian perusteella, ja ne ovat pitkälti myös linjassa aiemman evoluutiopsykologisen tutkimuksen kanssa. Juttua koskevassa uutisoinnissa kuitenkin annettiin ymmärtää, että esimerkiksi vanhempien miesten laajempi ikähaarukka olisi uutta tietoa. Tiedettä popularisoiva Physorg -sivusto otsikoi, että ”miesten ja naisten mieltymykset eivät ole niin erilaisia seksuaalikumppanin iän suhteen”. Uutinen jatkaa: ”Miesten ja naisten ikämieltymysten ero, mitä tulee seksuaalikumppaneihin, on pienempi kuin aiemmin kuviteltiin.”


Onko tällainen pilakuva sitä tylsempi, 
mitä samankaltaisemmat koulutus-
 ja työllistymismahdollisuudet
 sukupuolilla on? Vai päinvastoin?
Tämä on itse asian kannalta sivuseikka, mutta epämääräisen komparatiivin käyttö (”enemmän/vähemmän kuin on kuviteltu”) kertoo usein perusteettomasta puolueellisuudesta. (Olen luultavasti joskus syyllistynyt vastaavaan itsekin.) Vertailtaessa olisi tehtävä ymmärrettäväksi, mitä tarkoitetaan. Ketkä ovat kuvitelleet erojen olevan suurempia: naiset, nuoret miehet, evoluutiopsykologit, toimittajat? Vertailu on turhaa, jos ei kerrota, mihin verrataan.

Mutta asiaan. Miksi kyselytutkimuksissa vanhempien miesten ikämieltymyshaitari on leveämpi? Miksi lisääntymisuransa ohittaneet naiset saattavat kiinnostaa miehiä? Tällaisen kiinnostuksen olettaisi olevan vastoin luonnonvalinnan periaatteita. (Aiemmin olen kirjoittanut nuoruusmieltymyksistä muun muassa täälläJa täällä on erään haastattelun kirvoittama analyysi ikäeroista ja evolutiivisesta selittämisestä.)

Syitä näihin epäadaptiiviselta vaikuttaviin mieltymyksiin on monenlaisia. Ensinnäkin kyse voi olla kyselytutkimuksiin kuuluvista ongelmista. Ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää, että vanha mies fantisoi parikymppisistä naisista, saati sitä nuoremmista tytöistä.* Kyselytutkimuksissa ihmiset harrastavat yleensä moraalista poseeraamista ja haluavat näyttää kunnollisemmilta kuin ovat. Tämä on yksi syy, miksi vaikkapa masturbaatiofantasioista on hankala saada luotettavaa tietoa.

Toisaalta on ilmeistä, että siinä missä on tekijöitä, jotka ohjaavat miestä fantisoimaan ja kiihottumaan nuorista naisista, on myös tekijöitä, jotka ohjaavat miestä samaan aikaan pariutumaan vanhemman naisen kanssa. Himojen ja seksuaalifantasioiden kohde ei esimerkiksi välttämättä ole rakkauden kohde. Lisäksi nykyään monet vanhat naiset näyttävät paljon nuoremmilta kuin he olisivat näyttäneet esivanhempiemme kivikautisessa ympäristössä. Toisaalta viimeksi mainittu seikka tuskin kuitenkaan riittää selitykseksi: useimmat vanhuudesta – siis hedelmättömyydestä – kertovat piirteet tulevat läheisessä kanssakäymisessä väistämättä esille.

Tärkeämpi tekijä on se, että sekä miehet että naiset joutuvat kilpailemaan pariutumismarkkinoilla. Siksi heidän on säädettävä mieltymyksensä sille tasolle, jonka he voivat saavuttaa. Kaikki eivät mene naimisiin miljonäärin tai nuoren valokuvamallin kanssa, mutta tästä ei voida päätellä, että resursseilla, iällä tai ulkonäöllä ei olisi merkitystä parinvalinnassa. Toisin sanoen, mikäli ”markkinavoimat” tai muut sosiokulttuuriset tekijät eivät vaikuttaisi vanhojen miesten mahdollisuuksiin, he oletettavasti harrastaisivat seksiä huomattavasti useammin (tai kenties yksinomaan) hedelmällisten naisten kanssa. Kilpailutilanteesta johtuen 60-vuotias mies on kuitenkin valmis pariutumaan/parittelemaan esimerkiksi 55-vuotiaan naisen kanssa. Miesten mieltymyksiin/käyttäytymiseen vaikuttaa toki myös se, mitä naisen sukulaiset ovat valmiita hyväksymään, sekä tietysti se, mitä nainen itse haluaa. Vastaavasti teini-ikäiset pojat suosivat fantasioissaan ja toiveissaan jopa 10 vuotta itseään vanhempia naisia (jotka yleensä eivät osoita teinipoikiin minkäänlaista kiinnostusta).

