Lisää pituutta heti, osa 2

Cosmopolitan -lehden toimittaja kyseli naisten ja miesten välisistä pituuseroista. Tässä pohdiskelevat vastaukseni (jossa on paljon toistoa 5.6.2011 -kirjoitukseeni). Itse juttu ilmestyi toukokuun lehdessä.

Miksi nainen etsii/toivoo pidempää kumppania? Voi toivooko? Jos nainen (ainakin melko usein) kokee, että miehen tulisi olla pidempi, mistä tämä johtuu? Millä seikoilla tätä voisi yrittää selittää/ymmärtää?

Parisuhteeseen haluavan naisen pitää ratkaista monenlaisia ongelmia. Suotavaa olisi löytää mies, joka ensinnäkin pystyy investoimaan ja toiseksi haluaa investoida suhteeseen. Tämä on tuonut naiselle mieltymyksiä miehen korkeaan statukseen, kunnianhimoon, luotettavuuteen ja tietysti rakkaudesta ja sitoutumisesta kertoviin merkkeihin. Nämä ominaisuudet ovat paljastaneet miesten investointikykyjä ja -haluja.

Miehen pituus tuskin kuitenkaan on yhteydessä miehen luotettavuuteen, kunnianhimoon tai rakkaudentunteeseen. Tutkimusten mukaan pitkät miehet kuitenkin päätyvät korkeampaan sosioekonomiseen asemaan. Naisten mieltymykset miehen sosioekonomiseen asemaan saattavat siis selittää osan pituusmieltymyksistä. Korkeassa asemassa olevilta miehiltä – eli keskimäärin pitemmiltä – on saattanut tulla enemmän resursseja perheeseen, jolloin lapsiakin on kenties voitu tehdä enemmän tai heistä on voitu huolehtia paremmin. Olemme sellaisten naisten jälkeläisiä, jotka osasivat tehdä oikeanlaisia valintoja miehen tarjoamien resurssien ja lasten eloonjäämisen suhteen. Pituus on saattanut olla riittävän rehellinen indikaattori miehen tarjoamasta perhehoivasta.

Myös mieltymys kumppanin terveyteen saattaa olla selittää pituusmieltymyksiä. Geneettisesti yhdenmukaisessa populaatiossa pituus on voinut olla merkki miehen perinnöllisten tautien vähäisyydestä tai hyvästä vastustuskyvystä. Kenties vain laadukkaimmat miehet ovat voineet suunnata resursseja kehon mittojen kasvattamiseen.

Merkittävämpi tekijä pituusmieltymyksissä lienee kuitenkin se, että naisen on kautta historian kannattanut etsiä kumppani, joka pystyy fyysisesti suojelemaan naista ja perhettä. Ihmisen evoluutioympäristö on ollut huomattavasti nykyistä väkivaltaisempi, ja miehen koko ja pituus ovat saattaneet tuoda parempaa turvaa. (Kenties vastaavista syistä jotkut hankkivat ison koiran.)

Pituus on joka tapauksessa merkittävä parinvalintaa ohjaava ominaisuus, ainakin länsimaissa. Mikäli parinmuodostus olisi pituuden suhteen sattumanvaraista, sellaisia parisuhteita, joissa nainen on miestä pitempi, olisi huomattavasti enemmän. Myös kyselytutkimusten mukaan naiset haluavat itseään pitempiä miehiä ja miehet itseään lyhyempiä naisia. Erään tutkimuksen mukaan tämä näkyy jopa seuranhakupalstoilla: pitkät miehet saavat enemmän vastauksia. On myös havaittu, että lyhyet miehet ovat mustasukkaisempia eli mitä ilmeisimmin he pelkäävät enemmän naisen menettämistä – ja ilmeisesti siis hyvästä syystä. (Toisaalta tiedetään myös, että yleensä kumppanilta toivotaan kiinnostuksien ja arvomaailman samanlaisuutta tai ylipäätään yhteensopivuutta. Tämä mieltymys näkyy fyysisissäkin ominaisuuksissa: erään tutkimuksen mukaan mies ei saa olla liian pitkä.)

