Turunen, Mari (2017): Kääntyneet – Ex-muslimien painostus Suomessa. Uusi Tie. Ryttylä.
Teologian maisteri Mari Turusen Kääntyneet -kirja perustuu 31:n islamista kristinuskoon kääntyneen turvapaikanhakijan haastatteluun. Heistä 87% oli joutunut vaikeuksiin islamista luopumisensa vuoksi. Turunen kirjoittaa islamin ankaruudesta uskostaan luopuneita kohtaan seuraavasti:
Islamista ei saa kääntyä pois. Tämä on kaikissa sharia-lakikoulukunnissa, myös maltillisissa koulukunnissa hyväksytty opetus. Uskonnon mukaan asia on näin. Osa maltillisista ei tietenkään surmaa kääntynyttä vaan kieltää tai piilottaa hänet.
Oli kylmäävää lukea islamin hylänneiden kokemuksia Suomessa (ja Anas Hajjarin lausuntoja aiheen tiimoilta). Vaikka vain osa haastatelluista puhuisi totta kokemastaan väkivallasta ja sillä uhkailusta – heillä on intressi myös totuuden venyttämiseen – kyse olisi merkittävästä perustuslain ja inhimillisten perusoikeuksien vastaisesta toiminnasta. Tällaiseen taantumuksellisuuteen viranomaisten on aktiivisesti puututtava.
On siis olemassa muslimeita, jotka haluavat muuttaa vapaamieliseen länsimaahan mutta ovat silti valmiita eristämään sellaisen muslimin, joka tätä länsimaista vapautta päättää elämässään toteuttaa. Vastaanottokeskuksissa näiden ex-muslimien kanssa ei haluttu syödä, heitä ei tervehditty eikä heidän edes sallittu auttaa ruoanlaitossa. Ruoasta kun tulisi saastaista. Ja kuten todettua, joskus mukana oli fyysistä väkivaltaa ja sillä uhkailua. Ja toisinaan kohteena olivat perheenjäsenet ja jopa lapset. Kirjan mukaan kyse ei ole vain turvapaikanhakijoiden julmuudesta vaan myös Suomeen jo kotiutuneet muslimit uhkailivat islamista luopuneita.
Tässä jokunen lainaus haastatelluilta:
Minua ei ole uhattu henkilökohtaisesti, mutta kuulin vastaanottokeskuksessa, kun he sanoivat, että kaikki kristityt pitäisi tappaa.
Onneksi vastaanottokeskuksissa on turvakamerat. En tiedä, mitä tapahtuisi ilman niitä.
Suku painosti vaimoani eroamaan. Rakastan vaimoani, mutta suku esti meitä puhumasta keskenämme. Minut pakotettiin eroon.
Mieheni pahoinpiteli minut, ja hän on erkaannuttanut lapsemme minusta. Hän haukkuu minua lapselle huoraksi.
Meitä on useasti uhattu väkivallalla, ja pelkään lasteni puolesta. Minua on syytetty vaimoni parittamisesta.
En ole turvassa Suomessa.
En voi kävellä yksin illalla. Vilkuilen olkani yli, sillä niin moni vihaa minua ja haluaa minulle pahaa.
Kun käännyin kristityksi, menin kotiin aikaisemmin kuin ennen, sillä tunsin itseni turvattomammaksi kadulla kuin aiemmin. Asuinalueellani asuu paljon uskonnollisia muslimeja. Usein viranomaiset suosivat muslimeja ja kuuntelevat heitä.
Olen hengenvaarassa, sillä vastaanottokeskuksessa on henkilöitä, jotka haluavat mennä ihmisjoukkoon ja tappaa ei-muslimeja.
Kirjassa haastatellun pastori Timo Keskitalon mukaan ”avoin yhteiskunta ei kykene suojelemaan ihmistä, jota uhkaa tällainen totalitaarinen uskonnollinen yhteisö”. Keskitalo jatkaa: ”Meillä on sokea piste, jos kuvittelemme, että uskonto on yksityisasia. Islamissa uskonto on ilman muuta julkinen asia, osa näkyvää käyttäytymistä.” Eräs Turusen päätelmä kuuluu: ”Tarvitsemme keskustelua ja halua puolustaa niitä vapauksia, joita länsimaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa on, vaikka se merkitsisi kulttuurisen sensitiivisyyden ylittämistä.”
Lopussa on vain yksi maininta islamista ateismiin/uskonnottomuuteen siirtyneistä. Luultavasti uskonnon täysin hylänneet kokevat kuitenkin vastaavaa uhkailua ja syrjintää. Asiasta on vain vaikeampi saada tietoa. Esimerkiksi Suomen ex-muslimit Twitter-tilillä ja blogilla on ollut hiljaista jo pari vuotta. Mikä siis olisi paras tapa tukea islamista luopuneita?
Kirjasta lisää tuolla:
Pohdintaa siitä, miten valistusajattelu saataisiin leviämään muslimien pariin:
PS. Richard Dawkinsin mukaan hänen Jumalharha -teoksensa arabiankielistä ilmaista käännöstä on ladattu netistä jo 30 miljoonaa kertaa. Lukema antaa toivoa rauhanomaisemmasta ja suvaitsevaisemmasta tulevaisuudesta.
