Aivot vai sosiaalisuus?

Helsingin Sanomissa oli 4.3. juttu shoppailusta ja sen mahdollisesta evolutiivisesta taustasta otsikolla Luolamies opetti shoppailun. Juttuun oli pyydetty psykologian professori Timo Järvilehdolta kommentti kysymykseen "Olisiko kulutusvimma jäänne kivikaudelta?". Hän vastasi "täyttä puppua".

On tietysti totta, että shoppailu tai kuluttaminen (kuten se nykyään ymmärretään) eivät voi olla jäänteitä. Eihän näitä ilmiöitä kivikaudella ollut. Mutta niissä kuitenkin on selvästi piirteitä, joihin kannattaa hakea selityksiä evoluutiohistoriasta, menneisyydestämme keräilijöinä. Etsimiseen ja löytämiseen, ehkä vaihtokauppaan ja varastointiinkin liittyy monimutkaisia tunnevalmiuksia (joiden kannalta rahan käyttö on pitkälti sivuseikka).

Erityisen outo on Järvilehdon antama perustelu puppukommentilleen: "Ostaminen on sosiaalista toimintaa". Ongelma on hänen mukaansa se, että tilanteen sosiaalisuudesta huolimatta asioita pyritään selittämään pelkästään aivojen avulla. En ole tainnut törmätä käyttäytymisen selittämiseen pelkästään aivojen avulla, mutta vaikka joku sellaista harrastaisikin, en ymmärrä tällaista turhaa kahtiajakoa aivojen ja sosiaalisuuden välillä. Mitä muutakaan sosiaalisuus ja tunteet ovat kuin aivotoimintaa? Joukko olentoja, joilla ei ole aivoja, ei ole sosiaalinen ryhmä.