The Power of Journalists -pamfletin (Haus Publihing 2018) jälkeinen päätelmäni: Aikana, jolloin ihmisten on yhä vaikeampi nähdä hyviä aikomuksia vastapuolen (tai ylipäätään kenenkään) argumenteissa, puolueeton, kaupallisista tahoista riittävän riippumaton ja algoritmiohjauksesta irrallinen journalismi/uutisointi on demokratian toimivuuden kannalta olennaista.
Helppoa evidenssiin keskittyvä tiedonvälitys ei tietenkään ole, ja joskus puolueettomuuteen pyrkiminen saattaa harhauttaa entisestään. Näin voi käydä etenkin tiedeviestinnässä, jos vaikkapa valtavirran ulkopuoliselle ”laitapuolen” tutkijalle annetaan tasapuolisuuden nimissä yhtä paljon media-aikaa kuin sellaiselle vakiintuneelle näkemykselle, jonka takana on suuri määrä vertaisarvioitua tutkimusta. (Tutkimustulosten määrä ei toki tarkoita, että tehdyt päätelmät olisivat oikeita, mutta jos kyse on tieteen parhaasta sen hetkisestä tietämyksestä, median on sitä perusteltua sellaisena käsitellä.)
Yleisesti ottaen veikkaan, että valeuutiset, toimittajien saama vihaposti (sitä on ollut aina) tai puolueellinen uutisointi tuskin muodostuvat journalismille (tai demokratialle) ongelmaksi. Puolueettomat mediat päinvastoin saattavat hyötyä valeuutisten olemassaolosta, jos yleisö vain huomaa ja ymmärtää, että kaikki eivät pyrikään tarjoamaan luotettavaa ja tasapuolista tietoa. Puolueettomalla medialla tuleekin aina olemaan ystäviä; suurempi kysymys on, löytyykö sille maksajia.
PS. Suosittelen esimerkiksi Foreign Affairs -lehden tilaamista. Joka numerossa (6 lehteä/vuosi) on lähes kirjan verran pitkiä ja perusteltuja artikkeleita ja kirja-arvioita (vaikkakin suurelta osin Yhdysvaltain näkökulmasta).