Onko tämä enemmän suhteessa biologiaan vai ”opittua”? Miksi pituudella on tällainen painoarvo? Ei kai esim. ruskeat hiukset ole samalla tavalla ”este” parisuhteen aloittamiselle?

Vaihtoehtoinen selitys naisen pituusmieltymykselle voisi olla se, että koko lapsuuden ajan pitkillä ihmisillä – siis aikuisilla – on ollut enemmän arvovaltaa. Tämä muistikuva voisi sitten kulkea mukana aikuisuuteen ja kumppanimieltymyksiin asti. Tämä selitys vaatisi kuitenkin uuden selityksen sille, miksi se on juuri näin päin: pitkä mies ja lyhyt nainen. Toki on merkkejä siitä, että miehen pituus ei ole yhtä ratkaiseva seikka kaikissa kulttuureissa. Missään ei kuitenkaan näytä olevan yhteisöjä, jossa naiset samassa määrin ja yhtä aktiivisesti haluaisivat itseään lyhyempiä miehiä. Erilaisten ympäristöolosuhteiden vaikutukset on silti huomioitava tätäkin ominaisuutta tutkittaessa. On esimerkiksi järkevää olettaa, että olosuhteissa, joissa nainen kokee olevansa alttiina väkivallalle, hänen on kannattanut suosia pitkiä tai fyysisesti voimakkaita miehiä.

Periaatteessa pariskunta voisi olla kaikin puolin yhteensopiva, vaikka mies olisi reilusti lyhyempi. Pariskuntien yhteensopivuus muodostuu monesta tekijästä: puutteita jossakin ominaisuudessa on mahdollista kompensoida hyvillä ominaisuuksilla toisaalla. Toiveet juuri sopivan pituisesta kumppanista eivät siten voi millään täyttyä. Parinvalinta riippuu niin monesta tekijästä – kumppanien saatavuudesta, kilpailijoiden laadusta ja määrästä, oman markkina-arvon tuntemisen realistisuudesta, kumppaniehdokkaan mieltymyksistä jne. Tässäkään mielessä tarkoissa pituusvaatimuksissa ei ole järkeä. (Lisäksi on huomattava, että pituuden ja statuksen välillä on vain tilastollinen yhteys. On paljon pitkiä miehiä hierarkian alapäässä ja lyhyitä miehiä, joilla on korkea asema.)

Ylipäätään olisi suotavaa, että sekä miehet että naiset olisivat vähemmän ulkonäkökeskeisiä parinvalinnassaan – etenkin mitä tulee kaupallisten tuotteiden avulla muokattaviin piirteisiin. Pintapuolisuuden vähentäminen saattaisi tehdä parinvalintaprosessista miellyttävämpää ja muuttaa vähitellen yhteiskuntaakin. Joidenkin piirteiden osalta se on kuitenkin äärimmäisen hankalaa, koska ulkoisen viehättävyyden (eli usein käytännössä hedelmällisyyden) taustalla on niin vahvoja biologisia mekanismeja. Lisäksi kyse on kilpailutilanteesta, jossa kaikki haluavat muokata itsestään mahdollisimman haluttavia.

(Sivuhuomautuksena mainittakoon, että ihmiset yliarvioivat muiden kiinnostusta kaupallisia tuotteita ja keinotekoista kauneutta kohtaan. Niiden sijaan ihmiset huomaavat automaattisesti muista heidän kokonsa, muotonsa, sukupuolensa, sukulaisuutensa, tuttuutensa ja viehättävyytensä. Huomaamme helposti myös tunnetiloja, vihaa, pelkoa, surua, iloa ja inhoa sekä fysiologisia tiloja, esimerkiksi raskaana olemista ja sairauksia. Kiinnitämme näihin huomiota, koska ne ovat evoluutiohistoriassa olleet ratkaisevia tekijöitä eloonjäämisen ja lisääntymisen kannalta. Parinvalinnassa merkityksellisimmät piirteet ovat niitä, joita on vaikeinta ostaa.)

