Seuraava kirjoitukseni oli Töölöläinen 10/2014 -lehdessä.
Suvivirsi on kulttuuriperintöä - entä sitten?
Sari Sarkomaa kirjoittaa Suvivirrestä Töölöläinen 9/2014 -lehdessä. Minustakin Suvivirsi on kaunis. Se
on myös osa suomalaista kulttuuriperintöä.
Tämä on
kuitenkin kestämätön perustelu laulun puolustamiseksi koulujen
kevätjuhlissa. Se, että jollakin on pitkät perinteet ja pitkä
kulttuurihistoria, ei tee asiasta kannatettavaa. Orjuudella ja naisten
alistamisellakin on pitkät perinteet.
Ilmiöitä
on tarkasteltava sen mukaan, millaisia hyötyjä ja haittoja niistä on.
Suvivirren tapauksessa tämä on vaikeaa. Vastakkain on eri ihmisryhmien
moraalikäsityksiä ja paheksumisen tunteita. Sarkomaa asettaa tietyn ihmisryhmän
käsitykset edelle ja sivuuttaa toiset, politiikassa se on normaalia. Mutta
siihen on oltava paremmat perustelut kuin vetoaminen historiaan.
Perusteeton on myös ajatus, että virsiperinne auttaisi ihmisiä
kunnioittamaan muunlaisia kulttuuriperinteitä. Sellaisesta ei ole näyttöä.
Sarkomaa ei itsekään näytä kunnioittavan esimerkiksi avoimen keskustelun
perinteitä. Hänestä keskusteleminen aiheesta on nimittäin "silkkaa voimavarojen
hukkaa" ja "enemmän kuin harmillista". Avoin ja jatkuva mielipiteidenvaihto tällaisista konkreettisista
aiheista on kuitenkin olennaista. Vain siten voidaan löytää pätevimmät
perustelut ja lopulta humaaneimmat päätökset.
Nykynuoriso tietää, että Suvivirteen on tehty uudet, ei uskonnolliset
sanat. Virsi on muuttunut neutraaliksi mutta yhtä koskettavaksi Suvilauluksi.
En ota tässä kantaa kummankaan puolesta. Toivon vain, että koululaisten
aikanaan omille lapsilleen tekemät päätökset ovat järkevästi perusteltuja.