Avoin kirje piispoille

Piispainkokouksen kevätistunto järjestettiin 9.-10.2.2010 Helsingissä. Utelen osallistuneilta seuraavia teologisia peruskysymyksiä: Miksi usko olisi ainoa asia, joka takaa pääsyn taivaaseen? Mikseivät esimerkiksi lähimmäisenrakkaus tai epäitsekkyys kelpaa? Tai mistä tiedämme, ettei taivaspaikka aukea kriittisellä keskustelulla ja todisteisiin perustuvalla järkiperäisellä ajattelulla? Tai vaikkapa homoseksuaalisuudella?
Jos Jumala kerran on kaikkialla, jokaisen tien pitäisi johtaa hänen luokseen.
Tai entä jos uskomisesta seuraakin tuonpuoleisessa jokin rangaistus? Luulen, että tällöin me epäilijät vaatisimme uskoville inhimillistä kohtelua: hehän olivat vain koulutusjärjestelmän pettämiä viattomia uhreja. Vai ajatteletteko arvon piispat, että uskomisesta koituu sellaisia hyötyjä, joita ihmiset muutoin eivät voisi saavuttaa? Tahtoisin kuulla lausuntonne näistä hyödyistä. Ainakin usko hyödyttää teitä itseänne ja instituutiotanne.
Satiirikko minussa toivoisi kokoukselta vastausta myös siihen, kuka piru antoi luvan maailman luomiseen.