Joissakin ulkoisiin ominaisuuksiin kohdistuvissa mieltymyksissä saattaa olla kyse siitä, että ihmiset ovat herkkiä omaksumaan ja sisäistämään sosiaalisia tapoja. Tätä mainostajatkin pyrkivät käyttämään hyväksi. Harva nuori uskaltaa tai pystyy astumaan ulos muotimaailman markkinoimasta ajatuksesta, että olet suosittu vain, jos käytät tätä ja tätä tuotetta. Samanlaiset toistuvat altistumiset saattavat vaikuttaa parinvalintaan. Tiedostamaton ajatuskulku saattaa mennä: ”Pariskuntien naiset ovat aina olleet miestä lyhyempiä, joten minäkin haluan pidemmän miehen.” Olipa kyse biologisista tai sosiaalisesti opituista ominaisuuksista (joita ei ole edes tässä tapauksessa mielekästä/mahdollista erottaa), tietoisten päätösten avulla voidaan vaikuttaa parinvalintaan. Sosiaalisten tapojen kyseenalaistaminen omassa elämässä ei toki ole helppoa ja se saattaa tehdä elämästä joissakin ympäristöissä merkittävästi vaikeampaa. Mutta samalla se saattaa avata mahdollisuuksia, jotka muutoin olisivat jääneet kokematta. Ja kuka on väittänyt, että elämän tai varsinkaan päätösten pitäisi olla helppoja? Omia ennakko- ja moraalikäsityksiään kannattaa jatkuvasti tarkkailla. Ne määrittelevät, kuka olet.

Lisää pituutta heti

Cosmopolitan-lehti kyseli pituuden merkityksestä parinvalinnassa. Tässä pikaisia pohdintojani.
Miehen ja naisen hedelmällisyys, lapsiin tehdyt investoinnit ja lisääntymisnopeus ovat hyvin erilaisia. Tämä näkyy eroina myös sukupuolten seksuaalipsykologiassa.
Miehet pitävät ulkonäköä ja nuoruutta keskimäärin tärkeämpinä kriteereinä kuin naiset. Naiset ovat keskimäärin tarkempia sukupuolikumppaneidensa laadusta ja pitävät kumppanin varakkuutta tärkeämpänä kriteerinä kuin miehet keskimäärin. Miehet ovat keskimäärin kilpailullisempia ja pitävät omaa statusta tärkeänä menestyäkseen parinvalinnassa.

Miesten heikkous fyysisesti kauniisiin naisiin on taas hyvin tunnettu tosiasia. Vaikka länsimaissa sukupuolten väliset erot ulkonäön arvostuksen suhteen ovat viime vuosikymmeninä pienentyneet, tällä erolla lienee silti biologinen alkuperä. Yhteiskunnan tavat ja säännöt ovat historian saatossa välillä vahvistaneet ja välillä kaventaneet eroa, mutta sen alkuperää ne eivät riitä selittämään.

Eräs miesten ulkoinen ominaisuus tulee kuitenkin usein ilmi parinvalintatutkimuksissa. Miehen pituus. Lapinlahden linnutkin lauloi aikanaan, että “Lisää pituutta heti, muuten ei aukene naisen peti”.
Koiraat ovat keskimäärin naarasta pitempiä myös lähimmillä apinasukulaisillamme. Tämä ei kuitenkaan täysin selitä pariskunnilla tavattuja pituuseroja: mikäli parinmuodostus olisi pituuden suhteen sattumanvaraista, sellaisia parisuhteita, joissa nainen on miestä pitempi, olisi huomattavasti enemmän. Naiset siis näyttävät haluavan itseään pitempiä miehiä.

Toistaiseksi ei ole varmaa, viehättääkö mies eniten silloin, kun hän on oikeassa suhteessa naista pitempi, vaikkapa noin kymmenen senttiä, vai perustuuko viehätys miehen absoluuttiseen pituuteen. Eri lajit lienevät hyvin erilaisia tässä suhteessa. Ihmisellä suhteellista pituustekijää tärkeämpi lienee miehen absoluuttinen pituus. Onkin havaittu, että se on suoraan yhteydessä miehen lisääntymismenestykseen.

