Tarjosin seuraavaa kommenttiani Tieteessä tapahtuu -lehdelle. Päätoimittaja lienee oikeassa, kun hän
perusteli kieltäytymispäätöstään sillä, että tämä sopii paremmin ”esimerkiksi
blogille”.
- - -
Vähemmän vihjailuja, lisää
lainauksia
Tieteessä tapahtuu
-lehdessä (4/2015) jokunen kirjoitus herätti ihmetystä. Pekka Wahlstedt
ensinnäkin toteaa arviossaan (s. 76–77), että ”kirjassa innostutaan ehkä
liikaakin ihmisen eläimellisistä sukujuurista ja väitetään että ihminen ON
eläin”. Wahlstedtin mielestä ”olisi ollut suotavaa tehdä ero ihmisen eläimeen
palauttamisen ja sen välillä, että ihminen on kehittynyt eläimestä”. Asia on
liian lähellä määritelmäkysymystä ollakseen kiinnostava, mutta näkemystä on
silti kummasteltava. Mitä ”eläimeen palauttaminen” voi tarkoittaa, kun ihminen
kerran on evolutiivisesti kehittynyt laji muiden lajien joukossa? Ne, jotka
pitävät erottelua mielekkäänä, voisivat kertoa, milloin ja millä perusteilla
ihmisen esivanhemmat lakkasivat olemasta eläimiä. Kenties he voisivat myös
ennustaa, onko jokin muu laji pääsemässä eläimellisyydestään.
Vanha kiistakumppanini [1] Petter Portin taas arvioi Gaudeamuksen kustantaman erinomaisen Käyttäytymisgenetiikka -teoksen (s. 70–72). Portinista ”tuntuu hieman oudolta, kun kirjan monissa luvuissa
geeneille tavallaan annetaan ensisijainen rooli”. Minusta olisi pikemminkin
outoa, jos käyttäytymisgenetiikan löytöjä esittelevässä kirjassa ei
keskityttäisi nimenomaan geneettisten erojen merkitykseen.
Käyttäytymisgenetiikkaa aiemmin vähätellyt Portin joutuu myös kiemurtelemaan,
kun hän kirjoittaa alan uusista löydöksistä, esimerkiksi geneettisten erojen
roolista yhteiskunnallisissa asenteissa: ”Rohkenenkin hieman epäillä,
soveltuvatko kvantitatiivisen genetiikan menetelmät lainkaan niiden
tutkimiseen.” Perusteluksi epäilylleen Portin esittää sitä, että
”yhteiskunnallisten ominaisuuksien kohdalla mittaamisen ongelma on suuri”.
Kaikki lienevät tästä samaa mieltä: monille asioille on vaikea tai mahdotonta
antaa numeroarvoja. Mutta useimmiten asiat voidaan kuitenkin laittaa
keskinäiseen järjestykseen, ja tilastotiede osaa käsitellä järjestykseen
laitettuja asioita. Rohkeakin epäily on tietenkin kannatettavaa, mutta se ei
riitä. Lisäksi on kerrottava, mikä jo saaduissa tutkimustuloksissa on pielessä.
Ovatko yksilöiden väliset geneettiset erot yhteydessä eroihin poliittisessa
suuntautumisessa vai eivät? (Ne ovat.)
Portin mainitsee – yllättävän alentavaan, jopa holhoavaan
sävyyn – että kirjan kirjoittajat ovat kiitettävän oikein käsittäneet
käyttäytymisgenetiikan perusteet; siis sen, että sukulaisten välisten korrelaatioiden
avulla voidaan arvioida, kuinka suuri osa yksilöiden välisistä eroista johtuu
geneettisistä eroista. Olisi kummallista, jos alan suomalaiset huiput eivät
perusasioita ymmärtäisi. Perään Portin toteaa, että alalla ”esiintyy paljon
väärinkäsityksiä jopa eräiden tutkijoiden parissa”. Portin voisi kertoa, ketkä
tutkijat ovat ymmärtäneet väärin käyttäytymisgenetiikan. Saisimme molemmat
tilaisuuden valistaa yleisöä. Tiede ei edisty nimettömillä vihjailuilla, vaan
se vaatii avointa keskustelua ja sanatarkkoja sitaatteja.
