Cosmopolitan -lehden
toimittaja kyseli naisten ja miesten välisistä pituuseroista. Tässä
pohdiskelevat vastaukseni (jossa on paljon toistoa 5.6.2011 -kirjoitukseeni).
Itse juttu ilmestyi toukokuun lehdessä.
Miksi nainen etsii/toivoo pidempää kumppania? Voi
toivooko? Jos nainen (ainakin melko usein) kokee, että miehen tulisi olla
pidempi, mistä tämä johtuu? Millä seikoilla tätä voisi yrittää
selittää/ymmärtää?
Parisuhteeseen haluavan naisen pitää ratkaista monenlaisia
ongelmia. Suotavaa olisi löytää mies, joka ensinnäkin pystyy investoimaan ja
toiseksi haluaa investoida suhteeseen. Tämä on tuonut naiselle mieltymyksiä
miehen korkeaan statukseen, kunnianhimoon, luotettavuuteen ja tietysti
rakkaudesta ja sitoutumisesta kertoviin merkkeihin. Nämä ominaisuudet ovat
paljastaneet miesten investointikykyjä ja -haluja.
Miehen pituus tuskin kuitenkaan on yhteydessä miehen
luotettavuuteen, kunnianhimoon tai rakkaudentunteeseen. Tutkimusten mukaan
pitkät miehet kuitenkin päätyvät korkeampaan sosioekonomiseen asemaan. Naisten
mieltymykset miehen sosioekonomiseen asemaan saattavat siis selittää osan
pituusmieltymyksistä. Korkeassa asemassa olevilta miehiltä – eli keskimäärin
pitemmiltä – on saattanut tulla enemmän resursseja perheeseen, jolloin
lapsiakin on kenties voitu tehdä enemmän tai heistä on voitu huolehtia
paremmin. Olemme sellaisten naisten jälkeläisiä, jotka osasivat tehdä
oikeanlaisia valintoja miehen tarjoamien resurssien ja lasten eloonjäämisen
suhteen. Pituus on saattanut olla riittävän rehellinen indikaattori miehen
tarjoamasta perhehoivasta.
Myös mieltymys kumppanin terveyteen saattaa olla selittää
pituusmieltymyksiä. Geneettisesti yhdenmukaisessa populaatiossa pituus on
voinut olla merkki miehen perinnöllisten tautien vähäisyydestä tai hyvästä
vastustuskyvystä. Kenties vain laadukkaimmat miehet ovat voineet suunnata
resursseja kehon mittojen kasvattamiseen.
Merkittävämpi tekijä pituusmieltymyksissä lienee kuitenkin
se, että naisen on kautta historian kannattanut etsiä kumppani, joka pystyy
fyysisesti suojelemaan naista ja perhettä. Ihmisen evoluutioympäristö on ollut
huomattavasti nykyistä väkivaltaisempi, ja miehen koko ja pituus ovat
saattaneet tuoda parempaa turvaa. (Kenties vastaavista syistä jotkut hankkivat
ison koiran.)
Pituus on joka tapauksessa merkittävä parinvalintaa ohjaava
ominaisuus, ainakin länsimaissa. Mikäli parinmuodostus olisi pituuden suhteen
sattumanvaraista, sellaisia parisuhteita, joissa nainen on miestä pitempi,
olisi huomattavasti enemmän. Myös kyselytutkimusten mukaan naiset haluavat
itseään pitempiä miehiä ja miehet itseään lyhyempiä naisia. Erään tutkimuksen
mukaan tämä näkyy jopa seuranhakupalstoilla: pitkät miehet saavat enemmän
vastauksia. On myös havaittu, että lyhyet miehet ovat mustasukkaisempia eli
mitä ilmeisimmin he pelkäävät enemmän naisen menettämistä – ja ilmeisesti siis
hyvästä syystä. (Toisaalta tiedetään myös, että yleensä kumppanilta toivotaan
kiinnostuksien ja arvomaailman samanlaisuutta tai ylipäätään yhteensopivuutta.
Tämä mieltymys näkyy fyysisissäkin ominaisuuksissa: erään tutkimuksen mukaan
mies ei saa olla liian pitkä.)
Onko tämä enemmän suhteessa biologiaan vai ”opittua”?
Miksi pituudella on tällainen painoarvo? Ei kai esim. ruskeat hiukset ole
samalla tavalla ”este” parisuhteen aloittamiselle?