Hedelmällisyysindikaattoreiden lisäksi miehet myös punnitsevat muita viehättävyystekijöitä, esimerkiksi naisen luonteenpiirteitä tai kiinnostusten samankaltaisuutta. Fyysinen seksuaalinen viehättävyys on vain yksi osa romanttisseksuaalista suhdetta. Vanhemmat naiset ovat todennäköisesti paljon kiinnostavampia älyllisesti, vähemmän estyneitä seksuaalisesti ja kenties taitavampia rakastajia. Lisäksi he mahdollisesti ovat keskimäärin vähemmän vaativia. Vanha nainen saattaa myös tarjota samoja hyötyjä kuin miehen kenties jo päättynyt, nuoruusajalla alkanut parisuhde; esimerkiksi (iso)äidillistä hoivaa jälkeläisille.

Viihteellisenä loppuhuomiona laitan tähän Benjamin Franklinin ohjeita, miksi nuorukaisen ei kannata hyljeksiä vanhempia naisia**: ”Rakkaudessasi sinun tulisi suosia vanhoja naisia nuorten sijasta... Koska kaikilla pystyssä kävelevillä eläimillä vajavaisuudet lihaksia täyttävissä nesteissä ilmenevät ensimmäiseksi ylimmissä osissa. Ensimmäisenä roikkuvat ja kurtistuvat kasvot, sitten niska, sitten rinnat ja käsivarret, alempien osien pysyessä yhtä täyteläisinä kuin ennenkin ... vyön alapuolen perusteella ei pysty erottamaan vanhaa naista nuoresta. Ja kuten pimeässä kaikki kissat ovat harmaita, ruumiilliset nautinnot vanhan naisen kanssa ovat vähintään samanlaisia, ja usein ylivertaisia.” Franklin lisäsi vielä sen, että vanhemmat naaraat ovat kiitollisempia, ja hänen mielestään rikkaat lesket ovat myös ”ainoa käytetty tavara, joka menee kaupaksi priimana”.


*Alaviite: Joskus kuulee puheenvuoroja, että seksuaalisen itsemääräämisen ikäraja olisi mielivaltainen ja epäoikeudenmukainen. Oletetaan, että tämä ns. suojaikäraja olisi 18 vuotta. Jos olet riittävästi vanhempi (lain tulkinnan mukaan ”eri kypsyysasteella”), tällöin et saa harrastaa seksiä 17 vuotta ja 360 päivää vanhan teinin kanssa, mutta viikon odottamisen jälkeen seksi ei enää olisikaan laitonta. Mitään olennaista muutosta teinin kypsyysasteessa tuskin kuitenkaan on tapahtunut. Kyse ei silti ole sattumanvaraisuudesta aivan kuten eläkeikäkään ei ole täysin sattumanvarainen. Toki tällaisiin rajoihin aina sisältyy mielivaltaa ja epäreiluutta, etenkin yksilötasolla, mutta raja pitää silti vetää johonkin. Yhteiskunnassa on voimia sekä nostaa että laskea erilaisia rajapyykkejä, ja se, jota jokin tietty raja häiritsee, voi lohduttautua sillä, että demokratiassa rajat ovat luultavimmin tasolla, jolla suuri osa kansalaisista kokee niiden olevan riittävän perusteltuja.

**Alaviite: Luolamaalauksista on löydetty naisen sukuelimiä esittäviä piirroksia. Paleontologi Björn Kurtén näkee tämän taiteenlajin motiivit hyvin myönteisessä valossa: ”...eikö ole oikeampaa pitää noita kuvia rakkauden ilmentyminä? Niissä puhuu ujostelematon aisti-ilo ja hellyys, jolla varmasti on meille nykypäivän ihmisille sanottavaa ja joka tuntuu kaksin verroin rikkaalta, koska siinä ei naisen ikää katsota.”