Arvionsa lopuksi Portin kertoo harmistuneensa siitä, että
kirjassa suhtauduttiin kielteisesti psykoanalyysiin. Tämä tapahtui yhdessä
lauseessa: ”Varsinkin psykoanalyyttisesti suuntautuneessa psykiatriassa
saatettiin jopa esittää, että vakavat psykiatriset sairaudet, kuten
skitsofrenia ja autismi, johtuisivat ympäristötekijöistä kuten suhteesta
äitiin.” Portin olisi harmistumisensa sijasta voinut kertoa, mikä lausunnossa
on pielessä. Ovatko psykoanalyytikot selittäneet autismia tunnekylmillä
äideillä vai eivät? (He ovat.) Yleisemmin on huomattava, että psykoanalyyttiset menetelmät
eivät sovellu kausaaliselitysten antamiseen eli ne ovat siinä(kin) mielessä
epätieteellisiä.
Hannu Virtanen puolestaan kommentoi evolutiivista
ihmistutkimusta (s. 57) [2]. Evoluutiopsykologi Steven Pinkeristä Virtanen
kirjoittaa, että tämä olisi ”korottanut itsensä kaikkien alojen
asiantuntijaksi”. Tällaiset henkilöön käyvät kommentit kertovat yleensä
pätevien argumenttien puutteesta. Hedelmällisempää olisi ollut kertoa, missä
kohdin Pinker on väärässä ja miksi. Virtanen toki pyrkii tällaiseenkin
käsittelyyn, mutta huonolla menestyksellä.
Virtanen esimerkiksi esittää, että evoluutiopsykologit pitäisivät
sodankäyntiä ihmisen geneettisenä ominaisuutena: ”Yhtenä esimerkkinä
evoluutiopsykologian ’totuuksista’ voisi mainita olettamuksen sodankäynnin
geneettisyydestä. Sota on tämän totuuden mukaan miesten adaptiivista
koalitiokäyttäytymistä, minkä päämääränä on naisten hankkiminen.” Virtanen siis
puhuu yhtäältä olettamuksesta ja toisaalta totuudesta lainausmerkeissä. Mitä
hän siis tarkoittaa? Onko kyse olettamuksista, totuuksista vai ei kummistakaan?
Evoluutiopsykologit taatusti ymmärtävät, että vaikka sota
olisi joillekin yksilöille adaptiivista eli vaikka jotkut pystyisivät sotimalla
kasvattamaan geeniensä lisääntymismenestystä, sotilaiden tietoisen tavoitteen
ei silti tarvitse olla naisten hankkiminen, perheen puolustaminen tai muu vastaava. Niin tai näin, Virtanen ei halua
eikä edes yritä osoittaa, että sodan adaptiivisuus olisi saavuttanut totuuden
aseman evoluutiopsykologien parissa. Se olisikin vaikeaa, sillä
evoluutiopsykologeja on jo tuhansia (toki määritelmästä riippuen). Lisäksi
heistä ani harva on kirjoittanut sotimisesta. Nimettömien vihjailujen ja
yleistysten sijasta Virtasen olisi voinut kommentoida sotaa tutkineiden
evoluutiopsykologien näkemyksiä. Samalla olisi ollut kiinnostavaa lukea hänen
ajatuksiaan siitä, mitkä ihmisen psykologisista ominaisuuksista ovat
voimistuneet menneisyyden kahakoiden seurauksena. Kuinka merkittävän valintapaineen aseelliset heimosodat ovat siis luoneet?
Virtasen lopetus on erityisen epäonnistunut: ”Arveluttavaa
menetelmää edustaa myös biologisten mallien soveltaminen suoraan
nyky-yhteiskuntaan. Pahimmillaan tästä voi seurata kehäpäätelmä tyyliin: kun
kerran mehiläisillä on kuningattarensa, niin on luonnollista että myös
ihmisillä on kuningas.” Tässä Virtanen kritisoi itse keksimäänsä naiivia
”menetelmää” ja siitä kyhäämäänsä vielä naiivimpaa ”päätelmää”. Tuskin edes
suuri yleisö kykenee hänen esittämäänsä päättelyvirheeseen (kyse ei muuten ole
kehäpäätelmästä). Tosin takavuosien sosiaalitieteilijöitä vaivannut biologian
pelko saattoi perustua juuri tällaisiin epämääräisiin karikatyyreihin
”biologian soveltamisesta”.
Loppupäätelmä: paikoitellen Portinin ja Virtasen kirjoituksista
puuttuvat tieteellisen keskustelun hyveet: selkeys, tarkkuus, avoimuus,
kohteliaisuus, johdonmukaisuus ja kenties jopa pyrkimys totuudenmukaisuuteen.