Vaihtoehtoinen selitys naisen pituusmieltymykselle voisi
olla se, että koko lapsuuden ajan pitkillä ihmisillä – siis aikuisilla – on
ollut enemmän arvovaltaa. Tämä muistikuva voisi sitten kulkea mukana
aikuisuuteen ja kumppanimieltymyksiin asti. Tämä selitys vaatisi kuitenkin
uuden selityksen sille, miksi se on juuri näin päin: pitkä mies ja lyhyt
nainen. Toki on merkkejä siitä, että miehen pituus ei ole yhtä ratkaiseva
seikka kaikissa kulttuureissa. Missään ei kuitenkaan näytä olevan yhteisöjä,
jossa naiset samassa määrin ja yhtä aktiivisesti haluaisivat itseään lyhyempiä
miehiä. Erilaisten ympäristöolosuhteiden vaikutukset on silti huomioitava
tätäkin ominaisuutta tutkittaessa. On esimerkiksi järkevää olettaa, että
olosuhteissa, joissa nainen kokee olevansa alttiina väkivallalle, hänen on
kannattanut suosia pitkiä tai fyysisesti voimakkaita miehiä.
Periaatteessa pariskunta voisi olla kaikin puolin
yhteensopiva, vaikka mies olisi reilusti lyhyempi. Pariskuntien yhteensopivuus
muodostuu monesta tekijästä: puutteita jossakin ominaisuudessa on mahdollista
kompensoida hyvillä ominaisuuksilla toisaalla. Toiveet juuri sopivan pituisesta
kumppanista eivät siten voi millään täyttyä. Parinvalinta riippuu niin monesta
tekijästä – kumppanien saatavuudesta, kilpailijoiden laadusta ja määrästä, oman
markkina-arvon tuntemisen realistisuudesta, kumppaniehdokkaan mieltymyksistä
jne. Tässäkään mielessä tarkoissa pituusvaatimuksissa ei ole järkeä. (Lisäksi
on huomattava, että pituuden ja statuksen välillä on vain tilastollinen yhteys.
On paljon pitkiä miehiä hierarkian alapäässä ja lyhyitä miehiä, joilla on
korkea asema.)
Ylipäätään olisi suotavaa, että sekä miehet että naiset
olisivat vähemmän ulkonäkökeskeisiä parinvalinnassaan – etenkin mitä tulee
kaupallisten tuotteiden avulla muokattaviin piirteisiin. Pintapuolisuuden
vähentäminen saattaisi tehdä parinvalintaprosessista miellyttävämpää ja muuttaa
vähitellen yhteiskuntaakin. Joidenkin piirteiden osalta se on kuitenkin
äärimmäisen hankalaa, koska ulkoisen viehättävyyden (eli usein käytännössä
hedelmällisyyden) taustalla on niin vahvoja biologisia mekanismeja. Lisäksi
kyse on kilpailutilanteesta, jossa kaikki haluavat muokata itsestään
mahdollisimman haluttavia.
(Sivuhuomautuksena mainittakoon, että ihmiset yliarvioivat
muiden kiinnostusta kaupallisia tuotteita ja keinotekoista kauneutta kohtaan.
Niiden sijaan ihmiset huomaavat automaattisesti muista heidän kokonsa,
muotonsa, sukupuolensa, sukulaisuutensa, tuttuutensa ja viehättävyytensä.
Huomaamme helposti myös tunnetiloja, vihaa, pelkoa, surua, iloa ja inhoa sekä
fysiologisia tiloja, esimerkiksi raskaana olemista ja sairauksia. Kiinnitämme
näihin huomiota, koska ne ovat evoluutiohistoriassa olleet ratkaisevia
tekijöitä eloonjäämisen ja lisääntymisen kannalta. Parinvalinnassa
merkityksellisimmät piirteet ovat niitä, joita on vaikeinta ostaa.)
Joissakin ulkoisiin ominaisuuksiin kohdistuvissa
mieltymyksissä saattaa olla kyse siitä, että ihmiset ovat herkkiä omaksumaan ja
sisäistämään sosiaalisia tapoja. Tätä mainostajatkin pyrkivät käyttämään
hyväksi. Harva nuori uskaltaa tai pystyy astumaan ulos muotimaailman
markkinoimasta ajatuksesta, että olet suosittu vain, jos käytät tätä ja tätä
tuotetta. Samanlaiset toistuvat altistumiset saattavat vaikuttaa parinvalintaan.
Tiedostamaton ajatuskulku saattaa mennä: ”Pariskuntien naiset ovat aina olleet
miestä lyhyempiä, joten minäkin haluan pidemmän miehen.” Olipa kyse
biologisista tai sosiaalisesti opituista ominaisuuksista (joita ei ole edes
tässä tapauksessa mielekästä/mahdollista erottaa), tietoisten päätösten avulla
voidaan vaikuttaa parinvalintaan. Sosiaalisten tapojen kyseenalaistaminen
omassa elämässä ei toki ole helppoa ja se saattaa tehdä elämästä joissakin
ympäristöissä merkittävästi vaikeampaa. Mutta samalla se saattaa avata
mahdollisuuksia, jotka muutoin olisivat jääneet kokematta. Ja kuka on
väittänyt, että elämän tai varsinkaan päätösten pitäisi olla helppoja? Omia
ennakko- ja moraalikäsityksiään kannattaa jatkuvasti tarkkailla. Ne
määrittelevät, kuka olet.
