tiistai 12. toukokuuta 2015

Ihminen ei ole muovailuvahaa

Seuraava kirjoitukseni julkaistiin Yliopisto 4/2015 –lehdessä (ilman tähän lisäämiäni jälkikirjoituksia).

Kuva: Mike Wieringo
Ihmeneloset, Marvel

Ihminen ei ole muovailuvahaa

Ihmisen käyttäytyminen on vähemmän geenien ja hormonien määräämää kuin millään muulla lajilla. Monissa ihmistieteissä ja joillakin humanistisilla aloilla ihmistä on tästä syystä kohdeltu ei-biologisena olentona. Kyseisen ideologian mukaan kieli, kulttuuri ja kasvatus ovat vallanneet aivot ja tehneet ihmisestä loputtoman joustavan. Jopa sukupuolierot seksuaalisuudessa on nähty ainoastaan sosiaaliskulttuurisina rakennelmina. Ihmisen käyttäytymistä koskevat evolutiiviset selitykset taas on nähty poliittisina muotivirtauksina, joiden vaikutus omaan alaan tulee tukahduttaa.

Esimerkiksi erään sukupuolentutkimuksen väitöskirjan mukaan evoluutiobiologia on vain symbolisia tarinoita, joilla pyritään rauhoittelemaan lisääntymiseen liittyviä pelkoja. Joidenkin akateemista feminismiä edustavien kirjojen mukaan biologia ja jopa koko länsimainen tiede on vain arvosidonnaisia diskursseja.

Miksi ajatus ihmisen loputtomasta joustavuudesta on epärealistinen? Syy on ilmeinen. Kulttuuri tai yhteiskunta eivät ole yhtenäisiä kokonaisuuksia, vaan ne ovat kokoelma ihmisyksilöiden ja -ryhmien tuotoksia. Olennaista on, että yksittäisten ihmisten intressit harvoin ovat identtisiä. Tämä tekee käyttäytymisen joustavuudesta kaksiteräisen miekan. Mitä enemmän yksilö pystyy oppimaan, sitä enemmän se voi hyötyä lajitoveriensa kokemuksista. Mutta samalla sillä on suurempi riski tulla lajitoveriensa hyväksikäyttämäksi. Ja mitä suurempi on organismin kyky omaksua kielellisiä moraalisääntöjä, sitä enemmän viisautta se pystyy sisäistämään. Mutta samalla se on vaarassa omaksua haitallista taikauskoa ja propagandaa.

Siksi luonto on karsinut liian helposti muokkautuvia ja manipuloitavia yksilöitä. Emme ole sellaisten jälkeläisiä, joita muut pystyivät loputtomasti käyttämään hyväksi. Ihminen ei toisin sanoen ole kaiken omaksuva ja passiivinen kulkuneuvo, jonka avulla kulttuuriset tavat – vaikkapa sukupuolten valtasuhteet – jatkavat olemassaoloaan. Sen sijaan ihmisluonto on aktiivisesti rakentamassa kaikkia kulttuurisia tapoja, etenkin parisuhteita ja perheitä. Totalitarististen ideologioiden harmiksi ihminen ei ole muovailuvahaa.

PS. Sukupuolentutkimuksella on kannatettavia ja humaaneja pyrkimyksiä, mutta tieteeseen sellainen ei riitä. Mukana pitäisi olla järkiperäisiä perusteluita, empiriaa ja kumottavissa tai vahvistettavissa olevia väitteitä. On myös helppoa nähdä, että ihmisten käyttäytymisen muuttamiseen on parempiakin tapoja kuin alalla harrastettu sanojen ja käsitteiden manipulointi, ks. aiheesta lisää: http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/6878/5530

PPS. Huomaan kirjoitukseni jossakin määrin epäonnistuneen: vihjailu siitä, että osa takavuosien sukupuolentutkimuksesta muistuttaa totalitarismia, jäi liian vihjailevaksi.

PPPS. Ote kirjasta Laatua! – Oppimateriaalit muuttuvassa tietoympäristössä (toim. Ruuska, H., Löytönen, M. & Rutanen, A. Suomen tietokirjailijat, Helsinki, 2015). Heini Paavola kirjoittaa otsikolla ”Me” ja ”muut” – monikulttuurisuus oppikirjoissa (s. 106):

Hämmennystä monikulttuurisuuskäsitteen tulkintaan lisää siihen sisältyvä kulttuuri-käsite. On tavallista, että ihmisten toimintaa, positiivista tai negatiivista, selitetään usein kulttuurilla. Tuolloin kulttuurista tehdään selvärajainen ja tavoitteena on tuottaa eriarvoisuutta etnisten ryhmien välillä. 
Stereotypioilla luodaan virheellisesti kuvaa jostakin yhdestä ja yhtenäisestä ”kulttuurista”, joka yhdistää tiettyä ihmisryhmää, kansaa tai jopa kansallisuuksia. Kulttuuri nähdään staattisena ja ihmisiä tarkastellaan tämän ulkoa määritetyn, pääosin ulkoisiin elementteihin perustuvan luokittelun läpi, ei yksilöinä. Kulttuurista tulee yleispätevä selitys ihmisen toiminnalle ja siinä havaituille eroille, ja sitä harvoin kyseenalaistetaan.

Sosiaalitieteissä vallinnut suuntaus, jossa kaikki nähtiin kulttuurisesti ja sosiaalisesti rakentuneena, ei toisin sanoen täyttänyt ideologista tavoitettaan, vaan se saattoi päinvastoin edesauttaa joihinkin ihmisryhmiin kohdistuvaa syrjintää.