Tiedän, että syyllistyn edellä paheksumaani ja tieteen kannalta turhaan
vihjailuun, kun arvelen heidän näillä kohdin olleen tieteen edistämisen sijasta
poliittisesti/ideologisesti motivoituneita. En väitä, että heillä varsinaisesti
olisi ollut poliittisia taka-ajatuksia, vaan että lajillemme tyypillinen
taipumus ideologiseen ajatteluun on saattanut heikentää kyseisten kirjoitusten
intellektuaalista laatua.
VIITTEET
[1] Petter Portinin ja minun välisen erimielisyyden perusta
käydään läpi toisaalla: http://ihmisluonto.blogspot.fi/2013/05/tiede-vaistot-ja-moraali.html
[2] Virtasen kirjoituksessa dosentti Markus J. Rantalan
sukunimi oli virheellisesti muuttunut Rintalaksi.
PS. Tällä jälkikirjoituksella ei juuri ole tekemistä ihmisluonnon kanssa:
Ruohonjuuri -kauppa mainostaa Metro -lehden (8.6.2015) takakannessa jalkapohjiin yön
ajaksi laitettavia Detox-laastareita: ”oivallinen apu unensaannin, laihdutuksen
ja kehon puhdistuksen avuksi.” Mainoksessa väitetään myös, että kookosvesi
puhdistaa kroppaa. Mainonta on nähdäkseni harhaanjohtavaa, mikäli Ruohonjuuri
-kauppa ei pysty verrokkikokeisiin nojaten perustelemaan
väitteitään tai suoremmin kertomaan, miten laastari kehoa puhdistaa tai auttaa
laihtumaan.
Kysyin 9.6. Mainonnan eettiseltä neuvostolta,
onko kyse harhaanjohtavasta mainonnasta. Esitin arveluni, että jos jokin iholle
laitettava aine vaikuttaisi kehon koostumukseen tai toimintoihin mainonnassa
esitetyllä tavalla, kyse olisi lääkeaineesta. Heidän mukaansa (vastaus 10.6.)
asiassa on kysymys mainoksen totuudenmukaisuudesta ja Mainonnan eettinen
neuvosto ei ole toimivaltainen käsittelemään tällaista asiaa. He neuvoivat
Kilpailu- ja kuluttajaviraston lomakkeelle. Täytin sen ja lähetin 10.6.
Automaattinen vastaus saapui nopeasti:
Ilmoituksenne on vastaanotettu numerolla 928827. Kuluttaja-asiamiehelle tulee vuosittain tuhansia kirjallisia yhteydenottoja. Teidän ilmoituksenne on yksi niistä. Yhteydenotot ovat tärkeitä, koska niiden avulla saamme tietoa kuluttajien markkinoilla kohtaamista ongelmista. Käymme kaikki yhteydenotot läpi ja ne tallentuvat tietojärjestelmäämme. Seuraamme tietojärjestelmään kertyviä asioita ja käytämme tietoa valvonnan tukena. Keskitymme niihin asioihin, jotka kulloinkin arvioimme kuluttajien aseman kannalta tärkeimmiksi. Käsittelemme asioita laajempina ala- ja aihekohtaisina kokonaisuuksina, jolloin valvonnan vaikuttavuus on yleensä parempi kuin hoidettaessa asioita yksi kerrallaan. Kohdistamme valvontaa vaihdellen eri toimialoille. Valvontatoiminnan priorisointiin vaikuttaa myös voimassa oleva kuluttajapoliittinen ohjelma ja ministeriön kanssa tehdyn tulossopimuksen sisältö. Tietoa toiminnastamme ja valvontatyömme tuloksista pyrimme jakamaan niin, että se tavoittaisi mahdollisimman tehokkaasti sekä kuluttajat, elinkeinonharjoittajat että muutkin sidosryhmät. Tärkein tiedottamiskanavamme on verkkosivusto www.kkv.fi. Kiitämme ilmoituksesta ja toivomme aktiivista yhteydenpitoa myös jatkossa. Kuluttaja-asiamies
Kysyin asiaa 9.6.2015 myös Ruohonjuuri -kaupalta heidän
omalla palautelomakkeellaan:
Hei, mainostatte Metro-lehden takakannessa 8.6. kehoa puhdistavia Detox-laastareita ja kookosvettä. Tahtoisin tietää tarkemmin, mitä kehon puhdistuksella tarkoitetaan ja miten laastari toimii. Yst.terv. OT
Sain vastauksen 15.6. Ruohonjuuren markkinointi- ja
ostopäälliköltä. Vastaus oli suora lainaus heidän laastarin käyttöä opastavalta nettisivultaan:
