When men and women are free to follow their best impulses, when both receive the best and most thorough education that the knowledge at the time will admit; when there are no false restrictions placed upon any human being because of the accident of sex, and when the standard of public opinion is set by the wisest and the best, and that standard is systematically inculcated upon the young, then we shall find that a system of human selection will come spontaneously into action which will bring about a reformed humanity.
Alfred Russell Wallace (luonnonvalinnan toinen keksijä)
Eräs Minne menet feminismi? -tekstieni (osat 1 ja 2) lukija vertasi suomalaisen naisen asemaa Etelä-Afrikassa harjoitettuun apartheid-politiikkaan. Sen vaikutukset näkyvät edelleen, 25 vuotta apartheid-hallinnon kaatumisen jälkeen. Lukijan mielestä vastaava muutoksen hitaus pätee pohjoismaalaisiin naisiin ja heidän asemaansa työmarkkinoilla.
 |
Ajattelin nopeasti tekeväni
muotokuvan… jälki sen
mukaista.
|
Vertaus on siltä osin pätevä, että osalla ihmisistä naisia syrjivät asenteet saattavat sinnitellä vuosia tasa-arvolakien säätämisen jälkeen. Lisäksi miesten jo olemassa olevat verkostot (aivan kuten valkoisten verkostot Etelä-Afrikassa) ja naisjohtajaesimerkkien puute (aivan kuten mustien johtajien puute Etelä-Afrikassa) saattavat hidastaa joidenkin naisten nousua työpaikkahierarkiassa.
On kuitenkin monta syytä, miksi suomalaisen naisen asema ei ole verrannollinen mustien kurjaan asemaan Etelä-Afrikassa.
Etelä-Afrikka ensinnäkin on jakautunut maa (varakkain 10 prosenttia omistaa arviolta 70 prosenttia maan varallisuudesta). Jako myös noudattelee roturajoja: köyhin 60 prosenttia, joka koostuu pitkälti mustista, kontrolloi vain seitsemää prosenttia maan nettovarallisuudesta. Hallinnon vaihtuminen ei siis ole nostanut mustaa kansanosaa keskiluokkaan – maahan ei ylipäätään syntynyt keskiluokkaa –, vaikka joitakin mustia nousikin taloudelliseen ja hallinnolliseen eliittiin. (Sivuhuomiona mainittakoon, että Ruotsissa rikkain kymmenys omisti vuonna 2017 peräti 78 prosenttia kotitalouksien varallisuudesta. Eurostatin tilastojen mukaan köyhyyttä Ruotsissa on silti Euroopan maista vähiten.)
Etelä-Afrikan katala tilanne johtuu pitkälti siitä, että noin yhdeksän prosentin valkoinen vähemmistö hyötyy apartheidin aikaan kerätystä vauraudesta. Uusi hallinto suhtautui rotuerottelumenneisyyteen kuitenkin sovittelevasti eikä kostonhimoisesti, eli omistusten epäsuhtaan ei liiemmälti puututtu. Taloudellista eriarvoisuutta maassa ylläpitää myös työttömyys, kehno koulujärjestelmä ja heikko terveydenhuolto. Maanomistussuhteista johtuen mustilla ei myöskään ole varaa asua kaupungeissa, ja kaupunkien laidoille on syntynyt slummeja, joita juuri työttömyys ja koulutusmahdollisuuksien puute vaivaavat.
Mustilta maat ottanut siirtomaahallinto syrjäytettiin (kansainvälisen painostuksen avustamana), mutta mustat eivät siis silti voi palata; kaikesta tuli yksinkertaisesti liian kallista. Usein kunnollinen työpaikkakaan ei riitä nostamaan yksilöitä köyhyydestä. Mustien asumisolosuhteiden parantamiseen tähtäävät projektit ovat lisäksi painottuneet kauas kaupunkien (ainakin Kapkaupungin) keskustoista. Tämä jatkaa mustien eristämistä talouselämän kannalta tärkeistä paikoista. Apartheidin perintönä suuri osa kansalaisista – mustista ja valkoisista – saattaa myös edelleen ajatella, että mustat eivät samassa määrin ansaitse omistusta maan varallisuudesta. Suurten kaupunkien paremmilla alueilla mustaa kohdellaan joidenkin kuvausten mukaan edelleen joko siivoojana tai varkaana.
Kaikki edellä esitellyt seikat ovat huomattavan erilaisia verrattuna naisten asemaan Pohjoismaissa. Syrjivät tai vähättelevät asenteet eivät ole vuosikymmeniin olleet valtavirtaa sillä koulutetulla väestönosalla tai niissä päätöksentekoelimissä, jotka firmojen ja julkisen sektorin työhönottoa hoitavat. Lisäksi esimerkiksi koulujärjestelmän ja terveydenhuollon puutteet tai työttömyys eivät ole kohdistuneet naisiin samalla tavalla kuin ne kohdistuivat Etelä-Afrikan mustiin. Päinvastoin, huono-osaisuus näissä kertyy voimakkaammin miehille. Etenkään Etelä-Afrikkaa vaivaava alueellinen kahtiajako ei ole koskenut naisia: Korsossa, Kontulassa ja muissa lähiöissä asuu käytännössä samassa suhteessa naisia ja miehiä kuin keskustojen kalleimmilla tai jopa Westendin vauraimmilla alueilla. Naisten osallistumisella työelämään ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on myös pitkät perinteet, joiden ylläpitoon ihmisillä - miehillä ja naisilla - on voimakkaita taloudellisia ja sosiaalisia intressejä.
* * *
PS. Feminismin mukana kulkee ilmaisuja, jotka eivät tarkoita mitään tai ovat tekopyhiä, jopa vilpillisiä. Siitä huolimatta aatteen kritisoiminen ei ole miellyttävää. Kyse on uskomusjärjestelmästä, jonka kannattamista joissakin piireissä pidetään moraalisuuden merkkinä. Koen silti velvollisuudekseni yrittää vapauttaa feministejä dogmaattisuudestaan. Samalla joudun olla välittämättä siitä, että riskeeraan loukkaavani monia sellaisia ihmisiä, joiden moraaliset vakaumukset ansaitsevat kunnioituksemme. Kesän Skeptikko -lehdessä esimerkiksi ilmestyy perusteellinen kritiikkini eräästä tuoreesta feministisestä teoksesta. Arviossa muun muassa käydään läpi nykyfeminismin neljä keskeistä ristiriitaa ja ihmisaivoissa olevia sukupuolieroja.