Tämä pitkien miesten suurempi kelpoisuus saattaa johtua siitä, että heillä on keskimäärin parempi yhteiskunnallinen asema. Heiltä tulee siis enemmän resursseja perheeseen, jolloin lapsiakin voidaan tehdä enemmän tai heistä voidaan huolehtia paremmin. Evoluutiohistoriassa pitemmän miehen tarjoamat resurssit ovat myös saattaneet pitää naista hedelmällisempänä. Ankarissa oloissa hedelmällisyys ei ole itsestäänselvyys.

Toinen mahdollisuus on se, että suurempi kelpoisuus johtuu pituuden takana olevista perintötekijöistä. Pituus voisi siis olla yhteydessä jälkeläisten eloonjäämistä edistäviin ”hyviin geeneihin”. Toisaalta eräässä yhdysvaltalaisilla upseereilla tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että pitkien miesten suurempi lisääntymismenestys ei niinkään johtunut vaimon saamien lasten lukumäärästä vaan siitä, että pitkät upseerit perustivat useammin toisen perheen.

On joka tapauksessa luultavaa, että miehen pituudesta on evoluutioympäristössä ollut hyötyä myös naiselle – joko parempaa turvaa ja hoivaa tai parempia geenejä jälkeläiselle. Pituus saattaakin geneettisesti yhdenmukaisessa populaatiossa olla selvä merkki yksilön laadusta.

(Edellä mainitut pariutumisia koskevat tutkimustulokset eivät kuitenkaan näytä pätevän kaikkialla. Gambian maaseudulla sellaisten parien osuus, joilla mies on naista lyhyempi, on sama kuin mitä sattumanvaraisen pariutumisen perusteella voidaan olettaa. Naisen lisääntymismenestys oli myös ennustettavissa hänen oman pituutensa perusteella paremmin kuin miehen pituuden perusteella. Erilaisten ympäristöolosuhteiden sekä mahdollisten geneettisten tekijöiden vaikutukset on siis huomioitava tätäkin ominaisuutta tutkittaessa.)

Mielenkiintoinen yksityiskohta pituuden miellyttävyydessä on se, että Yhdysvaltain presidentiksi on valittu 1900-luvun alusta aina 1970-luvulle asti pitempi kahdesta pääehdokkaasta. Pituuden arvostus näkyy muutenkin hassuissa paikoissa: esimerkiksi lehtien seuranhakupalstoilla miehet ilmoittavat pituutensa useammin silloin, kun he ovat pitkiä. Evoluutiopsykologi Nigel Barber tekee seuraavanlaisen päätelmän ihmiskoiraiden fyysisestä koosta: ”Miehen ruumiinrakenne, kuten pituus, hartioiden leveys ja ylävartalon lihaksikkuus viehättää naisia seksuaalisesti ja pelottaa muita miehiä.”
Tällä perusteella on helppo olettaa, että pituuden ja lihaksikkuuden arvostaminen riippuu osittain ympäristöstä: olosuhteissa, joissa nainen kokee olevansa alttiina väkivallalle, hänen on kenties kannattanut suosia pitkiä miehiä puolisoinaan.

Lopuksi kannattaa huomata, että tutkijoiden pakkomiellettä kauneutta ja haluttavuutta kohtaan voidaan pitää jossakin määrin vinoutuneena. Tietoiset ajatukset epäilemättä askartelevat enemmän kauneuden parissa, mutta silti on mahdollista, että poikkeavan ja ruman piirteen havaitseminen on aivoillemme helpompi tehtävä. Rumuuden näkeminen saattaa siis olla tarkempaa ja nopeampaa. Asteikko, jolla kauneutta ja haluttavuutta tulee mitata, ei olekaan nollasta kymppiin vaan miinuskympistä pluskymppiin. Kauneus voitaneenkin osuvammin määritellä rumuuden puuttumisena pikemmin kuin päinvastoin. Tästä todisteena on se, että yksilöt – sekä miehet että naiset, sekä pitkät että lyhyet – voivat olla kauniita hyvin monilla eri tavoilla.