DETOX Puhdistuslaastari on luonnollinen, tehokas ja helppokäyttöinen kehoa puhdistava jalkalaastari. DETOX -puhdistuslaastari on valmistettu 100%:sti luonnon omista raaka-aineista. Puhdistuslaastari on kehitetty imemään kehon toksiineja. Tämä luonnollinen terveystuote puhdistaa tehokkaasti kehoa sisältä ulos. Kuona-aineet saastuttavat elimistöämme päivittäin. Niitä on vedessä, ilmassa, ravinnossa ja ympäristössämme, niiltä ei voi välttyä. Kuona-aineiden poistaminen parantaa kehomme palautumiskykyä edistämällä verenkiertoa, korjaamalla heikentynyttä immuniteettia ja estämällä ennenaikaista vanhenemista.Käyttöohjeet: Poista laastarin teippipuolesta suojapaperi. Aseta Detox Puhdistuslaastarin ”imutyyny”, keskelle laastaria siten, että imutyynyn vihreä teksti puoli tulee laastarin teippiä vasten. Aseta ennen nukkumaan menoa Detox puhdistuslaastari puhtaalle ja kuivalle jalkapohjalle siten, että imuosa tulee jalkapohjaa vasten, munuaisvyöhykkeen päälle, eli jalkaholviin. Parhaan tuloksen saavuttamiseksi poista laastari 8-10 tunnin kuluttua. Laastarit voidaan asettaa molempiin jalkoihin yhtä aikaa, nopeampien tulosten saavuttamiseksi. Laastareita käytetään vähintään 5 peräkkäisenä yönä, kuurina. Laastareita voidaan käyttää myös vuorotellen oikeassa ja vasemmassa jalassa vähintään 10 peräkkäisenä yönä. Toista kuuri 3 – 5 kertaa vuodessa. Raikkaan veden runsas päivittäinen juominen edistää puhdistumista!Japanissa on jo vuosia käytetty DETOX -kehonpuhdistuslaastareita poistamaan epäpuhtauksia elimistöstä. Laastari on kehitetty Japanissa vuosien lääketieteellisten tutkimusten tuloksena. Detox -laastarit on Japanissa myyntimenestys vuodesta toiseen. HUOM! Mikäli olet allerginen äyriäisille, olet raskaana tai imetät kysy laastarien käytöstä ensin lääkäriltäsi, ei alle 10-vuotiaille lapsille. Älä käytä rikkoutuneelle iholle, säilytä kuivassa ja viileässä.
Kysyin asiaan tarkennusta:
Hei, Kiitos vastauksesta. Se ei tosin vastannut kysymykseeni laastarin toiminnasta. Kysyn siis tarkemmin: Millä mekanismilla laastari toimii? Miten ja mistä aineista laastari kehoa puhdistaa? Miten laastari auttaa unettomuuteen? Miten laastari auttaa laihtumaan? Onko laastarin tehosta tehty kliinisiä tutkimuksia? Osaisitko ohjata minua kyseisten tutkimusten pariin? Jos et itse osaa vastata näihin kysymyksiin, voisitko ohjata ne henkilölle, joka osaa? Mainontanne on arvojenne – reilun pelin ja yhteiskunnallisen vastuun – ja mahdollisesti lain vastaista, mikäli laastarin toiminnasta ei ole tutkimustuloksia.Yst.terv. OT
Sain vastauksen 16.6. markkinointi- ja ostopäälliköltä:
Parhaan mahdollisen vastauksen saamiseksi selvittelin asiaa vielä detox-laastareiden maahantuojalta, joka vastasi siis näin: DETOX – puhdistuslaastari on vyöhyketerapeuttinen jalkapohjalaastari, joka sisältää luonnollisia aineita, jotka kiihdyttävät kehon lymfakiertoa. Detox laastarin toiminta perustuu kehon akupisteisiin, joita sen sisältämät ainesosat stimuloivat. Näitä tuotteita on myyty Japanissa, Kiinassa ja Euroopassa sekä muualla maailmalla hyvin pitkään ja runsaasti. Tuotteen tehoa ei ole osoitettu lääketieteellisesti ja mm. netistä löytyy varmasti detox laastareista juttuja puolesta ja vastaan. Olemme saaneet valtavasti hyviä käyttökokemus palautteita suoraan asiakkailta, joissa kerrotaan esim. unen laadun parantuneen, kylmiin jalkoihin, jalkojen tuntuvan kevyimmiltä herätessä, energisempi ja pirteämpi olo sekä jotkut väittävät myös saaneensa apua laihtumiseen. Olen itse käyttänyt tuotetta kuurinomaisesti ja todennut mm. unen laadun parantuneen. Lisäksi jalat tuntuvat jotenkin kevyemmiltä herätessä jopa treenin jälkeen.Moderni elämäntyyli yhdistettynä vähäiseen liikuntaan ei edistä hyvinvointiamme. Tänä päivänä on lähes mahdotonta välttyä kehoa kuormittavilta vierasaineilta ja kemikaaleilta, jotka rasittavat elimistöä ja voivat kerääntyä elimistöön. Aiheuttajina ovat mm. ilman saasteet, ruuan -ja juomien lisäaineet, lääkkeet, tupakointi, alkoholi, iholla käytetyt keinotekoiset kemikaalit, kodin puhdistusaineet yms.Kuona-aineiden kerääntyminen voi näkyä mm. ihon huonona kuntona, vatsaongelmina, turvotuksena, väsymyksenä, vastustuskyvyn heikkenemisenä, huonona verenkiertona, univaikeuksina, kipuina, särkyinä ja ” tunkkaisena olona”. Elimistömme ei myöskään aina pysty tarpeeksi tehokkaasti poistamaan oman puhdistusjärjestelmänsä kautta kaikkia terveydelle ja hyvinvoinnille haitallisia aineita. (Heikentynyt lymfakierto lisää mm. selluliitin kehittymistä ja se aiheuttaa myös monia pienempiä, jokapäiväisiä ongelmia, kuten turvotuksen tunnetta jaloissa jne.)Voit auttaa elimistöäsi poistamaan kehostasi terveydelle haitallisia kuona-aineita ja raskasmetalleja käyttämällä Detox-jalkapohjalaastareita. Laastareita voi käyttää milloin vain, mutta tehokkaimmillaan ne ovat yöllä, jolloin lymfakierto toimii vilkkaimmin. Huolehdi riittävästä veden juonnista, joka myös aktivoi kehon aineenvaihduntaa.
Nimettömänä pysyvältä maahantuojalta saatu vastaus ei yllätä. Ällöttävät kuona-aineet aiheuttavat pahaa oloa ja rehellinen mainontamme perustuu muun muassa lukemattomien itäaasialaisten kokemuksiin. Raskasmetallit olivat tässä raju veto. Usko on selvästi luja, jos mukana on taloudellisia hyötyjä.
Viimeinen viestini markkinointi- ja ostopäällikölle kuuluu
(17.6.):
Hei, Kiitos vastauksesta. Laitan tähän perään otteita Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilta.http://www.kkv.fi/Tietoa-ja-ohjeita/Markkinointi-ja-mainonta/tosiasiavaitteet-ja-vertailut/Toivon, että he ennättävät puuttua mainontaanne, joka teiltä saamieni tietojen perusteella on lainvastaista. Yst. OT
Mainostajan on pystyttävä todistamaan markkinoinnissa käyttämänsä tosiasiaväitteet oikeiksi. Väitteiden paikkansapitävyydestä on varmistauduttava jo ennen niiden esittämistä ja väitteiden on pidettävä paikkansa markkinoinnin julkaisuajankohtana.
Tosiasiaväitteestä on kyse aina, kun väite koskee mitattavissa olevia vaikutuksia, jotka voidaan osoittaa oikeiksi tai vääriksi. Mitä ehdottomampi väite on, sitä varmemmin edellytetään näyttöä sen paikkansapitävyydestä.Väitteen pitää perustua puolueettomiin ja luotettaviin selvityksiin, tutkimuksiin, tilastoihin, testeihin, mittauksiin yms. ...Tosiasiaväitteellä tarkoitetaan sitä, että markkinoija lupaa tai väittää tuotteen ominaisuuksista tai vaikutuksista jotain konkreettista. Esimerkiksi, jos yritys lupaa tuotteella olevan mitattavissa olevia vaikutuksia, ne pitää pystyä osoittamaan todeksi. Kun tuotteen kerrotaan silottavan ryppyjä tai pidentävän ripsiä 60 %, kyseessä on tosiasiaväite, joka on voitava osoittaa todeksi luotettavin tutkimustuloksin.
Viimeinen vastaus saapui 17.6.:
Hei! Kiitos viestistäsi. Otamme palautteesi huomioon tulevaa mainontaamme suunnitellessamme.
Voi olla, että kesäisestä kirjeenvaihdostamme oli jotakin
hyötyä. Ehkä viranomaisten pitäisi ottaa selkeä kanta siihen, missä määrin mainonta saa perustua plaseboon.
